Lusikoija itse

Tätäkin on ihan pakko hehkuttaa: meidän perheessa jokainen syö ihan itse! Siis pieninkin, herra Elias 1v 1 kk. Eikä meillä kukaan syö sormin, vaan kaikki vedetään suuhun (plus naamaan, rinnuksille, pöydälle, tuolille, lattialle…) ihan oikeilla ruokailuvälineillä. 

Pari viikkoa sitten alkoi syömiset takkuamaan, kunnes pölhö äiti tajusi tumpata lusikan pojan käteen. Ja siitä asti ne kaksi ovat olleet erottamattomat ruokapöydässä! Poju vetelee soseet suuhunsa lusikalla hyvin rivakkaa tahtia, eikä aina äiti edes ehdi viereen syömään omaa ruokaansa kun on saanut sen lämmitettyä itselleen. Ja tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että äiti saa juoda rauhassa aamukahvit (noh, niin rauhassa kun kaksilapsisen perheen äiti nyt voi…) ja lukaista aamun uutiset. Tai  ylipäänsä syödä oman ruokansa lämpimänä samaan aikaan kun muutkin. Eilinen päivä oli lisäksi vielä ensimmäinen, kun Elias ei edes suostunut siihen että häntä olisi syötetty yhtään. Onko minusta siis tulossa tarpeeton, yhyyyh?! :D 

Meillähän ei ole oikeastaan varsinaisesti sormiruokailtu vauvana (hassua sanoa näin, mun vauvahan Elias vieläkin on <3), koska kädessä pysyviä ruokia on Eliaksella todella vähän allergioiden takia. Sopivia sormipaloja ovat oikeastaan vain hedelmät, kurkku ja leipä jota olen silloin tällöin tehnyt (osa syynsä tähän on äidin mielikuvituksen puutteellakin, ja sillä että palaset eivät eksy suuhun, vaan ne heitellään lattialle ja tilsitään pöytään). Joten tältä, alusta asti syötetty lusikalla, pohjalta Eliaksen kyky lusikoida ruokansa itse tässä iässä on mielestäni erityisen hienoa ja taitavaa. Ehkä siinä on osansa äidin luontaisella ylpeydellä lapsestaan, mutta silti häpeilemättä ylistän taitavaa taaperoamme :) 

Koska en löytänyt sopivaa aiheeseen sopivaa kuvaa, niin tässä teille (huonolaatuinen)kuva Eliaksen parhaasta kaverista <3

Kummalla on isompi? ;)

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri pienelle ihmeelle!

Tänään se tapahtui. Pieni ihme otti ihka ensimmäiset askeleensa ilman tukea! Ja niinkin hienossa ympäristössä kun oman kodin vessassa, samalla kun äiti toimitti.. ööh, askareitaan. Kameraa en siis siihen hätään (heh!) saanut millään kahmittua käteeni, mutta olen silti iloinen, että pystyin niitä kuitenkin todistamaan. Askeleet olivat hyvin pienet, eivätkä siis olleet kuin kaksi hyvin lyhyttä askelta eteenpäin, mutta silti ne olivat kuitenkin pienen ihmeen ensimmäinen iso harppaus pystyssä kulkevaan maailmaan!

Ilman tukea meillä on kävelty jo todella pitkään. Siis ainakin pari kuukautta, ja hyvin tukevasti. Eliaksella on käytössään Eemelin vanha selkänojallinen Nalle Puh -potkuauto, ja sen avulla pieni ihmisen alku on kävellyt jo todella reippaasti paikasta toiseen. Samaten kaikkea mikä yhtään liikkuu, kuten tuoleja tai sitä ihan oikeaa kävelykärryä, on työnnelty eteenpäin tukena kävelylle käyttäen. Olen ajatellut, että kyse on vain uskalluksen puutteesta. Olen ollut ihan varma, että kunhan Elias vain hoksaa siirtää sitä jalkaansa eteenpäin, niin kävely onnistuu. Ja onnistuihan se. Askeleet olivat varmat, eivät yhtään huterat tai hapuilevat, ja niin armottoman suloiset. Sydänhän tässä sulaa ja kyynel pyrkii silmäkulmaan. Meidän pieni mies, kävelijä <3

Näillä kävellään jo!

Ystävänpäiväpakkaus 1 vuotta!

Voi nyyh! On vauvan viimeisen kuukausipostauksen aika. Tänään vauvamme muuttui virallisesti taaperoksi, isoksi pojaksi! 

Tällainen 1-vuotias meillä asustaa:

- nousee seisomaan kyykyssä ylös ilman tukea

- osaa siis seisoa ilman tukea 

- kävelee todella hyvin tukea ottamalla, suorastaan jopa juoksee, mutta ilman ei ole vielä uskaltautunut kokeilemaan 

- on äidin suureksi huviksi mustasukkainen äidistä: isi ja veli ei saisi osoittaa äidille hellyyttä halailemalla ja osoittaa sen itkustamalla ja änkäämällä väliin
- on HYVIN kiinnostunut vessapaperinrullan pyörityksestä telineestä lattialle, kissanruoista, vesikipoista, kylvyistä, ja sanan EI merkitys on ehkä hieman hämärtynyt näissä asioissa :D
- tykkää kun luetaan, hykertelee tyytyväisenä kun saa kirjan eteensä iltasatuaikaan
- kukkuu-leikit ihan parhaita, asettelee itse pyyhkeen/viltin/vaatteen päähänsä ja kurkistelee sieltä räkättäen antaumuksella. Välillä myös konttailee kangaspala päässään suinpäin karkuun näkemättä mitään.
- nukahtaa illalla omaan sänkyynsä useimmiten itsekseen (olen kyllä usein samassa huoneessa lukemassa tms.)
- on todella joustava uniajoissaan 

- tykkää käydä kaupassa/asioilla, viihtyy hyvin autossa ja ostoskärryissä (harvinainen mies!)

- leikittää Ninja-kisua heiluttelemalla kisun leluja

- vaippakoko 4, myös housuvaipat ovat alkaneet toimia jotenkuten

- vaatekoko pääasiassa 74-80, mutta 86 alkaa olla myös melko sopiva pienimmissä merkeissä 

- ei syö lusikalla itse, ottaa kyllä ruokaa lusikkaan, mutta tärsii sen pöytään

- tykkää hirssimaidosta, mutta ei saa sitä kuin harvoin (se sisältää suolaa, eikä kalkkia, ei siis mitään hyötyä ravitsemuksellisesti)

- kaura ja riisi satunnaisesti käytössä (sai pahan allergiareaktion jostain, jota nyt paranneltu eikä ole uskallettu antaa "ehkä" -ruokia)

Virallisia mittoja käymme hakemassa vasta reilun viikon päästä, mutta uskallan epäillä painoa kertyneen ainakin 9,5 kg. Pituutta en osaa kuin arvalla, mutta vaatekoko on kasvanut lahkeiden jäädessä lyhyeksi, joten ehkä silläkin rintamalla on edistytty.

Vuosi sitten ystävänpäivämme oli täydellisin viettämämme päivä pienen Ihmeen saapuessa maailmaan, joten paremmaksi ei voi panna tänä vuonna!

