Eliakselle tuli 2 kuukautta täyteen sunnuntaina. Niin vähän, mutta kuitenkin jo niin iso poika. Tuntuu että Elias olisi ollut osa elämäämme jo pitempään, enkä osaa enää ajatella elämäämme ilman. Saati että haluasinkaan. Puistattaa koko ajatus.
Tänään kävimme neuvolassa. Eliaksen paino ei ollut enää noussut yhtä paljon kuin aikaisemmin. Osasin sitä jo vähän odottaakin kotipunnitusten perusteella. Liekkö syynä, että niin kuuluukin jo tässä iässä, vai se, että olen alkanut tekemään päivittäin 1-2 vaunulenkkiä ja alkanut herkkulakkoon. Itse syön kuitenkin yhtä paljon ja useasti edelleen. Korvasin vain leipomukseni kiisseleillä välipaloina. Nyt tietty mietin, että oliko Eliaksella kuitenkin nälkä tässä parin viikon aikana, kun niin huonosti nukkui ja jatkuvasti tankkasi. Olisko se maito kuitenkin muuttanut koostumustaan näin vähäisen muutoksen takia. Toisaalta, kaksi edellistä yötä on mennyt ihmeen hyvin 3-4 tunnin välein syönneillä ja päivälläkin on syöntivälit olleet samoja. Takana tässä kevennysprojektissa on toive siitä, että oma painoni lähtisi laskuun, edes hieman. Minua ahdistaa aivan suunnattomasti nämä raskauskilot eikä ne minnekään minulta "vain" imettämällä lähde. Olen siis todella kateellinen niille, joilla ne vain sulaa pois. Omat housut ei todellakaan mahdu päälle, vaikka kiloja on periaatteessa vain 6 kg enemmän kuin ekassa neuvolapunnituksessa. Paljoa ei viitti ihmisten ilmoilla edes liikkua kun olo on kuin tankkerilla. Tiedoksi työkavereillekin, että näytille tullaan kun painoni on pudonnut riittävästi :)
Painoa oli tullut siis 175 g/vko, eli ihan hyvin kuitenkin. Paino on tällä hetkellä 5745 g ja pituus 58,7 cm. Vaatekoossa ollaan edelleen siis 62 cm, eikä nuo 68 cm varmaan tule vielä ainakaan kuukauteen käyttöön. Ainakaan toivottavasti, sillä hurahdin ostamaan pakkomielteisen lailla yhden ihanan vaatekappaleen, jonka saan postissa parin päivän päästä. Ehkä laitan siitä lisää sitten :)
Rotarokote otettiin myös, eikä ainakaan vielä ole masuvaivoja ilmennyt. Mutta ensi yönähän sen vasta kunnolla näkee. Esikoisen aikaan rota ei kuulunut vielä rokotusohjelmaan, mutta ostimme sen hänelle omin rahoin. Hän ei siitä ainakaan mitään oiretta saanut, joten sen vuoksi uskalsimme sen ottaa.
Uutena juttuna Eliaksen elämässä on tullut lelukaaren tuijotus ja sille juttelu, jota ollaan tehty nyt reilun viikon ajan. Todella hassua <3
Pääasia, että paino nousee. Itsellänihän tuo maidon väheneminen tuli hirveänä shokkina, mutta mulla johtuikin imetysdietistäni. Ja siis sulla tuskin siitä on kyse. Voihan olla vaan, että välillä tulee enemmän ja välillä vähemmän.
VastaaPoistaNäinpä, pääasia että nousee! :) Katoin kuitenkin ihan varulta esikoisen kortista, ja hänen painonsa ei ollut noussut näinkään paljoa enää tässä vaiheessa, ja oli muutenkin vasta 3 kk tän painoinen mitä Elias nyt :) Tietty kyllähän tätäkin pitää vatvoa mielessään, mutta eiköhän me selvitä :)
PoistaJust kans ajattelin että varmasti ihan luonnollista vaihtelua! Tuskin sä terveellisillä elämäntavoilla voit maitoosi huonontaa! Päinvastoin. Ja kuule mä oon niin kateellinen tommosille superäideille jotka jaksaa lenkkeilläkin vielä tuhansia kilometrejä kodin- ja lastenhoidon lisäksi!! Ei tulis mieleenkään valitettavasti mulle lähtee vauvan unien aikaan lenkkeilemään kun se on sitä ainoota rauhallista aikaa että voi vaikka istua netissä.. :D tai siivota. Että veikkaan kyllä että kiloista huolimatta olet paaljon paremmassa kunnossa kuin esim minä jolla kilot tippuu mutta niin myös lihakset kuihtuu ja selluliitit roikkuu... Nyt olen vatvonut pari viikkoa ajatusta että meidän pitäis alkaa miehen kanssa käymään kaksin lenkillä kun joku mummi tulis tänne vaikka tunniksi.. Siinä sais kaks kärpästä samalla iskulla; yhteistä aikaa ja liikuntaa. Ja ois ihan ilmasta. Vielä kun sais toteutettua joskus... näin saamattomia täällä ollaan.
PoistaT. Orvokkitukka
Tää supertähti on kyllä ihan superhuono siivoomaan :) Ennemmin tosiaan lähden lenkille! Ja onhan tää lenkkeily tehokkaampaakin kun on vaunut lykittävänä. Se aloittaminen on aina se vaikein asia tässäkin, nyt tulee heti hirvee morkkis jos ajatteleekin väliin jättämistä :)
VastaaPoistaNo näinhän se on.. Kun vaan pääsis kiinni siihen rutiiniin ja fiilikseen mikä tulee sen jälkeen, niin kyllä kai se siitä lähtis taas. Noh, pikkuhiljaa :) Neljän maissa kun mies tulee kotiin, mä oon yleensä jo niin puhki että ei edes kauppaan aina jaksa lähtee. Tai roskista viemään! Eikä jotenkin muka raskikaan häipyä mihinkään kun saadaan olla sitten yhdessä ja ei tarvi ihan kaikesta selviytyä yksin. Sohvalla ja kotosalla nyhjätään. Mut on sekin niin ihanaa toisaalta :D ♥
VastaaPoistaT. Ot