Kaksi Aata: Amarantti ja allergia

Hups, jopas on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Mies on ollut kotona, potenut siis sitä influenssa A:ta, jossa pojat olivat jo aikaisemmin. Ja ei, minä en ole koskaan influenssaa sairastanut, enkä aloittanut nytkään. Lienee turvallista itämisajan puitteissa jo sanoa, että olen immuuni ko. taudille (jee!!). Koneelle en ole joutanut myöskään noiden ihanien ulkoilmojen takia, koska ollaan oltu ihan urakalla pihalla koko jengi, kuumeen sallimissa rajoissa toki. Viime kesänä mies rakensi meille tooodella reippaan kokoisen terassin alapihalle, jossa Eliaksen on hyvä ollut nyt touhuta vaikkei ulkona muutoin suostu kävelemäänkään. Tasaisella terassilla tepsuttelu taas sujuu ja ukko viihtyy siinä mukavasti leluilla touhuten. Hiekkalaatikkokin on saanut nyt uuden käyttäjän, joka mielellään ottaa uusia makuelämyksiä suuhunsa hiekkaisten lelujen muodossa. Tuleepahan tässä sitä paljon puhuttua siedätystä luontoon, minkä puutteesta lapset kuulemma ovat allergisia. Just joo. 

Lapsityövoimaa pihan haravointiin

Allergiapäivitystä siis. Kuka FIKSU keksii testata uutta ruoka-ainetta, jos seuraavana päivänä on tiedossa koko päivä töitä?! Jep, ei todellakaan meikäläisen järkevin teko. Allergialääkärimme patisteli kokeilemaan uudestaan amaranttia, koska sitä oltiin kokeiltu aikaisemmin vain rm:n kautta (jolloin tilanne tietysti sekavampi muutenkin). Annettiin Eliakselle n. 1 tl verran keitettyä amaranttia ruoan seassa. Ilta meni ihan hyvin, mutta yöllä pääsi helvetti irti. Lakkaamatonta suoraa huutoa usean tunnin ajan, rauhoittuen ainoastaan pieneksi hetkeksi kun käveltiin miehen kanssa huonetta ympäri vuorotellen. Loppuyöstä lopulta vaihdoin huonetta ja kerrosta, että saisin nukuttua edes hetken ennen työpäivää. Ja vain herätäkseni painajaisesta, jossa yritän soittaa hädissään karjuvalle pojalle ambulanssia, mutta en vain saanut näyttöön numeroita esille, joista olisin voinut painaa nämä pari tärkeää numeroa. Aivan törkeän kamala tunne kun näytölle tulee numerot 112 vain "pelikolikoina", jotka joku sitten käy tuhlaamassa (liikaa Hay Daytä kenties?! :D) Seuraava työpäivä menikin sitten suht' koomassa, ja hyvä että edes jälkikäteen muistin siellä käyneeni… Melko turvallista etten sanoisi.

Amarantti siis unohdetaan. Niinkuin tähän mennessä kaikki muutkin viljat. Toisaalta, Teffin voisi kokeilla uudelleen, koska se näytti silloin aikaisemmin olevan vähemmän paha. Odotellaan (ja nukutaan) tässä välissä nyt kuitenkin muutama yö, että jaksaa taas ottaa vastaan kaiken minkä allergiat päin pläsiä heittelee :)

Meidän öistä ja eroahdistuksesta

Uskaltaisikohan sitä jo hehkuttaa. Nimittäin, meillä vihdoin nukutaan! Tai ainakin paremmin kuin koskaan aikaisemmin, ja sekin on jo jotain se.

Meillä on aina nukuttu hyvin vaihtelevasti öisin, kun taas päivisin unet ovat olleet pääsääntöisesti hyviä. Osakseen päällä olevat allergiat ja osakseen luultavasti vain se, ettei Elias osaa tuudittaa itseään uneen havahduttuaan, ovat pitäneet yöunet katkonaisina (päivisin ei tietenkään nukuta niin pitkiä pätkiä). Pari kuukautta sitten tapahtui jotain, eikä muutos tapahtunut siihen toivottuun suuntaan. Elias alkoi huutamaan öisin, siis oikein todella urakalla. Ensimmäiset kolme tuntia nukuttiin hienosti, ääntä päästämättä ja liikahtamatta, niinkuin päivisinkin sen kolme tuntia, mitkä päiväunet kestävät. Ja mikään ei auttanut. Etsin syitä iholta, olihan siellä sitä tavallista rypelöä. Tiukensin ruokavalion, ja rasvasin sen kortisonilla todella hyväksi, mutta ei vaikutusta. Etsin syitä hampaista, annoin särkylääkettäkin, ei vaikutusta. Huuto jatkui sen kolmen tunnin unien jälkeen muutaman minuutin - puolen tunnin väliajoilla.  Tukkoinen nenä, mikä valvotti aikaisemmin, oli jo aikaisemmin hoidettu kuntoon kortisonisuihkeella (JEE!!). Ainoa mihin poika rauhoittui oli se, että hänet otti syliin ja lähti kävelemään ympäriinsä. Ja siltikin, vaikka lopulta saimme hänet tainnutettua nukkumaan keskellemme, ei uni ollut siltikään yhtenäistä, vaan huutelua tuli tasaisin väliajoin. Ei varmaan tarvitse kertoa, että koko porukka oli suht väsynyttä valvomiseen.

Jossain vaiheessa keksin ajatella eroahdistusta. Päivisin Elias on ollut viime aikoina aika riippuvainen. Tankkaa syliä reippaasti, eikä siedä poistumistani näköpiiristä. Kun olen illalla töissä, menee pojilla ihan hyvin, eikä Elias minua ole ikävoinyt. Mutta silti, heräsin ajattelemaan, että olisiko kuitenkin minun työssäkäyntini saanut Eliaksen tajuamaan ettei äiti olekaan aina käytettävissä. Ja siis sitten reagoinut yöllä huutamalla, vähän niinkuin alitajuisesti. 

Elias on aina nukahtanut omaan sänkyynsä, välillä paremmin, välillä huonommin. Kun Elias alkoi huutelemaan, yritin rauhoittaa häntä omaan sänkyynsä tassuttelemalla (Eliaksen pinnis on siis kiinni meidän vanhempien sängyssä). Jos (yleensä) ei auttanut, otin hänet jonkun ajan päästä väliimme ja yritin rauhoittaa raivoavan pojan siihen, mutta siinä vaiheessa peli oli yleensä jo menetetty, eikä loppuyön unista tullut enää mitään. Eroahdistus mielessä päätettiin kokeilla välitöntä läheisyyttä huutelun alkaessa. Seuraavana yönä, kun Elias ensimmäisen kerran inahti, kaappasin pojan väliimme, ja painauduimme tiukasti ukkoon kiinni. Ensin Elias hieman protestoi totuttuun tapaan pöyriskelemällä ja raivoamalla, mutta rauhoittui kuitenkin lopulta. Ja nukkui lähes hiljaa loppuyön, siis kuitenkin paremmin kuin pitkään aikaan. Pari yötä ehdittiin tehdä tätä pienillä huuteluilla, kunnes koitti yö, jona poju sammui väliimme samantien siirrettyäni hänet väliimme, ja nukkui heräämättä, pyöriskelemättä, itkemättä koko loppuyön aamun saakka. Ja nyt näitä yötä on takana viikon päivät. En voi ymmärtää miksi en tajunnut tätä aikaisemmin? Miten näin yksinkertaisesta asiasta voi unet olla kiinni? Nukkukoon minun puolestani välissämme, kunhan vain nukkuu! Hyvin pieni mies siihen mahtuu, eikä todellakaan häiritse yöuntamme kun kerrankin ihan oikeasti nukkuu! Turhaanhan sitä kiusaa pientä yrittämällä tainnuttaa omaan sänkyynsä, jos kerran toinen tarvitsee molemmat turvalliset vanhemmat ympärilleen nukkuakseen heräämättä. Mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi muilla, eli omaan huoneeseen siirtämistä ei edes harkita piiitkään aikaan. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan, että tämä oli se pysyvä ratkaisu meidän uniongelmiin! 

Toivoa paremmasta

Ei, allergiat eivät ole vieläkään parantuneet. Ja ei, Neocate ei edelleenkään tunnu sopivan. Mutta hei, meillä nukutaan taas! Viimeisen parin viikon aikana meillä on ollut enemmän hyviä öitä kuin huonoja. Hyvinä öinä Elias herää sen kaksi kertaa syömään ilman huutoja, ja huonoina öinä herätään myös kaksi kertaa syömään, ja 20 kertaa niiden välillä huutamaan. Vielä kuukausi sitten muistan googlailleeni keskellä yötä "8 kk vauva huutaa öisin", ja löytäneeni hyvin monta vastaavaa tarinaa. Tulihan Eliakselle hampaitakin, ja oppi myös ryömimään, mitkä varmasti ovat horjuttaneet unirytmiä jo entistenkin "vaivojen" lisänä. Mutta mitään niin kamalaa huutomaratonia ei ole enää ollut kuin silloin, ja nyt jopa rauhoitutaan tassutteluun melko hyvin.

