"Kauhuloma" Kanarialla - kun lapsi sairastuu äkillisesti

Niin, eihän se ole loma eikä mikään jos ei saada vähän yöllistä toimintaa lomalla! Harmi vain, että meidän kohdallamme se tarkoittaa jotain ihan muuta kuin ehkä muilla. Onneksi tilanne on ohi, ja näin jälkikäteen voi vain ihmetellä miten kovin erilailla voi asiat hoitua.

Oli loman neljäs päivä. Olimme tietysti uiskennelleet hotellin altaissa, vaikka ne eivät olleet mitenkään lämpöisiä. Lapsethan eivät moisesta yleensä hirmuisesti piittaa, vaan uimaan on mentävä vaikka huulet sinisinä. Jo edellisenä päivänä Elias oli osoittanut lieviä vilustumisen merkkejä, ja tänä iltana sitten huomasin että poika hengittääkin vähän vaivalloisemmin. Oli kuitenkin jo nukkumaanmenoaika, joten ajattelin että jospa se pojan nukahduttua tasoittuisi. No eipä tietenkään, vaan yöllä 1-2 aikaan pojan hengitys alkoi olla tahtia 70 x /min, ja lopulta alkoi jo vinkumaankin. Samaten kuume alkoi nousta, tunsin sen hehkuvasta ihosta, vaikka kuumemittari tietenkin oli siellä koti-Suomessa. Ja sitä mukaan kun hengitystahti tiheni, nousi sykekin pojan joutuessa työskentelemään ahkerammin saadakseen happea. Eikun kuumelääkettä antamaan. Siinä sitten mietit paniikissa ja yrität surffailla hotellin surkealla netillä etsien tietoa läheisistä hoitopaikoista. Muutaman pitkän tovin jälkeen soitin sitten Finnmatkojen päivystykseen ja tiedustelin asiaa sieltä. Saimme ohjeeksi mennä läheisen San Agustinin kylän "Hospiten Clinica Roca" yöpäivystykseen, joka oli siis lähin meitä oleva yöllä auki oleva klinikka. Tässä vaiheessa kiitin onneamme, että meillä oli auto käytössä, eikä tarvinnut raahata vinkuvaa poikaa enää minnekään taksiasemalle!

Klinikalla vastaanottoapulainen täytätti tietysti ensimmäisenä vakuutuslaput ja käski istumaan. Poika vinkuu edelleen. Kukaan ei tule katsomaan. Meitä ennen on ruotsalainen nainen, jolla ei näytä olevan päällisinpuolin mitään vaivaa. Odotamme, odotamme. Alan tuskastua odottamiseen, MIKSI MITÄÄN EI TAPAHDU?! Vihdoin, ehkä tunnin-parin päästä kyllästyneen näköinen espanjaa puhuva lääkäri ottaa vastaan. Kyselee tulkin välityksellä, tutkii korvat (ei vikaa), kuuntelee HUUTAVAN lapsen keuhkot (hyvät hengitysäänet?! kuulet varmaan yhtään mitään…), ottaa happisaturaation (96%), mittaa kuumeen (ei kuumetta, koska annoin kuumelääkkeen…huoh). Diagnoosi: lapsi hengittää nopeasti koska huutaa. WTF? Öö, lapsi hengittää niin nopeasti ja vinkuu, jonka vuoksi sinne alunperin menimmekin. Ei irtoa avaavaa, ei mitään. Lapsi on terve. Yritän selittää, että meillä Suomessa kyllä saisi salbutamolia, jolla lapsen keuhkot saisi avautumaan ja hengitys taas kulkisi. Ei, ei voi antaa koska on yleislääkäri, eikä yleislääkäri voi hoitaa alle 2-vuotiasta. Menkää Las Palmasiin lastensairaalaan jos teitä ei diagnoosi tyydytä. Keskustelu ei johda mihinkään, lääkäri on päättänyt että lapsi on terve eikä hengityksessä ole vikaa. Antakaa rahat, tuossa ovi. Miksi meidän ylipäänsä otettiin vastaan klinikalle, vaikka vuorossa on lääkäri joka ei voi alle 2-vuotiasta hoitaa, on edelleen meille suuri mysteeri. Lähdemme ulos hämmentyneenä, onneksi Elias on kuitenkin rauhallinen, mitä nyt vain vinkuu ja puuskuttaa kuin höyryveturi.

