Sain ihka ensimmäisen tilaustyön, ristiäiskakun pienelle työkaverini pojalle. Tehtävä oli todella suuri kunnia minulle, joka olen tehnyt leipomuksia ja kakkuja vain omiin kemuihini! Panikoin tilaajalle, että jos onnistun pilaamaan jotenkin kakun, mutta vastaukseksi sain ihanan "Luotan sinuun täysin!" -toteamuksen <3.
Suunnitelmat kakusta muotoituivat hyvin nopeasti, ruusuja ja vauva siinä olla pitää. Ruusuista kerroinkin pari postausta aiemmin, ja niitä kakkuun tein kuusi kappaletta. Vauvakoristeeseen etsin inspiraatiota netistä pitemmän aikaa, eikä mikään varsinaisesti ollut "se just mitä hain". Joten omassa päässä muotoitui tämä, vähän vaikutteita toki tarttui niistä lukemattomista kuvista mitä ehdin katsella. Itse vauva on tehty silikonimuotilla, jonka hommasin oman poikani kastejuhlaan Amazonista tilaamalla. Massa on värjätty Wiltonin pastavärillä Ivory. Pyllyn suojaksi muotoilin käsin vaipan, ja vaipan päälle muotilla pikkuisen sydämen.
Vauva lepää terälehtien keskellä, juuri niinkuin halusin. Alin on yhtenäinen, iso omenankukkamuotti, jonka annoin kuivua muutaman päivän foliosta muodostamassani kupissa. Terälehtiä ohensin muotoilusienen päällä niin että ne saivat paremmin kuppimaisen muodon. Päällimmäiset terälehdet ovat irtonaisia metallisella terälehtimuotilla massasta otettuja. Lehtiruodot painelin lehtiin ohuella puisella tikulla. Nämäkin asetin kuivumaan folion päälle, jotta ne saivat tuollaiset kaarevan ja kuppimaisen muodon. Kasausvaiheessa liimasin lehdet elintarvikeliimalla alimmaiseen kukkaan. Ostin ihan kokeeksi elintarvikeliimaa, ja jotenkin kuvittelin sen toimivan kuin "pikaliima", mutta näin ei kuitenkaan ole. Yhtä hyvänä liimana toimii mielestäni siis tomusokeri-vesi -seos mitä olenkin aina aikaisemmin käyttänyt.
Kakun alareunaan tein Wiltonin Nature -silikonimuotilla kulkemaan kukkaköynnöksen. Köynnös koostuu siis useammasta palasta, ja osien täytyy antaa olla pakastimessa n. 10 minuuttia ennen irroitusta, että ne saa hajoamatta irtoamaan. Tähän taisi mennä 5 kertaa tuo köynnös, eli jo pelkästään sen tekemiseen pitää varata tunti aikaa (tein muuta toki välillä :D ).
Ruusujen sivuille tein aikaisemmin kuivumaan eri asentoihin lehtiä ruotolehti -muotilla, ja niiden kuivuttua suihkaisin niihin elintarvikespraytä helmiäisen sävyssä. Lehdet liimasin hyväksi havaitulla tomusokeri-vesi -seoksella.
Kakun sisällä on kerma-tuorejuusto-mansikkamousse, joka on hyydetetty liivatteella. Kakkupohja on kostutettu Rainbow banaanilimpparilla (parhaaksi todettu jo monesti). Väleissä on lisäksi sileäksi ajettua mansikkahilloa moussen kaverina.
Siinä se nyt on, ensimmäinen tilaustyöni kakkujen saralla! Olen tyytyväinen lopputulokseen, ja onneksi tilaajakin tuntui olevan samaa mieltä kanssani! Sain vuolaasti kehuja kakkua noutamaan tulleelta pojan isältä, ja se kyllä lämmitti kovasti mieltäni.
Ja jottei nyt kuulostaisi, että kaikki meni ihan niinkuin piti, niin yksi iso "moka" tässäkin projektissa tapahtui. Muistatteko kun heitin vitsillä, että entäs jos laitankin vahingossa suolaa kakkuun? Nooooooo, niinhän siinä sitten kävi :D Kakun tuli olla hyla, joten kaupassa ostaessani tuorejuustoa, en voinutkaan valita sitä mitä yleensä käytän. Valitsin umpimähkässä uuden tuttavuuden, Apetinan laktoosittoman maustamattoman tuorejuuston. Enkä sitä sen enempää tutkinut, vain länttäsin sen moussen sekaan. Seoksen valmistettuani maistoin tuorejuustoa lusikasta, jolla olin rasian tyhjentänyt, ja aaargh……!! Kyseinen tuorejuusto on SUOLAISTA!! Voi vitsi, että piti säikähtää hetkeksi ja lakata oikein hengittämästä, mutta onneksi moussea maistettuani totesin, etteipä se sieltä maistu läpi. Varulta lisäsin vielä pikkuisen lisää sokeria, että se peittäisi herkimpienkin makuhermot ;) Muuten selvittiin kyllä parilla ruusun terälehden taittumisella, ja yhdellä pienellä vekillä sokerimassassa kakun reunassa, mutta ei mitään isompaa, selkeämmin havaittavaa. Nuokin on varmaan vain minun silmilläni virheitä, tuskin niitä kukaan muu edes huomaa.
Vaikka homma oli melkoinen, ja onnistusmispaineet sitäkin isommat, niin olen iloinen että suostuin tekemään tämän. Sokerimassakoristeiden väsääminen on ihanaa terapiaa, ja siinä onnistuessaan saa itselleen todella hyvän mielen. Kauniin valmiin kakun katseleminen saa hymyn nousemaan huulille ja mielen laulamaan iloisia biisejä. Ja onhan tämä sitä äidin omaa aikaakin, tämä näpertely. Mies katsoi poikien perään koko aamun kun väkersin tätä kasaan, eli tuplahyöty senkin puolesta. Harvemmin sitä viitsii ihan pyytämisen ilosta, ilman "oikeaa" syytä, pyytää saada sitä omaa aikaa, vaikka eihän siinäkään pitäisi mitään väärää olla!