Tänä aamuna olen siis hyvin levännyt äiti. Vaikka Eliaksella on naamassa ihottumaa melko paljon, ja länttejä muuallakin kehossa, niin tuntuu ettei se nyt vaivaa niin paljon kuin aikaisemmin. Olemme edelleen yrittäneet antaa Neocatea annoksella 1 dl/pv puurojen seassa, mistä ihottuma todennäköisemmin johtuu. Uutena aloitimme antamaan Zyrteciä päivittäin, ja vaikka aluksi tuntui ettei siitä apua ole, niin ehkä kuitenkin se auttaa pitämään pahimmat kutinat poissa. Silmiä ja suuta kutittaa selkeästi varsinkin puuroa syödessä, koska usein pienet kädet eksyy hinkkaamaan silmien ja suun ympäristöä levitellen puurot ympäri naamaa. Mutta toivon edelleen, että Elias siedättäyisi Neocatelle jossain vaiheessa. Ja jos tämä unirytmi ja vähäoireinen allergiaelämä jatkuu, niin kelpaa meille paremmin kuin hyvin.

Tästä taitaa tulla nyt melkoisen sekava päivitys, mutta olkoon! Siirrytään siis seuraavaan aiheeseen: kävimme eilen taas uimassa, ja huhheijaa mikä vesipeto Elias osoitti olevansa. Kun pojasta pitää kiinni kainaloiden alta, ja liu'uttaa eteenpäin vedenpinnalla, tekee poika ihan oikeita uintiliikkeitä! Siis heiluttelee vartaloaan ylös alas rytmisesti kuin hylje, ja samalla vatkaa vettä käsillään ja jaloillaan. Todella hauskan näköistä menoa! Vitsailtiin miehen kanssa, että varmaan jos laskisi irti, niin lähtisi uimaan ihan itsekseen. Sukeltelua ollaan myös treenattu ihan omatoimisesti, ja se sujuu edelleen ihan hyvin, vaikkakaan mitenkään pitkiä matkoja en ole uskaltanut sukelluttaa. Mutta siis sellaisia pää veden alle ja edetään puoli metriä -sukelluksia. Kohtahan tätä taitoa pääsee treenaamaan päivittäin lämpimään, ihanaa!

Askarreltiin poikien kanssa taikataikinaan molempien jäljet isänpäiväksi. Pienimmän kohdalla haastetta tehtävään toi automaattinen sormien ja varpaiden kipristely (reiät kädenjäljessä ja oudot varpaanjäljet jalassa), ja vanhemman kohdalla taikinan riittävyys isoille jäljille. Toiselle puolelle liimattiin pahvi, jossa lukee onnentoivotukset. Väriä nämä ovat vielä vailla, joten yritämme ehtiä vielä maalailuhommiin jossain välissä :) 

Korvikekokeilu, osa 4

Eiköhän se taida olla aika pistää stoppi tällekin kokeilulle. Kokeilussa ollut siis 95 % pilkottu Nutramigen, joka kuulosti ainakin teoriassa aika hyvälle, ja on siis eniten pilkotuin maitopohjainen korvike ennen aminohappopohjaista Neocatea. 

Yöt ovat olleet viime aikoina suorastaan kamalia. Viime yönäkin huudettiin silmät kiinni ihan täysiä, eikä mikään, ei siis todellakaan mikään, saanut pientä miestä rauhoittumaan. Tissistäkin vissiin purtiin palanen irti, kun verta oli aamulla suojassa... Että näin meillä. Onneksi sentään aamuyöstä meni pätkä suht' rauhallisesti, mutta se alkuyö oli kyllä jotain aivan kamalaa. Ihottumaa on tullut tasaisesti lisää, muttei missään nimessä niin paljon kuin esimerkiksi Profylacista. Tosin naama kutisee ilmeisen paljon, sillä poskissa on verinaarmuja pienten kynsien jäljiltä (vaikka viimeksi eilen leikkasin ne niin lyhyeksi kuin sain). Kortisonia olen poskiin laitellut, joten luulisi ettei niin hirveästi kutisisi, mutta eipä näytä auttavan. Väsynyt näyttää itse sankarikin olevan, sillä nukahti vain reilun tunnin hereillä olon jälkeen ekoille päikkäreille. Onhan tässä näitä muitakin vaihtoehtoja miksi huudeltaisiin, hampaat (ikenet ei turvottele)? MPR-rokote (eikös oireiden pitänyt tulla vasta viikko rokotuksen jälkeen)? Ja päivisin Elias on kuitenkin täysin päinvastainen, siis todella iloinen ja touhukas päivänsäde, eikä mikään tunnu vaivaavan. Miksi siis yöllä huudetaan...?! Voi kun joku antaisi jonkun ratkaisun tähän. Tai edes tietäisi varmaksi jotain, ja osaisin auttaa pientä. Lääkäritkin vain kyselee "miten menee?" tarjoamatta vastauksia ongelmiin. Paljonpa on apua siitäkin. No, odotellaan sitten taas. Tällä kertaa sitä soija-altistusta (ja uusia huutoja sen takia) ja pistetään toivo siihen Neocateen.

Jaksaa, jaksaa...

No tulihan taas valitusvirsi. Elämä on.

8 kk

Kävimme jo pikkuisen etukäteen 8 kk neuvolassa (vain 5 päivää). Mittoja oli ottamassa tällä kertaa eri terkkari, joten jonkun verran heittoa näissä saattaa olla senkin takia. Painoa ei taaskaan ollut tullut mitenkään erikoisesti, ja tällä hetkellä painokäyrä onkin pudonnut jo sinne -1 tietämille. Kasvu on kuulemma kuitenkin ihan hyvää, joten huolissaan ei tarvitse olla. Otimme myös aikaistetusti MPR-rokotteen (normaalisti 1 v) neuvolan suosituksesta, koska olemme lähdössä marraskuun lopussa ulkomaille. Tässä ehtii nyt hyvin potea mahdolliset rokotteesta tulevat oireet ennen reissua. Toivottavasti vältytään, kun on tässä näitä oireita ihan vaikka muille jakaa jo omasta takaakin.

"Kasvu ok, ryömii. Seisoo tuettuna jalkapohjilla. Iho siisti. Kehitys iänmukainen, terve poika. Allergiaselvittelyissä privaatissa".

Paino 8670 g (8545 g)

Pituus 71,4 cm (70,7 cm)

Pipo 46 cm (45,4 cm)

Suluissa siis 7 kk mitat, jotka otettiin 3 viikkoa siten. Tuli muuten mieleen, että me ei sovittu uutta käyntiä ollenkaan. Onko se seuraava sitten 10 kk iässä? Katsoin ainakin esikoisen neuvolakortista, ettei 9 kk käyntiä ollut ollenkaan. Hänellä tosin niitä kasvukontrollikäyntejä oli enemmän, joten käyntejä on merkattukin enemmän kuin normaalissa ohjelmassa.

Entäs taidot sitten? Tuntuu, että Elias on kehittynyt ihan huimasti tässä muutaman viikon aikana varsinkin motorisesti. Ryömimään lähteminen sai meidän pienen miehen muuttumaan kertaheitolla tutkivaksi ja uteliaaksi ihmisen aluksi. 

8 kuukauden ikäisenä meillä

- nukutaan huonosti, vähintään 2 syöntiä per yö

- syödään 5 kiinteää ateriaa, joista kahdella lihaa

- nukutaan 2-3 päiväunet riippuen niiden pituudesta, kaikkea 45 min - 3 h välillä

- vaatekoko pääsääntöisesti 74 cm, vaippakoko edelleen 4 Liberon teippivaipoissa (housuvaipat ei pidä pissaa niin hyvin jostain syystä)

- kiinteistä käytössä kana, poro, hirvi, lohi, sei, (ahven kerran kk), kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, palsternakka, hirssi, mango, päärynä, mustikka, vadelma ja Bonan riisittömät hedelmäsoseet kaikki

- rotaatiossa maa-artisokka, myskikurpitsa, Uuden-Seelannin karitsa, munakoiso, quinoa, porkkana (ihan orjallinen en ole ollut tässä, mutta 1-2 kertaa viikossa noin antanut)

- nokkamukia ollaan treenattu, muttei oikein osaa imeä, ja lähinnä vain pureskelee nokkaa

- rm edelleen ainoana juomana

- pinsettiote aika hyvin jo hallussa. Saa helposti pienet jutut käsiinsä ja suuhun.

- sormiruokailu kuitenkin vähäistä, yleensä ruokia vain tilsitään pöydän pintaan.

- ryömitään vimmatusti eteenpäin hassusti pyllyä nostellen

- nousee puolinaiseen konttausasentoon

- istutaan jo aika hyvin tukemattakin lattialla. Joskus väsyneenä saattaa kaatua suoraan selälleen, jonka vuoksi tyyny on takana turvaamassa.

- ei vierasteta, paitsi nyt ekan kerran uutta neuvolantätiä

- vaipan ja vaatteiden pukeminen yhtä rimpuilua, kun aina joku muu juttu kiinnostaisi ja masullaan olo on muutenkin kivempaa

- tykkää naruista. Niitä on kiva imeksiä, ja niiden luo ryömitään välittömästi.

