tiistai 30. joulukuuta 2014

Neuvolassa rv 33

Viime viikolla oli neuvola, toiseksi viimeinen sellainen. Jotenkin outoa, että jo näin aikaisessa vaiheessa neuvolakäynnit vetelee viimeisiään. Käyntejä on ilmeisesti supistettu aikamoisen paljon edellisestä parin vuoden takaisesta raskaudesta. Seuraava käynti on sitten synnytystapa-arvio sairalaassa rv 36, ja siitä sitten neuvola parin viikon päästä rv 38.

Neuvolakäynnistä selviydyttiin puhtain paperein. Verenpaine normaali, pissa nega ja sydänäänet normaalit. Vauvan asento vain jäi meitä molempia mietityttämään, koska se selkeästi tuntuu olevan mahassa poikittain. Edellisellä käynnillä rv 29 vauva oli kuitenkin ihan oikein raivotarjonnassa, joten tilaa lienee vielä pyörähdellä vaikka miten päin. Sinänsähän vauvan tarjonnalla ei ole väliä, koska ihmekolmosemme tulee sektiolla maailmaan, oli katselusuunta sitten mikä tahansa :)

Olo alkaa olla tukala. Taaperon pukeminen, kumartelu, kenkien laitto… tiedättehän te nämä jutut. Töitä olisi vielä jäljellä viikon ajan, ja nyt alkaa kyllä jo tuntua ettei oikein jaksaisi. Illalla kaatuu umpiväsyneenä sänkyyn, eikä yöstä jää mitään mielikuvaa. Toisaalta hyvä, koska edellisessä raskaudessa (ja tässäkin satunnaisesti) vaivannut unettomuus ei ole yhtään houkuttelevampi vaihtoehto. Onneksi Eliaskin on nukkunut suht hyvin taas osastokäynnin jälkeen, eikä mitään isompaa huutelua ole ollut, suurinpiirtein ne vakiot kerran yössä.

Raskausarpia ei ole tullut, vaikka maha on todellakin paljon isompi jo tässä vaiheessa kuin edellisissä raskauksissa. Painoa on kuitenkin  saman verran kuin Eliaksesta näillä samoilla viikoilla, joten ehkä tuo vauvan asento saa mahan näyttämään niin massiiviselle. Saan lähes joka päivä kuulla päivittelyä mahastani, ja että olen varmasti synnyttämässä hetkenä minä hyvänsä. Ja asiakkaat kertovat miten heidän lapsensa/vaimonsa yms. on samassa tilassa, eli raskaana viimeisillään… Joo-o kiitosta vaan, kyllä tässä vielä 5 viikkoa pitäisi odotella :D 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kantapaikassa...

…nimittäin sairaalassa, vaihteeksi. Kovasti näyttää sille, että paikkakuntamme sairaalasta on muodostunut viikoittainen hengailumesta perheellemme, ja nimenomaan vielä taaperollemme. 

Elias on ollut räkäinen, enemmän ja vähemmän koko syksyn ajan. Kerroin aikaisemmassa postauksessa hengenahdistuskohtauksesta, minkä poika sai reissullamme, ja johon emme saaneet mitään apua paikallisesta sairaalasta. Maanantaina räkäisyys alkoi taas lisääntyä, ja kuvioihin astui yskä. Keskiviikon vastainen yö meni vielä ihan ok, mutta sitten aamulla herätessä ja Eliaksen kiukuteltua koko aamun, tilanne räjähti käsiin. Sain vielä vietyä esikoisen eskariin, mutta sen jälkeen Eliaksen hengitys alkoi taas pihistä ja tihentyä. Yritin lääkäriin, mutta jonot olivat tietysti perinteiset 4-5 h jota en todellakaan aikonut odottaa. Selailin yksityisiä lääkäriasemoita läpi, ja onneksi sain ylimääräisen ajan samantien yleislääkärille. Lääkäriasemalla todettiin, että hengitys todellakin on vaikeaa ja apuhengityslihakset käytössä. Spiralla pari kertaa Ventolineä ei tuonut apua, joten saimme lähetteen sairaalaan. Sairaalassa pääsimme samantien lasten päivystyksen lääkärin tutkittavaksi ja lisää Ventolineä spiralla. Koska hengitysteiden ahtaus ei lauennut vielä 3 annoksen jälkeen, saimme paikan osastolta seuraavaksi yöksi, jossa jatkettiin samaa tahtia ja poika oli koko ajan kytkettynä saturaatiomittarissa. Onneksi mies tuli heti töistä päästyään sairaalalle, ja pystyin hakemaan kotoa Eliakselle ruoat (eihän siellä tietenkään ollut mitään Eliakselle sopivaa) ja itselleni vaihtovaatteet. 