Keksin soittaa kotimaamme sairaalapäivystykseen. Kellohan alkoi olla jo 6 kotimaassa. Hoitaja, joka vastaa ei halua ottaa vastuuta hoito-ohjeistamme, mutta saan kuitenkin hyvää tietoa. Happisaturaatio on siis alentunut, jonka lapsi kompensoi hengittämällä nopeasti. Tätä voi jatkua pitkäänkin. Suomessa olisimme saaneet salbutamolia lähes automaattisesti, ja tätä hoitamattomuus käytäntöä hoitajakin kovasti ihmettelee. Keskustelun päätteeksi rauhotun ja saan tehtyä päätöksen. Elias on rauhallinen ja yleiskunto kuitenkin tilanteeseen nähden hyvä. Odotamme aamuun torkahdelleen ja menen ensimmäisenä avautuvaan apteekkiin kysymään apua. Saan salbutamolia sekä aerosolina että liuoksena, ja vielä ihan tuttuna Ventolinena. Annan liuosta ensimmäisen annoksen, ja kas! Ihme (niinpä niin… ihme kun lääke auttaa) tapahtuu, poika alkaa hengittämään normaalisti. Loppupäivän ja vielä illallakin annan Ventolin-liuosta suun kautta, eikä hengitysoire palaa. 

En voi käsittää miten leväperäistä suhtautumista vinkuvaan poikaan saimme lääkäriasemalla. Entä jos kyse olisi ollut oikeasti vaikeasta astmakohtauksesta? Olisiko poika kuollut hapenpuuteeseen ko. klinikalla? Saaren lastensairaalaan on kuitenkin tuolta "turistirannikolta" ihan hyvä ajomatka. Miten niinkin tavallisen lääkkeen saaminen voi olla noin kiven alla, lääkkeen joka varmasti auttaa? Joka kerta kun ajattelen asiaa, tulen vihaiseksi. Oliko kyse siitä, että olimme ulkomaalaisia, vai oliko lääkäri yksinkertaisesti vain ammattitaidoton? Kaikkiin kyselyihimme vastattiin vain ylimielisesti ja espanjalaisella kiihkeydellä, siis mitään yritystäkään olla ystävällisiä tai avuliaita. "Ei ole meidän vikamme, että lapsi hengittää noin! - No lapsenkos…? "Olemme tehneet tutkimukset, eikä lapsessa ole vikaa". - Kyllä tuo happisaturaatio on alentunut ja ei hengityskään ihan normaali ole. "Ymmärrätkö ettemme voi asialle mitään" - EN YMMÄRRÄ. "Emme ole nyt Suomessa". - Kyllä, olen valitettavan tietoinen asiasta…

Summasummarum. Jos sairastut Kanarialla (tai lapsesi), mene apteekkiin, sieltä saat avun. Ehkä jos kyse on aikuispotilaasta ja murtuneesta jalasta, saatat saada paremman avun lääkärissä, mutta muissa tapauksissa en ole laisinkaan varma. Älä tuhlaa edes vakuutuksesi rahoja ainakaan kyseiselle (rahastus)klinikalle. Kehuja annan Finnmatkojen päivystykselle, joka vastasi ystävällisesti ja opasti meitä. Soittivat vielä seuraavanakin päivänä meille ja varmistivat että Elias on kunnossa. Annoin kyllä palautetta, ja sanoikin ohjaavansa seuraavat lapsipotilaat toiselle klinikalle, jossa EHKÄ hoidetaan lapsiakin.

Pahoittelen hieman sekavaa tekstiä. En voi edes kirjoittaa asiasta raivostumatta :D Kokonaisuudessaan loma oli kuitenkin oikein ihana, ja onneksi selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä! Tiedämmepä nyt ainakin, että Eliaksella on taipumusta tähän tyyliseen infektioastmaan tms., ja alamme raahaamaan Ventolinen mukana reissuillakin.

