Kantapaikassa...

…nimittäin sairaalassa, vaihteeksi. Kovasti näyttää sille, että paikkakuntamme sairaalasta on muodostunut viikoittainen hengailumesta perheellemme, ja nimenomaan vielä taaperollemme. 

Elias on ollut räkäinen, enemmän ja vähemmän koko syksyn ajan. Kerroin aikaisemmassa postauksessa hengenahdistuskohtauksesta, minkä poika sai reissullamme, ja johon emme saaneet mitään apua paikallisesta sairaalasta. Maanantaina räkäisyys alkoi taas lisääntyä, ja kuvioihin astui yskä. Keskiviikon vastainen yö meni vielä ihan ok, mutta sitten aamulla herätessä ja Eliaksen kiukuteltua koko aamun, tilanne räjähti käsiin. Sain vielä vietyä esikoisen eskariin, mutta sen jälkeen Eliaksen hengitys alkoi taas pihistä ja tihentyä. Yritin lääkäriin, mutta jonot olivat tietysti perinteiset 4-5 h jota en todellakaan aikonut odottaa. Selailin yksityisiä lääkäriasemoita läpi, ja onneksi sain ylimääräisen ajan samantien yleislääkärille. Lääkäriasemalla todettiin, että hengitys todellakin on vaikeaa ja apuhengityslihakset käytössä. Spiralla pari kertaa Ventolineä ei tuonut apua, joten saimme lähetteen sairaalaan. Sairaalassa pääsimme samantien lasten päivystyksen lääkärin tutkittavaksi ja lisää Ventolineä spiralla. Koska hengitysteiden ahtaus ei lauennut vielä 3 annoksen jälkeen, saimme paikan osastolta seuraavaksi yöksi, jossa jatkettiin samaa tahtia ja poika oli koko ajan kytkettynä saturaatiomittarissa. Onneksi mies tuli heti töistä päästyään sairaalalle, ja pystyin hakemaan kotoa Eliakselle ruoat (eihän siellä tietenkään ollut mitään Eliakselle sopivaa) ja itselleni vaihtovaatteet. 

Yöllä saturaatio seilasi lääkeannosten mukaan 90-97% välillä ja sitä yritettiin parantaa happiviiksillä, jotka Elias repi kuitenkin raivoissaan puoliunessa pois. Aamuyöstä saturaatio alkoi parantua "ihan itsekseen", eli luultavasti lääkitys alkoi purea. Aamulla sängystä heräsikin reipas ja iloinen poika, vaikkakin edelleen räkäinen ja yskäinen. Pääsimme siis kotiin lääkärinkierron jälkeen, diagnoosina obstruktiivinen bronkiitti. Kotiin saimme Ventolinen babyhalerilla, ja ohjeeksi antaa sitä säännöllisesti 4 tunnin välein ja laskevin annoksin nyt yhteensä viikon ajan ettei tilanne pääse enää käsistä. Ja jos jatkossa näitä tulee niin sitten vaan uudestaan sairaalaan, tietenkin lähetteen kautta. Saa nähdä tuleeko tästä ainainen räkätaudin seuraus, reissu lastenpolille sumuteltavaksi auki. Ikävä juttu, mutta onneksi oltiin Suomessa ja apua saimme heti. Olemme myös todella  tyytyväisiä koko sairaalan toimintaan, apua saatiin heti ja meidät pidettiin hyvin kartalla siitä mikä on tilanne ja mitä tehdään. Elias tutkittiin todella perusteellisesti, parin tunnin välein kuunneltiin keuhkot, otettiin useat verikokeet, virusnäytteet ja jopa keuhkokuvat. Mitään hälyyttävää ei niistä onneksi löytynyt, joten joku "tavallinen" virustauti tämä on. 

Ja tämä meidän taapero, ihan uskomaton tapaus kyllä! Pari ekaa kertaa spira harmitti, mutta sitten lääkkeenotto alkoi sujua ilman itkuja. Lähtiessä kun lääkäri tsekkasi vielä korvat, käänsi Elias itse päänsä lääkärille tarjoten toista korvaansa tutkittavaksi, mikä sai kovasti ihmettelyä aikaan! Eikä itkua tullut, ei verikokeissa, ei tutkimuksissa, ei missään muussa vaiheessa kuin nenänäytteen otossa. Poikaa kehuttiin kilvan reippaaksi ja sai jopa reippauspalkinnoksi jonkun virkkaaman ja lahjoittaman hienon pehmopöllön, josta tuli heti Eliaksen suosikki! Kyllä kelpaa :)

Kotona ollaan jatkettu babyhalerilla, ja sekin onnistuu tosi hyvin ilman itkuja. Elias osaa itse asettaa maskin kasvoilleen ja hengitellä niinkuin pitääkin. Yskää ja räkää kyllä riittää edelleen, mutta pääasia että hengitys kulkee ilman vinkunoita. Kuume ei ole myöskään onneksi enää palannut, ja aika samantyyliselle "kohtaukselle" tämä kyllä vaikuttaa kuin se aikaisempikin.