Yöllä saturaatio seilasi lääkeannosten mukaan 90-97% välillä ja sitä yritettiin parantaa happiviiksillä, jotka Elias repi kuitenkin raivoissaan puoliunessa pois. Aamuyöstä saturaatio alkoi parantua "ihan itsekseen", eli luultavasti lääkitys alkoi purea. Aamulla sängystä heräsikin reipas ja iloinen poika, vaikkakin edelleen räkäinen ja yskäinen. Pääsimme siis kotiin lääkärinkierron jälkeen, diagnoosina obstruktiivinen bronkiitti. Kotiin saimme Ventolinen babyhalerilla, ja ohjeeksi antaa sitä säännöllisesti 4 tunnin välein ja laskevin annoksin nyt yhteensä viikon ajan ettei tilanne pääse enää käsistä. Ja jos jatkossa näitä tulee niin sitten vaan uudestaan sairaalaan, tietenkin lähetteen kautta. Saa nähdä tuleeko tästä ainainen räkätaudin seuraus, reissu lastenpolille sumuteltavaksi auki. Ikävä juttu, mutta onneksi oltiin Suomessa ja apua saimme heti. Olemme myös todella  tyytyväisiä koko sairaalan toimintaan, apua saatiin heti ja meidät pidettiin hyvin kartalla siitä mikä on tilanne ja mitä tehdään. Elias tutkittiin todella perusteellisesti, parin tunnin välein kuunneltiin keuhkot, otettiin useat verikokeet, virusnäytteet ja jopa keuhkokuvat. Mitään hälyyttävää ei niistä onneksi löytynyt, joten joku "tavallinen" virustauti tämä on. 

Ja tämä meidän taapero, ihan uskomaton tapaus kyllä! Pari ekaa kertaa spira harmitti, mutta sitten lääkkeenotto alkoi sujua ilman itkuja. Lähtiessä kun lääkäri tsekkasi vielä korvat, käänsi Elias itse päänsä lääkärille tarjoten toista korvaansa tutkittavaksi, mikä sai kovasti ihmettelyä aikaan! Eikä itkua tullut, ei verikokeissa, ei tutkimuksissa, ei missään muussa vaiheessa kuin nenänäytteen otossa. Poikaa kehuttiin kilvan reippaaksi ja sai jopa reippauspalkinnoksi jonkun virkkaaman ja lahjoittaman hienon pehmopöllön, josta tuli heti Eliaksen suosikki! Kyllä kelpaa :)

Kotona ollaan jatkettu babyhalerilla, ja sekin onnistuu tosi hyvin ilman itkuja. Elias osaa itse asettaa maskin kasvoilleen ja hengitellä niinkuin pitääkin. Yskää ja räkää kyllä riittää edelleen, mutta pääasia että hengitys kulkee ilman vinkunoita. Kuume ei ole myöskään onneksi enää palannut, ja aika samantyyliselle "kohtaukselle" tämä kyllä vaikuttaa kuin se aikaisempikin.

Tässähän tätä stressiä on sitten ollut ihan riittämiin. Olen melkein unohtanut olevani raskaana, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta huolehdittavaa. Eliaksen sairastumiset ja kissanpentujen hyvinvointi, plus että jouluakin kait pitäisi laittaa. Siivoamista en ole jaksanut edes ajatella, tai ruokien hommaamista / tekemistä. Lahjat on onneksi lapsille hommattu, mutta pakkausurakka on vielä edessä. Saa nähdä mitä maanantaina neuvolassa sanotaan, ja toivon todellakin että kaikki on hyvin. Olen harmikseni huomannut, etten enää ole ehtinyt kiinnittämään huomiota vauvan liikkeisiin masussa, mutta äsken Eliaksen mentyä rauhallisena unille, herättelin vauvelin melskaamaan. Siellähän se potkiskeli niin, että maha heilui <3 Vaaka näytti myös samaa lukemaa kuin 3,5 viikkoa sitten neuvolassa, joten ehkä pari ateriaakin on jäänyt väliin… (mitkäs viikot mulla on edes menossa?! :P )


perjantai 12. joulukuuta 2014

Uusi polireissu

No nythän se myrkyn lykkäsi. Saatiin eilen puhelinsoitto, että tarjolla olisi peruutusaika korva-nenä-kurkkupolille, johon saimme lähetteen viime viikolla jatkuvan tukkoisuuden takia. Otimme tottakai ajan vastaan, koska mitä äkimmin sen parempi, tiedättehän!

