Täällä ei mitään nähtävää...

Taidan olla suurinpiirtein ainoa äitibloggaaja, joka ei ole julkaissut kuvia haasteeseen (en viitsi linkittää mitään, tiedätte kaikki mistä puhun) liittyen. Olen käynyt katsomassa muiden vartaloita, ja todennut ettei minulla ole enää mitään lisättävää. Olen täysin tavallinen, normaalipainoinen, raskausarveton, pömppämahainen äiti-ihminen. Sektioarven voi tietysti laskea raskausarveksi, mutta sekin on parantunut melko näkymättömäksi, eikä sitä kuvaan edes saisi ilman "vesirajalla" liikkumista. Raskauksieni välillä vartaloni palautui lähes aikaan ennen raskautta, lukuunottamatta pehmeää alavatsaa, jota myös pömpäksi kutsutaan. Tällä hetkellä paino on alle raskautumisen, mutta maha senkun pysyy. Painoni nousi molemmissa raskauksissa semmoset 15 kiloa, jotka olen karistanut jossain vaiheessa. En siis kuitenkaan ollut missään rantakunnossa viikoissa laskien, vaan ennemminkin siihen on mennyt lähemmäs vuosi, eikä ne kilot todellakaan ole itsestään pudonneet. 

Olen sinut vartaloni kanssa, ja se on minulle tärkeintä. Ulkonäkö on aikoja sitten ohitettu elämäni muiden priorititeettien toimesta. En tarvitse muiden hyväksyntää tai kommentteja asiaan liittyen (toki onhan niitä silti kiva lukea :D). Älä kuitenkaan ymmärrä minua väärin: meikkaan lähes joka päivä, pukeudun siisteihin iänmukaisiin vaatteisiini, kampaan hiukseni ja katselen altakulmien ja huvittuneena "räjähtäneen" näköisinä ulkona liikkuvia ihmisia. Nuorempana en voinut edes avata ulko-ovea ilman itseni laittoa, mutta ikä ja lapset ovat kieltämättä saaneet minut laiskemmaksi sen suhteen. Ja terveellinen elämäntapa on se mitä itse haluaisin noudattaa ulkonäköä liikaa tuijottamatta, ja välittää sen tietysti lapsillenikin. Onhan se ehkä vähän helpompaakin kun on kahden pojan äiti :)

Ihan lomalla... ja pari hassua juttua

Tulihan se kesä sieltä, ja miehen loma! Ihan hirveästi en ole jaksanut blogia nyt päivitellä kun on niin paljon kaikkea tekeillä. Kasvimaalla pitää hommailla, mansikat hoitaa pakastimeen, vierailla perinteisissa kesälomakohteissa yms yms. 

Mansikoista pitää sen verran kertoa, että myrkyt tehosi ja mansikkaa on tullut paljon! Tähän mennessä olen pakastanut 25 litraa mansikoita viipaleina talven iloksi. Itsehän en voi niitä tällä hetkellä nauttia, koska Elias on selkeästi niille allerginen ja saa oireita jo muutamasta syömästäni mansikasta. Varsinaisesti herkkyys varmistyi eräänä iltana, kun olin siivonnut mansikat paljain käsin, ja siirryin lennossa käsien pesun kautta pojun iltahommiin. Rasvasin lopuksi Eliaksen naaman samalla rasvalla kuin ennenkin ja vein unille. Untapa ei sitten riittänytkään koko yönä reilua tuntia pitempää pätkää kun vähän väliä hinkattiin, hangattiin ja kitistiin. Lopulta aamuyöstä tajusin mitä oli käynyt, siis että niin pieni määrä mansikkaa minun käsissä riitti aiheuttamaan punoituksen ja näppylät rasvatuille kohdille. Ja tietysti siinä vaiheessa Elias oli raapinut poskenkin verinaarmuille, kun kynnet olivat jääneet huonommalle hoidolle tilanteen ollessa parempi jo pitkään. Muualla vartalossa ihottumaa ei siis ollut, koska mies oli hetkeä aikaisemmin rasvannut vartalon puhtaammilla käsillään.

Tuosta jäin sitten miettimään, että voisiko samantyylisiä "koti-prick-testejä" tehdä muillakin aineilla, ehkä vähän hallitummin. Riisi olisi kiva varmentaa, samaten tomaatti. Ne on molemmat "ehkä-listalla", ja en ole niitä syönyt pitkään aikaan. Koko ajan kun meuhataan siitä turhasta välttämisestä, ja plussana laajentuisi ruokavaliokin! Jos vaikka sivelisi päiväsaikaan riisi-rasvaseosta käsivarren sisäsyrjään ja katselisi tilannetta :)