Gran Canaria: Bahia Feliz ja Tres Vidas

Kahden viikon Gran Canarian loma on takana. Viimeistä päivää viedään, ja huomenna on paluu lumiseen kotimaahan. Olimme saaren turistirannikolla, ja tarkemmin Bahia Felizissä Blue Village Tres Vidas hotellissa. Säät suosivat enemmän ekan viikon aikana, mutta ei toisellakaan viikolla vettä satanut vaikka pilvessä olikin enemmän. 

Bahia Feliz

Paikka on pieni. Todellakin. Alue on oikeastaan ensimmäinen turistikylä lentokentältä saavuttaessa, ajoaika noin 20 min.

Hotellin ympäristöä

Kylä koostuu hotelleista, jotka ovat lähes kaikki TUIn omia hotelleja, joten asiakaskuntakin koostuu pitkälti pohjoismaisista (lapsi)perheistä.

Bahian ohi kulkevat tiet. Kuvassa näkyy oikeastaan koko alue.

Kylässä on hotellien lisäksi pari turistikamaa myyvää kauppaa, eli rantaleluja ja -vaatteita. Lisäksi kylässä on yksi isompi (pieni kuitenkin) supermarket, Hiperdino jossa hintataso on kohtuullisen edullinen.

Etualalla autonvuokraus, klinikka ja luontaistuotekauppa. Takana hotellit Las Pitas ja Monte Feliz.

Bussit kulkevat Maspalomaksen ja Las Palmasin suuntaan useasti tunnissa, ja taksakin on kohtuullisen edullinen. Jos suinkin pystyy, kannattaa kuitenkin vuokrata auto, sillä pääsee sitten paremmin varsinkin lasten kanssa liikkumaan ilman aikataulutusta.

Hiekka erämaa tien toisella puolen. Ei mitään nähtävää.

Meillä oli auto 10 päivää, jota kyllä tuli käytettyä ahkerasti. Ajaminen on saarella turvallista eikä liikennekään ihan mahdotonta ole, tai ainakin huomattavan paljon helpompaa kuin esim. Ranskassa Pariisin ympäristössä. Auton vuokraus on myös edullista, sillä kilpailu on kovaa. Auto kannattaa vuokrata etukäteen esim. suoraan Finnmatkojen kautta, sillä me ainakin saatiin se vieläkin halvemmalla kuin paikanpäällä. Eka viikko maksoi 150 e Avialta, kun taas siihen 3 pv lisää Orlandolta hotelli Orquideaa vastapäätä maksoi 83 e. Etuna tietysti myös se jos vuokraa auton matkatoimiston kautta, on ongelmatilanteissa oppaan palvelut käytettävissä. Meillä vuokraus sujui hyvin kummastakin, vaikka Orlandon auto olikin jo parhaat päivänsä nähnyt ja kolisi pahaenteisesti. 

Hotellin ranta.

Auringonnousua ekana aamuna.

Kävellen pääsee myös helposti Maspalomaksen suuntaan. Seuraavan mäen takana ovat San Agustin ja Playa de Ingles. Jo San Agustinista löytyy huomattavan paljon enemmän kauppoja ja apteekki, jonka palveluja valitettavasti tarvittiin heti loman alussa. Kerron myöhemmässä postauksessa tarkemmin, mutta mainitsen tässä heti kättelyssä että lähin lääkäriasema on pelkkää rahastusta ilman apua. Apteekista sen sijaan saa paljon Suomessa reseptillä olevia lääkkeitä ihan pilkkahintaan jos vain osaa kysyä ja tietää mitä tarvitsee. Näin mekin saimme avun todella kovasti säikäyttäneeseen vaivaan.

Näkymä vuorelta San Agustiniin ja Inglesiin. Horisontissä näkyy Maspalomaksen dyynit.

Tres Vidas

Hotelli jossa olimme on oikeastaan vain huoneisto. Respa, ateriat, altaat ja oppaat ovat viereisessä Hotel Orquideassa.