Meidän otti vastaan polin ylilääkäri. Tutkittiin ne perusjutut, korvat, kurkku ja nenä. Todettiin, että nenässä on hieman sameata eritettä, mikä nyt sinänsä on normaaliakin tämän ikäisellä (sairastaavat "jatkuvasti" jotain kröhää). Elias antoi todella hyvin katsoa eikä itkuakaan tullut, niinkuin ei ennenkään kun vastassa on rauhallinen ja osaava lääkäri. Ja sitten tuli se iso uutinen: kitarisa on suurentunut, mikä saattaa olla tukkoisuuden takana. Normaalistihan näitä ei kuulemma enää juurikaan leikellä muusta syistä kuin juuri tukkoisuudesta ja/tai liimakorvien takia. Lääkäri kyseli minun mielipidettäni, ja vastasin että tietysti äitinä nukutus arveluttaa, mutta jos siitä apua saadaan niin onhan se tehtävä. Jatkuva suuhengityskään ei ole hyväksi tämän ikäisellä, koska se saattaa aiheuttaa kitalaen kaareutumista ja muita purentaongelmia jatkossa. Eli saimme lähetteen kitarisaleikkaukseen, ja mielellään peruutusajalle tammikuuksi ennen laskettua aikaani. HUH! Hoitaja kertasi ohjeet leikkaukseen valmistautumiselle, ja sovimme että tuon sitten omat eväät (allergioiden takia) mukana sairaalan osastolle. Operaatio tehdään kuitenkin päiväkirurgisena toimenpiteenä, eli aamulla sisään ja illalla kotiin. Onhan tässä sulattelemista, mutta pitää vaan toivoa että kaikki menee hyvin. Eihän se leikkaus sinänsä mitenkään iso juttu ole, mutta se nukutus tämän ikäisenä on sitäkin suurempi riski.

Niin ja lääkäri halusi ottaa myös RAST-kokeen kissalle, ihan varmuuden vuoksi. Tulokset kuulemme sitten tammikuussa, ja ei voi kuin toivoa ettei vastetta tule. Aikaisemminhan prickit näyttivät negaa, mutta voihan sitä myöhemminkin allergisoitua. Toivon kaikkien puolesta ettei kissa-allergiaa ole, koska Elias ja Ninja ovat ihan parhaat kaverit ja Elias rakastaa kissoja yli kaiken. Eikä muukaan perhe ihan kevyin mielin olisi rakkaasta karvaisesta perheenjäsenestä luopumassa. Olisi kuitenkin surkeaakin surkeampaa jos allergia äityisi astmaksi kissan takia… En ole kuitenkaan huomannut, että tukkoisuus tai muut oireet vähenisivät meidän ollessa muualla, joten ehkä ei vielä kannata murehtia asiaa.

Pitää myös kehua meidän reipasta taaperoa! Ennenkuin menimme lääkäriin, kerroin Eliakselle mitä täti tulee tekemään. Elias nosti myös hihaansa ja osoitti kyynärtaivettaan kuin kysyen onko verikoetta :D Sanoin, ettei tällä kertaa, mutta jouduin kuitenkin sitten perumaan puheeni ja onneksi Eliasta ei se tuntunut haittaavan. Kun menimme labraan, Elias muisti tietysti heti mitä siellä tehdään. Kääri itse hihat ylös, ja tarjosi käden labratätille. Kun pisto tuli, Elias vain hieman ynähti, muttei itkenyt YHTÄÄN! Tästä johtuen sai sekä labratätiltä, että äidiltä monet kehut ja oikein tuplatarrat että oli niin reipas mies. Ihan uskomaton suoritus tämän ikäiseltä! Äiti on enemmän kuin ylpeä <3

torstai 11. joulukuuta 2014

Kissoja, kissoja!

Meillä on kissoja, ihan pieniä sellaisia <3 Eilen 10.12.2014 rakas Ninja-kissamme synnytti, hieman yllättäen 4-5 pv etuajassa, 5 ihanaa palleroa. Toimin siis kätilönä, ensikertaa elämässäni, kissaemolle, joka myös oli ensikertalainen hommassaan. Niin vain me kaksi kokematonta hoidimme homman kotiin tästä huolimatta: Ninja työnsi ensin 3 pentua, ja sitten vielä 2 pentua lähes peräkanaa TODELLA helpon näköisesti maailmaan. Minä taas puhkaisin kalvot, putsasin pentujen naamat ja katkaisin napanuorat ehkä hieman hämmentyneen kissaemon puolesta. Siellä ne nyt köllivät, 1 vrk:n ikäiset rotan näköiset pikkukisun alut. Täällä ollaan ihan rakastuneita, ja pojatkin haluaisivat vaan koko ajan ihailla kissaperhettä (onneksi osaavat olla koskematta!)



Kissat ovat siis puhdasrotuisia Norjalaisia Metsäkissoja rekisteröidyistä vanhemmista, kasvattajana olen siis Kissaliiton hyväksymä (FIfe), ja myös pennut tullaan merkkaamaan rekisteriin. Luovutus madotettuina ja rokotettuina aikaisintaan n. 14 viikon iässä. Mikäli olet kiinnostunut pennuistamme, ota ihmeessä yhteyttä niin kerron lisää!

ihmeenodotus at gmail.com

perjantai 5. joulukuuta 2014

Lastenpolilla 1v 9kk taaperon kanssa

Meidän Elias on pieni ikäisekseen, ja kasvu on osoittanut jonkinverran hidastumisen merkkejä. Vaatekoko on pysynyt vuoden lähes samana, ja "huvittavinta" on se, että pojalle kävi samat kesävaatteet viime vuoden Thaimaan reissulla joulukuussa, viime kesänä ja nyt pari viikon takaisella Kanarian matkalla. Tottakai kasvua on tapahtunut, mutta noin pääsääntöisesti suurinosa samoista vaatteista menee olematta ihan kittanoita. 

