keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Taapero

Niin tässä vain taas kävi. Vauvamme muuttui taaperoksi yhden yön aikana. Eilen vietimme siis Viljamin 1-vuotispäivää, äiti ehkä hieman haikeana kun viimeinen vauva-aikamme on ohi ja talossa vilistää vilkas taapero, leikki-ikäinen ja pieni koululainen. Ehkä tästä lauseesta jo paistaa selvästi, että tämä äiti olisi kovin mielellään jatkanut vielä hieman tätä ihanaa vauva-aikaa...

Viljami on tosiaan hyvin iloinen ja tomera taapero. Paljon on tapahtunut siitä kun poju oli 8kk, niinkuin tietysti pitääkin. Hampaita ollaan tehty kipeästi, niitä on nyt peräti 6 kpl ja lisää taitaa olla tulossa. Vielä ei kävellä, mutta ensiaskel otettiin eilen syntymäpäivän kunniaksi. Valitettavasti äiti ei päässyt tätä todistamaan, vaan joutuu tyytymään ukin selostukseen asiasta. Pitkäänhän pienimies on seisoskellut ilman tukea ja viime aikoina oppinut nousemaan myös lattialta suoraan seisomaan ilman tukea. Kiipeämistä on harrasteltu jo kuukauden päivät, äidin suureksi riemuksi. Isoveljen kiipeilyvaihe on ehkä hieman rauhoittunut jo, kun tilalle on tullut kattoon ripustetussa "trapetsi"-kiikussa roikkuminen apinan lailla.  Mutta pikkuveli siis pitää tilanteen stabiilina ja äiti saa taas pelätä milloin pudotaan mistäkin korkeudelta. Viljami kävelee siis hyvin sujuvasti kävelytuilla ja kädestä taluttaen. Ruoka maistuu pääsääntöisesti hyvin, mutta viime aikoina lusikkaa on saanut viedä suuhun vain jos pojalla itsellään on lusikka kädessä jolla saa tonkia ja työnnellä suuhun. Isovelihän alkoi syödä kokonaan itse 1v1kk iässä, ja samaa taitaa olla tälläkin kertaa tulossa. Sotkuahan siitä aluksi tulee, mutta jostainhan se on aloitettava :) Yöunet ovat olleet edelleen aika katkonaisia, koska tämä meidän pienemme ei jostain syystä ole oikein osannut nukahtaa itse, vain maitobaari on saanut pojan uudelleen rauhoittumaan. Eikä vaatimus ole ollut mitenkään pieniäänistä, vaan volyymi on ollut alusta lähtien niin suuri ettei tassuttelulla ole saanut kuin koko loppu perheen hereille. Mutta siis, jotain on nyt tapahtunut, ainakin hetkeksi, koska Viljami on 3 viimeistä yötä herännyt syömään VAIN 1 kerran, ja nukahtanut heti nopeasti uudelleen. Ihan virkistävää vaihtelua etten sanoisi :) Päiväunet on alkaneet jäädä yhteen suurimmaksi osaksi, jos vain ensimmäiset ovat olleet riittävän pitkät. Joskus saattaa vielä iltapäivällä nukahtaa tissittelytuokion päätteeksi, mutta silloin unta riittää yleensä vain puoli tuntia-tunnin. Viljami on ollut veljeksistä selkeästi isokokoisin. Vaatekoko on tällä hetkellä n. 80 cm, housuista 74 cm on ehkä paremmat pituiset kun lahje ei yllä jalkapohjan alle. Toisaalta leveyttä taas saisi olla vähän enemmän kun takapuoli ei ole ihan kauhean pientä mallia. Onneksi noita kaavoja voi soveltaa kun tekee itse, ja usein olen kapeista malleista ottanut leveyden sieltä 86 cm ja pituutta laittanut sitten 74 cm verran. Nuorimmille veljeksille on sovittu ensiviikoksi yhteisneuvola, eli Viljamin 1-vuotis- sekä Eliaksen 3-vuotisneuvolatarkistus. Mittoja siis ei minulla vielä ole, mutta paino lienee pysynyt 10kg-10,5 kg tienoilla, koska liikettä pienelle on tullut sen verran punttiin ettei kaikki eväs enää jää vyötärölle vaan sulaa liikentessä samaa tahtia. Eli meillä on imetys vielä käynnissä, eikä ole myöskään vielä kiirettä päästä siitä eroon. Katsotaan nyt miten poju itse etenee, ja päätetään sitten lisää.

