Lusikoija itse

Tätäkin on ihan pakko hehkuttaa: meidän perheessa jokainen syö ihan itse! Siis pieninkin, herra Elias 1v 1 kk. Eikä meillä kukaan syö sormin, vaan kaikki vedetään suuhun (plus naamaan, rinnuksille, pöydälle, tuolille, lattialle…) ihan oikeilla ruokailuvälineillä. 

Pari viikkoa sitten alkoi syömiset takkuamaan, kunnes pölhö äiti tajusi tumpata lusikan pojan käteen. Ja siitä asti ne kaksi ovat olleet erottamattomat ruokapöydässä! Poju vetelee soseet suuhunsa lusikalla hyvin rivakkaa tahtia, eikä aina äiti edes ehdi viereen syömään omaa ruokaansa kun on saanut sen lämmitettyä itselleen. Ja tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että äiti saa juoda rauhassa aamukahvit (noh, niin rauhassa kun kaksilapsisen perheen äiti nyt voi…) ja lukaista aamun uutiset. Tai  ylipäänsä syödä oman ruokansa lämpimänä samaan aikaan kun muutkin. Eilinen päivä oli lisäksi vielä ensimmäinen, kun Elias ei edes suostunut siihen että häntä olisi syötetty yhtään. Onko minusta siis tulossa tarpeeton, yhyyyh?! :D 

Meillähän ei ole oikeastaan varsinaisesti sormiruokailtu vauvana (hassua sanoa näin, mun vauvahan Elias vieläkin on <3), koska kädessä pysyviä ruokia on Eliaksella todella vähän allergioiden takia. Sopivia sormipaloja ovat oikeastaan vain hedelmät, kurkku ja leipä jota olen silloin tällöin tehnyt (osa syynsä tähän on äidin mielikuvituksen puutteellakin, ja sillä että palaset eivät eksy suuhun, vaan ne heitellään lattialle ja tilsitään pöytään). Joten tältä, alusta asti syötetty lusikalla, pohjalta Eliaksen kyky lusikoida ruokansa itse tässä iässä on mielestäni erityisen hienoa ja taitavaa. Ehkä siinä on osansa äidin luontaisella ylpeydellä lapsestaan, mutta silti häpeilemättä ylistän taitavaa taaperoamme :) 

Koska en löytänyt sopivaa aiheeseen sopivaa kuvaa, niin tässä teille (huonolaatuinen)kuva Eliaksen parhaasta kaverista <3

Kummalla on isompi? ;)

8 kk

Kävimme jo pikkuisen etukäteen 8 kk neuvolassa (vain 5 päivää). Mittoja oli ottamassa tällä kertaa eri terkkari, joten jonkun verran heittoa näissä saattaa olla senkin takia. Painoa ei taaskaan ollut tullut mitenkään erikoisesti, ja tällä hetkellä painokäyrä onkin pudonnut jo sinne -1 tietämille. Kasvu on kuulemma kuitenkin ihan hyvää, joten huolissaan ei tarvitse olla. Otimme myös aikaistetusti MPR-rokotteen (normaalisti 1 v) neuvolan suosituksesta, koska olemme lähdössä marraskuun lopussa ulkomaille. Tässä ehtii nyt hyvin potea mahdolliset rokotteesta tulevat oireet ennen reissua. Toivottavasti vältytään, kun on tässä näitä oireita ihan vaikka muille jakaa jo omasta takaakin.

"Kasvu ok, ryömii. Seisoo tuettuna jalkapohjilla. Iho siisti. Kehitys iänmukainen, terve poika. Allergiaselvittelyissä privaatissa".

Paino 8670 g (8545 g)

Pituus 71,4 cm (70,7 cm)

Pipo 46 cm (45,4 cm)

Suluissa siis 7 kk mitat, jotka otettiin 3 viikkoa siten. Tuli muuten mieleen, että me ei sovittu uutta käyntiä ollenkaan. Onko se seuraava sitten 10 kk iässä? Katsoin ainakin esikoisen neuvolakortista, ettei 9 kk käyntiä ollut ollenkaan. Hänellä tosin niitä kasvukontrollikäyntejä oli enemmän, joten käyntejä on merkattukin enemmän kuin normaalissa ohjelmassa.

