Rankka paluu takaisin

Täällä on blogitauko venähtänyt ihan tahtomattaan pitkäksi. Palailtiin takaisin reissusta pe-la keskiyöllä. Lennon piti alunperin laskeutua takaisin puoli kahdeksalta illalla, mutta edellisenä iltana saimme tiedon, että lähtö viivästyy neljä tuntia. Saimme siis neljä ihanaa tuntia lisää viettää uima-altaalla, ja käydä vielä viimeisellä kävelyllä rannalla. Saimme pitää myös hotellihuoneen, joten lähdön viivästyminen oli vain positiivinen asia! 

Thaimaahan mennessä aikaerorasitus jäi kärsimättä. Rytmi kääntyi ihan luonnostaan suoraan oikeaan aikaan, mikä johtui varmaan pelkästään siitä, että päivällä oli oikeasti kirkasta ja yöllä valoisaa. Takaisinpäin tullessa siirtyminen ei ole todellakaan ollut helppoa meille kenellekään. Ekana yönä, siis sen jälkeen kun oltiin ensin valvottu 24 tuntia, josta puolet lentokoneessa, nukuttiin koko porukka vain 3 tuntia ja herättiin siis viiden aikoihin aamulla. Toisena iltana simahdettiin kuudelta, ja pienin heräsi siitä sitten melkein tunnin välein huutelemaan, ja lopulta kolmelta täysin virkeänä rallattelemaan. Kolmantena iltana yritys oli valvoa vähän pitempään, mutta eihän siinä täysin onnistuttu, ja herätys oli taas kolmelta yöllä. Tänä aamuna tilanne näyttää jo vähän paremmalle, sillä herättiin vasta kuudelta koko porukka. Mutta siis väsyneitä ollaan. Ei ole todellakaan jaksanut ajatella koko joulua (tai blogia), eikä onneksi tarvitsekaan, sillä lähdemme mummoloihin joulun viettoon. Päiväunia on Elias nukkunut todella vaihtelevasti 3-4 kertaa "päivän" aikaan, ja esikoinen taas ei ole suostunut nukkumaan kuin vahingossa. Itse olen yritellyt sinnitellä hereillä, että rytmi korjaantuisi nopeasti, josta syystä väsymys on ollut jotain aivan järkkyä. Ehkä se tästä alkaa helpottamaan, toivottavasti! Myös Eliakselle on tullut todella tummat silmänaluset, ja mietinkin, että voiko ne oikeasti tulla tuon ikäiselle pelkästään valvomisesta?!

Näin hyvin minua nukutti lomalla

Eliaksen posket palasi jo lentokoneessa samaan kuntoon kuin olivat täältä lähtiessä. Lienee siis ainakin osaltaan atooppista. Onneksi selkä ja muu iho on vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta on sitä rasvailtukin! Poskiin on läträilty vaikka mitä, mutta tuntuu että mikään ei auta. Elias itkee joka kerta kun niitä rasvataan, joten ilmeisesti rasvat kirveltää, vaikka ovat niitä kaikista rasvapitoisimpia. 

Hyvästä jaksosta innostuneena päätin eräänä aamuna lisätä Eliaksen aamupuuroon teelusikallisen ohrajauhoa (siis tietysti ennen haudutusta). Ohrasta ei tullut nimittäin prick-testissä mainittavaa reaktiota. Ihottumaa ei tullut nyttenkään, mutta jostain syystä ukko oli kuin perskankulle ammuttu mesikämmen koko aamupäivän. Että ehkä en aloita kokeilemaan isommalla määrällä. Toinen vilja olisi kuitenkin kiva saada ruokavalioon. Kävimme myös 10 kk neuvolassa mitoilla, jossa kaikki käyrät tekivät talven kunniaksi hienot pulkkamäet, siis alaspäin. Tästä lisää sitten ehkä seuraavassa postauksessa...

Thaimaa isoveljen silmin

Eräänä pilvisenä aamuna esikoinen heräsi aikaisin ja lähti ukin kanssa kävelylle ennenkuin me muut edes ehdimme herätä. Yllätys oli melkoinen kun aamulenkiltä rannalle palattiin hiekkaisen kameran kanssa! Eemeli oli siis napannut mukaan kameran meiltä kysymättä, eikä ukkikaan ollut sitä sen enempää ajatellut. Toinen yllätys olikin se, miten hyviä kuvia reipas ja omatoiminen isoveli oli napannut retkeltään. Eihän sitä voinut edes toiselle vihainen olla, kun kamerakin oli ihan ehjä putsattuamme isoimmat hiekanmuruset kamerasta. Tässä teillekin otoksia ihailtavaksi!

Nappiotos! Oikein taiteellinen sommitelma :)

Kuvausaiheena ei suinkaan kukat rantapenkereessä, vaan takaa pilkottavat työkoneet!