Isompana juttuna Viljamin kohdalla oli vuoden alussa suoritettu kives-operaatio. Kivekset eivät siis laskeutuneet, vaan ne piti auttaa leikkauksella oikeille paikoille. Onneksi operaatio meni hyvin ja ilmeisesti onnistuikin. Lopputarkastus on puolen vuoden päästä jolloin tiedämme varmasti. Oli kyllä aika tuskainen päivä äidille joka hermostuksissaan ravasi poliklinikan käytävällä operaation venyessä 2 tuntia yli odotetun. Kanyylinpaikka oli löytynyt vasta 10. paikasta, ja poika oli täynnä pieniä reikiä ja mustelmia päässä, jaloissa, käsissä... Tästä syystä (ainakin arvailen kun en älynnyt kysyä) molemmat oli leikattu samalla kertaa vaikka aikataulu venyi pahasti seuraavien potilaiden kohdalla. Yö vietettiin sitten lastenosastolla, ja aamulla pääsimme hyvin takaisin kotiin.

Joulukuun alussa käväisimme taas Thaimaassa, ja pitää sanoa että oli kyllä ihanaa <3 Eliaksen allergia- ja atopiaoireet katosivat taas tyystin, ja pojat nauttivat uimisista valtavasti. Hyvää ruokaa ja lämpöä, ei voi kuin tykätä :) Tosin yhden kerran aamiaisella Elias säikäytti meidät todenteolla kun sai ruoasta nopean reaktion. Naama meni suun ympäriltä punaiseksi ja nousi pienelle syherölle, ja samalla alkoi raapia kurkkuaan. Nopea ensiapu antihistamiinilla ja varulta annetulla Ventolinellä onneksi auttoi, eikä mitään vakavampaa tullut. Sen jälkeen kyllä jätettiin kananakit syömättä, sillä selvisi että niissä oli käytetty valmistuksessa maitoa. Lentomatkat menivät kohtuullisen hyvin, vaikka lentoajat olivat tavallista pitempiä, koska lentokone ei saanut lupaa lentää Venäjän ilmatilan kautta, vaan koko maa piti kiertää kauempaa.

Viljami on myös alkanut leikkiä paljon Eliaksen kanssa, mikä on ihan mahtavaa että pojista on toisilleen niin paljon seuraa. Äiti on saanut nauttia jopa aamukahvinsa rauhassa kun pojat touhuavat keskenään. Toki kärhämääkin on alkanut tulla samassa mittakaavassa, kun Elias tahtoisi kontrolloida kaikkia leluja ja tietenkin haluaisi leikkiä juuri sillä lelulla minkä Viljami on ottanut käteensä. Ihan asiaan kuuluvaa opetteluahan se tietenkin on, vaikka ääntä lähtee silloin molemmista ihan kiitettävästi. Eliaksesta on kyllä noin muuten kuoriutunut oikein kohtelias ja avulias pienimies, ja usein hän haluaa auttaa muita milloin missäkin asiassa. Kerhopäivät ovat toimeliaan keskimmäisen veljen viikon odotetuimpia päiviä ja onpa kerhosta saanut uusia kavereitakin, mikä on todella kivaa äidinkin mielestä :)