Siitä huolimatta teille siellä, meiltä täältä:

11 kk

Ihan kuin huomaamatta on taas tullut yksi kuukausi lisää Eliaksen mittariin. Ja kauhukseni huomaan sen olevan myös viimeinen, milloin kuukausia ilmoitetaan ikää kysyttäessä (no voi tietenkin ne myöhemminkin kertoa, mutta eihän sillä sitä samaa merkitystä enää ole). Mitäs meidän 11 kk isomies osaa jo? 

- juo pillimukista ihan itse!! 

- juomana vesi (kalkkilisä myös aloitettu)

- yhteensä 6 hammasta: 2 alhaalla, 4 ylhäällä

- hampaita tehtiin taas kovan itkun kera

- nenän tukkoisuus helpotti hampaiden tulon myötä (en olisi ihan oikeasti uskonut)

- uusia "pahiksia" löytynyt quinoa ja myskikurpitsa

- toisaalta riisi tuntuu alkavan sopia, samoin porkkana ja ehkä KAURA (tätä parin kk ajan kerran viikossa ja nyt 3. pv aamupuuron seassa n. 1 tl)
- syönti edelleen melkoista houkuttelua
- syö kaikki paperit ja pahvit mitkä saa käsiinsä

- imetys loppusuoralla 1x vuorokaudessa

- kävelee tukia pitkin sujuvasti
- sanoo "äiti" ja satunnaisesti "isi", en tiedä kyllä sanooko ihan tarkoituksella

- seisoo itsestään hetken kun ei tajua niin tekevänsä 

- suuttuu mielettömän helposti jos kielletään/otetaan kiva juttu pois 

- tajuaa mikä on kiellettyä, mutta tekee sen kuitenkin
- pyörittelee päätään kun kielletään kiellon vahvistukseksi

- seuraa tarkasti mitä eri asioilla/tavaroilla tehdään ja yrittää tehdä sen itse jos saa käsiinsä

- ilmeilee paljon, hassuttelee

- rakastaa kukkuu/piiloleikkiä
- hajottaa naureskellen kaikki muiden rakentamat legorakennelmat
- alkaa tanssimaan ja leikkimään tutut muskarilaulut kuullessaan

- osaa kiivetä portaat, muttei laskeutua

- nukkuu vielä yleensä kahdet päikkärit

- herää öisin useasti, mutta nukahtaa nopeasti silitykseen 

- edellä mainitusta syystä nukkuu perhepedissä

- vaatekoko 74, kallistumassa jo 80 puoleen

- vaippakoko 4, edelleen 

Ja varmasti paljon muutakin kun vain tulisi nyt äidille mieleen! 

10 kk

Kävimme 10 kk neuvolassa mitoilla heti maanantaina reissun jälkeen. Mittaa ei ollut poika kerännyt missään enemmälti, ja kaikki käyrät tekivätkin notkahduksen alaspäin. Pää on ennen kasvanut tasaisesti, mutta nyt sekin oli pudonnut 0-käyrälle. Terkkarimme kyseli ruokailusta, ja totesi vain että annoskokoja pitäisi pyrkiä kasvattamaan jollain keinoin. Se miten se onnistuisi, onkin jo haastavampi homma. Käytössä taitaa olla jo kaikki tiedetyt temput, siis että ylipäänsä saa ukon syömään mitään! Ruokavalio on tietenkin vähäkalorisempi kuin jos söisi maitotuotteita ja kotimaisia viljoja, joten annoskootkin pitäisi olla isommat, eikä ainakaan missään nimessä pienemmät kuin tuossa "normaalissa". Ja kun  korvikettakaan ei ole, niin sieltäkään ei saa yhtään ylimääräistä energiaa. Mutta iloinen ja touhukas vesseli siis kuitenkin kyseessä, niin huoltakaan ei kasvusta pitäisi olla. Ja tarkistimpa tuossa isoveljen mitat samanikäisenä, niin Elias on vieläkin 700 g painavampi kuin allergiaton isoveljensä, pituuden ja pään ollessa millien päässä toisistaan.  Vaikea siis suoraan sanoa onko kasvun vähyys allergiaa vai "sukuvika" .

(Suluissa 8 kk)

Paino 8855 g (8670 g)

Pituus 73,4 cm (71,4 cm)

Pipo 46,4 cm (46,0 cm)

10 kk iässä meillä

- kontataan/ryömitään n. 70/30%, tosin tuntuu että joka päivä kontataan vain enemmän

- noustaan karhukävelyasentoon, siis pylly ylös jalat suorana

- noustaan tukea vasten seisomaan, ja kävellään paria askelta 

- juostaan kävelyttäessä

- osataan taputtaa

- syödään kaikki pienimmätkin roskat ja ruoat lattialta

- pinsettiote siis hyvä

- uusin herkku: rusinat

- ei nukuta edelleenkään öitä 

- rm edelleen ainoana maitona

- yllätti vanhempansa juomalla nokkamukista reissussa, kotona ei taas uppoa ( ei vissiin siis ole jano ja vesikin on pahaa :D)

- on alkanut "pussailla" omalla märällä tyylillään <3

- alkaa selkeästi tajuta puhetta

- hakeutuu isoveljen seuraan ja nauttii huomiosta

- viimeisin villitys suun naksuttelu "imemällä"

- nenä aina tukossa (allergiaa?), mikä suututtaa kamalasti varsinkin öisin :/

- hiukset alkaneet kasvaa tuuheammaksi, mutta vaaleat haivenet eivät oikein erotu ja ukko näyttää edelleen lähes kaljulle

- vaatekoko 74, useat 68 cm menee edelleen, 80 cm järjestään liian isoja (malttamattomana äiti yrittänyt ottaa ihanuuksia käyttöön liian aikaisin) 

- vaippakoko 4

- turvakaukalosta siirrytty seuraavaan istuimeen (Britax Multitech), vaikka painoraja ei täyty (9 kg)

- toppavaatteet kiukuttaa

Jep, äiti innokkaana veti Metsolan 80 cm kaaritaskuhousut jalkaan. Ehkä ne on vielä liian isot :)

Ikiliikkuja se on...

Meidän pienokainen on ottanut ihan asiakseen opetella liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti. Heti ensimmäisenä päivänä Thaimaahan saavuttuamme Elias alkoi kontata, siis reilu 10 päivää sitten. Konttaamalla ei kuitenkaan edetä paria "askelta" enempää, vaan pitemmät matkat ukko hoitaa ryömimällä. Kun konttaamisen taito tajuttiin, niin siitä seuraavana päivänä osattiin mennä konttaamisasennosta istumaan. Ja sitä tehdään nykyään hyvin ahkerasti. Eikä sekään riitä, vaan konttaamisasennosta noustaan jatkuvasti karhukävelyasentoon, siis jalat ja kädet suorana pylly taivasta kohti. Muutama päivä sitten Elias alkoi nousta pinnasänkyä vasten polvillaan seisomaan, ja eilen sitten noustiin jo vihdoin ihan seisomaankin. Ja kun jalat vihdoin kantavat, eivätkä ole "spagettia", niin kävelykin onnistuu kun pitää käsistä kiinni. Tai oikeastaan juokseminen, sillä niin nopeaa pikkujalat käy "kävelyttäessä". Kävely tuntuu olevan ihan liian hidas tapa edetä kun kerran eteenpäin pitää päästä. 