Pari kuukautta sitten kävimme lääkärissä, joka huolestui kasvukäyristä, ja antoi meille lähetteen lastenpolille. En oikein tiennyt mitä odottaa käynniltä, jos mitään, tai että mitä asialle edes voisi tehdä kun perusverikokeet kuitenkin näyttivät olevan kunnossa (Hb tosin myös pienehkö). Muutama päivä sitten kävimme lääkärin juttusilla sairaalassa, ja pitää kyllä sanoa että olipas positiivinen käynti!  Juteltiin allergiat läpi, eikä lääkäri kyseenalaistanut ollenkaan asioita, vaikka hoidot ovat sinänsä tapahtuneetkin yksityisellä puolella. Lääkärillä tuntui olevan aikaa, sillä vastaanotolla viivyimme ainakin tunnin, jossa ajassa ehdimme käydä hyvin kaikki asiat syntymästä tähän hetkeen. Juttelun perusteella saimme lähetteet ravitsemusterapeutille ja kurkku-nenä-korvalääkärille sekä kävimme vielä laajemmissa labroissa.

Painoa on tosiaan tullut hyvin niukanlaisesti. Mitat otettiin käynnin aluksi, ja paino on tällä hetkellä 10120g, eli yleensä vuotta nuoremmat lapset painavat jo tuon verran. Pituus on niukasti seulojen sisällä ollen 82,7 cm. Pään mitta taas ei ollut kasvanut yhtään 2 kuukauden aikana, mutta koska kyseessä oli kuitenkin eri mittaaja, voi muutamat millit helposti upottaa mittavirheeseen. 

Saimme ohjeet pitää ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan ennen ravitsemusterapeutille menoa. Eliaksella on käytössä allergioista huolimatta jotain joka ruokaryhmästä, eli periaatteessa energiaa ja ravinteita pitäisi tulla riittävästi. Poikahan syö itse, ja kun ruokaa on saanut riittävästi, tuo lautasen itse pois pöydästä eikä sitä enää uppoa millään. Joka ruokailulla ruokaa on tarjolla enemmän kuin menekkiä. Harmittaahan se heitellä hyvää ruokaa poiskin, mutta parempi sekin kun jäädä vajaaksi. Rasvaa Elias vetää ihan reippaasti,  aamu- ja iltapuurossa sekä leivän päällä paksulti. Niin ja joskus ihan suoraan Keiju-paketistakin :D Hedelmistä ei niinkään ole innostunut, satunnaisesti banaania ja omenaa pieniä paloja. Pähkinät, kuivahedelmät on pojun mieleen, mutta usein niitä vain imeskellään ja lopulta käydään sylkemässä pois. Saa nähdä mitä rt keksii, toisaalta odotan mielenkiinnolla, mutta toisaalta en oikein tiedä tuleeko tuosta mitään lisäapua. Laskeepahan nyt ainakin syödyn energian ja ravinteet!

Eemelistä mainitsen varovaisesti myös sen, että tilanne kilpirauhasen vajiksen suhteen alkaa näyttää positiiviselle. Yksityinen lastenlääkäri määräsi lääkityksen , jota on nyt popsittu pari viikkoa. Ja uskallan väittää että apua on tullut! Eliaksen polikäynnillä kyselin myös tästä asiasta, ja siirrymme Eemelinkin kanssa nyt sitten saman polin asiakkaaksi. Aika on tulossa vuoden alussa, joten siihen mennessä ehtii lääkitys hyvin alkaa puremaan ja saadaan ehkä säädettyäkin sitä oikealle tasolle ennen käyntiä!

Tuntuu kivalle, kun asiat alkavat järjestyä. Eniten inhoan epätietoisuutta ja odottelua, varsinkin tällaisissa asioissa. Ehkä tässä pystyisi alkaa taas hengittämäänkin, ja viimeistään 5 viikon päästä kun jään virallisesti äitiyslomalle ja työkiireetkin hellittävät.

tiistai 25. marraskuuta 2014

"Kauhuloma" Kanarialla - kun lapsi sairastuu äkillisesti

Niin, eihän se ole loma eikä mikään jos ei saada vähän yöllistä toimintaa lomalla! Harmi vain, että meidän kohdallamme se tarkoittaa jotain ihan muuta kuin ehkä muilla. Onneksi tilanne on ohi, ja näin jälkikäteen voi vain ihmetellä miten kovin erilailla voi asiat hoitua.

