Hohhoijaa, nyt on pakko purnata ihan tännekin! Kuka oikeasti haluaa asua lähiössä, jossa jokainen talo on samannäköinen, kopio omastasi? Mistä tiedät mihin taloon väsyneenä menet kun kaikki näyttävät samalle? Mitenkä neuvot kylään tulleita tuttaviasi, jotka seisovat kadun päässä ja katselevat kymmentä samannäköistä taloa? "Joo meidän talo on se keltainen talo punaisella katolla, eiku…."? Näyttääkö se nyt ihan oikeasti hienolle, kun kadun jokainen talo on kuin kloonitalotehtaasta sinne tipautettu? Eikö erilaisuus ole rikkautta, tietyssä rajoissa tietenkin? Mun mielestä vanhat asuinalueet on just kivoja, ja ennen kaikkea viihtyisiä, kun jokainen talo on erilainen, tietylla tavalla uniikki ja asujansa näköinen rakennus kivoine ei-niin-teollisine pihoineen.
Puhun siis tonttien kaavamääräyksistä ja niiden älyttömyyksistä. Useimmat tontit, joista olemme kiinnostuneet, putoavat listalta hyvin nopeasti kun alkaa tutustumaan alueen rakentamistapaohjeisiin. Parhaimmissa on rajattu kaikki, siis melkein jopa ruokapöydän koko ja pöytäliinan väri, minkä saat laittaa taloosi, ettei nyt herraisä vaan erotttuisi joukosta. Ei, en halua keltaista taloa punatiilikatolla (pyydän anteeksi kaikilta keltaisessa ja punakattoisessa talossa asuvilta, no hard feelings :P). Ei, en halua loivaa harjakattoa 1,5-kerroksiseen taloon, jossa yläkerran asuintilat jäisivät onnettoman pieniksi tai vähintäänkin mataliksi. Ja en TODELLAKAAN halua, että naapurini talo on täsmälleen samannäköinen kuin omani, pihan istutuksia myöten. Herätkää nyt jo kaupunkien kaavamääräyksiä suunnittelevat tyypit?! Mitä järkeä?! Kaiken tämän vielä sulattaisin, JOS etsisin tonttia talolle kaupungin keskustan läheltä, enkä suinkaan alueelta, joka on yli 10 kilometrin päässä keskustan (tai ylipäänsä lähimmästä kaupasta) palveluista. Mutta ei, emme aio muuttaa kloonialueelle keskelle ei-mitään, vaan jatkamme järkevän tontin etsimistä. Saattaa kestää.
Kiitos ja anteeksi :D
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipiteitä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipiteitä. Näytä kaikki tekstit
lauantai 8. maaliskuuta 2014
lauantai 31. elokuuta 2013
Mielipide: Kotihoidontuen jakamisesta
Mikä ihme tätä maata vaivaa? Onko tarkoitus ajaa hyvinvointivaltio kerta päätöksellä pahoinvointivaltioksi? Eikö päättäjät mitenkään, edes oikein kovasti yrittämällä, keksi MITÄÄN (köhköh, hyvätuloiset...) muuta säästökohdetta kuin puolustuskyvyttömät lapset? Minkä ihmeen takia kotonaan lapsia hoitavat lähinnä äidit, ja vähän isätkin, ovat yhtäkkiä päättäjien silmätikku ja kateuden kohde?
Puhun siis tästä uudesta esityksestä kotihoidontuen jakamisesta tasan vanhempien kesken. Uudessa mallissa kotihoidontukijaksot pitäisi käyttää tasan molempien vanhempien kesken, tai etuus jäisi osin käyttämättä. Etuutta saisi siis kumpikin vanhempi korkeintaan n. 13 kuukautta per tyyppi. Jos toinen ei etuuttaan tahdo tai pysty käyttämään, olisi lapsi laitettava kodin ulkopuolelle hoitoon viimeistään 1 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä. Tokihan vaihtoehtona on, ainakin tämän hetkisten tietojen mukaan, jatkaa lasten kotihoitoa aina sinne 3 ikävuoteen saakka, mutta ilman etuutta. Siis täysin ilman ulkopuolista rahaa. Ei se 330 e ole todellakaan iso raha, mutta jos vertaa 0 e tuloihin, niin tokihan se on ruhtinaallinen korvaus! Ja varmasti lopullinen niitti perheen pohtiessa hoitovapaan käyttämisestä.
