maanantai 26. toukokuuta 2014

Tilapäisesti raskaana

Niin, tämmöistä täällä. Blogihiljaisuus on johtunut puhtaasti siitä, että ilmeisesti ikä tekee tepposiaan näissäkin hoidoissa ja olen ollut ihan fyysisesti aika väsy. Tämän kertainen hoitokierros, siis 8. ICSI/IVF hoito kohdallamme on tehty lyhyellä kaavalla, kuten tarkkasilmäisimmät ovat tuolta projektista jo huomanneetkin. Yksi kyytiläinen on tänään haettu kotiin, jota siis kasvateltiin sisarustensa kanssa keskiviikosta lähtien klinikan lämpökaapissa. Valitettavasti muut eivät jaksaneet tänne asti, vaan olivat pysähtyneet ennen blasto-vaihetta, eikä pakastimeen saatu mitään. Mutta tämä yksi. Kuulemma täydellinen ja terhakka blasto, joka on kehittynyt juuri niinkuin pitääkin. Eihän sitä tietenkään enempää tarvitsekaan, ja voi vain toivoa, että tämä pienokainen nyt tarraisi tiukasti kiinni. Sitä odotellessa, ihanaa toistaiseksi viimeistä helteistä kesäpäivän jatkoa sinne teillepäinkin! :)

maanantai 19. toukokuuta 2014

1v 3kk

Apina. Se meillä asuu nykyään. Meno on aivan mahdotonta, ja varsinkin kiipeilyvietti on vallanut meidän taaperon ihan täysin. Tuntuu, että pojalla on joku kuudes aisti, millä se pystyy aistimaan pystyyn jääneet tuolit ja muut ihanan vaaralliset kiipeilyalustat. Kodissamme on siis jouduttu tekemään uudelleen järjestelyjä. Ruokapöydän tuolit lepäävät vähemmän nätisti pöydän alla, ja ruokailun ajaksi jokainen nostaa omansa ylös. Ja jos pylly nostetaan penkistä edes sekunniksi, on se kaadettava alas, koska muuten vapaana kirmaava taapero juoksee paikalle ja kiipeää sekunnin murto-osassa pöydälle. Omassa tuolissaan taapero ei pysy kuin sen ajan kun ruokaa riittää lautasella. Sen poika lusikoi nopsaan suuhunsa, ja ruokailun päätteeksi kipaisee pöydälle. Tai kipaisisi, jos silmä välttäisi. Tripp Trapp -tapaturman jälkeen näin ei ole käynyt.

Neuvolassa kävimme hakemassa välimitat, koska kasvussa mennään alakäyrillä.

Paino: 9430 g
Pituus: 77 cm

Uudet kasvukäyrät kertoivat sanallisesti pojan kasvavan normaalisti.

Neuvolassa saatiin myös toinen MPR-rokote nyt, koska ekan Elias sai Thaimaan matkan takia jo 8 kk neuvolassa. Viimeksi rokotteesta ei tullut mitään, ja tälläkään kertaa ei ainakaan kuumetta ole vielä tullut. Mutta rokotusiltana jouduimme käymään päivystyksessä, kun Eliaksen toinen silmä turposi umpeen, ihan yhtäkkiä parissa minuutissa! Oli aika hurjan näköinen, ja tottakai se säikäytti. Mitään syytä emme turpoamiselle keksineet, koska olimme ihan normaalisti sisällä ja Elias leikki leluillaan. Itse epäilen hieman sitä rokotusta, mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei se voi siitä johtua koska vain toinen silmä turposi. Kokemuksesta voin kyllä jo kertoa, että allergiat reagoi välillä todella ihmeellisesti, etten nyt ihan menisi moista vannomaan. Seuraavana aamuna silmä oli jo aika hyvin laskenut normaaliksi, eikä reaktio tietysti mitenkään henkeä uhkaava edes ollut, vain epämiellyttävä kaikinpuolin.