Kuvausaiheena ei taaskaan lentokone, vaan Phuketin lentokentän viereinen rakennustyömaa.

Hotellistamme siis matkaa Phuketin lentokentälle 2,5 km, joten rannalta oli helppo bongata laskeutuvia koneita.
Ja ajatella miten pitkän aamulenkin 5-vuotias isoveli jaksoi kävellä!

Ikiliikkuja se on...

Meidän pienokainen on ottanut ihan asiakseen opetella liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti. Heti ensimmäisenä päivänä Thaimaahan saavuttuamme Elias alkoi kontata, siis reilu 10 päivää sitten. Konttaamalla ei kuitenkaan edetä paria "askelta" enempää, vaan pitemmät matkat ukko hoitaa ryömimällä. Kun konttaamisen taito tajuttiin, niin siitä seuraavana päivänä osattiin mennä konttaamisasennosta istumaan. Ja sitä tehdään nykyään hyvin ahkerasti. Eikä sekään riitä, vaan konttaamisasennosta noustaan jatkuvasti karhukävelyasentoon, siis jalat ja kädet suorana pylly taivasta kohti. Muutama päivä sitten Elias alkoi nousta pinnasänkyä vasten polvillaan seisomaan, ja eilen sitten noustiin jo vihdoin ihan seisomaankin. Ja kun jalat vihdoin kantavat, eivätkä ole "spagettia", niin kävelykin onnistuu kun pitää käsistä kiinni. Tai oikeastaan juokseminen, sillä niin nopeaa pikkujalat käy "kävelyttäessä". Kävely tuntuu olevan ihan liian hidas tapa edetä kun kerran eteenpäin pitää päästä. 

Rattaissakin nukuttaa makoisasti, kun työntää jalat ulos kärrystä.

Ihan uskomatonta, että tässä reilussa viikossa liikkuminen on ottanut todella aimoharppauksen eteenpäin.  Taitaa olla tosiaan taikapölyä täällä Thaimaan ilmastossa kun kaikki ihottumat ja muut vaivat paranee, nukutaan ihan tolkuttoman hyvin yöt ja päivät sekä opitaan liikkumaan. Ollaan jo ihan vakavasti harkittu, että tultaisiin tänne ensi syksynä vähintään kuukaudeksi!

Isomman veljen jalanjäljet, mutta ehkä ensi vuonna tässä on pienemmät vieressä!
(Höh, tuo appsi millä muokkaan kuvat puhelimella tuntuu nykyään jotenkin suttaavan nämä kuvat?!)

Thaimaa: hedelmiä

Arvatkaas vaan olenko syönyt hedelmiä! Ihania, makeita, raikkaita, tuoreita hedelmiä! 

Ylhäällä sapodilla, valkea siemeninen on taas dragonfruit

Muutaman sadan metrin päästä hotellistamme on kolme kertaa viikossa paikalliset markkinat, joilla myydään ihan pilkkahinnalla hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, vaatteita ja pientä sälää. 

Papaija on paljaltaan aika mauton, mutta kun päälle pirskottaa sitruuna/
lime-mehua niin maku nousee uusiin sfääreihin.

Ananas maksaa kypsyysasteen mukaan 15-25 bahtia (35-55 senttiä) / kappale.

Ruokaa myydään kärryistä suoraan kolmasosalla siitä hinnasta minkä saa maksaa ravintolassa, mikä sekään ei ole kallista, useimmiten siis noin 3 e kana-kookoskeitosta. 

Keltainen meloni ylhäällä, ananas alempana.

Mutta siis ne hedelmät: on tuttuja tapauksia, eli ananas, papaija, mango, rypäleitä, melonia, banaania ja jopa omenaa. 

Meloni on huomattavasti makeampaa kuin kotoa saatavat

Ja sitten niitä oudompia, kuten rose apple, dragonfruit, sapodilla (tai lamut thaiksi), longan (dragon eyes), pomegranaatti, mangosteen, durian (se pahanhajuinen), rambutan ja iso läjä muita. 

Rose apple 1,80 e/kg

Pomegranaatti ole vielä raakaa, joten siemenet eivät oikein irronneet.
Puristelin sitten niistä mehua ja join.

Aamupala, hirssipuuroa tuoreilla hedelmillä ja kuppi hyvää kahvia!

Aamuisin tulee syötyä iso sekalainen läjä vähän kaikkea, mutta ainakin ehdottomasti ananasta ja sapodillaa. Jälkimmäistä maistoin täällä ensimmäistä kertaa ja se on ehdottomasti suosikkini näistä kaikista ihanuuksista, makea, ehkä sekoitus fariinisokeria ja taatelia. Suomessa on ole tätä nähnyt, mutta pidän kyllä jatkossa silmät auki hedelmäosastolla.