Rantaan vievä kiveys huoneen edessä.

Huoneistot sijaitsevat jyrkässä rinteessä, mutta meidän design-huoneisto oli alimmaisena ja lähinnä hotellia. Tämä olikin kiva juttu, sillä tämän mahan ja taaperon rattaiden kanssa liikkuminen aterioille ja takaisin olisi ollut vaikeampaa. Muutamassa ylemmässä huoneistossa oli oma uima-allas, joka jaetaan 4 huoneiston kanssa.

Oma terassi

Tokihan siinä olisi tullut samalla kuntoiltuakin, mutta parempi näin :) Itse huoneisto oli rempattu IKEAn kalusteilla ja oli ihan perussiisti. Keittiössä oli mikro, jääkaappi ja keittolevyt mikäli ruokailun olisi halunnut hoitaa itse.

Ignore the mess ;)

Vessa

Hauskana yksityiskohtana lapsille oma pesuallas

Meillä oli puolihoito sisältäen aamupalan ja illallisen, mikä oli juuri sopivasti.

Aamupalalta

Aamupalalla tankattiin sen verran, että pärjäsi päivän touhut illalliseen saakka ilman harmitusta maksetusta ja väliin jääneestä lounaasta, mikäli olisimme ottaneet all inclusiven. Ateriat olivat todella hyviä ja vaihtelua oli kivasti. Toki kahden viikon matkaan sattuu pakostakin samaa ruokaa, mutta itse en ainakaan kyllästynyt valikoimaan. Pysyviä ruokia oli oikeastaan vain pasta-asemalla: spagetti, jauhelihakastike ja ranskalaiset sekä vaihteluna pizza, burrotit, cannellonit ja joku kastike. Päivittäin vaihtui myös "carving stationin" liha (lammas, possu, kana, kala), jota kokki oli leikkaamassa ruokailijoille. Risotto oli myös buffetissa päivittäin, vaihtelevalla koostumuksella. Buffet illallinen maksoi 20 e per aikuinen, jos et sitä ollut varannut etukäteen, sisältäen juomat (viinit, sangria, limut, mehut).

Hotellin altaat olivat aika pienet ja mikä ikävintä, aika kylmävetiset. Altaiden lämpötilaksi ilmoitettiin 25 astetta, mutta vesi tuntui paljon kylmemmälle kuin merivesi.

Loppulomasta tajusimme, että toinen allas oli hieman lämpimämpi, joten ei mikään ihme että kaikki hotellien asukkaat olivat samassa altaassa.

Allasosaston kylmempi allas aamuvarhaisella

Lastenaltaan kaatuva tynnyri

Ranta hotellissa taas ei ollut mitenkään erikoinen, ei puhettakaan hienosta valkeasta rantahietikosta, vaan ennemmin ranta-aines muistutti savikkoa. Onneksi parempia rantoja löytyy lähempää ja kauempaa, ja onneksi meillä oli auto käytössä.

Hotellin rannalla vesipeto

Hotellialueella järjestettiin jonkun verran ohjattua toimintaa, mutta itse emme osallistuneet, koska olimme omatoimisesti menossa pitkin saarta koko loman ajan.

Lapsille alueella oli minigolfrata 2e per tyyppi ja leikkipuisto.

Hotellin isona miinuksena pitää mainita nettiyhteys. Wifi on ilmainen ja saatavilla koko hotellin alueelle, mutta toiminnaltaan todella epävarma. Ongelmitta yhteys toimii vain öisin, ja aamuvarhaisella. Puhelimella päivittäminen on vaikeaa, koska 95% kerroista yhteys ei lataa mitään. No eihän sitä nettiä tietenkään lomalla välttämättä tarvitse, mutta hulluksihan sitä tulee kun näkee että viesti tullut messangeriin muttei pääse sitä lukemaan :D

Kaikenkaikkiaan Bahia Feliz on siis ennenkaikkea rauhallinen ja hiljainen paikka. Juuri sopiva meille! Viereisen Inglesin ja Maspalomaksen rannat olivat kuin eri planeetalta järkyttävän suurine ihmismassoineen ja valtavine hotellineen. En usko että olisimme viihtyneet läheskään niin hyvin toisessa paikassa kuin juuri täällä. Yöt sai nukkua rauhassa ilman möykkääviä seinänaapureita. Bahia Feliz, niinkuin muutkin rannat, ovat kuitenkin lähekkäin toisiaan, joten siirtymällä pääsi helposti sinne mitä kaipasi. 