Entäs taidot sitten? Tuntuu, että Elias on kehittynyt ihan huimasti tässä muutaman viikon aikana varsinkin motorisesti. Ryömimään lähteminen sai meidän pienen miehen muuttumaan kertaheitolla tutkivaksi ja uteliaaksi ihmisen aluksi. 

8 kuukauden ikäisenä meillä

- nukutaan huonosti, vähintään 2 syöntiä per yö

- syödään 5 kiinteää ateriaa, joista kahdella lihaa

- nukutaan 2-3 päiväunet riippuen niiden pituudesta, kaikkea 45 min - 3 h välillä

- vaatekoko pääsääntöisesti 74 cm, vaippakoko edelleen 4 Liberon teippivaipoissa (housuvaipat ei pidä pissaa niin hyvin jostain syystä)

- kiinteistä käytössä kana, poro, hirvi, lohi, sei, (ahven kerran kk), kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, palsternakka, hirssi, mango, päärynä, mustikka, vadelma ja Bonan riisittömät hedelmäsoseet kaikki

- rotaatiossa maa-artisokka, myskikurpitsa, Uuden-Seelannin karitsa, munakoiso, quinoa, porkkana (ihan orjallinen en ole ollut tässä, mutta 1-2 kertaa viikossa noin antanut)

- nokkamukia ollaan treenattu, muttei oikein osaa imeä, ja lähinnä vain pureskelee nokkaa

- rm edelleen ainoana juomana

- pinsettiote aika hyvin jo hallussa. Saa helposti pienet jutut käsiinsä ja suuhun.

- sormiruokailu kuitenkin vähäistä, yleensä ruokia vain tilsitään pöydän pintaan.

- ryömitään vimmatusti eteenpäin hassusti pyllyä nostellen

- nousee puolinaiseen konttausasentoon

- istutaan jo aika hyvin tukemattakin lattialla. Joskus väsyneenä saattaa kaatua suoraan selälleen, jonka vuoksi tyyny on takana turvaamassa.

- ei vierasteta, paitsi nyt ekan kerran uutta neuvolantätiä

- vaipan ja vaatteiden pukeminen yhtä rimpuilua, kun aina joku muu juttu kiinnostaisi ja masullaan olo on muutenkin kivempaa

- tykkää naruista. Niitä on kiva imeksiä, ja niiden luo ryömitään välittömästi.

- myös soivat lelut kivoja

- on helppo saada nauramaan kutittamalla

- ääntelee monipuolisesti käyttäen eri korkeuksia, örisee, kirkuu ja kaikkea siltä väliltä. Tä-tä-tä yms. tavuja tulee paljon.

- pääsääntöisesti hereillä ollessa hyvin iloinen ja nauravainen poika

Äidillä

- on edelleen väsy

- kierto ei ole käynnistynyt, vieläkään (?!)

- imetysdieetti alkaa vetää tiukille

- haluaisi tehdä vaikka mitä kivaa käsillään, muttei saa mitään aikaiseksi

Tätä odotellessa...

Korvikepäivitystä mainitsen sen verran, että Nutramigenia menossa nyt tauon jälkeen 4. päivä. Annokset olleet 0,6 dl - 1 dl - 2 dl, ja ihottumaa ei ole kuin pari pientä länttiä. Poskissa havaittavissa enemmän kuin muualla, ja silmät tuntuu kutisevan niinkuin aina ennenkin. Maha ollut vain vähän löysä, ei siis mitään ripulia kuitenkaan. Öisin on huudeltu, ja varsinkin iltayöstä enemmän. Ihan varmaksi en nyt osaa sanoa mitään sopivuudesta, joten jatketaan...