Rattaissakin nukuttaa makoisasti, kun työntää jalat ulos kärrystä.

Ihan uskomatonta, että tässä reilussa viikossa liikkuminen on ottanut todella aimoharppauksen eteenpäin.  Taitaa olla tosiaan taikapölyä täällä Thaimaan ilmastossa kun kaikki ihottumat ja muut vaivat paranee, nukutaan ihan tolkuttoman hyvin yöt ja päivät sekä opitaan liikkumaan. Ollaan jo ihan vakavasti harkittu, että tultaisiin tänne ensi syksynä vähintään kuukaudeksi!

Isomman veljen jalanjäljet, mutta ehkä ensi vuonna tässä on pienemmät vieressä!
(Höh, tuo appsi millä muokkaan kuvat puhelimella tuntuu nykyään jotenkin suttaavan nämä kuvat?!)

9 kk

9 kuukauden kypsä ikä naksahti mittariin viime viikon torstaina. On siis aika päivittää (päivitellä?) pienen miehenalun taitoja!

9 kuukauden ikäisenä meillä

- paino sairaalareissulla mitattuna n. 8,7 kg

- nukutaan vaihtelevasti, mutta edelleen 2 syöntiä per yö

- nukutaan todella hyvin päiväunet ulkona vaunussa 2 kertaa päivässä 2-3 h

- nukahdetaan vaunuihin aina ihan itsekseen, ja yöunillekin yleensä melko hyvin

- nukutaan omassa sängyssä ensimmäinen unipätkä, jonka jälkeen siirrytään äidin kainaloon

- nukkuu lähestulkoon koko ajan masullaan yöunet

- on sairastettu ensimmäinen kuumetauti ja syöty siihen antibiootti

- suussa kaksi hammasta

- kiinteät samat kuin 8 kk aikaan, lisää ei ole voitu kokeilla maidon etsimisen / sairastamisen takia

- maitona edelleen pelkkä rm (Neocate todettu epäsopivaksi, Alfamino odottaa edelleen terveempää aikaa)

- ruoanpalaset uppoaa melko hyvin esim. quinoa ja kurkku

- ei osaa juoda edelleenkään nokkamukista (pureksii mieluummin kahvoja tai pohjaa), jonkunverran menee hörppyyttämällä lasista

- istuu hyvin tuetta

- osaa mennä istumisasennosta mahalleen ilman muksahduksia

- hytkyttelee kovasti konttausasennossa, ja yrittää edetä

- osaa melkein nousta istumaan masultaan (jää etukenoon toinen jalka sivulla)

- antaa äidille tavaroita käsistään, tai yrittää niitä työntää äidin suuhun

- halutessaan syliin ryömii äidin jalkoihin ja ojentelee käsiään

- osaa suuttua jos viedään pois kiva juttu (kaukosäädin, viedään pois vessasta)
- tykkää vedellä verhoja ja hieroa naamaansa niihin
- suorastaan rakasti meidän rakkaan edesmenneen kisun ruokakuppeja ja turkin nyhtämistä (äitiä itkettää taas… :( )
- kuuntelee todella tarkkaavaisesti kun muut puhelevat

Äiti

- kierto käynnistyi (yyh….)
- maidon tuotanto tehostui pojan sairastellessa, joten kun kiinteät alkoi taas maistua, kärsin taas maidon pakkaantumisesta ja kipeistä rinnoista
- paino tippui kilon, ja raskaudesta jäänyt pömppämaha pieneni kuin taikaiskusta (jee!!)
- nähnyt ensimmäiset painajaiset liittyen lomaan/lentomatkaan

Joulukortti -kuvaukset osoittautuivat kaksikertaa
haastavammaksi kahden lapsen kanssa kuin yhden… :)

Eroahdistusta ja leikki-itkua

Taidan vain joka kerta päivitellä sitä miten aika kuluu nopeasti. Vasta äskenhän tuo pieni ukko törötti istua sitterissä jäykkänä ja katsoi kieroon kun otin kuvia tästä meidän uudesta ihmeestä. Ja nyt se jo liikkuu ihan itse paikasta toiseen ja kasvattaa luonnettaan. Sekä niitä hampaita, joita on nyt peräti kaksi kappaletta alapuolella. Paljon on tullut uusia taitoja, joita myös sitten treenata päivin öin. Viikottain tapahtuu jotain sellaista, josta huomaa vauvaelämän lähestyvän loppuaan.

Eroahdistusta on ollut nyt jonkunaikaa. Pieni mies alkaa tajuta, ettei suinkaan ole sama yksilö äidin kanssa, vaan ihan oma erillinen touhuava oman tahdon omaava pakkaus. Ja sehän kaikista hauskinta on, että poju on alkanut tajuta mitä sillä äänellä tehdään. No tietysti huudetaan äiti paikalle! Huvittavinta tässä tietysti on se, ettei aina ihan oikeasti itketä, vaan se itku pitää kaivaa jostain oikein tekemällä. Ja kyllä sen äiti kuulee kun feikataan, eikä kyyneliäkään näy. Tottahan äidin sydän kuitenkin heltyy, kun pieni poju ryömii hetken ja sitten pysähtyy surkeana vääntämään itkuntapaista käsiään ojennellen, että pääsisi sylin lämpöön. Hauska piirre on myös se, että niin kauan on hyvä olla jonkun toisen sylissä tai touhuta lattialla, KUNNES ilmestyy äiti näkyviin. Sitten tulee taas suru pöksyyn, eikä siihen tietysti auta kuin äidin syli. Sylittelyn välitön vaikutus on itkun loppuminen kuin veitsellä leikaten. Toisaalta rasittavaa ettei kukaan muu kelpaa, mutta toisaalta taas niin ihanaa, että olen jollekin maailman tärkein ihminen sillä hetkellä. Ihan hassu rakas pieni mies!

Ja pistetäänpäs tähän väliaikapäivitystä meidän allergia/korvike -tilanteesta. Neocatea on mennyt nyt tiistai-illasta, eli neljäs päivä meneillään. Päiväannos on tällä hetkellä semmoisen desin verran puuroihin sekoitettuna. Kaksi ekaa yötä meni suoraan sanottuna päin h...ttiä, mutta kolmas (siis edellinen) yö menikin sitten paremmin kuin piiiiiitkään aikaan. Masu alkaa ehkä jo vähän tottumaan, ja osansa kiitoksesta saa ehkä Zantac-lääkekin. Meillähän ei ole mitään varmaa refluksi-diagnoosia (joten en ole joka ilta sitä antanut), mutta eron kyllä on nyt huomannut verrattuna lääkkeettömiin öihin. Ja mikä parasta, ihottumaa ei ole tullut yhtään uutta länttiä, ja vanhatkin ovat todella hyvin paranemaan päin. Ehkä minä alan elätellä toivoa, että tästä löytyisi nyt maito pojalle. Tietenkään vielä mikään ei ole varmaa ennen kuin annos saadaan isommaksi, ja alankin hurraamaan vasta parin viikon päästä, jos sittenkään. Ehkä mun pitää myös tässä  samalla alkaa tekemään surutyötä imetyksen lopettamisesta, koska sitten en kyllä enää jaksaisi vetää näin tiukkaa linjaa ruokavalioni kanssa. Olisihan se ihanaa saada syödä lomareissulla niitä ihania ruokia, nam!