Lisää matkakertomusta luvassa myöhemmin! 

Ei kiirettä… mutta PANIIKKI! Lomaan valmistautumista viime hetkillä!

Huomenna tähän aikaan ollaan jossain muualla lämpimässä. Tuntuu, että vaikka aikaa valmistautua oli vaikka kuinka paljon, niin silti kaikki on jäänyt viime tippaan. Eikä yhtään helpota se, että olen itse ollut joka ilta töissä tällä viikolla. Tavarat on suurinpiirtein pakattu parina edellisenä päivänä, ja sitä näyttää olevan PALJON! Vaikka matkakohteena on yksi suomalaisten lempikohteista, me emme ole koskaan käyneet siellä, joten en yhtään tiedä paikallista lastenruokavalikoimaa. "Normaalilapsen" kyseessä ollessa luultavasti ottaisin mukaan parin päivän ruoat, puurot ja vaipat ja loput kävisin ostamassa paikanpäällä. Olen lukenut netistä useammasta keskustelusta, että valikoimat siellä ovat todella hyvät, lähes Suomen tasoa. Mutta kun kyse on superallergisen pojan ruoista, jolle kotimaastakin löytyy vain 2 valmisruokaa jotka sopii, niin ruoat on pakko roudata mukana täältä asti. Ei ole todellakaan varmaa, että koko maasta löytyy sopivaa ruokaa pojalle. Ja koska kyse on lomasta ja hotellista, niin ruoan valmistaminen itse ei ole vaihtoehto. Lomalla on tarkoitus lomailla, eikä etsiä hikihatussa sopivia ruokia, saati "siedättää" pientä uusille ruoka-aineille. Eli mukaan lähtee 

- pari purkkia ruokaa per päivää kohti (yht. 28 kpl isoa purkkia!) 

- muutama hedelmäsose (ihan varulta jos hedelmiä ei heti löydy)

- muutaman päivän vaipat  

- hirssimaitoa 2 litraa 

- Hollen hirssipuurojauhe

- pari pkt gluteenitonta leipää (löysimme sopivan <3, säilyy paremmin kuin omatekoinen), Schär Vollkornbrot

- mustikkamehutiiviste

- mustikkakiisselia 200 ml tetroissa (28 kpl)

- pähkinäpussi

- omat ruokailuvälineet joilla tykkää syödä

Ja tässä siis pelkästään kaikki ruokailuun tarvittavat. Painoa näille kertyy yli 20 kg, eli paljon enemmän kuin alle 2-vuotiaalla saa olla matkatavaroita (10 kg). Yhteensä meillä saa olla matkatavaroita 70 kg, joten olen yrittänyt survoa neljään matkalaukkuun tavarat mahdollisimman tasaisesti. Tällä hetkellä jokainen näyttäisi painavan himpun verran yli 15 kg, joten hiuksenhienosti ollaan vielä sallitulla alueella. Onpahan sitten ainakin paljon tilaa tuoda tuliaisia jos oikein innostuu shoppailemaan!

