Synnytystapa-arviossa

Synnytystapa-arvio minulle oli varattu ensi viikolle, mutta jouduinkin yllättäen käymään äitipolilla jo viime viikolla rv 35. Olimme Eliaksen kanssa asioissa terveyskeskuksessa, ja piha oli täysin peilikirkas, eikä sitä oltu edes hiekoitettu. Yritin kävellä mahdollisimman varovasti ja tien reunassa, mutta niinhän siinä kävi niinkuin pelkäsin. Lensin rähmälleni pitkällisen pystyssä pysymis -taistelun jälkeen satuttaen kädet, leuan, polvet ja tietysti lyöden myös mahani tantereeseen. Voi että otti pannuun! Soitto äitipolille, ja käsky tulla näytille päivystykseen.

Perillä makasin käyrillä tunnin, ja tunsin koko ajan miten vauva jumppailee masussa hyvin. Kätilön mukaan käyrä oli tosi hyvä, eikä syytä huoleen ollut. Lopuksi tietysti ultrattiin ja sain painoarvion "pienokaisesta". "Pienokaisesta" siksi, että ei se nyt niin pienelle enää vaikuttanut. Sillä hetkellä arvioksi kertyi jo 3,2 kg, eli kun tässä vielä 4 viikkoa odotellaan ja painoa tulee 200 g viikossa lisää, niin luultavammin poika syntyy reilu 4 kiloisena. Sinänsähän sektion kannalta painolla ei ole mitään väliä, mutta saa nähdä meneekö painoarvio pieleen samaan suuntaan kuin Eliaksesta. Elias arvioitiin 3,5 kiloiseksi, mutta syntyi kuitenkin sitten 3956 g painoisena. Että saa nähdä onko siellä masussa kuitenkin kohta jo 4,5 kiloinen mötkäle, sillä olo ainakin sitä puoltaisi. Jotenkin tuntuu, että painoa mahassa on enemmän kuin aikaisemmin ja olokin on ihan jäykkä keskivartalolsta. Istukan virtaukset olivat myös normaalit ja lääkäri vakuutti ettei kaatumisesta ole tullut mitään vaurioita. Luulen, että sain kiinni niin paljon käsilläni, ettei masu ottanut kuin pienen tömäyksen. Kädet ovat nimittäin aika syvillä verinaarmuilla ja leuassakin on naarmuja. No, onneksi selvittiin vain kosmeettisin haitoin tuosta konttailusta. Lääkärissä vielä kiittelen onneani/älyäni ettei ollut ottanut taaperoa sentään syliin, vaikka sekin kaatuili ahkeraan tietä pitkin kävellessä. Siinä tilanteessa hallittu kaatuminen olisikin ollut paljon vaikeampaa!

Eli sektioaika, tulevan pikkuveljemme, syntymäaika on nyt tiedossa. Eipähän tarvitse enää jännittää sitäkään. Nyt vain aletaan jännittämään sektion sujumista ja elämää sen jälkeen. Huh huh, ikiliikkuja taapero ja pikkuinen vauva tissillä, yhdistelmä jota en ole kokenut ja josta selviytyminen jännittää todella paljon...