Altistus ja lomaraportti

"Loma" on ohi ja paluu arkeen tapahtui rytinällä. Kotiuduimme mummoloimasta maanantai-iltana kymmenen aikoihin, ja soija-altistus Neocaten korvattavuutta varten oli tänään heti aamusta. Onneksi käynti oli helpoin mahdollinen, sillä ohimo ja poski alkoivat punoittamaan jo 20 ml annoksesta. B-todistus Kelaa varten on siis nyt kirjoitettu, ja Neocate lähtee kokeiluun kunhan sen apteekista saan hommattua. Ja sitten taas toivotaan parasta ja odotellaan.

Mummolassa oli kyllä kivaa! Viikko sujahti ohi lähes huomaamatta, enkä harmikseni ehtinyt yhtään lueskella mitä blogimaailmaan kuuluu. Ja varsinkin kun huomasin, etten ollut huomannut Veljekset Sisu ja Voima -blogin pipoarvontaa! Minä, pipofriikki, aarrgh! 

Taivas kotoa lähtiessä

Lumet satoivat mummolan korkeuksille, ja se oli ihan parasta isoveljen mielestä. Pettymys oli myös aikamoinen kun tulimme kotiin, ja vastassa oli musta maa.

Ihanan valkea tienoo! Sataisipa tännekin pian.

Poikien toinen mummo antoi hieman rahaa saatesanoilla: osta näillä pojille vaatteita. No sehän passaa, eipä tarvinnut kahta kertaa käskeä!

Alesta löytyi kivasti vaatteita, tämä setti 10 e

Tämäkin irtosi reilulla 12 e

Tähän taisi mennä n. 20 e

Isommalle löytyi myös pari paitaa ja yhdet housut, mutta niitä en saanut enää kuviin napattua.

Lisäksi Eliaksen suuhun ilmestyi yksi hammas lisää sen toisen alahampaan viereen. Ihan niin paljon ei tämä kiukuttanut, mutta jotain pientä kuitenkin. Yksi yö myös valvottiin kun erehdyin juomaan melkein litran Spriteä janoissani kaupungilla. Tai siis ainakin oletan, että sen sisältämä luonnollinen sitrusaromi teki selkään kivan näppyläpellon ja järjettömän kutinan. Myös liikkeissään Elias on tullut paljon nopeammaksi tämän viikon aikana, ja häviää todella nopeasti piiloon ja "pahantekoon" kun silmä välttää. Kissan ruoat olivat ehdoton suosikki myös mummolassa, mutta tällä kertaa eivät ne ihan suuhun asti ehtineet päätyä. Nykyään Elias myös nukkuu tosi paljon mahallaan ja ryömiskelee unissaan. Sekin tietysti lisää öiden rauhattomuutta, kun treenataan sitä liikkumista niin kovasti.

Ihana viikko siis takana, ja sai vähän otettua etäisyyttä normaali arkeen. Jospa tässä nyt "jaksaisi" taas tämän reilun kuukauden ennen sitä THE LOMAA!! 

8 kk

Kävimme jo pikkuisen etukäteen 8 kk neuvolassa (vain 5 päivää). Mittoja oli ottamassa tällä kertaa eri terkkari, joten jonkun verran heittoa näissä saattaa olla senkin takia. Painoa ei taaskaan ollut tullut mitenkään erikoisesti, ja tällä hetkellä painokäyrä onkin pudonnut jo sinne -1 tietämille. Kasvu on kuulemma kuitenkin ihan hyvää, joten huolissaan ei tarvitse olla. Otimme myös aikaistetusti MPR-rokotteen (normaalisti 1 v) neuvolan suosituksesta, koska olemme lähdössä marraskuun lopussa ulkomaille. Tässä ehtii nyt hyvin potea mahdolliset rokotteesta tulevat oireet ennen reissua. Toivottavasti vältytään, kun on tässä näitä oireita ihan vaikka muille jakaa jo omasta takaakin.

"Kasvu ok, ryömii. Seisoo tuettuna jalkapohjilla. Iho siisti. Kehitys iänmukainen, terve poika. Allergiaselvittelyissä privaatissa".

Paino 8670 g (8545 g)

Pituus 71,4 cm (70,7 cm)

Pipo 46 cm (45,4 cm)

Suluissa siis 7 kk mitat, jotka otettiin 3 viikkoa siten. Tuli muuten mieleen, että me ei sovittu uutta käyntiä ollenkaan. Onko se seuraava sitten 10 kk iässä? Katsoin ainakin esikoisen neuvolakortista, ettei 9 kk käyntiä ollut ollenkaan. Hänellä tosin niitä kasvukontrollikäyntejä oli enemmän, joten käyntejä on merkattukin enemmän kuin normaalissa ohjelmassa.

Entäs taidot sitten? Tuntuu, että Elias on kehittynyt ihan huimasti tässä muutaman viikon aikana varsinkin motorisesti. Ryömimään lähteminen sai meidän pienen miehen muuttumaan kertaheitolla tutkivaksi ja uteliaaksi ihmisen aluksi. 

8 kuukauden ikäisenä meillä

- nukutaan huonosti, vähintään 2 syöntiä per yö

- syödään 5 kiinteää ateriaa, joista kahdella lihaa

- nukutaan 2-3 päiväunet riippuen niiden pituudesta, kaikkea 45 min - 3 h välillä

- vaatekoko pääsääntöisesti 74 cm, vaippakoko edelleen 4 Liberon teippivaipoissa (housuvaipat ei pidä pissaa niin hyvin jostain syystä)

- kiinteistä käytössä kana, poro, hirvi, lohi, sei, (ahven kerran kk), kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, palsternakka, hirssi, mango, päärynä, mustikka, vadelma ja Bonan riisittömät hedelmäsoseet kaikki

- rotaatiossa maa-artisokka, myskikurpitsa, Uuden-Seelannin karitsa, munakoiso, quinoa, porkkana (ihan orjallinen en ole ollut tässä, mutta 1-2 kertaa viikossa noin antanut)

- nokkamukia ollaan treenattu, muttei oikein osaa imeä, ja lähinnä vain pureskelee nokkaa

- rm edelleen ainoana juomana

- pinsettiote aika hyvin jo hallussa. Saa helposti pienet jutut käsiinsä ja suuhun.

- sormiruokailu kuitenkin vähäistä, yleensä ruokia vain tilsitään pöydän pintaan.

- ryömitään vimmatusti eteenpäin hassusti pyllyä nostellen

- nousee puolinaiseen konttausasentoon

- istutaan jo aika hyvin tukemattakin lattialla. Joskus väsyneenä saattaa kaatua suoraan selälleen, jonka vuoksi tyyny on takana turvaamassa.