Taaperon 1-vuotisbileitä vietimme pienellä porukalla sukulaisten voimin. Vieraat ilmoittivat tulostaan päivän varoitusajalla, joten tarjottavien suunnitteluun ei ollut aikaa paria hetkeä pitempään. Kakun teemaksi valikoitui helposti toteutettava kylpyankkakakku, joka kakunpohjakatastrofista huolimatta päätyi syömiskelpoiseksi versioksi. Lahjaksi Viljami sai ihanan päheän Fisher Pricen kaivuriteemaisen potkuauton, joka kyllä kiinnosti kovasti (kaikkia kolmea poikaa). Viljami istui polleana kyydissä kun isommat veljet ajeluttivat pientä synttärisankaria. Ihanat veljekset <3

5 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea kuulumisia.
    Voi pientä, on kyllä niin kurjaa kun joudutaan pistämään monta kertaa sitä kanyylia. :/ Lumillekkin kerran koitettiin se seitsemän kertaa ja sekin oli jo yhtä tuskaa. Voin myös kuvitella kuinka kaamean pitkältä ajalta tuo pari tuntia on tuntunut.
    Kivan reissunkin otte kerenneet heittää.
    Ihan käsittämättömän nopeeta menee aika, ajatella että jo yksi. Paljon onnea pienelle sinne.♥ Täällä juhlitaan lauantaina Ainoa ja kakun suhteen visiot vielä ihan hukassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista :) Todellakin, vuosi takana nyt jo!

      Täällä olisi taas Eliaksen synttärikakulle jo selvät sävelet, sillä telkkarista pyydetään laittamaan jatkuvasti eräs tietty lastenohjelma :D Saa nähdä tuleeko siitä mitään ja milloin ehditään edes juhlia. Jotenkin tuntui vaan nyt sille, että halusin Viljamin ekojen synttäreiden olevan ihan omat eikä poikien yhteiset. Jatkossa varmasti juhlitaan samalla kertaa :)

      Poista
  2. Oi Onnea teille! Niin se vaan teilläkin taaperoarki alkoi. Ihan hullua kun juuri jännäiltiin mahojen kanssa koska vauva-arki alkaa ja sitten meillä on jo taaperot. Itsellä ainakin super haikea olo nyt kun tyttö jo kävelee enemmän kuin konttaa...

    Tosi tuttuja juttuja pongasin tuosta tekstistä. Meillä kans välillä tapellaan ja välillä rakastetaan, suurimmaksi osaksi tuntuu,että pikku sisko on vielä "tiellä".

    Oih, ja kade olen matkasta!! Mä varasin toukokuulle ihanan edullisen matkan,mutta sitten puolisukua pelotteli mut Isiksellä niin,että peruin matkan. Huoh. No laivalle varmaan taas :)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Moi! Onpas aikaa vierähtänyt :/ Anteeksi kun en ole mitenkään huomioinut tätä kysymystä :( meillä menee hyvin, tai tasaisesti, miten se nyt ottaa :D Harmittaa kun tämä jäi tälleen ihan ilmaan leijumaan koko blogi, mutta aika ei valitettavan yksinkertaisesti riitä. Ompelua tosiaan teen päivittäin kaiken ylimääräisen ajan, ja tietysti pikkuiset pojat vie sen pääosan :) Täällä Viljami on varsinainen termiittielosalama, eli silmät on pidettävä selässäkin. Ja kun aina se ei onnistu niin sitten käydään sairaalassa paikattavana :P viimeisimpänä otti kiinni saunan kiukaasta molemmin käsin, tietäähän siinä minne siitä suunnataan suoraa päätä...

      Toivottavasti teillä nautitaan elämästä ja pienistä ihmeistä <3 Mä mietin juuri että haluaisin jäädyttää ajan tähän. Elämä tuntuu nyt olevan kohdillaan, ei huolia enää lapsettomuudesta, vaan voi nauttia täysillä omista ihmeistään :) Matkaa taas suunnitellaan täyttä häkää (ehkä Meksikoon?) :D Toivottavasti sinäkin / tekin pääsette reissuun rentoutumaan!

      Poista