Itselleni on ollut vaikea keksiä vaatetta. Olen ensikertaa raskaana "kesällä", tai siis tarvitsen isolle mahalle sopivia kesävaatteita. Olen tehnyt pari blogissakin esiteltyä tunikamekkoa ja kierrellyt kirppareilla haalimassa sopivia äitiysvaatteita (ei niitä tähän aikaan kaupoissa myydä!) ja muutaman väljänmallisen kesäisen alevaatteen olen bongannut myös vielä ihan paikallisesti cittaristakin. Koot eivät ole ihan aina sattuneet nappiin, mutta hyvinhän nuo ostamani koon 46 shortsit näyttävän pysyvän päällä kun "vähän" kuroo nauhoilla :D Aika paljon matkalaukkuun on kuitenkin kertynyt vaatetta, luultavasti ihan liian paljon, mutta toisaalta en yhtään osaa sanoa millaisilla vaatteilla siellä pärjää. Nettikeskusteluissa olen toisaalta lukenut, että jotkut ovat joutuneet käydä ostamassa pitkähihaisia kun siellä tuulee lakkaamatta, ja sitten taas kun katsoo lämpötiloja jotka keikkuvat siellä 25 tienoilla auringon paistaessa, niin mene ja tiedä… Mieluummin liikaa kuin liian vähän, ettei tarvitsisi sieltä etsiä, kun tuskin ihan heti äitiysvaatekauppaa kuitenkaan kävelee vastaan :)

Näissä maisemissa huomenna! Täältä tullaan Gran Canaria! Kuva Finnmatkojen sivuilta uima-allasalueelta.

Hotellin promokuva, saa nähdä onko todellisuus tätä :D

Auton olemme vuokranneet viikoksi, jottei ihan tarvitse paikallaan kököttää. Hotellin ympäristö on kuulemma aika rauhallinen ja pieni, vain pari putiikkia ja kallista markettia lähistöllä. Ranta on ilmeisesti myös aika kivikkoinen ja merivesi kylmää, joten luultavasti ajelemme ahkerasti Maspalomaksen hiekkadyyneille viettämään rantaelämää. Lähellä on kuulemma myös Atlantico -ostoskeskus, jossa luultavasti saamme vierähtämään mukavasti muutaman päivän. 

Jos olet käynyt Bahia Felizissä tai Gran Canarialla, niin jätäthän kommentin mitä tykkäsit! Ja jos mielessä on joku kiva kohde lapsille, niin siitä vinkistä olen erityisen kiitollinen :)

Palaan asiaan myöhemmin, ehkä jo aikaisemmin mikäli netti toimii lomakohteessa! Adios!

Paluu arkeen ja uudet lomakuviot

Nyt on palattu arkeen kertarysäyksellä. Mies palasi töihin, ja minä palasin kotiäidiksi (tosin osa-aikaisesti työssäkäyväksi eli muutama päivä kuukaudessa). Olihan tämä ihan kivaa vaihtelua, kun mies oli kotona lasten kanssa ja itse sai "rentoutua" töissä pitkästä aikaa. Sinänsä töissä käynti oli ihan kivaa, kun työpaikalla on toimiva ilmastointi, ja kotona ähertäminen hirveässä helteessä ei oikein meinaa nyt onnistua. Töissä on siis paljon mukavampi ilma, ja jaksaa huomattavasti paremmin. Ja kyllähän se kovasti lämmitti katsoa tilin saldoa palkkapäivänä! 

Heti tässä alkuviikosta teinkin Eemelin vaatekaappiin inventaarion, ja keräsin jemmaan 2 isoa muovikassilista kesän aikana pieneksi kutistuneita vaatteita. Ja tottakai käytiin sitten poikien kanssa shoppailemassa uusia tilalle kertyneillä palkkarahoilla. Harmikseni huomasin muuten, että esim. Lindexin valikoimassa Eemeli on siirtynyt kokoon 128 cm (mun mielestä 122 vähän pientä mitoitusta), ja tämä isompi koko onkin jo sitä "isojen" poikien mallistoa. Todella tylsiä, tylsiä ja tylsiä värejä. Tummia, yksivärisiä, pliisuja vaatteita. Höh. Paljon paremmaksi ei KappAhlkaan pistänyt, mutta sieltä sentään mitoitus on reilumpaa 122/128 cm ja löysin muutaman ihan siedettävän vaatteen. Housuja ei tällä kertaa tullut ostettua, kun niitä näytti olevan kaapissa melkoisen vinopino.

Äidin valintoja, pojan hyväksymiä

Edelleen äidin valitsemia.. ööh, mikä muhun iski kun otin valkoista?!
Suorastaan huutavat TERVETULOA TAHRAT!