Tässähän tätä stressiä on sitten ollut ihan riittämiin. Olen melkein unohtanut olevani raskaana, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta huolehdittavaa. Eliaksen sairastumiset ja kissanpentujen hyvinvointi, plus että jouluakin kait pitäisi laittaa. Siivoamista en ole jaksanut edes ajatella, tai ruokien hommaamista / tekemistä. Lahjat on onneksi lapsille hommattu, mutta pakkausurakka on vielä edessä. Saa nähdä mitä maanantaina neuvolassa sanotaan, ja toivon todellakin että kaikki on hyvin. Olen harmikseni huomannut, etten enää ole ehtinyt kiinnittämään huomiota vauvan liikkeisiin masussa, mutta äsken Eliaksen mentyä rauhallisena unille, herättelin vauvelin melskaamaan. Siellähän se potkiskeli niin, että maha heilui <3 Vaaka näytti myös samaa lukemaa kuin 3,5 viikkoa sitten neuvolassa, joten ehkä pari ateriaakin on jäänyt väliin… (mitkäs viikot mulla on edes menossa?! :P )

"Kauhuloma" Kanarialla - kun lapsi sairastuu äkillisesti

Niin, eihän se ole loma eikä mikään jos ei saada vähän yöllistä toimintaa lomalla! Harmi vain, että meidän kohdallamme se tarkoittaa jotain ihan muuta kuin ehkä muilla. Onneksi tilanne on ohi, ja näin jälkikäteen voi vain ihmetellä miten kovin erilailla voi asiat hoitua.

Oli loman neljäs päivä. Olimme tietysti uiskennelleet hotellin altaissa, vaikka ne eivät olleet mitenkään lämpöisiä. Lapsethan eivät moisesta yleensä hirmuisesti piittaa, vaan uimaan on mentävä vaikka huulet sinisinä. Jo edellisenä päivänä Elias oli osoittanut lieviä vilustumisen merkkejä, ja tänä iltana sitten huomasin että poika hengittääkin vähän vaivalloisemmin. Oli kuitenkin jo nukkumaanmenoaika, joten ajattelin että jospa se pojan nukahduttua tasoittuisi. No eipä tietenkään, vaan yöllä 1-2 aikaan pojan hengitys alkoi olla tahtia 70 x /min, ja lopulta alkoi jo vinkumaankin. Samaten kuume alkoi nousta, tunsin sen hehkuvasta ihosta, vaikka kuumemittari tietenkin oli siellä koti-Suomessa. Ja sitä mukaan kun hengitystahti tiheni, nousi sykekin pojan joutuessa työskentelemään ahkerammin saadakseen happea. Eikun kuumelääkettä antamaan. Siinä sitten mietit paniikissa ja yrität surffailla hotellin surkealla netillä etsien tietoa läheisistä hoitopaikoista. Muutaman pitkän tovin jälkeen soitin sitten Finnmatkojen päivystykseen ja tiedustelin asiaa sieltä. Saimme ohjeeksi mennä läheisen San Agustinin kylän "Hospiten Clinica Roca" yöpäivystykseen, joka oli siis lähin meitä oleva yöllä auki oleva klinikka. Tässä vaiheessa kiitin onneamme, että meillä oli auto käytössä, eikä tarvinnut raahata vinkuvaa poikaa enää minnekään taksiasemalle!

Klinikalla vastaanottoapulainen täytätti tietysti ensimmäisenä vakuutuslaput ja käski istumaan. Poika vinkuu edelleen. Kukaan ei tule katsomaan. Meitä ennen on ruotsalainen nainen, jolla ei näytä olevan päällisinpuolin mitään vaivaa. Odotamme, odotamme. Alan tuskastua odottamiseen, MIKSI MITÄÄN EI TAPAHDU?! Vihdoin, ehkä tunnin-parin päästä kyllästyneen näköinen espanjaa puhuva lääkäri ottaa vastaan. Kyselee tulkin välityksellä, tutkii korvat (ei vikaa), kuuntelee HUUTAVAN lapsen keuhkot (hyvät hengitysäänet?! kuulet varmaan yhtään mitään…), ottaa happisaturaation (96%), mittaa kuumeen (ei kuumetta, koska annoin kuumelääkkeen…huoh). Diagnoosi: lapsi hengittää nopeasti koska huutaa. WTF? Öö, lapsi hengittää niin nopeasti ja vinkuu, jonka vuoksi sinne alunperin menimmekin. Ei irtoa avaavaa, ei mitään. Lapsi on terve. Yritän selittää, että meillä Suomessa kyllä saisi salbutamolia, jolla lapsen keuhkot saisi avautumaan ja hengitys taas kulkisi. Ei, ei voi antaa koska on yleislääkäri, eikä yleislääkäri voi hoitaa alle 2-vuotiasta. Menkää Las Palmasiin lastensairaalaan jos teitä ei diagnoosi tyydytä. Keskustelu ei johda mihinkään, lääkäri on päättänyt että lapsi on terve eikä hengityksessä ole vikaa. Antakaa rahat, tuossa ovi. Miksi meidän ylipäänsä otettiin vastaan klinikalle, vaikka vuorossa on lääkäri joka ei voi alle 2-vuotiasta hoitaa, on edelleen meille suuri mysteeri. Lähdemme ulos hämmentyneenä, onneksi Elias on kuitenkin rauhallinen, mitä nyt vain vinkuu ja puuskuttaa kuin höyryveturi.