- ei vierasteta, paitsi nyt ekan kerran uutta neuvolantätiä

- vaipan ja vaatteiden pukeminen yhtä rimpuilua, kun aina joku muu juttu kiinnostaisi ja masullaan olo on muutenkin kivempaa

- tykkää naruista. Niitä on kiva imeksiä, ja niiden luo ryömitään välittömästi.

- myös soivat lelut kivoja

- on helppo saada nauramaan kutittamalla

- ääntelee monipuolisesti käyttäen eri korkeuksia, örisee, kirkuu ja kaikkea siltä väliltä. Tä-tä-tä yms. tavuja tulee paljon.

- pääsääntöisesti hereillä ollessa hyvin iloinen ja nauravainen poika

Äidillä

- on edelleen väsy

- kierto ei ole käynnistynyt, vieläkään (?!)

- imetysdieetti alkaa vetää tiukille

- haluaisi tehdä vaikka mitä kivaa käsillään, muttei saa mitään aikaiseksi

Tätä odotellessa...

Korvikepäivitystä mainitsen sen verran, että Nutramigenia menossa nyt tauon jälkeen 4. päivä. Annokset olleet 0,6 dl - 1 dl - 2 dl, ja ihottumaa ei ole kuin pari pientä länttiä. Poskissa havaittavissa enemmän kuin muualla, ja silmät tuntuu kutisevan niinkuin aina ennenkin. Maha ollut vain vähän löysä, ei siis mitään ripulia kuitenkaan. Öisin on huudeltu, ja varsinkin iltayöstä enemmän. Ihan varmaksi en nyt osaa sanoa mitään sopivuudesta, joten jatketaan...

Ihmeen ryömijä!

Ei ole meillä enää selällään tai masullaan lattialla köllöttelevää pikkuista, vaan touhukas ja ympäristöstään kiinnostunut pieni mies! Varsinainen ryömimistekniikka on ollut hallussa jo yli kuukauden päivät, mutta jostain syystä vetoja eteenpäin on otettu vain yksi kerrallaan, ja vain se lähimmän lelun luokse. Mutta lokakuun 1. päivä, eli reilu viikko sitten, otettiin ensimmäiset useamman vedon etenemistreenit. Viikko oikeastaaan siis lämmiteltiin, ja eilen alkoi vauhtia olla jo enemmänkin. Ja kaikki ennen luokse pääsemättömät kiinnosti, tottakai! Tyhjät pullot, lehtikori, kissanruoat, jääkaappi, takan tuhkaluukku... Huh! Otettiin ekat maistijaiset myös kissanraksuista (pinsettiotekin siis näkyy olevan hallussa), mikä ei nyt välttämättä ollut kauhean kiva juttu, kun tavasin selosteesta niiden sisältävän maissia, vehnää ja soijaa. Siis kissanruoassakin allergeenejä, höh. Kissaparkakin varmaan kiittää kun menetti aina aukiolevan raksubaarinsa. 

Paras houkutin etenemiseen on ehdottomasti se kissa. Sen perässä jaksettiin ryömiskellä huoneen laidalta toiselle, ja ihmeen kiltisti tuo kissa antaa vauvojen turkkiaan kokeilla. Sama oli esikoisen kohdalla, ja niin sai Eliaskin "repiä" todella lujaa turkista kissan vain tyytyväisenä kehrätessä vieressä. Ilmeisesti eläimetkin tajuavat, että siinä on pieni "pentu" kyseessä, eikä sitä kannata ojentaa. Tottakai varuillaan saa olla ja ottaa pienet kädet pois jos ihan hirmuisesti aletaan möyhentämään, en nyt ihan sokeasti kuitenkaan eläimeen uskalla luottaa eikä tietenkään eläintä saa satuttaakaan.

Ja entäs yöunet sitten, ne on menneet varmaan lopullisesti hulinoiksi. Varsinkaan viime yönä en voi kehua nukkuneeni juurikaan enää kolmen jälkeen. Soijakorvikkeen kokeilun jälkeen ei ole ollut kuin yksi rauhallisempi yö, jolloin syötiin se perus kaksi kertaa ilman huuteluja. Muuten kyllä on huudeltu enemmän kuin vähemmän. Viime yönä ukkeli päätti sitten "nukkua" mahallaan, mitä ei todellakaan ole aikaisemmin tehty, eikä siis oikein osattukaan nukkua. Sen hetken kun silittelin selästä pysyi rauhallisena, mutta välittömästi kun yritinkin torkahtaa, niin alkoi hulinat uudelleen. Eikä selälleen kääntäminen auttanut yhtään, kun heti pungerrettiin takaisin masulleen. Ota siitä nyt selvää johtuuko hulinat uusista taidoista, vai kangertaako massussa. Illalla kyllä annoin puolen desin verran Nutramigenia tarkoituksena kokeilla sitä uudelleen ennen soija-altistusta. Vai olisiko peräti hampaat, mitkä nyt vaivaa... Eilen ainakin hinkattiin kovasti ja syötiin sormia, mutta kokeilemalla en itse ainakaan mitään sen kovempaa ikenissä havainnut. Otas näistä nyt sitten selvää. Muuta en tiedä, kuin sen että olen edelleen ihan yhtä hukassa näistä oireista kuin ennenkin.

Vastapainoksi iloa

Viime aikoina täällä on tainnut tulla vain valiteltua. Ehkä sitä helpommin tulee kirjoiteltua niistä mieltä painavista asioista, ja tavallaan etsittyä itselleen edes jonkunlaista helpotusta. Sitä olenkin saanut, kiitos siis teille muutamalle kommentoijalle :)

Vastapainoksi ajattelin kertoilla niistä hyvistä hetkistä pienen miehen elämässä. Ja niitä meidän elämä oikeastaan pääsääntöisesti kuitenkin sisältää. Eniten minua hämmästyttää Eliaksen hymy, sillä tuntuu, ettei se katoa kovankaan itkun keskellä. Vaikka miten itkettää, niin maailman helpoin tehtävä on saada poika nauramaan (paitsi nukkuessa, mutta siitä ei nyt tarinoida :) ). Elias kutisee kovasti kainaloista, kyljistä ja jalkapohjista. Pieni tökkäys sormella, ja ukko nauraa höröttää täyttä päätä. Vaatteiden riisuminen ja pukeminen laukaisee luonnollisesti myös tämän ihanan höhötyksen virran. Joskus myös vaipanvaihtaminen kutittelee oikeasta kohti, ja menee ihan nauruksi koko homma. Päivän parhaat naurut saa kuitenkin yleensä heräämisen aikoihin. Siis kun aamulla herätään ekan kerran, tai menen hakemaan pikku E:n päiväunilta. Se nauru, se hymy, minkä minä saan palkakseni pelkästä näköpiiriin ilmestymisestä, on aivan käsittämättömän ihanaa. Jalat alkaa vispata, kädet alkaa sohia kohti, suu avautuu ja ulos purkaantuu iloinen naurun kiljahdus. Turhaan edes yritän kuvailla sitä tunnetta, mikä vyöryy joka kerta lävitseni. Käsittämättömän suuri rakkaus omaa lasta kohtaan. Ja tuskin edes tarvitsee, eiköhän teistä jokainen tiedä sen.

