Sukupuoli

Eilisessä rakenneultrassa selvisi siis vauvamme sukupuolikin. En ole sellainen ihminen, että voisin elää epätietoisuudessa koko 40 raskausviikkoa, ja yllättyä kun lapsi saapuu maailmaan. En todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät olemaan kysymättä ja jännittämään tätä tietoa loppuun asti. Enkä tarkoita tällä mitään pahaa, en vain itse yksinkertaisesti pystyisi tuohon suoritukseen. Ihan liian HC-matskua mulle :D

Pyysimme siis ultraajaa vilauttamaan jalkoväliä meillekin. Vauva oli vähän hankalassa asennossa tätä varten, ja napanuorakin tahtoi tulla kuvaan sotkemaan selkeyttä. Tovin verran anturia säädettyään oikeaan asentoon, saimme kuvaan melko varman pienen ulokkeen. "Pippeli" - sain henkäistyä, ja ultraaja myönsi näkevänsä saman pienen ulokkeen.   Varmemmaksi määritys kuitenkin tuli, kun kuvaan piirtyi pyöreät kivespussi-rakenteet, eli tähän luotamme. Meillä tulee siis KOLMAS POIKA!

Itsehän olen alusta asti ollut sitä mieltä, että poika meille tulee. Toki jossain vaiheessa on mielessä käynyt, että voisihan se olla tyttökin, mutta ei todellakaan hetkeä pitempään. Kaveripiirissämme on todella monta pariskuntaa, joilla on joko 2 tai 3 poikaa, eikä tyttöjä siis juuri kellään. Samaten asuinkadullemme on syntynyt pelkkiä poikia. Esikoisen päiväkotiryhmässä oli aloittaessa 12 lasta, joista 10 poikaa. Tytöt ovat siis todellinen harvinaisuus lähipiirissämme. Olisikohan sitä edes osannut kasvattaa sitä toista sukupuolta olevaa lasta ;)

Mentyämme autoon vilkaisimme mieheni kanssa toisiimme. Mies avasi ensimmäisenä suunsa, ja kysäisi haluaisinko jotenkin kommentoida uutista. Enhän minä siihen mitään sen ihmeellisempää osannut sanoa, kun "tiedossa" oli ollut jo tämä asia alusta alkaen. Ehkä mieheni olisi hieman toivonut tällä kertaa tyttöä, ihan edes hieman, perheen sukupuolijaon tasoittamiseksi, mutta ei tämä missään nimessä pettymys kummallekaan ole (lisää tähän kaikki kliseet: tärkeintä että terve; pääasia, että tulossa jne.). En voi sanoa, etteiko tyttökin olisi ollut kiva, sillä kyllähän lähes kaikki vanhemmat toivovat saavansa lapsia kummastakin sukupuolesta. Siitä ei vaan saa puhua (kun tottahan sen lapsen vain terve pitää olla ;) ).

Ajatellaan käytännöllisesti. Meillä on poikalasten vaatteita kaapit täynnä. Ei siis tarvitse lähteä vaateostoksille = silkkaa säästöä taloudellisesti. Myös kangasvalikoimani on puhtaasti pojille suunnattua = säästyy taas lisää. Meillä on kokemusta jo kahden pojan kasvatuksesta = ei pitäisi tulla hirveitä ylläreitä enää eteen tässäkään asiassa. Eli siis pelkkä win/win -tilanne kaikkien puolesta! 

Rakenneultrassa

Tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja tulihan se sieltä vihdoin! Heti aamuvarhaisella suuntasimme siis kohti tulevaa synnytyssairaalaa keskiraskauden ultraa varten. Maha kuralla ja jännäkakka lähes valmiina housuissa kipusin ultrattavaksi ja onneksi odotus palkittiin: kuvaan piirtyi hienosti kasvanut ja rakenteiltaan täysin virheetön pieni vauveli <3

Ihan kuriositeetin vuoksi laitan tähän sulkuihin Eliaksen mitat. Kovin kasvavat samalla käyrällä nämä meidän pikkuiset.

RV 20+1                                                                 (RV 20+3)
Lakimitta (BPD)              50,5 mm                       (48,9 mm (20+6) )
Vartalon ympärys (AC) 153,1 mm                      (151,3 mm (20+3) )
Reisiluu (FL)                   32,2 mm  (20+0)          (33,1 mm (20+2) ) )
Päänympärys (HC)       183,7 mm (20+6)          (181,4 mm (20+4) )
Painoarvio                      349 g (20+1)                  (351 g (20+2) )
Sukupuoli

Tämä onkin nyt kuva-arvoitus, arvaattekos?

Normaali sydämen toiminta, normaalit sikiönliikkeet, normaali lapsivedenmäärä. Istukka normaali ja sijaitsee etuseinässä. On myöskin noussut pois kohdunsuun päältä.

Pienokainen piti aluksi käsiään tiukasti kasvojen edessä

Eliaksen ultrassa tosiaankin saimme tuommoisen taulukon, missä näkyi mittoja vastaavat viikot. Tällä kertaa sellaista emme saaneet, joten laitoin nuo mitkä muistin käynniltä itse. Kaikkien mittojen keskiarvona raskauden arvioiduksi kestoksi saatiin 20+3, eli hieman on tyyppi edellä aikataulusta. Tuossa nyt voi olla mittavirheitäkin, eli ihan on mallillaan kasvu ja voi hengähtää helpotuksesta ainakin tämän suhteen. Ja vaikka näimme miten pienokainen masussa potkiskeli ja kieriskeli, niin silti jotenkin tuntuu ihan uskomattomalle, että meille on todellakin tulossa pieni vauva! Ja vielä näin pian <3

Ultrauksen lopuksi satuin mainitsemaan miten Eliaksesta ultrattaessa kätilö hämmästyi miten iso jalkapohja meidän taaperolla oli tässä keskiraskauden ultrassa. Kerroin mitan olleen n. 33 mm (yleensä n. 30 mm), joten täytyihän se mitata myös nyt. Ja mikäs olikaan tulos: 34,7 mm :D Hahaa, taitaa olla meillä pian eteisessä kanootteja kenkien sijaan <3

Se kanootti :D