- myös soivat lelut kivoja

- on helppo saada nauramaan kutittamalla

- ääntelee monipuolisesti käyttäen eri korkeuksia, örisee, kirkuu ja kaikkea siltä väliltä. Tä-tä-tä yms. tavuja tulee paljon.

- pääsääntöisesti hereillä ollessa hyvin iloinen ja nauravainen poika

Äidillä

- on edelleen väsy

- kierto ei ole käynnistynyt, vieläkään (?!)

- imetysdieetti alkaa vetää tiukille

- haluaisi tehdä vaikka mitä kivaa käsillään, muttei saa mitään aikaiseksi

Tätä odotellessa...

Korvikepäivitystä mainitsen sen verran, että Nutramigenia menossa nyt tauon jälkeen 4. päivä. Annokset olleet 0,6 dl - 1 dl - 2 dl, ja ihottumaa ei ole kuin pari pientä länttiä. Poskissa havaittavissa enemmän kuin muualla, ja silmät tuntuu kutisevan niinkuin aina ennenkin. Maha ollut vain vähän löysä, ei siis mitään ripulia kuitenkaan. Öisin on huudeltu, ja varsinkin iltayöstä enemmän. Ihan varmaksi en nyt osaa sanoa mitään sopivuudesta, joten jatketaan...

Ihmeen ryömijä!

Ei ole meillä enää selällään tai masullaan lattialla köllöttelevää pikkuista, vaan touhukas ja ympäristöstään kiinnostunut pieni mies! Varsinainen ryömimistekniikka on ollut hallussa jo yli kuukauden päivät, mutta jostain syystä vetoja eteenpäin on otettu vain yksi kerrallaan, ja vain se lähimmän lelun luokse. Mutta lokakuun 1. päivä, eli reilu viikko sitten, otettiin ensimmäiset useamman vedon etenemistreenit. Viikko oikeastaaan siis lämmiteltiin, ja eilen alkoi vauhtia olla jo enemmänkin. Ja kaikki ennen luokse pääsemättömät kiinnosti, tottakai! Tyhjät pullot, lehtikori, kissanruoat, jääkaappi, takan tuhkaluukku... Huh! Otettiin ekat maistijaiset myös kissanraksuista (pinsettiotekin siis näkyy olevan hallussa), mikä ei nyt välttämättä ollut kauhean kiva juttu, kun tavasin selosteesta niiden sisältävän maissia, vehnää ja soijaa. Siis kissanruoassakin allergeenejä, höh. Kissaparkakin varmaan kiittää kun menetti aina aukiolevan raksubaarinsa. 

Paras houkutin etenemiseen on ehdottomasti se kissa. Sen perässä jaksettiin ryömiskellä huoneen laidalta toiselle, ja ihmeen kiltisti tuo kissa antaa vauvojen turkkiaan kokeilla. Sama oli esikoisen kohdalla, ja niin sai Eliaskin "repiä" todella lujaa turkista kissan vain tyytyväisenä kehrätessä vieressä. Ilmeisesti eläimetkin tajuavat, että siinä on pieni "pentu" kyseessä, eikä sitä kannata ojentaa. Tottakai varuillaan saa olla ja ottaa pienet kädet pois jos ihan hirmuisesti aletaan möyhentämään, en nyt ihan sokeasti kuitenkaan eläimeen uskalla luottaa eikä tietenkään eläintä saa satuttaakaan.

Ja entäs yöunet sitten, ne on menneet varmaan lopullisesti hulinoiksi. Varsinkaan viime yönä en voi kehua nukkuneeni juurikaan enää kolmen jälkeen. Soijakorvikkeen kokeilun jälkeen ei ole ollut kuin yksi rauhallisempi yö, jolloin syötiin se perus kaksi kertaa ilman huuteluja. Muuten kyllä on huudeltu enemmän kuin vähemmän. Viime yönä ukkeli päätti sitten "nukkua" mahallaan, mitä ei todellakaan ole aikaisemmin tehty, eikä siis oikein osattukaan nukkua. Sen hetken kun silittelin selästä pysyi rauhallisena, mutta välittömästi kun yritinkin torkahtaa, niin alkoi hulinat uudelleen. Eikä selälleen kääntäminen auttanut yhtään, kun heti pungerrettiin takaisin masulleen. Ota siitä nyt selvää johtuuko hulinat uusista taidoista, vai kangertaako massussa. Illalla kyllä annoin puolen desin verran Nutramigenia tarkoituksena kokeilla sitä uudelleen ennen soija-altistusta. Vai olisiko peräti hampaat, mitkä nyt vaivaa... Eilen ainakin hinkattiin kovasti ja syötiin sormia, mutta kokeilemalla en itse ainakaan mitään sen kovempaa ikenissä havainnut. Otas näistä nyt sitten selvää. Muuta en tiedä, kuin sen että olen edelleen ihan yhtä hukassa näistä oireista kuin ennenkin.

Voihan räkä!

Olipas se tauti! Koko perheellä se tuntuu olevan jonkun asteisena, kurkkukipuna, yskänä tai nuhana. Pienin kyllä sai osakseen sitten kaikki nämä, ja nämä muutamat päivät ovat kyllä menneet ihan potiessa. Täällä ollaan imuroitu nenää Fridalla ihan kyllästymiseen asti, suihkuteltu keittosuolaa, oksennettu useampaan kertaan, vaihdettu vaatteita jopa kolme kertaa päivässä, kieltäydytty ruoasta, roikuttu tissillä, huudettu, kiljuttu, podettu vauvan ekaa kuumetta, syöty ekat särkylääkkeet, skipattu vauvauinti ja oltu ihan noin ylipäätään todella väsyneitä. Toisaalta, Elias sai kahtena iltana särkylääkettä kuumeeseen, ja jostain syystä ne kaksi yötä sujuivat todella hyvin. Tässä sitä nyt vain mietin, että johtuiko hyvät unet vain yksinkertaisesti väsymyksestä, vai onko pienellä tosiaan unta häiritseviä kipuja normaalisti öisin... Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei kyllä kuulostaa yhtään kivalle! Ja tietysti ihottumaakin on tullut taas jostain. Pöh!

Tänään onkin meillä aikainen liikkeelle lähtö. Tauti tuntuu hellittäneen vähän, eikä kuumetta ole ollut enää eilen, joten korvaava vauvauinti alkaa meillä kello 9.00. Siispä nyt valmistautumaan!

Arkisia puuhailuja

Arki on iskenyt jotenkin tosi tehokkaasti. Ollaan nyt siinä pisteessä, etten enää oikein tahdo erottaa päiviä toisistaan, kun kaikki toistuvat niin samanlaisina. Enkä nyt sano, että se on välttämättä huono asia, kun tietää että asiat silloin kuitenkin sujuvat tahtomallani tavalla ilman ikäviä ylläreitä. Viikonlopun erottaa siitä, että mies useimmiten nukkuu vielä kun itse herään. Viikonpäivät pitää tarkistaa kalenterista, ja koko ajan on semmoinen tunne, että on jättänyt menemättä johonkin sovittuun tapaamiseen. Ei kyllä pitäisi, koska neuvola on vasta ensi viikolla. Jotain eroa viikonpäiviin on saatu:

pipoinventaariolla

Limeissä Petrellan tähtipipoissa on veljesten nimet aplikoituina.
Kimperi on taas puolestaan yksi lemppari pipomerkeistäni.

Kesälätsiä nuorimmaiselle. Lierihattuja on vähän liikaa yhden
miehen kulutettavaksi...

Syksy- ja talvipipoja nuorimmalle. 

Vanhemman pojan eläinpipoja. Dinosaurus (Tinttu) taitaa olla hyvin
edustettuna ja tottakai pojan suosikki! Taitaa mukana olla yksi
peikkopipokin. Niin, ja ylimpään vihreään pipoon löytyy koko
fleeceasukin paitoineen ja housuineen. Jossain vaiheessa poika ei
lähtenyt ulos ilman tätä asua!

Nykyään Ninjago-pipo on vanhemman pojan pakollinen asuste, ja
vaihtoehtona kelpaa vain Angry Birds, Salama McQueen, Spiderman...
Huoh!

Ai miten niin paljon pipoja? Joskus taisin mainita, että kärsin pienimuotoisesta pipofriikkeydestä, ja tässä on karkeasti arvioituna ehkä puolet poikien pipoista. Nuorimmaiselle olen yrittänyt hillitä ostamasta lisää, mutta hassusti niitä vaan mukaan tarttuu kirppareilta "kun ne on niin halpoja". Olen haaveillut myös tekeväni niitä itse, mutta minne ihmeeseen ne mahtuu ja kenen päähän, se jäisi nähtäväksi. Saahan sitä haaveilla :)

leipomalla ja bloggaamalla

Quinoarieskat

Olen väsännyt uuden blogin leipomuksilleni. Halusin, että ohjeet löytyisivät helpommin ja eihän kaikkia todellakaan kiinnosta meikäläisen erikoiset gluteenittomat, munattomat, maidottomat yms. leivonnaiset. Blogi toimii minulle jatkossa hyvänä muistikirjana, mitä on tullut tehtyä ja mikä on todettu hyväksi. Päivittely tapahtuu sitten kun sille tuntuu :) Ja varmasti jatkossa sinne tulee tavallisiakin leipomuksia, kunhan tämä imetysdieetti alkaa olla ohi. Vielä ei ole liikaa energiaa siihen.