Elias on hirmuisen kiinnostunut kirjoista. Olemme lukeneet muutamia värikkäitä kuvakirjoja, ja aina vain pieni mies on yhtä innostunut. Sivuja yritetään kääntää, viedä suuhun ja läpsitään. Kaikista hassuinta on, että pikku E myös seuraa tarkkaan sormeani kun lukiessani osoittelen esineitä tai lasken sivulla olevia asioita. Yleensä myös isoveli tulee hommaan mukaan, ja osallistuu yhtä innokkaasti kirjan lukemiseen tai laskemiseen. Josta päästäänkin kätevästi seuraavaan ihanaan asiaan, veljesrakkauteen. Ihan alusta asti pikkuveli on ollut tärkeä ja rakas isoveljelleen, eikä tilanne suinkaan ole muuttunut. Nykyään myös pikkuveli suorastaan palvoo isoveljeään, ja ei voi suurinpiirtein irrottaa katsettaan veljestään, mikäli hän vain näköpiiriin sattuu. Varsinkin syömisaikaan saa tökkiä lusikkaa takaraivoa kohti, mikäli isoveli istuu toisella puolen vieressä (tykätään istua koko porukka samalla puolen pöytää meidän 8 hlön pöydän ääressä). Ja näkisittepä pienen miehen hymyn kun isoveli tulee kotiin!

Vaikka Elias ei vielä ryömi, on meno kuitenkin aika vauhdikasta noin muuten. Navan ympäri pyöritään ihan vaivatta, ja sillä tavalla tietysti myös lyhyitä matkoja edetään. Suurinta huvia on viime aikoina ollut myös kääntyminen selältä mahalle, ja takaisin. Siis monta kertaa peräkkäin. Sukan nyhtäminen on myös edelleen hyvin hauskaa hommaa, ja perusilme tätä hommaa tehdessä on alahuuli ylähuulen alla virne naamalla. Ja ne syvänsiniset silmät, ne tuntuvat aina tuikkivan iloa. Kaupassa muuten erään kerran sukka lähti todella vauhdikkaasti jalasti lentäen kaaressa suoraan vastaan kävelleen myyjän syliin!

Eli ei, ei meillä itketä todellakaan turhia (eikä edes niin paljon kuin olisi aihetta), vaan meillä asustaa ihana ja iloinen pieni mies, joka on saanut koko loppuperheen ihan pauloihinsa. Vaikka rankkaa välillä on, niin tuo hymy on sellainen lääke, millä saa paljon huolia pyyhittyä. Aika kultaa muistot joka tapauksessa, se on tullut huomattua hyvin monta kertaa tässä elämässä. Ja niinhän se pitääkin olla. Varmasti suurimpana tunteena muistoksi jää tämä valtava onni ja rakkaus, jotka meissä tällä hetkellä asustaa.

5,5 kk taitopläjäys

Onpa taas jäänyt kirjaamatta ylös mitä meillä osataan ja mistä tykätään. Nyt aivonystyrät savuamaan (helppo homma näillä yöunilla... :P )!

Osataan ja tykätään

- osaa kääntyä molempien kylkien kautta selältä vatsalleen

- osaa lepuuttaa päätään maassa, eikä ala raivoamaan kun niskat väsyy

- osaa myös kääntyä takaisin selälleen hallitusti (tosin tekee tätä harvemmin)

- pyörii napansa ympäri lattialla ollessan ja tavoitellessaan äidin sinne tänne ripottelemia leluja
- nostaa pyllyn konttausasentoon, samaten pää nousee käsien varassa, muttei koskaan yhtäaikaa. Ja ei siis vielä ryömi.

- katselee todella tarkkaavaisesti mitä muut tekevät

- tästä syystä viihtyy sylissä paljon mieluummin

- tuijottaa vieraiden ihmisten naamoja todella pitkään ja hieman huolestuneena. Alahuuli alkaa rullata itkun lähestyessä.

- juttelee paljon, yölläkin unissaan. Sama homma naurun kanssa. Takuuvarma naurukohtaus tulee kaulaan pussailusta ja pörinästä <3

- hyppyjalkaa vipattaa ainakun ottaa kainaloista kiinni ja pistää pystyasentoon (auts, mun kädet... :D)

- tykkää hyppykiikusta, mutta ei jaksa muutamaa minuuttia pitempään

- sukkien ja varpaiden nyhtäminen on ihan feivorit hommaa! Ukko on aina selällään tai kyljellään ollessaan tässä kyykkyasennossa. Lempiasento saanut nimen "mannaryyni kyykyssä"
- nappaa kiinni äidin ihanan pitkistä suortuvista heti tilaisuuden tullen (au-au-au!)

- istumaan nousu on kovasti treenissä. Sitteriin kun laittaa niin aina vähän väliä pitää pungeta istuma-asentoon. Vielä ei kuitenkaan pysy siinä tukematta.

- kun nukkunut riittävästi, herää yhtenä hymynä ja juttua täynnä, kun taas huutamalla herännyt joutaa takaisin unille

- vie suuhun kaiken (ne varpaatkin), niinkuin tietty ikään kuuluukin

- osaa laittaa soivat lelut soimaan, ja räpeltää luukkuja yms.

- luultavasti tunnistaa nimensä (tai sitten reagoi äänensävyyn millä se sanotaan :) )

- ja se isoveli on ihan paras <3

Huolto

- kiinteät neljästi päivässä

- viljana hirssi

- lihana kana ja possu

- hedelmä- ja marjasoseet (mansikka ei) näyttävän käyvän kaikki

- vihannekset haastavampi koska poissa peruna, bataatti ja porkkana, myös herne

- lemppariruokaa on mango-hirssipuuro

- yösyönnit edelleen 2-3 kertaa yössä aika tarkalleen 3 tunnin välein. Kuvioihin mukaan tullut palosireenimäinen huuto, johon tissiäkään ei huolita.

- kakka tulee enää korkeintaan kerran päivässä. Nähty jopa 3 päivän kakkaamattomuus. Kakka kiinteää, ja pysyy vaipassa <3

- päivittäiset rasvaukset edelleen rutiinia, mutta ihottuma on todella hyvin hallinnassa. Vain pientä syheröä havaittavissa, välillä jopa oireeton.

- imetys on muuttunut haastavammaksi pienen miehen kiinnostuttua ympäristöstään. Pieninkin äännähdys isoveljen suunnasta (tai ylipäänsä joku mielenkiintoinen juttu), ja koko toimitus loppuu ja saa äidin epätoivoisesti yrittämään saada suihkuava tissi takaisin suuhun, tai edes joku rätti sen eteen.

- rytmi - siis mikä rytmi? kahden lapsen kanssa arjen rytmitys ei, yllätysyllätys, olekaan niin helppoa kuin yhden. Joskus meillä on jopa sellainenkin, pari päivää :) 

- periaatteessa kahdet päikkärit 2-3 tuntia jos ollaan kotona, mutta jos käydään jossain autolla (kaupassa tms.) niin päivä ihan sekaisin ja nukkuu korkeintaan yhdet päikkärit

- korvike edelleen aloittamatta (mikä tässä nyt maksaa...?)