Oli loman neljäs päivä. Olimme tietysti uiskennelleet hotellin altaissa, vaikka ne eivät olleet mitenkään lämpöisiä. Lapsethan eivät moisesta yleensä hirmuisesti piittaa, vaan uimaan on mentävä vaikka huulet sinisinä. Jo edellisenä päivänä Elias oli osoittanut lieviä vilustumisen merkkejä, ja tänä iltana sitten huomasin että poika hengittääkin vähän vaivalloisemmin. Oli kuitenkin jo nukkumaanmenoaika, joten ajattelin että jospa se pojan nukahduttua tasoittuisi. No eipä tietenkään, vaan yöllä 1-2 aikaan pojan hengitys alkoi olla tahtia 70 x /min, ja lopulta alkoi jo vinkumaankin. Samaten kuume alkoi nousta, tunsin sen hehkuvasta ihosta, vaikka kuumemittari tietenkin oli siellä koti-Suomessa. Ja sitä mukaan kun hengitystahti tiheni, nousi sykekin pojan joutuessa työskentelemään ahkerammin saadakseen happea. Eikun kuumelääkettä antamaan. Siinä sitten mietit paniikissa ja yrität surffailla hotellin surkealla netillä etsien tietoa läheisistä hoitopaikoista. Muutaman pitkän tovin jälkeen soitin sitten Finnmatkojen päivystykseen ja tiedustelin asiaa sieltä. Saimme ohjeeksi mennä läheisen San Agustinin kylän "Hospiten Clinica Roca" yöpäivystykseen, joka oli siis lähin meitä oleva yöllä auki oleva klinikka. Tässä vaiheessa kiitin onneamme, että meillä oli auto käytössä, eikä tarvinnut raahata vinkuvaa poikaa enää minnekään taksiasemalle!

Klinikalla vastaanottoapulainen täytätti tietysti ensimmäisenä vakuutuslaput ja käski istumaan. Poika vinkuu edelleen. Kukaan ei tule katsomaan. Meitä ennen on ruotsalainen nainen, jolla ei näytä olevan päällisinpuolin mitään vaivaa. Odotamme, odotamme. Alan tuskastua odottamiseen, MIKSI MITÄÄN EI TAPAHDU?! Vihdoin, ehkä tunnin-parin päästä kyllästyneen näköinen espanjaa puhuva lääkäri ottaa vastaan. Kyselee tulkin välityksellä, tutkii korvat (ei vikaa), kuuntelee HUUTAVAN lapsen keuhkot (hyvät hengitysäänet?! kuulet varmaan yhtään mitään…), ottaa happisaturaation (96%), mittaa kuumeen (ei kuumetta, koska annoin kuumelääkkeen…huoh). Diagnoosi: lapsi hengittää nopeasti koska huutaa. WTF? Öö, lapsi hengittää niin nopeasti ja vinkuu, jonka vuoksi sinne alunperin menimmekin. Ei irtoa avaavaa, ei mitään. Lapsi on terve. Yritän selittää, että meillä Suomessa kyllä saisi salbutamolia, jolla lapsen keuhkot saisi avautumaan ja hengitys taas kulkisi. Ei, ei voi antaa koska on yleislääkäri, eikä yleislääkäri voi hoitaa alle 2-vuotiasta. Menkää Las Palmasiin lastensairaalaan jos teitä ei diagnoosi tyydytä. Keskustelu ei johda mihinkään, lääkäri on päättänyt että lapsi on terve eikä hengityksessä ole vikaa. Antakaa rahat, tuossa ovi. Miksi meidän ylipäänsä otettiin vastaan klinikalle, vaikka vuorossa on lääkäri joka ei voi alle 2-vuotiasta hoitaa, on edelleen meille suuri mysteeri. Lähdemme ulos hämmentyneenä, onneksi Elias on kuitenkin rauhallinen, mitä nyt vain vinkuu ja puuskuttaa kuin höyryveturi.

Keksin soittaa kotimaamme sairaalapäivystykseen. Kellohan alkoi olla jo 6 kotimaassa. Hoitaja, joka vastaa ei halua ottaa vastuuta hoito-ohjeistamme, mutta saan kuitenkin hyvää tietoa. Happisaturaatio on siis alentunut, jonka lapsi kompensoi hengittämällä nopeasti. Tätä voi jatkua pitkäänkin. Suomessa olisimme saaneet salbutamolia lähes automaattisesti, ja tätä hoitamattomuus käytäntöä hoitajakin kovasti ihmettelee. Keskustelun päätteeksi rauhotun ja saan tehtyä päätöksen. Elias on rauhallinen ja yleiskunto kuitenkin tilanteeseen nähden hyvä. Odotamme aamuun torkahdelleen ja menen ensimmäisenä avautuvaan apteekkiin kysymään apua. Saan salbutamolia sekä aerosolina että liuoksena, ja vielä ihan tuttuna Ventolinena. Annan liuosta ensimmäisen annoksen, ja kas! Ihme (niinpä niin… ihme kun lääke auttaa) tapahtuu, poika alkaa hengittämään normaalisti. Loppupäivän ja vielä illallakin annan Ventolin-liuosta suun kautta, eikä hengitysoire palaa. 