Umpioimalla

Quinoa-parsakaali-kukkakaalisosetta, herrrkullisen väristä :D

Onnistunut umpiointi, plop!

Olen stressanut viime päivinä Eliaksen ruoista matkaa varten. Mitään sopivaa valmisruokaa ei siis ole olemassakaan, lukuun ottamatta paria kasvis- ja hedelmäsosetta. Matkan kesto on kuitenkin 2 viikkoa, joten jotain ruokaa pitäisi pojalle olla matkaan otettavaksi. Löysin ulkomaalaiselta merkiltä yhden lihasoseen, missä ei ollut perunaa, maissia eikä riisiä, mutta eihän sitä tietenkään tuoda maahan. Yritin kysellä valmistajaltakin saatavuutta, mutta mitään vastausta en saanut. Pitäköön siis tunkkinsa :(

Eli päädyin sitten kokeilemaan umpiointia. Tällä tavallahan nuo kaupankin vauvansoseet säilytetään, toki valmistus tapahtuu paremmilla vehkeilla ja valvotusti, mutta eikös tämän vanhan menetelmän pitäisi olla ihan kelpo konsti säilöä kotioloissakin. Tein siis pienen testierän sosetta, jonka laitoin uunissa steriloimiini (125 °C 15 min) sosepurkkeihin vielä molempien ollessa kuumia. Asettelin kannet kiinni, ja keitin vielä kattilassa purkkien peittyessä 2/3 veteen 15 minuutin ajan. Jäähtyessään kansien keskiosien pitäisi imaista kiinni, niinkuin kaupan soseissakin, merkiksi umpioinnin onnistumisesta. Kansien asettelu ei ole ihan helppoa kuumiin purkkeihin, varsinkin kun jengat ei tunnetusti näissä sosepurkeissa ole mitkään tukevimmat. Testierä onnistui melkein, sillä 2/3 purkeista imaisi kannen keskiosan alas. Pitää jatkaa testailua säilöntätesteillä, eli pidän ainakin yhden onnistuneen soseen jääkaapissa kahden viikon ajan, ja maistan lopputulosta itse :)

shoppailemalla

Vaatteiden Yö -tapahtuma järjestettiin netissä ekaa
kertaa. Sieltä löytyi nämä ihanuudet isolla aleprosentilla.
Kankaiden Yö -tapahtuma on muuten taas tulossa 25.-26. lokakuuta,
 ja tällä kertaa meinasin pitää koneen visusti kiinni! Hah, hah...

Ihanat Nirppanokan kortit saivat paikan seinältä.
Kortit sain yllärinä tilauksen kaupanpäällisinä Juhokustilta. 

Tämä oli vaan niin MUN näköinen, etten voinut
vastustaa tilaamista Eliakselle. Vähän lisää itsehillintää
nainen!!

"pakkollinen" allergiapäivitys

Mitäs muuta? Allergiarintamalla testattu uudelleen bataattia kaupan soseen muodossa. Jotenkin ajattelin, että enemmän käsitellyt raaka-aineet voisi sopiakin. Joo ei, harhakuvitelmaa sekin. Lounaalla siis sai 1/2 purkkia kesäkurpitsa-bataattisosetta, ja päiväunien jälkeen alettiin hankaamaan silmiä. Luomeen ja poskeen ilmestyi syheröä ja yöllä herättiin itkeskelemään pariin otteeseen. Muuten meillä yöt on taas sujuneet hyvin kahdella heräämisellä ilman itkuja. Eli selkeästi nuo yöitkut johtuu pelkästään allergioista. Eipä kamalasti kannusta kokeilemaan uusia ruokia, kun tietää että seuraava yö menee molempien kärsiessä. Toisaalta, nappasin kaupasta mukaan myskikurpitsaa (butternut squash), ja se tuntuu sopivan. On muuten aivan törkeän hyvääkin, ja voittaa bataatin mennen tullen maultaan. Kallistahan se pirulainen vaan on!

Ainiin, meinasi ihan unohtua! Äitilandiassa etsittiin testiryhmää testaamaan Serlan uutta talouspaperia. Ihmeekseni arvontaonni suosi ja sain kotiin ison paketin Serlaa. Testailu siis menossa!

"Yhden käden" -ominaisuus on aika kiva juttu, kun paperia kuluu
arkkitolkulla syöntihommissa!

Tänään ei mene sen paremmin

Voi itku. Tänään, ja vähän eilenkin, on tullut takapakkia oireissa oikein urakalla. Taas on ihan tyhjä olo tämän allergia-asian kanssa. Kaadan edes osan pahasta mielestä tänne.

Eilen syötin Eliakselle possusosetta, joka on kuulunut ruokavalioon nyt reilun kuukauden. Sose on ollut sitä samaa kukkakaali, kesäkurpitsa, palsternakka ja possun sisäfile -sosetta koko ajan. Koskaan se ei ole erityisemmin maistunut, mutta olen ajatellut sen olevan "maku"-kysymys. Tällä kertaa, aika ruokailun alussa, ruokaa joutui pojan otsaan ja kulmakarvoihin. Annoin se olla siellä koko ruokailun ajan, ja lisäksi kurkun imeskelyn ajan ruoan päälle. Noin reilun vartin päästä mentiin sitten pesulle, jonka jälkeen kauhukseni huomasin soselänttien jättäneen jälkeensä punaiset tarkkarajaiset ja kohollaan olevat läntit. Siis ihan samannäköiset kuin prick-testeissäkin allergiaa aiheuttavat aineet. Mitä ihmettä? Mistä ne oikein tuli? Ei niitä aikaisemmin ole tullut, vaikka ruokaa onkin sotkettu naamaan. Onko nyt allergisoitu possulle? Vai peräti soseen vihanneksille? Vai olisiko kuitenkin kyse possun syömästä viljasta? Onko sose tuntunut koko ajan pojan suussa jotenkin "huonolle", kun se ei ole maistunut? Mistä ihmeestä sen nyt selvittää?

Yö meni miten meni, ei kovin rauhallisissa merkeissä. Jopa vaipan vaihdon 4.00 aikoihin, kun se oli päästänyt läpi pissaa, ilmeisesti pojan riehuessa niin ettei vaippakaan pysynyt paikoillaan. Aamulla se sitten alkoi. Ripuli. Ensin kiinteähköt, sitten keltaiset, sitten limaiset vaippaan imeytyneet ja lopulta illalla vihreät limakakat. Ei jessus... Neljät päikkäritkin on tänään ehditty jo "nukkumaan". Pylly on karrelle palanut, punainen verestävä rantu, vaikka vaippa on heti vaihdettu lirun tultua. Ja rasvattu kyllä on. Ihmeen iloinen ja nauravainen tämä meidän pieni kärsivä ihmeemme kuitenkin on. Ilmeisesti raukkaparka on tottunut hereillä ollessa siihen, että vähän väliä masussa myllertää. Nukkuessa myllerrys lienee sitten jo niin kova, ettei uni oikein pysy silmässä. Mua niin itkettää toisen puolesta. Toisaalta, iho on ihmeen hyvässä kunnossa. Vain muutamia länttejä, lähinnä kädessä, poskissa, leuassa ja pienen pieni kyljessä.

Söin eilen toista (tai kolmatta) kertaa amaranttia (vilja). Se menee nyt tauolle. Eka kertaa söin sitä noin viikko sitten, ja ajatuksena oli kokeilla sitä ensin rintamaidon kautta. Ei ehkä hyvä idea. Vai tuliko se jostain muusta jo sopivaksi luullusta? Viime aikoinahan on kokeiltu teff ja kaakao, joita olen syönyt pienen määrän päivässä. Ehkä olin jo liian reipas kokeiluiden kanssa, vaikkakin ne olivatkin minun ja maidon kautta. Jotenkin vain kuvittelin, että kun kiinteitä menee jo näinkin paljon, ei rintamaidon merkitys olisi niin suuri. Tyhmä minä!! 

Meidän yö

Ihan kamalan tarkkoja muistikuvia ei minulla tästä(kään) yöstä ole, mutta laitan jotain pääpiirteitä tähän.

- klo 20.30 iltapuuro
- klo 21.00 iltatissi ja nukahtaminen omaan sänkyyn
- klo 23.30 huutelua, tassutus uneen
- klo 23.45 huutelua, tassutus uneen
- klo 00.30 huutoa, tassutus uneen
- klo 1.30 HUUTOA, tissiä + viereen nukahtaminen
- klo 2.30 HUUTOA, tassutus uneen vieressä (tässä kohtaa karjuttiin niin kovaa, että jopa mieskin heräsi)
- klo 4.30 huutoa, tissiä (ilmeisesti mies ei ollut nukahtanut enää edellisen karjumisen jäljiltä, koska lähti töihin)
- klo 5.50 iloista juttelua, heräämistä ja touhua
- klo 6.30 vähemmän iloista juttelua: nyt äiti ylös ja äkkiä sitten!!
- klo 9.00 "päiväunille" (en minä)

How I feel today...