Äiti

- rakastuu päivä päivältä enemmän (näkyy olevan vieläkin mahdollista) omaan pörisijäänsä

- kliseisesti sanottuna: on väsynyt, mutta onnellinen. Ajatus takkuaa ja lauseet on varmaan välillä vaikeaselkoisia. Mutta hei, ei mun tarttekaan ratkaista maailman ongelmia! Saa olla aivot tyhjäkäynnillä ihan hyvästä syystä :)

- kierto käynnistymättä (JEEEE!!!) Kyllä ne sieltä, todennäköisesti ihan liian pian..

- tukkaa tippuu (saisi jo loppua!!!) lattiat, viemärit, harjat kiittää...

- imetysdieettaa edelleen. Eliaksen possusose muuten maistui taivaalliselle (possun sisäfile, kukkakaali, kesäkurpitsa, palsternakka), mitä mun makuhermoille on käynyt...?

- haluaisi saumurin, että saisi ommeltua paremmin vaatteita

Herkkuja on siinä vähänlaista... teetauko hirssikeksien kera

Ikiliikkuja

Meillä asuu ikiliikkuja! Tänään opittiin vihdoin kääntymään masulta selälle! Aivan ensimmäisen onnistumisen missasin, mutta kääntymiset numero 2-98 ehdin kyllä todistamaan vähän liiankin hyvin. Päivän ohjelmanumero onkin sujunut sitten vähän tähän malliin: E(lias) kääntyy, E suuttuu, äiti kääntää E:n selälleen, E kääntyy, E suuttuu, äiti kääntää E:n selälleen... ymmärsit varmaan yskän :) Normaalista poiketen ei tänään siis äiti saanut tehtyä juurikaan muuta, kuin suorittamaan edellä mainuttua kun ei sitterissä istuminenkaan oikein E:tä napannut. Tämä kääntyminen tuli muuten ihan puskista, koska aikaisemmin E:tä ei ole homma kiinnostanut pätkääkään enkä ole nähnyt minkäänlaista yritystäkään. Aikaisemmin on noin muuten liikuttu erinäisin tavoin, esim. selällä maatessa potkiskellut itseään eteenpäin muutamia metrejä ja samalla tyylillä pyörinyt napansa ympäri. 

Tämä on tämmöinen pikapäivitys hommien ohessa. Pitää mennä jatkamaan päivällä rästiin jääneitä, että pääse nukkumaankin! 

Minä osaan jo! (3,5 kk)

Minulla on ollut tarkoitus tehdä tällainen lista jo pitkään, mutta ei vain meinaa löytyä aikaa. Tätä on varmasti kiva lukea myöhemmin! Pitää vaan yrittää tehdään samanlainen listaus jatkossakin.

-Kutisee kainaloista ja kyljistä. Nauraa ääneen kutittaessa.

-Yrittää pungertaa istumaan sylissä ja sitterissä.

-Jokeltelee paljon, pörisee ja kurlaa (kurkkuääni), myös itsekseen leluille.

-Tarttuu leluihin, mutta ei vie niitä suuhunsa. Tai vetää niitä kohti, saattaa lipaistakin, mutta nyrkit maistuu muuten paremmalle.

-Hymyilee aina kun saa katsekontaktin niin että ikenet loistaa. Iloinen pieni vesseli <3.

-Viihtyy hyvin lelukaaren alla leluja heilutellen ja vedellen. 

-Katselee mieluiten isoveljensä touhuja, nauraa herkästi hassuttelevalle veljelle.

-Kannattelee jo topakasti päätään masulla ollessaan. Tavoittelee leluja edessään, tyrkkii ne kauemmaksi  ja yrittää "ryömiä" niiden luokse. Joskus myös pylly nousee polvien varaan.

-Herää edelleen 1-4 kertaa yössä syömään. Uniaika n. 22-07.

-Tuttia ei syö. Nukahtaminen omassa sängyssä ajoittain vaikeaa.

-Ei vielä käänny itse, mutta hieman jalasta auttaessa menee oikeaan asentoon ja kääntyy vaivatta.

-Päiväunet vaihtelevat eikä ole oikeastaan selkeää rytmiä. Nukkuu yleensä kuitenkin yhdet pitemmät (~2 h) ja kahdet lyhyemmät (~45 min) unet päivisin. Pisimpien unien paikka vaihtelee. Ei aina ala ääntelemään heti kun herännyt, vaan huomaan vaunun liikkeistä, että siellä liikuskellaan. Mieluisin paikka nukkua olisi lelumatto kaiken hälinän keskellä (ilkeä äiti kantaa vaunuun, ja siihen tietysti herää!). Ei myöskään nuku enää pitkiä aikoja liikkuvassa vaunussa, joten lenkit ovat lyhyitä.

-Imettäminen on tällä hetkellä helppoa, ja uskokaa tai älkää, ihanaakin! Kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen sinnikkyys on palkittu! Syönti kyllä keskeytyy jo herkästi jos näköpiiriin tulee jotain kiinnostavaa (se isoveli!)

-Käytössä vaippakoko 4 ja housuvaipat.

Meidän ihana rakas <3

2 kk

Eliakselle tuli 2 kuukautta täyteen sunnuntaina. Niin vähän, mutta kuitenkin jo niin iso poika. Tuntuu että Elias olisi ollut osa elämäämme jo pitempään, enkä osaa enää ajatella elämäämme ilman. Saati että haluasinkaan. Puistattaa koko ajatus.

Tänään kävimme neuvolassa. Eliaksen paino ei ollut enää noussut yhtä paljon kuin aikaisemmin. Osasin sitä jo vähän odottaakin kotipunnitusten perusteella. Liekkö syynä, että niin kuuluukin jo tässä iässä, vai se, että olen alkanut tekemään päivittäin 1-2 vaunulenkkiä ja alkanut herkkulakkoon. Itse syön kuitenkin yhtä paljon ja useasti edelleen. Korvasin vain leipomukseni kiisseleillä välipaloina. Nyt tietty mietin, että oliko Eliaksella kuitenkin nälkä tässä parin viikon aikana, kun niin huonosti nukkui ja jatkuvasti tankkasi. Olisko se maito kuitenkin muuttanut koostumustaan näin vähäisen muutoksen takia. Toisaalta, kaksi edellistä yötä on mennyt ihmeen hyvin 3-4 tunnin välein syönneillä ja päivälläkin on syöntivälit olleet samoja. Takana tässä kevennysprojektissa on toive siitä, että oma painoni lähtisi laskuun, edes hieman. Minua ahdistaa aivan suunnattomasti nämä raskauskilot eikä ne minnekään minulta "vain" imettämällä lähde. Olen siis todella kateellinen niille, joilla ne vain sulaa pois. Omat housut ei todellakaan mahdu päälle, vaikka kiloja on periaatteessa vain 6 kg enemmän kuin ekassa neuvolapunnituksessa. Paljoa ei viitti ihmisten ilmoilla edes liikkua kun olo on kuin tankkerilla. Tiedoksi työkavereillekin, että näytille tullaan kun painoni on pudonnut riittävästi :)

Painoa oli tullut siis 175 g/vko, eli ihan hyvin kuitenkin. Paino on tällä hetkellä 5745 g ja pituus 58,7 cm. Vaatekoossa ollaan edelleen siis 62 cm, eikä nuo 68 cm varmaan tule vielä ainakaan kuukauteen käyttöön. Ainakaan toivottavasti, sillä hurahdin ostamaan pakkomielteisen lailla yhden ihanan vaatekappaleen, jonka saan postissa parin päivän päästä. Ehkä laitan siitä lisää sitten :)

Rotarokote otettiin myös, eikä ainakaan vielä ole masuvaivoja ilmennyt. Mutta ensi yönähän sen vasta kunnolla näkee. Esikoisen aikaan rota ei kuulunut vielä rokotusohjelmaan, mutta ostimme sen hänelle omin rahoin. Hän ei siitä ainakaan mitään oiretta saanut, joten sen vuoksi uskalsimme sen ottaa.

