Ruokailuhommia

Meillä aloiteltiin tänään sormiruokailua, kylläkin hyvin pienimuotoisesti. Pieni E sai siis ensimmäiset ruokapalat eteensä suuhun laitettavaksi. Olen ollut sormiruokailusta kiinnostunut, ja jonkun verran asiasta lukenutkin, mutta mitään isompaa ajatusta en ole tälle uhrannut. Oikeassa sormiruokailussahan vauva syö ihan itse kaiken, siis soseetkin ja puurot suuhunsa käsin kauhomalla tai itse ruokaan dipatulla lusikalla. Eikä vauvaa siis syötetä ollenkaan koskaan, vaan vauva oppii tällä tavoin nielemään palasiakin tukehtumatta ja säätelemään saamansa ruokamäärän. Koska meillä on soseita jo lusikalla syötetty, niin tuo on tietenkin jo poissuljettu kohdallamme (enkä rehellisesti sanottuna omaa tämän tyyliseen harjoitteluun vaadittavia hermoja). Ajatuksena on kuitenkin ollut ottaa vauva aina samaan aikaan pöytään muiden syödessä, ja antaa hänelle omaa ruokaa eteen tutustumista varten. Siis tuoreita vihanneksia tikuiksi leikattuna, höyrytettyjä vihanneksia yms. Tämän tyylinen ruokaan tutustuminen vaatii sen, että lapsi osaa istua syöttötuolissa pystyasennossa, joten nyt alkoi meillä olla oikea aika aloitella. 

Itseasiassa koko homma juontui mieleeni kun syötin hedelmäsosetta Eliakselle syöttötuolissa. Ukko kuitenkin huojuu vielä sen verran, ettei lusikka aina ihan osu suuhun kokonaisuudessa ja (iso)osa soseesta päätyy koristamaan pienen miehen suun ympäristöä. Kesken ruokailun E:lle tuli jostai syystä hirmuinen sormien imeskely -kohtaus, ja niitä sitten pyöriteltiin suussa käden sotkeentuessa soseeseen ihan huolella. Ilmeisesti sose tuntui sen verran hassulle ja tahmealle kädessä, että sitä sitten jäätiin tuijottelemaan samanaikaisesti pikku nyrkkiä aukoen ja sulkien. Tätä jatkui aika tovi, ja äiti sai kunnon huvitukset pikkuisen ihmetyksestä. Mun ihana hassu mies <3! Tästä innostuneena kuorin kurkun, leikkasin tikuiksi ja annoin E:n eteen ruoka-aikana. Elias kiinnostui välittömästi näistä ihmeellisistä tikuista. Ensin niitä tökittiin, sitten yritettiin saada nyrkkiin. Ikävät ja liukkaat kurkkutikut vain halusivat juosta pienen nyrkin alta pois, joten hieman äidinkin apua tarvittiin ajoittain. Mutta suuhunhan ne kuitenkin päätyivät, ja useasti. Ja yhtä useasti syliin, tuoliin ja lattialle. Sinnikkäästi nostelin niitä takaisin pienen ulottuville, kunnes lopulta niihin kyllästyttiin. Ihan pienet ikenen jäljet kurkkutikkuihin kuitenkin saatiin. Ja makukin taisi olla ihan mieluinen, kun isompia irvistyksiä ei tikut saaneet osakseene. Apua, mun pieni syö jo itse! (no maisteli ainakin :D)

On siinä jäljet, usko pois! 

Ollaan muuten edistytty jo korvikepuolellakin. Pari päivää sitten aloin lisäämään Eliaksen aamu- ja iltapuuroon Nutrilon Pepti 2 -jauhetta. Tänään jauhetta meni vajaan 3 dl verran maidoksi muutettuna, ja eilenkin yli 1 dl. Ihottumaa ei ole ainakaan vielä näkynyt (tai no ihan pieni syherö käsivarressa), ja viime yökin meni yllättävän hyvin, vain kahdella herätyksellä. Melko luksusta etten sanoisi! Ja sokerina pohjalla saimme Kelasta myöntävän päätöksen maidon korvattavuudesta. Eli kaikki hyvin silläkin saralla. Nyt vain jäädään seuramaan korvikkeen sopivuutta seuraavaksi pariksi viikoksi ilman muita uusia ruoka-aineita.