Jotain mätää...

Siis uskomatonta mitä kaikkea voi tulla pienelle ihmiselle (ällövaroitus!). Meidän pienen ukon päähän tuli aukileen kohdalle semmoinen "mätäpaise"(?), joka alkoi erittämään keltaista visvaa! Putsasin sitä vedellä ja Septidinillä, ja ehkä se vähän auttoi. Lopulta tulin kuitenkin (yli)hysteeriseksi (kun se on aukileen kohdalla...), ja varasin ajan lääkärille samalle päivälle. Lääkärin mielestä patti näytti märkäruvelle, mutta eihän noita muita näppyjä, ei edes pienempiä, ollut missään muualla. Arvoitus on, mistä patti on päähän ilmestynyt. Ötökän purema ? Allerginen ihoreaktio tulehtunut (se Nutrilon Pepti)? Lääkkeeksi saatiin antibioottivoide ja varuiksi myös resepti suun kautta otettavaan antibioottiin, mikäli tulehdus leviäisi. Pari kertaa olen tuota voidetta laittanut, ja patti näyttäisi alkaneen kuivua. Myöskään ihoalue ympärille ei punoita enää oikeastaan ollenkaan. Ehkei se kuitenkaan ollut hengenvaarallinen ;)

Positiivisena kokemuksena lääkäri oli todella ihana. Juteltiin vähän muitakin asioita samalla kertaa, ja sain paljon ymmärrystä ihan äitinä toiselta allergisen lapsen äidiltä (hänelläkin siis kakkonen allerginen ja huono nukkuja). Ihanaa, kun joku kysyy, että miten minä jaksan! Kieltämättä, tämä ruokavalio vie verojaan jaksamisesta. Varsinkin kun maitobaarin pitää tuottaa öin ja päivin ravitsevaa maitoa. Varsinkin se yö-kohta tässä tökkii. Viimekin yö meni aika hulinoiden, kun ukon piti huudella parin tunnin välein jotain. Ja tietty kun herää, niin tissihän se on heti mielessä. Ikävä äiti taas yrittää "totuttaa" olemaan vähemmällä syönnillä, ja tarjoaa sitä vain n. 4 tunnin välein. Tätä on jatkunut kuitenkin jo useamman viikon, ja muutosta ei oikeastaan ole tullut parempaan suuntaan. On vain pari yötä tainnut nukkua vain kahdella heräämisellä, joilla molemmilla on sitten saanut rintaa. Vähän tässä olen hukassa miten edetä. Olen (melko) varma, että Elias pärjäisi kyllä ilman yösyöntejäkin, mutta toisaalta epäröin, kun onhan pienellä ukolla kuitenkin tuota massaa ja energian tarve iso. Ja se toteutus. Yleisin käytäntö lienee, että mies hoitaisi yöt jonkun aikaa. Mutta miten voin edes pyytää miestä hoitamaan yöt, kun itse olen kotona ja hän tekee pitkää päivää töissä. En mitenkään. Ehkä se on vain odotettava seuraavaa lomaa.

5,5 kk taitopläjäys

Onpa taas jäänyt kirjaamatta ylös mitä meillä osataan ja mistä tykätään. Nyt aivonystyrät savuamaan (helppo homma näillä yöunilla... :P )!

Osataan ja tykätään

- osaa kääntyä molempien kylkien kautta selältä vatsalleen

- osaa lepuuttaa päätään maassa, eikä ala raivoamaan kun niskat väsyy

- osaa myös kääntyä takaisin selälleen hallitusti (tosin tekee tätä harvemmin)

- pyörii napansa ympäri lattialla ollessan ja tavoitellessaan äidin sinne tänne ripottelemia leluja
- nostaa pyllyn konttausasentoon, samaten pää nousee käsien varassa, muttei koskaan yhtäaikaa. Ja ei siis vielä ryömi.

- katselee todella tarkkaavaisesti mitä muut tekevät

- tästä syystä viihtyy sylissä paljon mieluummin

- tuijottaa vieraiden ihmisten naamoja todella pitkään ja hieman huolestuneena. Alahuuli alkaa rullata itkun lähestyessä.

- juttelee paljon, yölläkin unissaan. Sama homma naurun kanssa. Takuuvarma naurukohtaus tulee kaulaan pussailusta ja pörinästä <3

- hyppyjalkaa vipattaa ainakun ottaa kainaloista kiinni ja pistää pystyasentoon (auts, mun kädet... :D)

- tykkää hyppykiikusta, mutta ei jaksa muutamaa minuuttia pitempään

- sukkien ja varpaiden nyhtäminen on ihan feivorit hommaa! Ukko on aina selällään tai kyljellään ollessaan tässä kyykkyasennossa. Lempiasento saanut nimen "mannaryyni kyykyssä"
- nappaa kiinni äidin ihanan pitkistä suortuvista heti tilaisuuden tullen (au-au-au!)

- istumaan nousu on kovasti treenissä. Sitteriin kun laittaa niin aina vähän väliä pitää pungeta istuma-asentoon. Vielä ei kuitenkaan pysy siinä tukematta.

- kun nukkunut riittävästi, herää yhtenä hymynä ja juttua täynnä, kun taas huutamalla herännyt joutaa takaisin unille

- vie suuhun kaiken (ne varpaatkin), niinkuin tietty ikään kuuluukin

- osaa laittaa soivat lelut soimaan, ja räpeltää luukkuja yms.

- luultavasti tunnistaa nimensä (tai sitten reagoi äänensävyyn millä se sanotaan :) )

- ja se isoveli on ihan paras <3

Huolto

- kiinteät neljästi päivässä

- viljana hirssi

- lihana kana ja possu

- hedelmä- ja marjasoseet (mansikka ei) näyttävän käyvän kaikki

- vihannekset haastavampi koska poissa peruna, bataatti ja porkkana, myös herne

- lemppariruokaa on mango-hirssipuuro

- yösyönnit edelleen 2-3 kertaa yössä aika tarkalleen 3 tunnin välein. Kuvioihin mukaan tullut palosireenimäinen huuto, johon tissiäkään ei huolita.

- kakka tulee enää korkeintaan kerran päivässä. Nähty jopa 3 päivän kakkaamattomuus. Kakka kiinteää, ja pysyy vaipassa <3

- päivittäiset rasvaukset edelleen rutiinia, mutta ihottuma on todella hyvin hallinnassa. Vain pientä syheröä havaittavissa, välillä jopa oireeton.

- imetys on muuttunut haastavammaksi pienen miehen kiinnostuttua ympäristöstään. Pieninkin äännähdys isoveljen suunnasta (tai ylipäänsä joku mielenkiintoinen juttu), ja koko toimitus loppuu ja saa äidin epätoivoisesti yrittämään saada suihkuava tissi takaisin suuhun, tai edes joku rätti sen eteen.

- rytmi - siis mikä rytmi? kahden lapsen kanssa arjen rytmitys ei, yllätysyllätys, olekaan niin helppoa kuin yhden. Joskus meillä on jopa sellainenkin, pari päivää :) 

- periaatteessa kahdet päikkärit 2-3 tuntia jos ollaan kotona, mutta jos käydään jossain autolla (kaupassa tms.) niin päivä ihan sekaisin ja nukkuu korkeintaan yhdet päikkärit

- korvike edelleen aloittamatta (mikä tässä nyt maksaa...?)

Äiti

- rakastuu päivä päivältä enemmän (näkyy olevan vieläkin mahdollista) omaan pörisijäänsä

- kliseisesti sanottuna: on väsynyt, mutta onnellinen. Ajatus takkuaa ja lauseet on varmaan välillä vaikeaselkoisia. Mutta hei, ei mun tarttekaan ratkaista maailman ongelmia! Saa olla aivot tyhjäkäynnillä ihan hyvästä syystä :)

- kierto käynnistymättä (JEEEE!!!) Kyllä ne sieltä, todennäköisesti ihan liian pian..

- tukkaa tippuu (saisi jo loppua!!!) lattiat, viemärit, harjat kiittää...

- imetysdieettaa edelleen. Eliaksen possusose muuten maistui taivaalliselle (possun sisäfile, kukkakaali, kesäkurpitsa, palsternakka), mitä mun makuhermoille on käynyt...?

- haluaisi saumurin, että saisi ommeltua paremmin vaatteita

Herkkuja on siinä vähänlaista... teetauko hirssikeksien kera

5 kk päivitys ja hirssipuuro vauvalle jauhoista

Täällä ollaan oltu 5 kk jo yli viikon ajan ja tämä merkittävä virstanpylväs on jäänyt päivittämättä blogiin, ups! ;) Mutta korjataanpa tilanne äkkiä.

"Tyytyväinen poika. Aluksi hämmästelee ympäristöään vakavana, myöhemmin alkaa jokeltaa. Käsien käyttö symmetristä. Vatsalleen kääntyy molempien kylkien kautta. Vatsalla makuuasento hyvä."