En voi käsittää miten leväperäistä suhtautumista vinkuvaan poikaan saimme lääkäriasemalla. Entä jos kyse olisi ollut oikeasti vaikeasta astmakohtauksesta? Olisiko poika kuollut hapenpuuteeseen ko. klinikalla? Saaren lastensairaalaan on kuitenkin tuolta "turistirannikolta" ihan hyvä ajomatka. Miten niinkin tavallisen lääkkeen saaminen voi olla noin kiven alla, lääkkeen joka varmasti auttaa? Joka kerta kun ajattelen asiaa, tulen vihaiseksi. Oliko kyse siitä, että olimme ulkomaalaisia, vai oliko lääkäri yksinkertaisesti vain ammattitaidoton? Kaikkiin kyselyihimme vastattiin vain ylimielisesti ja espanjalaisella kiihkeydellä, siis mitään yritystäkään olla ystävällisiä tai avuliaita. "Ei ole meidän vikamme, että lapsi hengittää noin! - No lapsenkos…? "Olemme tehneet tutkimukset, eikä lapsessa ole vikaa". - Kyllä tuo happisaturaatio on alentunut ja ei hengityskään ihan normaali ole. "Ymmärrätkö ettemme voi asialle mitään" - EN YMMÄRRÄ. "Emme ole nyt Suomessa". - Kyllä, olen valitettavan tietoinen asiasta…

Summasummarum. Jos sairastut Kanarialla (tai lapsesi), mene apteekkiin, sieltä saat avun. Ehkä jos kyse on aikuispotilaasta ja murtuneesta jalasta, saatat saada paremman avun lääkärissä, mutta muissa tapauksissa en ole laisinkaan varma. Älä tuhlaa edes vakuutuksesi rahoja ainakaan kyseiselle (rahastus)klinikalle. Kehuja annan Finnmatkojen päivystykselle, joka vastasi ystävällisesti ja opasti meitä. Soittivat vielä seuraavanakin päivänä meille ja varmistivat että Elias on kunnossa. Annoin kyllä palautetta, ja sanoikin ohjaavansa seuraavat lapsipotilaat toiselle klinikalle, jossa EHKÄ hoidetaan lapsiakin.

Pahoittelen hieman sekavaa tekstiä. En voi edes kirjoittaa asiasta raivostumatta :D Kokonaisuudessaan loma oli kuitenkin oikein ihana, ja onneksi selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä! Tiedämmepä nyt ainakin, että Eliaksella on taipumusta tähän tyyliseen infektioastmaan tms., ja alamme raahaamaan Ventolinen mukana reissuillakin.

torstai 13. marraskuuta 2014

Gran Canaria: Bahia Feliz ja Tres Vidas

Kahden viikon Gran Canarian loma on takana. Viimeistä päivää viedään, ja huomenna on paluu lumiseen kotimaahan. Olimme saaren turistirannikolla, ja tarkemmin Bahia Felizissä Blue Village Tres Vidas hotellissa. Säät suosivat enemmän ekan viikon aikana, mutta ei toisellakaan viikolla vettä satanut vaikka pilvessä olikin enemmän. 

Bahia Feliz

Paikka on pieni. Todellakin. Alue on oikeastaan ensimmäinen turistikylä lentokentältä saavuttaessa, ajoaika noin 20 min.
Hotellin ympäristöä
Kylä koostuu hotelleista, jotka ovat lähes kaikki TUIn omia hotelleja, joten asiakaskuntakin koostuu pitkälti pohjoismaisista (lapsi)perheistä.
Bahian ohi kulkevat tiet. Kuvassa näkyy oikeastaan koko alue.
Kylässä on hotellien lisäksi pari turistikamaa myyvää kauppaa, eli rantaleluja ja -vaatteita. Lisäksi kylässä on yksi isompi (pieni kuitenkin) supermarket, Hiperdino jossa hintataso on kohtuullisen edullinen.
Etualalla autonvuokraus, klinikka ja luontaistuotekauppa. Takana hotellit Las Pitas ja Monte Feliz.
Bussit kulkevat Maspalomaksen ja Las Palmasin suuntaan useasti tunnissa, ja taksakin on kohtuullisen edullinen. Jos suinkin pystyy, kannattaa kuitenkin vuokrata auto, sillä pääsee sitten paremmin varsinkin lasten kanssa liikkumaan ilman aikataulutusta.
Hiekka erämaa tien toisella puolen. Ei mitään nähtävää.
Meillä oli auto 10 päivää, jota kyllä tuli käytettyä ahkerasti. Ajaminen on saarella turvallista eikä liikennekään ihan mahdotonta ole, tai ainakin huomattavan paljon helpompaa kuin esim. Ranskassa Pariisin ympäristössä. Auton vuokraus on myös edullista, sillä kilpailu on kovaa. Auto kannattaa vuokrata etukäteen esim. suoraan Finnmatkojen kautta, sillä me ainakin saatiin se vieläkin halvemmalla kuin paikanpäällä. Eka viikko maksoi 150 e Avialta, kun taas siihen 3 pv lisää Orlandolta hotelli Orquideaa vastapäätä maksoi 83 e. Etuna tietysti myös se jos vuokraa auton matkatoimiston kautta, on ongelmatilanteissa oppaan palvelut käytettävissä. Meillä vuokraus sujui hyvin kummastakin, vaikka Orlandon auto olikin jo parhaat päivänsä nähnyt ja kolisi pahaenteisesti. 
Hotellin ranta.
Auringonnousua ekana aamuna.