Keltainen pötkylä on mango (2-2,5 e/kg), siis vähän erilainen kuin Suomesta saatavat.
(Huomaa siisti aamiaispöytä :D)

Thaimaa: Oireeton vesipeto

Meidän pieni vesipeto on täällä ihan elementissään. Altaassa jaksaisi olla vaikka kuinka kauan, vaikka sormet ja varpaat ovat ihan kuin pieniä rusinoita rypistyneinä vedessä likoamisesta. Altaan reunalla suunta on heti veteen, ja jopa meren pauhe on kivaa eikä pelota yhtään. 

Ollaan siis vietetty nämä ekat lomapäivät ihan rennosti veden ääressä. Kivaksi hankinnaksi osoittautui vauvan uimarengas, jossa Elias voi olla itse ilman että jonkun pitää koko ajan pitää kiinni. 

Ja sitten se paras juttu. Elias on oireeton! Ei ole ihottumaa, ei masuvaivaa, ei nuhaa, räkää yskää, mitkä vielä lentokoneessa vaivasivat ihan riittämiin. Viimeisetkin ihottumat olivat hävinneet 50 tuntia maahan saapumisen jälkeen, vaikka vielä tullessa koko ukko oli täynnä todella ikävän näköisiä ja kutisevia länttejä. Posket ja naama oli varmaan kaikista pahin, sillä tuntui että kaikki lentokoneessa katselivat säälien meidän pientä "rupinaamaa". Mä en oikeasti edes voi uskoa miten äkkiä tuo ihottuma parani täällä, sillä iho on nyt oikeasti sileä kuin vauvan pylly! Elias on syönyt kotona tekemääni ruokaa, ja minä olen pääasiassa syönyt Tom Kha Kaita, eli kanaa kookosmaidossa keittona. Olen syönyt myös tomaatteja, vähän riisiä, paljon erilaisia hedelmiä yms. Ja siis mistään ei ole tullut oireita Eliakselle. Yöunet ovat olleet myös aivan käsittämättömän hyviä, eikä Elias ole huutanut yöllä käytännössä ollenkaan vaikka onkin herännyt öisin syömään, ja viime yönä VAIN kerran! Ehkä kiitoksen tästä saa kostea ilmasto, vedessä lilluminen tai kenties puhtaampi ruoka? Saatte vain uskoa miten onnellisia me olemme pienimmän puolesta tästä "ihmeparantumisesta". Voitasko me jäädä tänne vielä pariksi kuukaudeksi?! 

Imetys Thaimaassa

Jos aikaisemmin ihmettelin Thaimaan kauppojen suurta korvikevalikoimaa, niin en ihmettele enää. Varsinaisesti etsiskelin tietoa siitä, miten Thaimaassa suhtaudutaan imetykseen julkisilla paikoilla (ok, jos teet sen "siveellisesti", varsinaisesti miehen tai naisen rinnan paljastamisesta voi saada 500 BHT sakot. Tosin ei luultavammin sovelleta imettävään äitiin, koska lakia varsinaisesti imetystä vastaan ei ole.), ja päädyin lukemaan artikkelia missä kerrottiin Thaimaan imetyslukujen olevan maailman alhaisimmat. Arviolta 50% äideistä aloittavat rintaruokinnan vauvan syntyessä, ja vain 5-15 % (2009) vauvoista ruokitaan yksinomaan rintamaidolla 6 kk saakka. Thaiäideillä on käytäntönä antaa vettä, tai muuta nestettä kuin maitoa ja aloittaa lisäruokinta aikaisin. Noin 47 % 6-9 kk ikäisistä vauvoista taas saa rintamaitoa muun ruoan ohella. Vähäisen rintaruokinnan pääsyyksi arveltiin aggressiivista korvikemainontaa (!!!!??) ja osuutensa on myös lyhyellä äitiysvapaalla (13 vkoa) ja imetystaukojen puutteella työskennellessä.