Ja strategisia mittoja (suluissa 4 kk):

7980 g (7330 g)

66,8 cm (65 cm)

43,8 cm (42,8 cm)

Tasaista käyrää kasvetaan siis kaikesta rajoituksista ja äidin id:stä huolimatta. Rokotuksista jätettiin Synflorix (pneumo) tällä kertaa ottamatta, ja otimme vain kaksi muuta, ne mielestäni tärkeämmät. Eli kankkuun tuikattiin viitosrokote sekä suun kautta rotarokoten ja pneumoa suunniteltiin ensi kuulle. Oireita ei noista tullut mitään, verrattuna taas 3 kk rokotussettiin, joka sai ukon ihan sekaisin. Tosin silloinhan ei vielä nämä allergiat olleet selvillä ja tilanne oli muutenkin varmaan aika sekaisin, joten nuo rokotukset rasittivat ihan turhaan ja liian paljon pientä rassua. Mutta nyt siis on noista rokotuksista jo viikko, ja tilanne on meillä edelleen tasainen ja melko hyvä. Mitä nyt Eliaksella on taas flunssa, ja pari yötä meni räkää kirnutessa ja yskiessä. Flunssa alkoi iskästä, ja päätyi esikoisen ja Eliaksen kautta minuun. 

Meillä on aloitettu puuron syönti. Pari ekaa kertaa keitin puuron pienistä hirssihiutaleista, mutta ne ei oikein saaneet suurta suosiota. Kovasti kakoi ja pyrryytti, ja lopulta itki ja pyrryytti. Eli hiutaleet tauolle ja jauho kehiin. Keitän siis puuron hirssijauhoista, ja se tuntuu olevan oikein hyvää Eliaksen mielestä. Ja onhan se nyt ihan hirmuisen paljon halvempaakin kuin kalliit vauvan valmispuurot. Tarkemmin ajateltuna oikein harmittaa kun tuli esikoisen aikana käytettyä noita valmispuuroja enimmäkseen, koska eihän tuon keittäminen ole mitenkään vaikeaa tai vaadi edes kummoisia kokintaitoja. Jos osaa keittää veden, niin osaa keittää puuron jauhoistakin. Meillä keitellään siis aamuisin nykyään puuroa kolmessa eri kattilassa, kullekin omansa. Mikäs tässä, aikaa on! :) 

Puuroa menee varsinkin illalla todella iso kipollinen miehen kokoon verrattuna. Pari ekaa yötä ehdin jo vähän iloita hiljaa syöntivälien pitenemisestä tunnilla, mutta niinhän siinä lopulta kävi kuten arvelinkin. Taas on palattu tuttuun kolmen tunnin sykliin syönneissä. Ja väliajoillakin heräillään juttelemaan tai pahimmillaan itkeskelemään. Luulen, että meillä kyllä pärjättäisiin ilman yösyöntejäkin, mutta vain sillä saa miehen hiljaiseksi siksi kolmeksi tunniksi. Muuten heräillään tunnin välein milloin mistäkin syystä. Joten "äiti on vähän väsynyt"... Ja sitten kun menee vielä googlettamaan unihäiriöitä ja lukee, että valtaosa 4 kuukauden ikäisistä lapsista nukkuu 5-6 tunnin pituisen unipätkän öisin. Mutta ei vaan meillä. Koko ajan on vain menty huonompaan suuntaan, vaikka iho ja olo on selkeästi paremmat. Voi olla, että unikoulu on edessä jossain vaiheessa puolen vuoden iän tultua mittariin.

Tarkoitus olisi aloittaa ensi viikon jälkeen lihojen tuonti ruokavalioon. Kana ja porsas on vaihtoehtona, joista kummatkin käyvät ainakin minun ruokavalion kautta. Rypsiporsas on tietenkin luonnollinen valinta, mutta tuo kana on vähän suurempi riski. Kanat kun ruokitaan pääsääntöisesti viljoilla, tai maissikana tietysti maissilla. Mikään noista viljoista kun ei sovi Eliakselle, niin saa nähdä aiheuttaako kana suoraan itse syötynä oireita. Toisaalta, tilanne on nyt niin hyvä, että selkeästi sietää pieniä määriä "pahiksia", ja pienet ihottumat ja näpyt menee nopeasti ohi. Bataatista muuten taisi tulla poskiin näppyjä, joten en vielä ottanut sitä kiertoon. Se pitää kokeilla lähiaikoina uudelleen, kunhan valmistamani sose on muhinut kauemmin pakastimessa, ja ehkä saanut  vähemmän allergisoivan koostumuksen. En kyllä ole kuullut monenkaan olevan bataatille allerginen, ja toivottavasti ei meilläkään olla.

Hirssipuuro (tai -velli) vauvalle jauhoista

tilkka vettä

ripaus hirssijauhoja

Sekoita haluamasi määrä jauhoja KYLMÄÄN veteen. Hirssijauhot turpoavat aika reippaasti, joten hyvin pieni määrä riittää. Semmoinen vaaleankeltainen läpinäkymätön liuos on hyvä puuroksi. Kuumenna hiljalleen kattilassa liedellä ja sekoita koko ajan, ettei tule klimppejä. Jauho turpoaa parissa minuutissa ja on valmis syötäväksi. 

Tällä samalla systeemillä puuron voi tehdä itse myös mistä tahansa jauhoista (riisi-, vehnä-, maissi jne.) ja säästää pitkän pennin! 

4 kk lääkärissä

"Painoa nyt niukemmin. Allergiat selvittelyssä. Sydän ja keuhkot ok, korvat terveet."

Kovin vähäsanaisesti lääkäri laittoi tekstiä neuvolakorttiin, mutta niinhän se aina on että terkkarilla riittää enempi juttua. Eliaksella oli ihan hirmuinen meno päällä lääkärin tutkiessa ja kovasti myös tuntui naurattavan. Aika paljon keskityimme juttelemaan allergioista ja niiden tutkimisesta. Lääkäri oli todella ihana nuori nainen, joka suhtautui myönteisesti imetysdieetteihin, ja osasi myös oikeasti antaa neuvoja allergioiden hoidoissa. Keskustelusta rohkaistuneena uskalsin kokeilla uudelleen kanaa ruokavaliossani, ja se näyttäisi sopivan. Viime yö nukuttiin TÄYSIN ilman kutinoita ja yhdellä syönnillä. Aivan mahtavaa!

Jätin kuitenkin parhaan uutisin viimeiseksi. Nimittäin se punnitus. Sieltäkin tuli parempia uutisia kuin uskoinkaan. Vaikka käyrä vetää alaspäin, niin silti painoa on tullut edelliseen neuvolakäyntiin 5 viikon takaa lisää 725 g! Siis todellakin ihan riittävästi. 12 päivän takainen lääkärikäyntihän näytti, että painoa olisi tullut hirmuisen vähän, mutta ilmeisesti se punnitus oli todellinen kuivapaino. Eliashan oli juuri ennen lähtöä oksennellut ja ripuloinut aika reippaasti. Myöskin edellisellä neuvolakäynnillä alaspäin vetänyt pituuskäyrä oli tasaantunut, ja pituutta oli tullut 4,5 cm lisää edellisestä käynnistä. Siis hyvin kasvava poika kaikesta huolimatta! Me like :) 

Eli rintamaidolla jatketaan ja kiinteitä jatketaan hitaasti edeten. Täysin omaan tuotantooni en uskalla kuitenkaan jatkossa luottaa. Haluan turvata selustan, joten aika maitoaltistukseen on varattu, ihan vaan varulta. Toivon vain, ettei kovin pitkälle tarvitse mennä altistuksessa, koska ylimääräistä kärsimystähän tuo on. Erikoismaidot kuitenkin maksavat ilman Kelan osuutta suht reippaasti, eikä niitä oikein yhden ja puolen ihmisen tuloilla oikein helposti makseta asuntovelkojen lisäksi. 

Iho-ongelma

Eliaksella on siis ollut parin kuukauden iästä lähtien vaihtelevan laajuinen ja asteinen ihottuma ympäri kehoaan. Kerran jo kävimme lääkärissä (allergologi), ja saimme kasan voiteita ja hoito-ohjeet ihottuman hoitoon. Diagnoosina atooppinen ihottuma. Aluksi iho parani melko hyvin, mutta kun tuli aika pitää pakollinen kortisoniton tauko hoidossa, paheni tilanne samantien alkupisteeseen. Rasvailin ja voitelin joka vaipanvaihdon yhteydessä, mutta se ei vaan tuntunut riittävän mihinkään. Perjantai-iltana ongelma paheni ihan uusiin mittasuhteisiin Eliaksen kirkuessa selkä kaarella rasvauksen yhteydessä. Ja minä rasvasin ja itkin Eliaksen kanssa. En voi sanoin kuvailla mille tuntuu yrittää parantaa toisen vaivaa ja tähän vaan sattuu niin paljon.

