Karhunpoika sairastaa edelleen...

Miten voikin olla pieni näin kipeä. Tänään on ensimmäinen päivä, kun kuume ei kipua yli 39 °C. On käyty lääkärissä, ja sairaalan lastenpäivystyksessä. On otettu verikokeita ja aloitettu antibiootti (virus)tulehdukseen. On todettu kolmen eri lääkärin toimesta, että tulehdus on joko vasemmassa tai oikeassa korvassa (jep, jokainen eri mieltä). Meillä siis rohistaan, yskitään, itketään yskiessä, valutetaan räkää, tuhistaan tukkoista nenää, oksennellaan, ripuloidaan ja ollaan muuten vain väsyneitä. Oksentelu johtuu limasta ja ripuli taas antibiootista. Ja huonosti nukutaan tottakai. Ihan parasta tässä kaikessa tietysti on, että juuri kun olet saanut lääkearsenaalin syötettyä, niin tulee oksennus. Sääliksi käy urheaa pientä miestä, joka silti jaksaa naureskella ja vähän ryömiskelläkin. Ehkä tämä tästä alkaa helpottamaan, mitä todennäköisemmin siis. Missäs niitä varapattereita äideille myytiinkään?

Sairaalan päivystykseen päädyttiin muuten, kun huomasin kuumeisen miehen aukileen olevan koholla, eikä siinä näkynyt sykettä laisinkaan (normaalisti aina näkyy). Kyselin terveyskeskuksesta, että pitääkö hätääntyä (myöhäistä, olin jo paniikissa), ja sieltä ei osattua sanoa (ei edes, että pitääkö tilata ambulanssi). Joten lähetteellä sairaalaan, jossa lastenlääkäri totesi tutkimusten jälkeen niin voivan käydä tilapäisesti kovassa kuumeessa (ensin peloteltuaan aivokalvontulehduksella). Aukile siis laski heti kuumelääkkeen alettua vaikuttamaan. Olen jo alkanut epäillä että näin harhoja, mutta miten ihmeessä minä sellaista keksisin, kun en ole edes koskaan kuullut niin voivan käydä… Samalla reissulla sain sitten 40 euron pikavoiton pysäköintiajan ylityttyä (huom! 4 tuntia!!). Sekin otti vielä eilen päähän, mutta onneksi tuo mies osasi muistuttaa, että pääasia on kuitenkin, että Elias saatiin tutkittua (aargh, hirveä lause! en vain nyt osaa muotoilla sitä zombie-aivoillani…) ja todettua "terveeksi".

Joka napille olisi nyt käyttöä