Uutena juttuna Eliaksen elämässä on tullut lelukaaren tuijotus ja sille juttelu, jota ollaan tehty nyt reilun viikon ajan. Todella hassua <3

Lääkärineuvola

Lääkärineuvola hujahti meillä pääsiäisen takia lähemmäs 7 viikon ikää, 6 viikon ja 6 päivän ikäisenä. Oma terveydenhoitajamme oli lomalla, joten mitat otti joku ventovieras ja kuivakka täti. Osaa taas arvostaa omaa eloisaa ja ammattitaitoista tätiään :)

Elias on taas kasvanut hurjasti! Painoa on tullut tasaaseen 300 g viikossa, ollen nyt 5395 g. Pituutta 57,5 cm ja pipo 39,3 cm. Melkoinen mötkylä alkaa olla eikä mitenkään sirorakentainen. Vielä jaksaa hyvin ukkoa kanniskella, mutta jos tämä reiluhko painonkehitys jatkuu niin raja tulee vastaa nopeasti. Vaatteissa ollaan siirrytty oikeastaan kokonaan 62 cm kokoon, ainoastaan jotkut Tutan reilut pienemmät vaatteet vielä menevät.

Lääkärissä kaikki oli hyvin. Lonkat, korvat, pään kannatus, jäntevyys yms. tutkittiin, eikä mitään huomautettavaa ollut. Eliaksen jalat ovat alkaneet "kukkia", siis niissä on sellaisia pieniä kuivia ihottumaläikkiä, jotka lääkäri totesi atooppiseksi taipumukseksi. Saattaa johtua siis pelkästään siitä, että pyllyä joutuu pesemään usein kun vaipassa on koko ajan keltaiset löysät sinapit. Tavaraa on siis selässä, taipeissa, pallien rutuissa ja joskus pilissäkin. Jonkun verran olen myös pyyhkinyt kosteuspyyhkeellä, mutta helpommin ja puhtaammaksi saa kun pesee. Olen alkanut ihan tosissaan jo ihmetellä tätä kakkimistahtia. Tänäänkin olen pessyt jo kuudet(!) isot pierut vaipasta ennen kello 15.00, jolloin vihdoin pääsimme vaunulenkille. Ja sinapit tulee todella kovalla paineella ja pierulla vaippaan, siis kuulee todellakin vaikka toiseen huoneeseen, että nyt olis rieskaa tarjolla. Esikoinen kakki myös kovasti, mutta tuntuu että tämä se vasta kakkiikin! Ja paino kuitenkin nousee noinkin hyvin, eli ei se maito ihan läpi mene imeytymättä. Syödään kuitenkin mielestäni ihan normitahtia, tänään 00.30, 3.30, 6.00 (herättyä), 8.00 (ennen unia), 12.00 (herättyä ja 14.30 (ennen unia). Herättyään syö molemmat tissit, mutta nuo ennen unia imetykset on monesti vain toisesta (ei jaksa enempää). Tätähän tämä äidin elämä on, vaipan sisällön ja suuhun menevän tavaran vertailua ja analysointia. 

Ja siis siihen ihottumaan palatakseni. Lääkäri käski voidella 1 % hydrokortisonilla niin kauan, että iho on oikeasti on parantunut ja tietysti perusvoiteella jatkuvasti. Pari päivää olen 2 kertaa päivässä todella ohuesti voidellut ja näyttää hyvin auttavan. Harmittaa vaan jos tämä on oikeasti atopiaa ja Elias saa loppuelämäkseen riesakseen kuivan ja kutisevan ihon. Puhumattakaan siitä, että saisi muitakin atopian tyyppioireita...

Mitäs taitoja Elias sitten osaa 7 viikon ja 3 päivän ikäisenä? Päätään kannattelee lattialla mahallaan ollessa lyhyitä aikoja tosi suorassa. Hieman meinaa silloin tasapaino horjua, ja helposti kellahtaa kyljen kautta selälleen painavan pään viemänä. Sylissa massullaan ollessa pää pysyy tosi hyvin pystyssä, mutta kun väsähtää alkaa "nokkiminen". Pää nyykähtää ensin eteenpäin ja kun Elias yrittää korjata tilanteen, retkahtaa pää helposti taaksepäin voimalla. Siksipä ei uskalla ottaa sormiaan pois niskan takaa, vaan ne pitää pitää siellä aina tukemassa, ihan varulta. Silmillään Elias seuraa todella tarkasti ihmisiä ja liikkeitä. Sitterissä pää pyörii kovasti ja jos kävelet Eliaksen takaa, niin hän osaa kääntää päänsä liikeiden mukaan sivulta toiselle. Hoitopöydällä Elias makaa kädet suorana sivuilla, pää suorassa ja polvet pikkuisen koukussa katsoen hyvin tarkasti silmiin. Ja katsekontaksi on muuten todella tarkka, mikä herätti kastejuhlissakin jopa pientä hilpeyttä. Tuntuu, että Elias katsoo suoraan sisimpääsi. Hymyjä tulee helposti varsinkin hoitopöydällä, milloin kontakti on hyvin vahva. Unissaan Elias on muutamia kertoja jopa hörähtänyt ääneen, mikä tietysti sai äidin kyynelehtimään. Ihana ääni <3. Jonkinverran äänteitä on alkanut tulla, enimmäkseen "ei" JA "öö", mutta pari kertaa olen bongannut oikeasti äänteen "äeti". Ehkä alankin kehumaan, että meidänpä poika se sanoi "äiti" jo kuukauden ikäisenä! :D Taustana tähän pitää kertoa miten eräs ystäväni kehui miten taitava hänen poikansa on kun sanoi äiti jo viiden kuun ikäisenä... Osataan sitä siis täälläkin :) (No en siis oikeasti ole sitä mieltä, että Elias sanoi sen tarkoituksella, lisättäköön kuitenkin). Unia nukutaan edelleen vähän miten sattuu päivisin, eikä mitään varsinaista rytmiä ole tullut. Ulkona kuitenkin nukkuu nykyään paremmin kuin sisällä. Siellä tälläkin hetkellä uinuu, jo kolmatta tuntia!