Kävellen pääsee myös helposti Maspalomaksen suuntaan. Seuraavan mäen takana ovat San Agustin ja Playa de Ingles. Jo San Agustinista löytyy huomattavan paljon enemmän kauppoja ja apteekki, jonka palveluja valitettavasti tarvittiin heti loman alussa. Kerron myöhemmässä postauksessa tarkemmin, mutta mainitsen tässä heti kättelyssä että lähin lääkäriasema on pelkkää rahastusta ilman apua. Apteekista sen sijaan saa paljon Suomessa reseptillä olevia lääkkeitä ihan pilkkahintaan jos vain osaa kysyä ja tietää mitä tarvitsee. Näin mekin saimme avun todella kovasti säikäyttäneeseen vaivaan.

Näkymä vuorelta San Agustiniin ja Inglesiin. Horisontissä näkyy Maspalomaksen dyynit.


Tres Vidas



Hotelli jossa olimme on oikeastaan vain huoneisto. Respa, ateriat, altaat ja oppaat ovat viereisessä Hotel Orquideassa.
Rantaan vievä kiveys huoneen edessä.
Huoneistot sijaitsevat jyrkässä rinteessä, mutta meidän design-huoneisto oli alimmaisena ja lähinnä hotellia. Tämä olikin kiva juttu, sillä tämän mahan ja taaperon rattaiden kanssa liikkuminen aterioille ja takaisin olisi ollut vaikeampaa. Muutamassa ylemmässä huoneistossa oli oma uima-allas, joka jaetaan 4 huoneiston kanssa.
Oma terassi
Tokihan siinä olisi tullut samalla kuntoiltuakin, mutta parempi näin :) Itse huoneisto oli rempattu IKEAn kalusteilla ja oli ihan perussiisti. Keittiössä oli mikro, jääkaappi ja keittolevyt mikäli ruokailun olisi halunnut hoitaa itse.
Ignore the mess ;)
Vessa
Hauskana yksityiskohtana lapsille oma pesuallas
Meillä oli puolihoito sisältäen aamupalan ja illallisen, mikä oli juuri sopivasti.
Aamupalalta
Aamupalalla tankattiin sen verran, että pärjäsi päivän touhut illalliseen saakka ilman harmitusta maksetusta ja väliin jääneestä lounaasta, mikäli olisimme ottaneet all inclusiven. Ateriat olivat todella hyviä ja vaihtelua oli kivasti. Toki kahden viikon matkaan sattuu pakostakin samaa ruokaa, mutta itse en ainakaan kyllästynyt valikoimaan. Pysyviä ruokia oli oikeastaan vain pasta-asemalla: spagetti, jauhelihakastike ja ranskalaiset sekä vaihteluna pizza, burrotit, cannellonit ja joku kastike. Päivittäin vaihtui myös "carving stationin" liha (lammas, possu, kana, kala), jota kokki oli leikkaamassa ruokailijoille. Risotto oli myös buffetissa päivittäin, vaihtelevalla koostumuksella. Buffet illallinen maksoi 20 e per aikuinen, jos et sitä ollut varannut etukäteen, sisältäen juomat (viinit, sangria, limut, mehut).

Hotellin altaat olivat aika pienet ja mikä ikävintä, aika kylmävetiset. Altaiden lämpötilaksi ilmoitettiin 25 astetta, mutta vesi tuntui paljon kylmemmälle kuin merivesi.
Loppulomasta tajusimme, että toinen allas oli hieman lämpimämpi, joten ei mikään ihme että kaikki hotellien asukkaat olivat samassa altaassa.
Allasosaston kylmempi allas aamuvarhaisella
Lastenaltaan kaatuva tynnyri
Ranta hotellissa taas ei ollut mitenkään erikoinen, ei puhettakaan hienosta valkeasta rantahietikosta, vaan ennemmin ranta-aines muistutti savikkoa. Onneksi parempia rantoja löytyy lähempää ja kauempaa, ja onneksi meillä oli auto käytössä.
Hotellin rannalla vesipeto

Hotellialueella järjestettiin jonkun verran ohjattua toimintaa, mutta itse emme osallistuneet, koska olimme omatoimisesti menossa pitkin saarta koko loman ajan.