Jep, ei todellakaan äidin valitsema :D
Mutta se ilme kun Eemeli sai kuulla että saa tämän paidan, meidän iso
Minecraft-fani  <3

Ostin Eliakselle kehutun ja parjatun KappAhlin välikausihaalarin.
Harmitti, kun siellä olisi ollut ihanan oranssi talvihaalaria Eemelillekin,
muttakun meillä on jo talvivarusteet hommattu eli ei MITÄÄN syytä ostaa.

Eliakselle olisi ollut vaikka mitä, mutta koska kaapit on täynnä esikoisen vanhoja vaatteita (ja kankaitakin), en keksinyt mitään syytä ostaa niitä, vaikka olisi ne olleet ihania…

Pitäisi siis edelleen aktivoitua enemmän vaateompelusrintamalla, ja eiköhän tässä niin tapahdukin nyt kun en ole enää kokopäiväisesti duunissa. Lisäksi käväistiin Euronkankaassa ostamassa Eemelille tyynyliinatarpeet (halusi itse valita kuosin), kun eskarissa ei kuulemma ole tyynyjä ja ne pitää tuoda kotoa…? Niin tosiaan, meidän isoveli aloittaa jo ensiviikolla eskarin <3

Taisin tässä aikaisemmin mainitakin meidän lomasuunnitelmista. Olimme varanneet ennen raskauttani joulukuun alkuun kahden viikon Thaimaan loman. Matkan ajankohta olisi sijoittunut raskausviikoille 31-33, mikä sinänsä vielä olisi ollut ihan lentorajoitusten puitteissa mannertenväliselle lennolla. Mutta kun kysyin ultraavalta kätilöltä hänen mielipidettään asiasta, sain vastaukseksi hyvin tiukan "EIn". Onneksi matkavaraus oli kuitenkin tehty valmismatkafirmasta, jossa matkan kohdetta saa vaihtaa kerran kuluitta vielä jopa 1 kk ennen matkan alkua. Pikaisen selailun jälkeen päädyimme lokakuun loppuun, jolloin raskausviikot jäävät vielä alle lentorajoitusrajan rv 28. Ja matkankohteena on… tadaa: suomalaisten toinen kotimaa Kanariansaaret, ja siellä Gran Canaria. Olen joskus aikaisemmin vannonut tiukkaan sävyyn, etten KOSKAAN tule matkustamaan sinne, mutta niin vain taas huomattiin ettei koskaan kannata sanoa "ei koskaan", koska sanansa saa syödä :D Perusteluina lyhyempi lento, ja koska matkaseurueemme haluaa kuitenkin lähteä reissuun keskellä syksyä, ei montaa lämmintä paikkaa enää ole Euroopan alueella tarjolla.  Plussana vielä tuona ajankohtana sielläkään ei pitäisi olla kovin kuumaa, eli noilla raskausviikoilla pitäisi olla ihan siedettävät kelit. Eli Kanaria, here we come :)

Talviloma (ja MONTA kuvaa!)

Piitkän lomailuputkemme päättää loma Suomen lapissa, Sallassa. Talvi saapui koko Suomeen juuri parahiksi tälle samalle viikolle, ja miinusasteet ovatkin kivunneet melko rapsakkaihin lukemiin lähennellen ajoittain jopa - 30 °C. Näin yleisesti ja normaalitilanteessa rakastan lämpötilojen ääripäitä, siis tuosta samaisesta miinuslukemasta plussaan kolmenkympin tienoille asti. Mutta koska Eliaksen iho ei tykkää pakkasista, en minäkään niistä tällä hetkellä juuri välitä. Ulos on kuitenkin tuo nenänpää pistettävä kaiken uhalla, joten tässä lomailun tuotoksia teidänkin ihailtavaksi.

Naavaa ei etelässä enää ole, mutta onneksi sitä täältä vielä löytyy.
Lohduttavaa tietää ettei ilmastopeli ole vielä täysin menetetty.

Makkarat maistuu parhaiten laavulla paistettuna. Onneksi on Vatajan nakit!