Ensikosketus hiekkaan aiheutti itkut <3

Jotenkin siis todella outoa, että maassa jossa naisen keskipalkka on olematon, äidit päättävät tuhlata vähätkin rahansa kalliiseen korvikkeeseen, vaikka ilmainenkin vaihtoehto on olemassa. Toki imetyksen jatkaminen ainoana ravintona on hyvin vaikea toteuttaa jos sattuu olemaan töissä kodin ulkopuolella, tai että ylipäänsä koko imetys kaikilta onnistuisikaan. Mutta kieltämättä, en ole koskaan täällä Thaimaassa nähnyt kenenkään imettävän (vaikka ei minulla tietenkään mitenkään pitkää vertailupohjaa ole näiden parin matkan perusteella :D). Ja se miksi ylipäänsä päädyin etsimään tietoa julkisesta imetyksestä, oli oma eilinen kokemus rannalta. Olimme siis meren rannalla viettämässä päivää. Koska Elias ei suostu juomaan nesteitä mukista, niin rintamaito on ainoa neste mikä menee, ja kuumana päivänä todella tarpeellinen. Kukaan ei siis tullut imetystä kieltämään, ja toki tein sen rantatuolissa varjon alla istuen paljastamatta yhtään enempää kuin normaalistikaan bikinit päällä. Mutta hyvin tehokkaasti se piti kaupustelijat poissa meidän ympäriltä, kukaan ei tullut lähellekään, vaan kaikki ohittivat meidän rantatuolit edes vilkaisematta päin. Saipahan kerrankin olla rauhassa ilman jatkuvaa hieronnan yms. tyrkytystä (vaikka kyllähän kaupustelijat uskovat hyvin sanat "No thank you"). 

Vesi on lämmintä kuin linnunmaito!

Täällä on päivä valjennut ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Päivän ohjelmaan kuuluu siis olennaisesti merenrantaa ja uiskentelua. Voiko olla ihanampaa!

Thaimaa, osa 1: Paniikki & Suunnittelua

Ilmassa alkaa olla pientä jännityksen makua (lue: juoksen ympyrää kotona aloittaen milloin mitäkin saamatta mitään valmiiksi). Vasta äskenhän matkaan oli vielä neljä viikkoa, ja nyt vain muutama päivä! Vielä olisi paljon tehtävää ennen matkaa, ja ennen kaikkea pitäisi alkaa varmistua, että kaikki tarvittava on lähdössä mukaan. Lisähaastavuutta matkaan aiheuttaa tietysti Eliaksen allergiat, jonka vuoksi suurin osa ruoista on valmistettava itse ja otettava matkaan kotimaasta. Thaimaan vauvojen valmisruoka tarjonta kun on aika suppea, eikä esim. lihasoseita ole lainkaan myynnissä (kiitos Chardonnay erittäin hyvästä postauksesta!)

TO DO

- rahan vaihto Forexissa
- luottokorttin maarajauksen muuttaminen
- vaatteiden pesu ja pakkaaminen
- puhelimen muistin tyhjennys uusia kuvia varten
- iPad matkakuntoon (uusien videoiden, pelien lataaminen yms. koneeseen)
- Eliaksen ruokien ostaminen ja valmistaminen
- lääkärintodistus allergioista, että saa viedä omat ruoat lentokoneeseen
- mahdollinen antibiootti varalle matkaa varten (Elias taas räkäinen… :( )
- joulukorttien kirjoitus ja lähetys (tullaan tosiaan sitten vasta kun lähetyspäivä on mennyt)
- matkan aikana erääntyvien laskujen maksu
- kyydin tilaaminen lentokentälle
(-kyydin tilaaminen perillä hotellille? luulisin kyllä, että kentällä on takseja ilman tilaamistakin…)
- käsimatkatavaroiden pakkaaminen mahdollisimman järkevästi

OSTOKSET

- ruoat: hirssihiuteleet, -jauhot, quinoa, hedelmäsoseet (n. 20 prk!)
- matkasyöttötuoli (sack'n seat -tyylinen)
- matkalaukku (meinasi unohtua, että Eliashan tarvitsee myös :D)
- kamera  



MUKAAN MUUTA

- sauvasekoitin ja kuppi
- vaippoja muutamaksi päiväksi
- lentokoneeseen uuninkestävä astia ruoan lämmitystä varten (minulle)
- jotain viihdykettä lentokoneeseen Eliakselle (mahdollisimman kovaääniset ja piippaavat lelut kanssamatkustajien riemuksi?)
- matkarattaat 
- unohdanko nyt jotain…




Ruoista vielä sen verran, että suunnittelin tekeväni vähän "tuhdimpaa" lihasosetta mukaan umpioimalla. Periltä saa kuitenkin esim. kukkakaalia, niin voin keittää ja soseuttaa sitä jatkoksi siellä. Onneksi meillä on perillä huoneistossa ihan "täysinvarusteltu" keittiö, joten siellä on hella ja jääkaappi yms. Sen verran tuuria(?) sentään varatessa oli, vaikka varaushetkellä en tiennyt vielä mitään Eliaksen allergioista.

Pakkaaminen tuottaa myös aika isoa päänvaivaa, sillä matkatavararajoitukset lentokoneessa ovat tiukentuneet sitten viime reissun. Nyt saa viedä koneeseen enää max. 20 kg per tyyppi, joihin SISÄLTYY max. 5 kg käsimatkatavaraa!! Eihän tuossa mitään jos matkustaisit pelkästään aikuisten kesken, mutta tämä vaippaikäinen tuppaa tarvitsemaan aika paljon enemmän tavaraa, vaikka vaatteet ei painakaan juuri mitään...