Ikiliikkuja se on...

Meidän pienokainen on ottanut ihan asiakseen opetella liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti. Heti ensimmäisenä päivänä Thaimaahan saavuttuamme Elias alkoi kontata, siis reilu 10 päivää sitten. Konttaamalla ei kuitenkaan edetä paria "askelta" enempää, vaan pitemmät matkat ukko hoitaa ryömimällä. Kun konttaamisen taito tajuttiin, niin siitä seuraavana päivänä osattiin mennä konttaamisasennosta istumaan. Ja sitä tehdään nykyään hyvin ahkerasti. Eikä sekään riitä, vaan konttaamisasennosta noustaan jatkuvasti karhukävelyasentoon, siis jalat ja kädet suorana pylly taivasta kohti. Muutama päivä sitten Elias alkoi nousta pinnasänkyä vasten polvillaan seisomaan, ja eilen sitten noustiin jo vihdoin ihan seisomaankin. Ja kun jalat vihdoin kantavat, eivätkä ole "spagettia", niin kävelykin onnistuu kun pitää käsistä kiinni. Tai oikeastaan juokseminen, sillä niin nopeaa pikkujalat käy "kävelyttäessä". Kävely tuntuu olevan ihan liian hidas tapa edetä kun kerran eteenpäin pitää päästä. 

Rattaissakin nukuttaa makoisasti, kun työntää jalat ulos kärrystä.

Ihan uskomatonta, että tässä reilussa viikossa liikkuminen on ottanut todella aimoharppauksen eteenpäin.  Taitaa olla tosiaan taikapölyä täällä Thaimaan ilmastossa kun kaikki ihottumat ja muut vaivat paranee, nukutaan ihan tolkuttoman hyvin yöt ja päivät sekä opitaan liikkumaan. Ollaan jo ihan vakavasti harkittu, että tultaisiin tänne ensi syksynä vähintään kuukaudeksi!

Isomman veljen jalanjäljet, mutta ehkä ensi vuonna tässä on pienemmät vieressä!
(Höh, tuo appsi millä muokkaan kuvat puhelimella tuntuu nykyään jotenkin suttaavan nämä kuvat?!)