Olen tässä törmännyt elämässäni ihan uudenlaisiin haasteisiin tämän imetysdieettini myötä. Oletko ikinä ajatellut miten vaikea on tehdä ruokaa muille, kun ei voi sitä itse maistaa? Ihan pitää mutu-menelmällä heittää mausteet sekaan. Samaten kerma+rahkaseoksen oikean sokerimäärän arvaaminen, tai ylipäänsä täytekakun tekeminen. Ja kun on aina ollut tapana maistaa viimeinen lusikallinen taikinaa, ihan vain varmistaakseen että kaikki aineet tuli laitettua taikinaan, niin nyt sitten vain silmämääräisesti arvelet taikinan maistuvuutta. Tai paras, teemaidon laittaminen: alussa laitoin varmaan joka päivä pari kertaa teeheni maidon vain hetkeä myöhemmin tajutakseni, että soijamaitoahan sinne piti laittaa eikä tuota tuttua tavallista.  Hyvin ovat silti keitokseni ja leipomukseni kelvanneet, tai sitten kukaan ei vain ole uskaltanut sanoa mitään. Ja entäs mansikoiden poimiminen ja siivoaminen ilman, että voi pistää yhtään ihanaa punaista palleroa suuhunsa ja maiskutella sen makeutta. Ihan rehellisesti sanottuna helvatan vaikeaa ja tuskallista :) No sen hinnan olen kuitenkin valmis maksamaan hyvistä yöunista. Tai ainakin hyvin lähellä hyvää olevista.

Maitoa tulee muuten edelleen ihan älyttömästi imetysdieetistä huolimatta. Ilmeisesti olen löytänyt ne ruoat jotka riittävät takaamaan riittävän energiansaannin siihen hommaan. Herkkujakin olen keksinyt uusia, joten painon putoaminen on pysähtynyt tähän. Olen tällä hetkellä kilon alle ekan neuvolan, joten ihan tyytyväinen saa olla tilanteeseen. Kuivahedelmät ovat muuten suurinta herkkua ja ne on oikeasti paljon paremman makuisia kuin karkit. Kuivattu mango, kookos ja papaija varsinkin ovat sellaisia joita voisi syödä kilotolkulla. Ympärillä olevat ihmiset eivät vain ole kamalan innoissaan tästä minun herkuttelustani, sillä ne tuppaavat pierettämään, eikä ehkä ihan niin vähänkään :D

Maitoaltistus on meillä viikon päästä, joten luultavasti palaan sen jälkeen asiaan ellei aiheita putkahda mieleen sitä ennen. Ihanaa ja lämmintä kesää kaikille lukijoilleni, nauttikaa mansikoista minunkin puolestani!

2 kk

Eliakselle tuli 2 kuukautta täyteen sunnuntaina. Niin vähän, mutta kuitenkin jo niin iso poika. Tuntuu että Elias olisi ollut osa elämäämme jo pitempään, enkä osaa enää ajatella elämäämme ilman. Saati että haluasinkaan. Puistattaa koko ajatus.

Tänään kävimme neuvolassa. Eliaksen paino ei ollut enää noussut yhtä paljon kuin aikaisemmin. Osasin sitä jo vähän odottaakin kotipunnitusten perusteella. Liekkö syynä, että niin kuuluukin jo tässä iässä, vai se, että olen alkanut tekemään päivittäin 1-2 vaunulenkkiä ja alkanut herkkulakkoon. Itse syön kuitenkin yhtä paljon ja useasti edelleen. Korvasin vain leipomukseni kiisseleillä välipaloina. Nyt tietty mietin, että oliko Eliaksella kuitenkin nälkä tässä parin viikon aikana, kun niin huonosti nukkui ja jatkuvasti tankkasi. Olisko se maito kuitenkin muuttanut koostumustaan näin vähäisen muutoksen takia. Toisaalta, kaksi edellistä yötä on mennyt ihmeen hyvin 3-4 tunnin välein syönneillä ja päivälläkin on syöntivälit olleet samoja. Takana tässä kevennysprojektissa on toive siitä, että oma painoni lähtisi laskuun, edes hieman. Minua ahdistaa aivan suunnattomasti nämä raskauskilot eikä ne minnekään minulta "vain" imettämällä lähde. Olen siis todella kateellinen niille, joilla ne vain sulaa pois. Omat housut ei todellakaan mahdu päälle, vaikka kiloja on periaatteessa vain 6 kg enemmän kuin ekassa neuvolapunnituksessa. Paljoa ei viitti ihmisten ilmoilla edes liikkua kun olo on kuin tankkerilla. Tiedoksi työkavereillekin, että näytille tullaan kun painoni on pudonnut riittävästi :)

Painoa oli tullut siis 175 g/vko, eli ihan hyvin kuitenkin. Paino on tällä hetkellä 5745 g ja pituus 58,7 cm. Vaatekoossa ollaan edelleen siis 62 cm, eikä nuo 68 cm varmaan tule vielä ainakaan kuukauteen käyttöön. Ainakaan toivottavasti, sillä hurahdin ostamaan pakkomielteisen lailla yhden ihanan vaatekappaleen, jonka saan postissa parin päivän päästä. Ehkä laitan siitä lisää sitten :)

Rotarokote otettiin myös, eikä ainakaan vielä ole masuvaivoja ilmennyt. Mutta ensi yönähän sen vasta kunnolla näkee. Esikoisen aikaan rota ei kuulunut vielä rokotusohjelmaan, mutta ostimme sen hänelle omin rahoin. Hän ei siitä ainakaan mitään oiretta saanut, joten sen vuoksi uskalsimme sen ottaa.

Uutena juttuna Eliaksen elämässä on tullut lelukaaren tuijotus ja sille juttelu, jota ollaan tehty nyt reilun viikon ajan. Todella hassua <3