Lauantaina kävimme sitten uudelleen lääkärissä, joka määräsi prick-testit ja minut maidottomalle, munattomalle ja kalattomalle ruokavaliolle. Ensimmäinen lääkärihän oli sitä mieltä, että maidosta saatavat allergeenimäärät ovat niin pieniä, ettei välttämisruokavalio ole tarpeen, vaan parasta siedätystä. Näinhän sitä nykyään ajatellaan, ja varmasti ihan hyvä jos oireet eivät ole pahoja eikä niistä kukaan kärsi. Mutta tämä toinen lääkäri sitten (varmasti vanhempaa koulukuntaa) kyseli ihottumasta ja mahan toiminnasta, ja oli heti sitä mieltä, että ruoka-aineallergia ei ole mitenkään pois suljettu asia. Ja sitä tässä nyt sitten selvitellään.

Olen siis syönyt tiukasti ruokavalion mukaan lauantai päivästä lähtien. Maanantain vastainen yö oli ensimmäinen yli kuukauteen, kun minun ei tarvinnut pitää kiinni Eliaksen käsistä hänen yrittäessä raapia päätään ja kasvojaan unissaan. Jos en siis aikaisemmin pitänyt, heräsi hän siihen kun raapaisi itseään kasvoista todella kipeästi, verille asti. Ja yöt on muutenkin olleet yhtä käsien kanssa hankaamista. Kapalossa on sen takia nukuttu aina osa yöstä, mutta liikkeiden opettelun takia en viitsisi ihan koko yötä pitää. Mutta siis nyt on ainakin jotain parantumista tapahtunut. Viime yönä nukuttiin peräti 22-05, mitä ei ole tapahtunut kovin monesti. Ihokin näyttää tällä hetkellä todella hyvälle, mutta en nyt suoraan osaa varmaksi sanoa miten paljon tuolla ruokavaliolla on osuutta asiaan. Kortisonia on siis taas laitettu aamuin illoin kaikille ihottuma-alueille, päänahkaankin. Voitelua pitää nyt jatkaa melkein sinne prick-testeihin asti (3 päivää ennen pitää lopettaa), että iho on varmasti semmoisessa kunnossa että testit voi tehdä. Mahan toimintakin on mielestäni tasoittunut ja kakka on jotenkin kiinteämpää, eikä sitä enää voi kaataa suoraan vaipasta pois. Myös pieruja on tullut vähemmän, ja jopa ilman tavaraa! Selkäkakkoja ei ole myöskään tullut sunnuntain jälkeen, vaikka niitä ennen tuli jopa kolmasti päivässä. Ehkä mä jo varovasti uskallan toivoa, että tässä olisi meille ratkaisua ongelmaan. Vaikka toki aikaa on kulunut vielä liian vähän, että mitään päätelmiä tästä voisi varmaksi tehdä. Eihän ne prick-testitkään välttämättä mitään kerro, ei negatiiviset eikä positiivisetkaan, mutta onpahan sitten ainakin testattu.

Myös kiinteät pitäisi lääkärin mielestä aloittaa. Olen lukenut jostain joskus (tosi täsmällistä tietoa :D), että ruoka-aineiden lisääminen ruokavalioon voi joskus helpottaa olemassa olevia herkkyyksiä. Harmi kun nyt en löydä sitä uudelleen, että voisin lukaista sen ihan ajatuksen kanssa. Mutta tämä siis oli se lääkärinkin ajatus. Ja lisäähän kiinteiden myöhäinen aloitus muutenkin jo allergioiden riskiä. Suositeltavia ruoka-aineita on kuulemma bataatti, kesäkurpitsa ja kukkakaali, siis semmoiset vähiten yleensä allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet. Tosin ihan tähän samaan muutokseen en vielä ole uskaltanut mitään lisätä, mutta ehkäpä sitten viimeistään kun prick-testit on luettu.

Pikku nuhanenän pelastus

Tämä on pakko mainita, vaikka meneekin vähän mainostamisen puolelle ihan ilmaiseksi.

Pikku Eliaksen nenä siis oli flunssasta aivan umpitukossa ja räkäinen. Keittosuolatipat eivät tehneet juurikaan mitään, ja Fridakin tuntui vain kiusaavan enemmän kuin auttavan, joten meinasin käydä ostamassa Nasolinia. Eräs tuttavani mainitsi kuitenkin suolaliuossuihkeen, joten ajattelin kokeilla sitä. Ja voi autuus!! Pikkuinen nenä aukesi ja räkä hävisi heti eka käytön jälkeen useaksi tunniksi. Joten kyllä, olemme nukkuneet viime yönä todella hyvin flunssasta huolimatta. Ihanaa!

Tässä kyseinen tuote:

"PHYSIOMER Baby Mist

– Kehitetty erityisesti vauvoille.

PHYSIOMER Baby Mist on kehitetty erityisesti vauvojen ja pienten lasten herkkien nenien puhdistukseen. Sen hellävarainen suihke puhdistaa ja avaa tukkoisen nenän ja helpottaa vauvan nukkumista ja syömistä esim. flunssan aikana. Samalla se kosteuttaa vauvan nenän limakalvoja ja ehkäisee jälkitauteja ja korvatulehduksia."

Linkki tuotesivuille.

En tiedä kyllä hellävaraisesta, ainakaan siitä päätellen miten paljon Elias suuttui tästä toimenpiteestä. Lisäksi pään pitäminen paikallaan suihkeen ajan on hieman haastavaa, ja onnistuinkin suihkimaan nenän lisäksi pikkuista silmäänkin. Suihke saa myös kakomaan ja haukkomaan henkeä hetkeksi. Mutta ehdottomasti olen iloinen, että tajusin käydä hakemassa tämän apteekista. Suosittelen lämpimästi kaikille pikkuisille nuhanenille!

Flunssa

Viime viikolla Elias sai ensimmäisen rokotteensa, Rotan. Onneksi siitä ei tullu mitään oireita, päinvastoin, Elias alkoi nukkua sen jälkeen yönsä tosi hyvin, jopa 6 tuntia putkeen ekalla pätkällä. Todennäköisesti näillä ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta kiva asia kuitenkin!

Nukuttiin siis hyvin, aina viime yöhön asti. Eilen illalla tulimme molemmat kipeäksi samalla kellonlyömällä. Huomasin, että minulla on kurkku kipeä, ja Eliaksen nenässä alkoi räkä kirnuta edes taas. Yöksi laitoin Eliakselle tyynyn selän ja pään alle, joka tuntui hieman helpottavan hengittämistä. Mutta yö meni silti tunnin välein itkeskellessä ja rintaa imiessä, sekin tosin vaivalloisesti, kun nenä on niin tukossa. Imeminen ei ollut mitään nälkää, vaan se selkeästi selvitti pikkuisen nenän räästä, ja jäljelle jäi vain kamalan tukkoinen ja vinkuva nenä. Selvitti tosin vain hetkeksi, mutta saimmepahan nukuttua edes tunnin pätkissä. Aivastelua ja ihan pientä yskää on myös. Kuumetta ei tunnu olevan, mutta aion kyllä lähteä ostamaan Nasolinin tippaa apteekista. Pakko saada pikkuinen nenä auki, että saisi edes syötyä kakomatta. Nenäimulla imeminen on auta yhtään (tuntuu ettei edes saa imettyä kun niin tukossa), eikä keittosuolattipat. Ikärajahan siinä Nasolinissa on nykyään nostettu 1 vuoteen, mutta ennen se oli 3 kk, joten uskallan sitä Eliaksen nenään laittaa. Pakko yrittää helpottaa pikkuisen oloa edes jotenkin.

Rikkinäiset yöt

Pari päivää sitten Eliaksen ihottuma meni huonompaan suuntaan ja levisi rintaan oikein kunnolla. Koko pieni mies oli täynnä punaista, todella ilkeän näköistä syheröä. Aloitin heti kunnon rasvauksen sekä kortisonilla että perusvoiteella. Jo ensimmäinen kerta kortisonin levityksen jälkeen punaisuus tasaantui ja eikä ollut enää koholla niin ilkeästi. Kovasti mietityttää mistä tämä ihottuma oikein tulee. Ihottumaa on siis pääsääntöisesti rinnassa ja jaloissa. Kasvot, selkä ja vaippa-alue on täysin terve, iho ei ole edes kuivan näköistä, samaten taivealueet. Luin jostain, että imeväisikäisillä 50 % atooppisesta ihottumasta johtuu ruoka-aineallergiasta. Mutta eikö silloin allergia yleensä ole erityisesti poskissa ja suun ympäristössä?