En siis suoraan sanottuna näe tässä mitään säästöä. Mielestäni tämä on vain huonosti naamioita kotihoidontuen leikkaus, ja tuen ylärajan alentaminen 2-vuoteen, jota on tämän tästä väläytelty. Onhan nykyisessäkin mallissa ihan oikeasti vaihtoehtona se, että molemmat sen käyttäisi tasan. Useimmiten vain perheen tilanne sanelee sen, miten se kussakin perheessä käytetään. Jos toisen tulot ovat merkittävästi isommat kuin toisen, ei tarvitse olla mikään ydinfyysikko tajutakseen kumpi jää kotiin hoitamaan lapsia. Jos toinen vanhemmista on yrittäjä, tai opiskelee, on armeijassa, kärsii alkoholi- tai mielenterveysongelmista tai ei vain yksinkertaisesti koe pärjäävänsä lasten kanssa kotona, niin onhan se selvää miten tämä vapaa perheissä käytetään. Entäs yksinhuoltajat? Perheet jossa isovanhemmat hoitavat lapset? Millä oikeudella kodin ulkopuolinen taho tulee ja sanelee miten juuri MEIDÄN perheessä lapset tulee hoitaa? Eikö voi luottaa siihen, että perheet osaisivat tehdä oikeat ja juuri omaan tilanteeseensa sopivat ratkaisut? Miksi kaikki perheet yritetään tunkea samaan muottiin, kun harva siihen oikeasti mahtuu. Ja sokerina pohjalla: miksi valtio edes haluaa, että huomattavan paljon enemmän tienaava jäisi kotiin yli vuodeksi kotihoidontuelle, jolloin verotuloja jäisi saamatta merkittävästi enemmän, kuin jos kotiin lapsia hoitamaan jäävä olisi pienempi tuloinen. Miettikääpä sitä! (vastaus saattaa löytyä tämän kappaleen toisesta lauseesta...)
Ja niistä säästöistä. Kaikki lienevät kuitenkin samaa mieltä siitä, että kotihoito on huomattavan paljon edullisempaa kuin kunnallinen hoitopaikka. Jos lapsia on useampi, kotihoito on vieläkin merkittävästi edullisempi tapa. Harvan töihin palaavan äidin tulot ovat niin isot, että kertyneet verotulot korvaisivat hoitopaikkojen kustannukset. Urakehityksen paranemisellakin on tätä esitystä yritetty selittää. Useimmat naisvaltaiset työt taitavat olla sitä samaa hommaa ilman isompia etenemismahdollisuuksia, oli sitten käyttänyt hoitovapaan tai ei. Ainakin näin minulla. Ja eihän kaikilla ole edes työtä mihin palata. Se ainakin on ihan varmaa, että työttömät äidit siirtyvät vain työmarkkinatuen piiriin heille korvamerkityn hoitovapaajakson päätyttyä. Työttömyystukihan on lähes kaksi kertaa niin iso kuin kotihoidontuki. Ihan näin vinkkinä vaan.
Ja entäs ne päiväkodit sitten? Käsittääkseni alle 3-vuotias vie päiväkodista 1,5 paikkaa. Eli siis tuon verran enemmän hoitajia pitäisi päiväkodissa olla, jotta paikkoja voitaisiin lisätä. Jos päiväkodeilla on jo nyt vaikeuksia täyttää vaaditut hoitaja määrät, niin mitenkähän tämä uusi esitys helpottaa tätä asiaa? Puhumattakaan siitä, että alle 3-vuotias tarvitsee pienen ryhmäkoon, ja auttavaa kättä useimpiin perusaskareisiin, kuten käsien pesuun, syömiseen, pukemiseen jne. Ja jos autettavia rupeaa ryhmässä olemaan useampia, niin voin kuvitella mitä kaaosta päiväkodin arki tulee olemaan. Laadukasta hoitoa, vai mitä? Puhumattakaan taas siitä, mitä mieltä asiantuntijat ovat alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotihoidosta. Useimmat taitavat tyrmätä sen täysin, ja allekirjoitan sen itsekin oman lapseni perusteella. Ei VOI olla lapsen etu, että päiväunilta herättyään lasta ei olekaan vastassa se tuttu ja turvallinen vanhempi. Ei VOI olla lapsen etu, että alle 3-vuotiaana joutuu olemaan hoidossa, siis lapsen "töissä", jopa pitemmän päivän kuin vanhempi töissä. Työmatkoinen lapsen hoitopäivän pituudeksi voi täysin helposti tulla jopa 10 tuntia! Ei ihme, että illalla vähän kiukuttaa! Ainiin, eihän tässä ollutkaan kyse LAPSEN edusta, vaan ison kylmän valtion.
Netissä voi käydä allekirjoittamassa adressin kotihoidontuen jakamisesta perheen päätettäväksi. Käykää hyvät ihmiset allekirjoittamassa se mikäli asia yhtään koskettaa. Jotta asiaan saataisiin muutos, tai edes pieni vastarinta, on barrikadeille noustava nyt eikä vasta vuonna 2015. Sitten on jo myöhäistä, koska menetettyä etua ei saa helpolla takaisin!