Kaamoksen aikana aurinko ei nouse tätä korkeammalle.

Vähän tärähtänyt kuva, mutta varmasti saa idean miten rattaat saa mukaan metsäpoluille!

Yhtenä päivänä äiti sai myös laatuaikaa itselleen, ja lähti YKSIN tunturin päälle seuranaan vain kamera. Tunturin päälle kipuaminen oli kyllä urakka sinänsä, mutta kun lopulta maisemat avautuivat edessä, niin henki salpautui ihan muusta syystä kuin huonosta kunnosta. Innostuin kuvailemaan ihan todenteolla, enkä meinannut millään raaskia lähteä laskeutumaan alaspäin. Miten voikin tulla niin rauhallinen olotila pelkästä maisemien katselusta? Sormet umpijäässä oli pakko yrittää taltioida tuota ihanaa näkymää!

Rakastan näitä lumisia puita. Kaunista, yksinkertaisesti!

Paluumatka olikin huomattavan paljon helpompi kuin nousu. Peppumäkeä vain alaspäin, ja kivaa oli!

Altistus ja lomaraportti

"Loma" on ohi ja paluu arkeen tapahtui rytinällä. Kotiuduimme mummoloimasta maanantai-iltana kymmenen aikoihin, ja soija-altistus Neocaten korvattavuutta varten oli tänään heti aamusta. Onneksi käynti oli helpoin mahdollinen, sillä ohimo ja poski alkoivat punoittamaan jo 20 ml annoksesta. B-todistus Kelaa varten on siis nyt kirjoitettu, ja Neocate lähtee kokeiluun kunhan sen apteekista saan hommattua. Ja sitten taas toivotaan parasta ja odotellaan.

Mummolassa oli kyllä kivaa! Viikko sujahti ohi lähes huomaamatta, enkä harmikseni ehtinyt yhtään lueskella mitä blogimaailmaan kuuluu. Ja varsinkin kun huomasin, etten ollut huomannut Veljekset Sisu ja Voima -blogin pipoarvontaa! Minä, pipofriikki, aarrgh! 

Taivas kotoa lähtiessä

Lumet satoivat mummolan korkeuksille, ja se oli ihan parasta isoveljen mielestä. Pettymys oli myös aikamoinen kun tulimme kotiin, ja vastassa oli musta maa.

Ihanan valkea tienoo! Sataisipa tännekin pian.

Poikien toinen mummo antoi hieman rahaa saatesanoilla: osta näillä pojille vaatteita. No sehän passaa, eipä tarvinnut kahta kertaa käskeä!

Alesta löytyi kivasti vaatteita, tämä setti 10 e

Tämäkin irtosi reilulla 12 e

Tähän taisi mennä n. 20 e

Isommalle löytyi myös pari paitaa ja yhdet housut, mutta niitä en saanut enää kuviin napattua.

Lisäksi Eliaksen suuhun ilmestyi yksi hammas lisää sen toisen alahampaan viereen. Ihan niin paljon ei tämä kiukuttanut, mutta jotain pientä kuitenkin. Yksi yö myös valvottiin kun erehdyin juomaan melkein litran Spriteä janoissani kaupungilla. Tai siis ainakin oletan, että sen sisältämä luonnollinen sitrusaromi teki selkään kivan näppyläpellon ja järjettömän kutinan. Myös liikkeissään Elias on tullut paljon nopeammaksi tämän viikon aikana, ja häviää todella nopeasti piiloon ja "pahantekoon" kun silmä välttää. Kissan ruoat olivat ehdoton suosikki myös mummolassa, mutta tällä kertaa eivät ne ihan suuhun asti ehtineet päätyä. Nykyään Elias myös nukkuu tosi paljon mahallaan ja ryömiskelee unissaan. Sekin tietysti lisää öiden rauhattomuutta, kun treenataan sitä liikkumista niin kovasti.

Ihana viikko siis takana, ja sai vähän otettua etäisyyttä normaali arkeen. Jospa tässä nyt "jaksaisi" taas tämän reilun kuukauden ennen sitä THE LOMAA!!