Myös yöt ovat olleet aika rikkinäisiä, ja syömään herätään vähintään parin tunnin välein. Pitempi unipätkä on nyt 4 yön takainen ihanuus. Ensin ajattelin, että Eliasta kutittaa, jonka vuoksi uni häiriintyy. Ja varsinkin ekan kortisonirasvauksen jälkeen pikkuinen veteli 4,5 tunnin päiväunet, joten ajattelin jo helpottuneena saavani seuraavana yönä kunnon unet. Mutta seuraava yö oli ihan yhtä rikkinäinen. Herättiin jopa syöntien välillä tunnin välein huutelemaan, mutta sain lykättyä syöntiä tutilla vielä yhden tunnin. En suoraan sanottuna tiedä onko Eliaksella oikeasti nälkä, vai pitääkö hän minua rauhoittavana tuttina. Tissi suussa on kiva nukkua, epäilemättä (tyrkkää kyllä nukahdettuaan sen ulos suusta). Masuvaivojen takia en usko pojun heräävän, koska ihan samalla tavalla ei kiemurrella kuin aikaisemmin, eikä paukkujakaan tule. Kyllähän Eliaksen paino on noussut koko ajan tasaisen reippaasti, joten voihan olla että kasvava poika alkaisi tarvita ruokaa joka pysyy mahassa pitempään. Päivälläkin pitää ruokaa saada parin tunnin välein, ellei satu nukkumaan pitempään (tietysti pitemmät unipätkät sattuu päiväksi!). Salaa olen haaveillut jo kiinteiden antamista pitempien unien toivossa. Kamalaa, tiedän. Tosin vielä 90-luvullahan kiinteiden aloitus ikä oli 3 kk, joten ehkäpä... Ensi viikolla on neuvola, joten aion kyllä ottaa puheeksi tämän asian. Ei siis mitään hedelmäsoseita, vaan vaikka kunnon perunavelliä illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos saisin edes yhden yli 4 tunnin unipätkän nukuttua, olisin huomattavan paljon pirteämpi eikä pinnakaan palaisi esikoisen kanssa niin herkästi. Jotta ei ihan valittamiseksi menisi, niin pakko kehua ettei ole todellakaan nukahtamisongelmaa enää. Samantien kun Elias lopettaa tuhinansa, olen unessa.

 Onko teillä kellään kokemusta aikaisesta kiinteiden aloittamisesta, siis jopa ennen 3 kuukauden ikää? Miksi aloitit, ja jos aloitit pitempien unien toivossa, niin auttoiko, ja mikä ruoka-aine?

Vitsillä heitin raskausaikana, kun kärsin unettomuudesta, että mahtaa tulla melkoinen yökukkuja meidän pojasta, kun näin kovasti pitää minua valmistaa yövalvomisiin. Taisin olla pelottavan oikeassa. Toivon, että tämä on vaan taas yksi vaihe. Joka menee nopeasti ohi!

Pieruvaivaa, mistä?

Mä oon jotenkin tosi huono tässä. Siis en osaa oikein yhdistää mikä ruoka-aine minun ruokavaliossani aiheuttaa pienelle Ihmeelle vatsanväänteitä. Vai onko se minun maito edes mikä paukkuja aiheuttaa, vai ihan vaan "normaalia" suoliston kehittymättömyyttä. Täällä siis piereskellään koko ajan, ja vaipassa on myös valehtelematta KOKO ajan, enemmän tai vähemmän, keltaiset ryynit. Päivällä pierut virtaa vapaasti, eikä niistä selkeestikään kärsitä. Mutta sitten aamuyöstä noin kahden-neljän jälkeen alkaa se kiemurtelu ja paukuttelu. Ja joskus jopa pikkuisen itkeskelläänkin. Siis ihan tosi vähän, lähinnä voi ehkä kuvailla sitä ennemmin kitinäksi. Tämä kitinä tulee siis läpi unen parina nyyhkäisynä ja loppuu itsestään kiemurtelun ja paukuttelun kera. Ihme rauhoittuu kun tarjoan rintaa, mutta nukahtaa parin imaisun jälkeen ja tyrkkää tissin ulos. Sitten nukutaan hetki ja aletaan taas kiemurrella ja paukutella. Tämä hetki voi olla kaikkea vartin ja tunnin välillä. Aamuyö menee siis aika katkonaisilla unilla. Ei tämä sinänsä minua kamalasti häiritse, sillä menen nukkumaan jo aikaisin, samaan aikaan kuin Ihmekin, eli yhdeksän-kymmenen välissä (paitsi nyt ei nukuta kun nukuin parin tunnin päikyt). Eli eka unipätkä kyllä riittää pitämään riittävän virkeänä, ja päiväunet viimeistään korjaa tilanteen. Ihme kun tosiaan nukkuu kolmet päikkärit, joista kahdet ovat vähintään 3 tuntia. En siis voi missään nimessä valittaa tätä tilannetta omalta kantiltani.

Mutta siis ne ilmat masussa. D-tippa teoriaan en usko, koska vaivat alkoivat pari viikkoa tippojen jälkeen. Ja rehellisyyden nimissä pitää vielä tunnustaa etten ole edes joka päivä muistanut niitä antaa. Ja silti aamuyöstä on paukuteltu ja nyyhkitty. Ja se minun ruokavalioni. Syön mitä sattuu iltaisin, en mitään samaa joka ilta tai erilaista kuin päivällä. Ja millä aikataululla ruoka-aineet edes vaikuttavat maitoon? Tunnin viivellä? Puolen päivän? Voiko ne pierut kuitenkin tulla vain siitä, että ukko nukahtaa yöllä syötyään, enkä siis raaski nostaa toista olalle röyhtäisemään. Tosin paukutellaanhan sitä päivälläkin, niistä ei vaan kitistä. Tai sitten ilma vaan poistuu kivuttomammin päivällä kun pikkuista liikutellaan ja kanniskellaan enemmän. Äh, mikä lie. Syitä lienee kaikki yhdessä tai ei mikään. Luultavimmin aika on se paras lääke tässäkin.

Kapalointi rocks!

Pienen Ihmeen ekat 2 viikkoa meni aika helposti.  Syötiin, nukuttiin ja kakattiin. Kolmannen viikon alussa päiväaikainen virkeystila kasvoi selkeästi, eikä uni tullut silmään ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin, vaikka äidin silmissä haukotteleva pienokainen olisi selkeästi ollut unta vailla. Kädet kävivät vimmatusti niin, että koko pieni mies hytkyi. Tuttia yritettiin suuhun laittaa monesti, mutta aina se vaan pulautettiin pihalle. Jota seurasi sitten tietysti pienoista kitinää, kun uni ei tullut. Syliin Ihme nukahti kyllä heti (kun pidin käsistä kiinni), mutta tähän en halua lastani totuttaa, niinkin ihanaa kuin se olisikin. Uni kun ei sitten enää jatku kun lapsi lasketaan sänkyynsä ja pois sylin lämmöstä. Kantoliina saattaisi olla tietysti hyvä ratkaisu tähän, mutta jostain syystä arkailen sen kanssa. Pelkään, että lapsi tipahtaa sieltä liinasta jos en ole sitonut liinaa oikein, enkä kuitenkaan uskaltaisi kuin seisoa tai istua paikallani lapsi liinassa. Luultavasti tämä on ihan hölmö pelko :)

Eräänä iltana olin taas tissittelyn ja lisämaidonkin jälkeen nostanut tipahtelevaa tuttia Ihmeen suuhun lähes tunnin ajan. Sitten muistin kapaloinnin! Sehän se rauhoitti esikoisenkin, kun kädet kävivät vimmatusti ja uni häiriintyi. Varsinaista kapaloliinaa minulla ei ole, joten kääräisin pienokaisen äitiyspakkauksessa tulleeseen täkkiin mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Siis täkki poikittain sängylle, lapsi 1/3 kohdalle ja täkin reuna vähän niskan yläpuolelle. Sitten vain lyhyempi reuna käden ja masun yli selän alle niin että vastakkainen käsi jää vielä kapaloimatta. Ja sitten toiselle reunalla sama homma, nyt molempien käsien ja masun yli ja kiepautetaan selän alle. Ja sitten vain koko pieni pötkö sänkyyn. Jalkapäälle en tehnyt muuta kuin käänsin sen ylös sängynpäätyä vasten. Ja kappas, Ihme sammui samantien :) Olisihan se pitänyt tajuta ja muistaa, että vauvat rakastavat tuommoista kohtumaista puristusta! Tällä systeemillä pieni Ihme on nukahtanut lähes välittömästi nyt kolmen päivän ajan, ilman tuttirumbaa. Kapalointi on vanha hyvä systeemi, joka toimii täydellisesti :)

Täällä on/oli tiheän imun kausi. Muutaman yön ajan Ihme heräsi syömään 3-4 kertaa aikaisemman 1 sijaan. Onneksi öisessä nukahtamisessa ei ole ollut vielä ongelmia, vaan uni on tullut lähes välittömästi tankkauksen jälkeen. Viime yönä mentiin taas yhdellä syönnillä, joista eka unipätkä oli jopa 6 tuntia! Illalla tankattiin kyllä siihen malliin, että en sinänsä yhtään ihmettelekään tuota noin pitkää unipätkää. On muuten aika reipas olo tällä hetkellä kun on saanut nukkua noin monta tuntia putkeen.  Luulenpa, että päiväunet jäävät tänään väliin!

Tässä muuten se "oikeampi" tapa kapaloida vauva. Tuota minun tapaani monet sanovat toimimattomaksi, mutta meillä se ainakin on pitänyt kädet kapalon sisällä. Ehkä se, että käytämme peittoa eikä ohutta vilttiä auttaa asiaa. Ja tietysti se, että pieni Ihme ei edes yritä viuhtoa itseään sieltä irti, niin mukavaa siellä on <3. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!