En siis suoraan sanottuna näe tässä mitään säästöä. Mielestäni tämä on vain huonosti naamioita kotihoidontuen leikkaus, ja tuen ylärajan alentaminen 2-vuoteen, jota on tämän tästä väläytelty. Onhan nykyisessäkin mallissa ihan oikeasti vaihtoehtona se, että molemmat sen käyttäisi tasan. Useimmiten vain perheen tilanne sanelee sen, miten se kussakin perheessä käytetään. Jos toisen tulot ovat merkittävästi isommat kuin toisen, ei tarvitse olla mikään ydinfyysikko tajutakseen kumpi jää kotiin hoitamaan lapsia. Jos toinen vanhemmista on yrittäjä, tai opiskelee, on armeijassa, kärsii alkoholi- tai mielenterveysongelmista tai ei vain yksinkertaisesti koe pärjäävänsä lasten kanssa kotona, niin onhan se selvää miten tämä vapaa perheissä käytetään. Entäs yksinhuoltajat? Perheet jossa isovanhemmat hoitavat lapset? Millä oikeudella kodin ulkopuolinen taho tulee ja sanelee miten juuri MEIDÄN perheessä lapset tulee hoitaa? Eikö voi luottaa siihen, että perheet osaisivat tehdä oikeat ja juuri omaan tilanteeseensa sopivat ratkaisut? Miksi kaikki perheet yritetään tunkea samaan muottiin, kun harva siihen oikeasti mahtuu. Ja sokerina pohjalla: miksi valtio edes haluaa, että huomattavan paljon enemmän tienaava jäisi kotiin yli vuodeksi kotihoidontuelle, jolloin verotuloja jäisi saamatta merkittävästi enemmän, kuin jos kotiin lapsia hoitamaan jäävä olisi pienempi tuloinen. Miettikääpä sitä! (vastaus saattaa löytyä tämän kappaleen toisesta lauseesta...)
Ja niistä säästöistä. Kaikki lienevät kuitenkin samaa mieltä siitä, että kotihoito on huomattavan paljon edullisempaa kuin kunnallinen hoitopaikka. Jos lapsia on useampi, kotihoito on vieläkin merkittävästi edullisempi tapa. Harvan töihin palaavan äidin tulot ovat niin isot, että kertyneet verotulot korvaisivat hoitopaikkojen kustannukset. Urakehityksen paranemisellakin on tätä esitystä yritetty selittää. Useimmat naisvaltaiset työt taitavat olla sitä samaa hommaa ilman isompia etenemismahdollisuuksia, oli sitten käyttänyt hoitovapaan tai ei. Ainakin näin minulla. Ja eihän kaikilla ole edes työtä mihin palata. Se ainakin on ihan varmaa, että työttömät äidit siirtyvät vain työmarkkinatuen piiriin heille korvamerkityn hoitovapaajakson päätyttyä. Työttömyystukihan on lähes kaksi kertaa niin iso kuin kotihoidontuki. Ihan näin vinkkinä vaan.
Ja entäs ne päiväkodit sitten? Käsittääkseni alle 3-vuotias vie päiväkodista 1,5 paikkaa. Eli siis tuon verran enemmän hoitajia pitäisi päiväkodissa olla, jotta paikkoja voitaisiin lisätä. Jos päiväkodeilla on jo nyt vaikeuksia täyttää vaaditut hoitaja määrät, niin mitenkähän tämä uusi esitys helpottaa tätä asiaa? Puhumattakaan siitä, että alle 3-vuotias tarvitsee pienen ryhmäkoon, ja auttavaa kättä useimpiin perusaskareisiin, kuten käsien pesuun, syömiseen, pukemiseen jne. Ja jos autettavia rupeaa ryhmässä olemaan useampia, niin voin kuvitella mitä kaaosta päiväkodin arki tulee olemaan. Laadukasta hoitoa, vai mitä? Puhumattakaan taas siitä, mitä mieltä asiantuntijat ovat alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotihoidosta. Useimmat taitavat tyrmätä sen täysin, ja allekirjoitan sen itsekin oman lapseni perusteella. Ei VOI olla lapsen etu, että päiväunilta herättyään lasta ei olekaan vastassa se tuttu ja turvallinen vanhempi. Ei VOI olla lapsen etu, että alle 3-vuotiaana joutuu olemaan hoidossa, siis lapsen "töissä", jopa pitemmän päivän kuin vanhempi töissä. Työmatkoinen lapsen hoitopäivän pituudeksi voi täysin helposti tulla jopa 10 tuntia! Ei ihme, että illalla vähän kiukuttaa! Ainiin, eihän tässä ollutkaan kyse LAPSEN edusta, vaan ison kylmän valtion.
Netissä voi käydä allekirjoittamassa adressin kotihoidontuen jakamisesta perheen päätettäväksi. Käykää hyvät ihmiset allekirjoittamassa se mikäli asia yhtään koskettaa. Jotta asiaan saataisiin muutos, tai edes pieni vastarinta, on barrikadeille noustava nyt eikä vasta vuonna 2015. Sitten on jo myöhäistä, koska menetettyä etua ei saa helpolla takaisin!
Hesarin sivuilta löytyy laskuri, millä voi itse laskea uuden mallin mukaiset päivämäärät. Kuvassa meidän tilanne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)