Ruokailuhommia

Meillä aloiteltiin tänään sormiruokailua, kylläkin hyvin pienimuotoisesti. Pieni E sai siis ensimmäiset ruokapalat eteensä suuhun laitettavaksi. Olen ollut sormiruokailusta kiinnostunut, ja jonkun verran asiasta lukenutkin, mutta mitään isompaa ajatusta en ole tälle uhrannut. Oikeassa sormiruokailussahan vauva syö ihan itse kaiken, siis soseetkin ja puurot suuhunsa käsin kauhomalla tai itse ruokaan dipatulla lusikalla. Eikä vauvaa siis syötetä ollenkaan koskaan, vaan vauva oppii tällä tavoin nielemään palasiakin tukehtumatta ja säätelemään saamansa ruokamäärän. Koska meillä on soseita jo lusikalla syötetty, niin tuo on tietenkin jo poissuljettu kohdallamme (enkä rehellisesti sanottuna omaa tämän tyyliseen harjoitteluun vaadittavia hermoja). Ajatuksena on kuitenkin ollut ottaa vauva aina samaan aikaan pöytään muiden syödessä, ja antaa hänelle omaa ruokaa eteen tutustumista varten. Siis tuoreita vihanneksia tikuiksi leikattuna, höyrytettyjä vihanneksia yms. Tämän tyylinen ruokaan tutustuminen vaatii sen, että lapsi osaa istua syöttötuolissa pystyasennossa, joten nyt alkoi meillä olla oikea aika aloitella. 

Itseasiassa koko homma juontui mieleeni kun syötin hedelmäsosetta Eliakselle syöttötuolissa. Ukko kuitenkin huojuu vielä sen verran, ettei lusikka aina ihan osu suuhun kokonaisuudessa ja (iso)osa soseesta päätyy koristamaan pienen miehen suun ympäristöä. Kesken ruokailun E:lle tuli jostai syystä hirmuinen sormien imeskely -kohtaus, ja niitä sitten pyöriteltiin suussa käden sotkeentuessa soseeseen ihan huolella. Ilmeisesti sose tuntui sen verran hassulle ja tahmealle kädessä, että sitä sitten jäätiin tuijottelemaan samanaikaisesti pikku nyrkkiä aukoen ja sulkien. Tätä jatkui aika tovi, ja äiti sai kunnon huvitukset pikkuisen ihmetyksestä. Mun ihana hassu mies <3! Tästä innostuneena kuorin kurkun, leikkasin tikuiksi ja annoin E:n eteen ruoka-aikana. Elias kiinnostui välittömästi näistä ihmeellisistä tikuista. Ensin niitä tökittiin, sitten yritettiin saada nyrkkiin. Ikävät ja liukkaat kurkkutikut vain halusivat juosta pienen nyrkin alta pois, joten hieman äidinkin apua tarvittiin ajoittain. Mutta suuhunhan ne kuitenkin päätyivät, ja useasti. Ja yhtä useasti syliin, tuoliin ja lattialle. Sinnikkäästi nostelin niitä takaisin pienen ulottuville, kunnes lopulta niihin kyllästyttiin. Ihan pienet ikenen jäljet kurkkutikkuihin kuitenkin saatiin. Ja makukin taisi olla ihan mieluinen, kun isompia irvistyksiä ei tikut saaneet osakseene. Apua, mun pieni syö jo itse! (no maisteli ainakin :D)

On siinä jäljet, usko pois! 

Ollaan muuten edistytty jo korvikepuolellakin. Pari päivää sitten aloin lisäämään Eliaksen aamu- ja iltapuuroon Nutrilon Pepti 2 -jauhetta. Tänään jauhetta meni vajaan 3 dl verran maidoksi muutettuna, ja eilenkin yli 1 dl. Ihottumaa ei ole ainakaan vielä näkynyt (tai no ihan pieni syherö käsivarressa), ja viime yökin meni yllättävän hyvin, vain kahdella herätyksellä. Melko luksusta etten sanoisi! Ja sokerina pohjalla saimme Kelasta myöntävän päätöksen maidon korvattavuudesta. Eli kaikki hyvin silläkin saralla. Nyt vain jäädään seuramaan korvikkeen sopivuutta seuraavaksi pariksi viikoksi ilman muita uusia ruoka-aineita.