Muuta touhua

- ei sano kunnolla sanoja, epämääräinen "äiti" ja "isi" kuuluu toisinaan
- kissa on "nauuuu" ja heppa on "kptkpt" samalla kun ukko hytkyy kuin ratsastaisi
- vie käden korvaan tai napaan kun kysyy "missä on Eliaksen korva/napa?"
- tunnistaa puheen hämmästyttävän hyvin (aina unohtaa miten aikaisin lapsi jo älyää mitä puhutaan :D) ja osaa toimia sen mukaan mitä ollaan menossa tekemään
- syö itse täysin, ei saa syöttää kuin ihan poikkeuksellisessa tilanteessa ja ei-pöydän ääressä
- yritin siirtyä ruokailuun, jossa en survoisi Eliaksen ruokaa ollenkaan haarukalla, mutta ei saa palasia lusikkaansa, ja ne putoavat lattialle/pöydälle/syliin -> pojalta menee hermo. Eli survon ruoat kevyesti, että ne on helpompi lusikoida. Sormiruokaa syö jonkunverran kurkkua/banaania/lihapullia/leipää ja uutena omaa porkkanakakkuaan <3
- nukkuu yönsä pääsääntöisesti hyvin, ei herää kuin yleensä kerran. Pari yötä on nukkunut jopa kokonaan omassa sängyssään. Katastrofiöitä on olleet vain pieleen menneet ruokakokeilut amarantti ja Vatajan allergianakki.
- ihottumia taas ympäri kehoa, olen yrittänyt kokeilla vähemmän suunnitelmallisesti uusia ruokia
- lempilelut kaukosäädin ja (äidin)puhelin, ilme on aivan paras jos sattuu käsiinsä ko. "lelut" saamaan <3
- ilmapallo on myös ihan kiva, heliumfoliopalloja kuljetellut monta päivää käsissään ihan onnessaan
- lempipuuhaa keittiön kaappien "inventaario" - kapustojen on oltava lattialla, ja jos ne sieltä erehtyy keräämään pois niin samantien tulee asentaja paikalle levittelemään ne uudelleen
- unet vähentyneet PALJON, nukkuu n. 9 h yöunet ja 1,5 h päiväunet
- kävelee siis 99% liikkumisistaan. Ulkona vielä tasapaino vähän hakussa, mutta kävelee kuitenkin
- osaa "kiusata" isoveljeään ja käy joskus jopa puraisemassa. Kielletään toki, mutta asiaa ei auta se että Eemeli nauraa puraisulle vaikka se sattuukin. Siitähän se Elias vain innostuu…


Sade oli kerääntynyt traktorin peräkärryyn, ja sinnehän se tottakai miehen
mieli! Ei raaskinut äiti kieltää kun toinen oli niin touhuissaan <3

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Juhlahumussa

Eilen vietettiin Eemelin synttäreitä ihanassa auringonpaisteessa. Teemaksi sankari valitsi "pitkän harkinnan" (vaihdettiin varmaan joka päivä kolme kertaa :D ) sotilasteeman, jota varten äiti ideoi koko edellisen viikon koristeita ja tarjottavia (puuh!!). Tarjottaviksi haluttiin ehdottomasti "sotilaskakku", jonne sankari asetteli sotilasukkoja taistelemaan. Kakusta oli vaikea saada hyvää kuvaa, eikä päältäpäin kuvattuna se näytä oikein miltään.

Koska päivä oli todella ihana, lähdettiin kakun jälkeen ulos heittelemään vesi-ilmapalloja ja hyppimään trampalla. Kaikilla oli ilmeistä ja menosta päätellen todella kivaa, ja sankari henkäisikin iltasella "Äiti, minulla oli tosi kiva päivä ja juhlat". Ihanaa, sitä vartenhan näitä järkättiinkin <3



Kaatuneita palmuja ja kuutoseen tehty tähtäysristikko
Kinuski-suklaamuffinssit kaksivärisellä tuorejuustokuorutteella


Juhlat olivat lapsille tarkoitetut, joten tarjottavat valikoituivat sen mukaan. Mitään ihmeellisiähän nämä 6-vuotiaat eivät syö, joten mentiin ihan perus karkki-sipsi-pikkunaposteltava -linjalla.

Äidin oli ihan pakko ommella maastokankaasta "Onnea Eemeli" -synttäribanneri. Kieltämättä aika kiva,
 ja säilyy varmasti hyvänä seuraaviinkin bileisiin, tai vain seinälle jemmattavaksi :)
Eväspussit vieraille kotiinviemisiksi. Sisällä kuplia ja karkkia.


Lahjaksi sankari sai, ylläriylläri, Legoja. Taitavat kaverit tietää mistä poika pitää (tai ehkä pitävät samoista jutuista :D)!
Koko aamu ja ilta on mennyt näiden parissa. Kohta alkaa olla valmista!

maanantai 12. toukokuuta 2014

DIY: Edustuskelpoinen keittiöpyyhe


Keittiöpyyhe roikkumassa keittiönkaapin ovesta ei yleensä ole mikään kaunis näky (ainakaan meillä!). Mutta eipä hätää! Tällä tavalla saat itsellesi kauniit ja edustuskelpoiset keittiöpyyhkeet (vaikka edes juhlien ajaksi) tai vaikka lahjaksi annettavaksi. Isoin vaiva on piirtää kaava ja leikellä pidike kankaasta, sen jälkeen valmista tulee ompelukoneella parissa minuutissa.

