Piitkän lomailuputkemme päättää loma Suomen lapissa, Sallassa. Talvi saapui koko Suomeen juuri parahiksi tälle samalle viikolle, ja miinusasteet ovatkin kivunneet melko rapsakkaihin lukemiin lähennellen ajoittain jopa - 30 °C. Näin yleisesti ja normaalitilanteessa rakastan lämpötilojen ääripäitä, siis tuosta samaisesta miinuslukemasta plussaan kolmenkympin tienoille asti. Mutta koska Eliaksen iho ei tykkää pakkasista, en minäkään niistä tällä hetkellä juuri välitä. Ulos on kuitenkin tuo nenänpää pistettävä kaiken uhalla, joten tässä lomailun tuotoksia teidänkin ihailtavaksi.
 |
Naavaa ei etelässä enää ole, mutta onneksi sitä täältä vielä löytyy.
Lohduttavaa tietää ettei ilmastopeli ole vielä täysin menetetty. |
 |
| Makkarat maistuu parhaiten laavulla paistettuna. Onneksi on Vatajan nakit! |
 |
| Kaamoksen aikana aurinko ei nouse tätä korkeammalle. |
 |
Vähän tärähtänyt kuva, mutta varmasti saa idean miten rattaat saa mukaan metsäpoluille!
Yhtenä päivänä äiti sai myös laatuaikaa itselleen, ja lähti YKSIN tunturin päälle seuranaan vain kamera. Tunturin päälle kipuaminen oli kyllä urakka sinänsä, mutta kun lopulta maisemat avautuivat edessä, niin henki salpautui ihan muusta syystä kuin huonosta kunnosta. Innostuin kuvailemaan ihan todenteolla, enkä meinannut millään raaskia lähteä laskeutumaan alaspäin. Miten voikin tulla niin rauhallinen olotila pelkästä maisemien katselusta? Sormet umpijäässä oli pakko yrittää taltioida tuota ihanaa näkymää!
 |
| Rakastan näitä lumisia puita. Kaunista, yksinkertaisesti! |
|
 |
| Paluumatka olikin huomattavan paljon helpompi kuin nousu. Peppumäkeä vain alaspäin, ja kivaa oli! |