Keksin soittaa kotimaamme sairaalapäivystykseen. Kellohan alkoi olla jo 6 kotimaassa. Hoitaja, joka vastaa ei halua ottaa vastuuta hoito-ohjeistamme, mutta saan kuitenkin hyvää tietoa. Happisaturaatio on siis alentunut, jonka lapsi kompensoi hengittämällä nopeasti. Tätä voi jatkua pitkäänkin. Suomessa olisimme saaneet salbutamolia lähes automaattisesti, ja tätä hoitamattomuus käytäntöä hoitajakin kovasti ihmettelee. Keskustelun päätteeksi rauhotun ja saan tehtyä päätöksen. Elias on rauhallinen ja yleiskunto kuitenkin tilanteeseen nähden hyvä. Odotamme aamuun torkahdelleen ja menen ensimmäisenä avautuvaan apteekkiin kysymään apua. Saan salbutamolia sekä aerosolina että liuoksena, ja vielä ihan tuttuna Ventolinena. Annan liuosta ensimmäisen annoksen, ja kas! Ihme (niinpä niin… ihme kun lääke auttaa) tapahtuu, poika alkaa hengittämään normaalisti. Loppupäivän ja vielä illallakin annan Ventolin-liuosta suun kautta, eikä hengitysoire palaa. 

En voi käsittää miten leväperäistä suhtautumista vinkuvaan poikaan saimme lääkäriasemalla. Entä jos kyse olisi ollut oikeasti vaikeasta astmakohtauksesta? Olisiko poika kuollut hapenpuuteeseen ko. klinikalla? Saaren lastensairaalaan on kuitenkin tuolta "turistirannikolta" ihan hyvä ajomatka. Miten niinkin tavallisen lääkkeen saaminen voi olla noin kiven alla, lääkkeen joka varmasti auttaa? Joka kerta kun ajattelen asiaa, tulen vihaiseksi. Oliko kyse siitä, että olimme ulkomaalaisia, vai oliko lääkäri yksinkertaisesti vain ammattitaidoton? Kaikkiin kyselyihimme vastattiin vain ylimielisesti ja espanjalaisella kiihkeydellä, siis mitään yritystäkään olla ystävällisiä tai avuliaita. "Ei ole meidän vikamme, että lapsi hengittää noin! - No lapsenkos…? "Olemme tehneet tutkimukset, eikä lapsessa ole vikaa". - Kyllä tuo happisaturaatio on alentunut ja ei hengityskään ihan normaali ole. "Ymmärrätkö ettemme voi asialle mitään" - EN YMMÄRRÄ. "Emme ole nyt Suomessa". - Kyllä, olen valitettavan tietoinen asiasta…

Summasummarum. Jos sairastut Kanarialla (tai lapsesi), mene apteekkiin, sieltä saat avun. Ehkä jos kyse on aikuispotilaasta ja murtuneesta jalasta, saatat saada paremman avun lääkärissä, mutta muissa tapauksissa en ole laisinkaan varma. Älä tuhlaa edes vakuutuksesi rahoja ainakaan kyseiselle (rahastus)klinikalle. Kehuja annan Finnmatkojen päivystykselle, joka vastasi ystävällisesti ja opasti meitä. Soittivat vielä seuraavanakin päivänä meille ja varmistivat että Elias on kunnossa. Annoin kyllä palautetta, ja sanoikin ohjaavansa seuraavat lapsipotilaat toiselle klinikalle, jossa EHKÄ hoidetaan lapsiakin.

Pahoittelen hieman sekavaa tekstiä. En voi edes kirjoittaa asiasta raivostumatta :D Kokonaisuudessaan loma oli kuitenkin oikein ihana, ja onneksi selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä! Tiedämmepä nyt ainakin, että Eliaksella on taipumusta tähän tyyliseen infektioastmaan tms., ja alamme raahaamaan Ventolinen mukana reissuillakin.