Tarvitset:

(Kaavan leivinpaperilla)
Kangasta pidikkeeseen n. 25 cm x 27 cm
Froteepyyhe 70 x 50 cm (tai pienempi, tästä saat kaksi)
Tarranauhaa
Ompelukone
Nuppineuloja

Tein kaavan leivinpaperista "omastapäästä".  Kuvassa oleva mitta on 30 cm pitkä. 

Leikkaa mieluisesta kaksinkerroin käännetystä puuvillakankaasta pyyhkeenpidike -osa. Itse käytin tyynyliinaa, joka oli jäänyt yli pussilakanapakkauksesta sen jälkeen kun duunasin itse pussilakanoista verhot (ihan winkkinä, kankaan saa huomattavasti, n. 75%, edullisemmin pussilakanana kun vain vähän jaksaa purkaa).


Ompele kappaleet kiinni toisiinsa oikeat puolet vastakkain, mutta jätä alareuna auki.



Käännä oikeinpäin. Käytä apuna sormiasi ja kulmiin vaikka saksia. Varo tekemästä kuitenkaan reikiä :)


Ompele osaan kiinni haluamasi kiinnitysmekanismi. Itse käytin tarranauhaa, mutta voi myös painella nepparit jos omistaa pihdit. Tarranauhasta silmukkapuoli ommellaan ylimmäksi ja koukku (se kovempi) puoli alas.



Taittele pyyhe aukkoon sopivaksi, ja neulaa laskokset kiinni. Itse käytin halvinta löytämääni 50 x 70 cm pyyhettä, jonka leikkasin kahteen osaan. Leikkuupinnan piilotin pidikkeen sisään.



Tämän vaiheen voi myös skipata ja ommella pyykeen suoraan pidikkeen sisään, mutta itse tykkäsin ommella ensin laskokset kiinni, jotta homma ei leviä kasaan varsinaisessa siistimpää jälkeä vaativassa ompeluvaiheessa.


Asettele pyyhe pidikkeen sisään ja yritä katsoa, että puolet ovat samalla kohdin molemmin puolin. Neulaa kiinni.


Sitten vain huristellaan sauma kiinni, ja jatketaan kiertäen koko pidike siistimmän yleisilmeen saamiseksi.


Ja TADAA! Valmis edustuskelpoinen keittiöpyyhe! On se hieno :)

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ompeluksia vol.1

Olen tässä testaillut uutta saumuriani, ja samalla ompelutaitojani. Nämä kaikki on todella nopeita surautella, ja valmista tulee muutamassa minuutissa. Se onkin jotain ihan uutta tällaiselle ex-neulojalle, ne neuleet kun vaatii yleensä useamman päivän aikaa valmistuakseen. Vetoketjullisia tai napillisia vaatteita en ole vielä rohjennut kokeilla (eikä minulla ole edes tarpeita niihin), mutta ehkä tässä nälkä kasvaa syödessä! 


Ihanan pehmeää oranssia velouria "pöllö kurkkaa taskusta" -housut.
Pöllö on silityskuva, tilattu Pikkupiltistä.

Eemeli valitsi itse punaiset resorit tähän keltaiseen autopaitaan. 
Ompelumerkki piti lisätä hihaan, kun onnellisena surauttelin sivusaumat kiinni
ennenkuin tajusin, että jotain unohtui… saumuri <3

On se vaan ihan erisiisti tuo saumurin jälki kun vertaa ompelukoneeseen!
Taas Eemelin itse valitsemat kankaat ja resorit. Monsteriautokangas on
trikoista digiprinttiä ja tilattu ehkä hieman yllättäen Kärkkäiseltä. Muualta loppu.
Eliaksen froteeshortsit Naperonutun Happy Troll -kankaasta.
Eliakselle safaripaita...
… ja tähtishortsit
Sama settinä

Näistä tuli ihania, vaikka itse kehunkin! Omalla maulla kun tekee valitsemistaan kankaista, niin eihän niistä voi epämieluisia edes tulla :D

lauantai 3. toukokuuta 2014

Turvallinen Tripp Trapp?

Olen pitänyt Stokken kehittämää Tripp Trapp syöttistä turvallisena. Sen sanotaan olevan kaatumaton, eikä siitä pitäisi lapsen päästä edes nousemaan itse. Tämän viimeisen kohdan olen todennut urbaanilegendaksi jo esikoisen kohdalla, mutta tähän ensin mainittuun olen uskonut sinnikkäästi. Siis aina eiliseen saakka. 

Olimme ruokapöydässä syömässä. Elias yhden tuolin päässä minusta omassa tuolissaan, minä siis vieressä, ja iskä ja Eemeli pöydän toisella puolen. Ihan normaali ruokailutilanne siis, koska Elias syö itse nykyään kaiken eikä tätä omatoimista taaperoa ole saanut enää syöttää pitkään aikaan. Juttelimme jotain, en voi enää muistaa mitä, koska mitä seuraavaksi tapahtui, pyyhki pois kaiken muun mielestäni. Yhtäkkiä, ihan puskista, näen kuinka Elias kallistuu taaksepäin edeten hitaasti, mutta varmasti. Seuraava kuva päässäni on se, kun pidän kiinni tuolista sormenpäilläni ja Elias makaa tuolineen lattialle kaatuneena. JA HUUTAA. Jotenkin olen syöksynyt puolen metrin matkan ja saanut kiinni kaatuvasta tuolista aivan viimehetkellä ennen katastrofia. Pujottelen pojan pois tuolista ja painan itseäni vasten, ja poika vain HUUTAA. Tutkin vahinkoja, etsin kuhmua, katson silmiä, seuraan reagoiko… Parin minuutin intensiivisen huudon jälkeen poika rauhoittuu ja on oma itsensä. Lopputulos: ei edes kuhmua (lapsessa siis, äidin reiteen nousi komea mustelma, vaikka en edes huomannut sitä mihinkään satuttaneeni)!

JOS en olisi ollut vieressä, mitä olisi tapahtunut? Miten poika edes pääsi kaatumaan tuolillaan? Tuoli on suoraan parketilla, ja pystyy vapaasti liukumaan taaksepäin, kuten ohjeissa lukee. Pöydässä on leveä tuki, jota vasten poika on todennäköisesti painanut jalkansa. Miten ihmeessä pieni 1v 2kk ikäinen poika saa jalkoihinsa niin paljon mittaa, että se riittää kaatamaan tuolin? Kaiken järjen mukaan jalkojen pituus ei riitä kaatamaan tuolia. Pojan on PAKKO ollut ponnistaa molemmilla jaloilla todella kovaa, että tuoli ei ole liukunut taaksepäin, vaan alkanut kallistua taaksepäin todella ikävin seurauksin.

Aloin tutkimaan asiaa, ja etsimään onko näin tapahtunut muillekin. Ja törmäsin tähän. Kaatuu todella helposti, eikö vain? :(


Tämän videon jälkeen Stokke, ilmeisesti vuonna 2009, on muuttanut babysettiään huomattavasti. Ja meidän tuoli vauvasetteineen on juuri tätä edeltävää mallia vuodelta 2008.  Nykyään vauvasetti on muovinen pienemmillä jalka-aukoilla, kun meidän tuolissa on puukaari ja muovinen selkänoja. Lisäksi nykyään vauvasetissä tulee mukana todella tärkeät kaatumisenesto-tuet jalkoihin, joita meillä siis EI OLE.

Kuva Stokken sivuilta
Nämä tärkeät muovilärpäkkeet näkyvät kuvasssa kahdessa ekassa tuolissa. Ei uskoisi, että kaksi noin pientä muovipalasta voivat olla niinkin tärkeä turvaominaisuus näinkin kalliissa tuolissa. Hyvät ihmiset, jos teillä on nuo muoviosat, mutta ette ole niitä asentaneet paikalleen, niin toivon todellakin, että tämä postaus saa teidät miettimään olisiko aika kuitenkin asentaa ne paikalleen! Pieni pää kestää paljon kolhuja, mutta rajansa silläkin, ja kukapa sitä ei haluasi turhilta kolhuilta suojella! En tiedä, mistä me saisimme nuo palaset tuoliin (myydäänkö niitä erikseen, en ole löytänyt?), vai joudummeko rakentelemaan ne jostain itse, mutta selkeästi jotain lisäsuojaa kaatumiselta tänne tarvitaan. Siihen asti pitänee vuorata tuolin tausta tyynyillä ja olla valmiina ottamaan kiinni jalkavoimiaan testaava taapero.

Huh, vieläkin näen Eliaksen makaavan tuolineen selällään lattialla ja huutavan. Kyllä meillä kävi todella onni, ettei mitään säikähdystä pahempaa käynyt, vaikka kaikki ainekset katastrofiin olivat kasassa. Ei varmaan tarvitse laittaa tänään lottoa vetämään, koska kaikki onni jo nyt käytetty tältä viikolta.