Lapsille alueella oli minigolfrata 2e per tyyppi ja leikkipuisto.

Hotellin isona miinuksena pitää mainita nettiyhteys. Wifi on ilmainen ja saatavilla koko hotellin alueelle, mutta toiminnaltaan todella epävarma. Ongelmitta yhteys toimii vain öisin, ja aamuvarhaisella. Puhelimella päivittäminen on vaikeaa, koska 95% kerroista yhteys ei lataa mitään. No eihän sitä nettiä tietenkään lomalla välttämättä tarvitse, mutta hulluksihan sitä tulee kun näkee että viesti tullut messangeriin muttei pääse sitä lukemaan :D

Kaikenkaikkiaan Bahia Feliz on siis ennenkaikkea rauhallinen ja hiljainen paikka. Juuri sopiva meille! Viereisen Inglesin ja Maspalomaksen rannat olivat kuin eri planeetalta järkyttävän suurine ihmismassoineen ja valtavine hotellineen. En usko että olisimme viihtyneet läheskään niin hyvin toisessa paikassa kuin juuri täällä. Yöt sai nukkua rauhassa ilman möykkääviä seinänaapureita. Bahia Feliz, niinkuin muutkin rannat, ovat kuitenkin lähekkäin toisiaan, joten siirtymällä pääsi helposti sinne mitä kaipasi. 


Lisää matkakertomusta luvassa myöhemmin! 

torstai 30. lokakuuta 2014

Ei kiirettä… mutta PANIIKKI! Lomaan valmistautumista viime hetkillä!

Huomenna tähän aikaan ollaan jossain muualla lämpimässä. Tuntuu, että vaikka aikaa valmistautua oli vaikka kuinka paljon, niin silti kaikki on jäänyt viime tippaan. Eikä yhtään helpota se, että olen itse ollut joka ilta töissä tällä viikolla. Tavarat on suurinpiirtein pakattu parina edellisenä päivänä, ja sitä näyttää olevan PALJON! Vaikka matkakohteena on yksi suomalaisten lempikohteista, me emme ole koskaan käyneet siellä, joten en yhtään tiedä paikallista lastenruokavalikoimaa. "Normaalilapsen" kyseessä ollessa luultavasti ottaisin mukaan parin päivän ruoat, puurot ja vaipat ja loput kävisin ostamassa paikanpäällä. Olen lukenut netistä useammasta keskustelusta, että valikoimat siellä ovat todella hyvät, lähes Suomen tasoa. Mutta kun kyse on superallergisen pojan ruoista, jolle kotimaastakin löytyy vain 2 valmisruokaa jotka sopii, niin ruoat on pakko roudata mukana täältä asti. Ei ole todellakaan varmaa, että koko maasta löytyy sopivaa ruokaa pojalle. Ja koska kyse on lomasta ja hotellista, niin ruoan valmistaminen itse ei ole vaihtoehto. Lomalla on tarkoitus lomailla, eikä etsiä hikihatussa sopivia ruokia, saati "siedättää" pientä uusille ruoka-aineille. Eli mukaan lähtee 


- pari purkkia ruokaa per päivää kohti (yht. 28 kpl isoa purkkia!) 
- muutama hedelmäsose (ihan varulta jos hedelmiä ei heti löydy)
- muutaman päivän vaipat  
hirssimaitoa 2 litraa 
- Hollen hirssipuurojauhe
- pari pkt gluteenitonta leipää (löysimme sopivan <3, säilyy paremmin kuin omatekoinen), Schär Vollkornbrot
- mustikkamehutiiviste
- mustikkakiisselia 200 ml tetroissa (28 kpl)
- pähkinäpussi
- omat ruokailuvälineet joilla tykkää syödä

Ja tässä siis pelkästään kaikki ruokailuun tarvittavat. Painoa näille kertyy yli 20 kg, eli paljon enemmän kuin alle 2-vuotiaalla saa olla matkatavaroita (10 kg). Yhteensä meillä saa olla matkatavaroita 70 kg, joten olen yrittänyt survoa neljään matkalaukkuun tavarat mahdollisimman tasaisesti. Tällä hetkellä jokainen näyttäisi painavan himpun verran yli 15 kg, joten hiuksenhienosti ollaan vielä sallitulla alueella. Onpahan sitten ainakin paljon tilaa tuoda tuliaisia jos oikein innostuu shoppailemaan!

Itselleni on ollut vaikea keksiä vaatetta. Olen ensikertaa raskaana "kesällä", tai siis tarvitsen isolle mahalle sopivia kesävaatteita. Olen tehnyt pari blogissakin esiteltyä tunikamekkoa ja kierrellyt kirppareilla haalimassa sopivia äitiysvaatteita (ei niitä tähän aikaan kaupoissa myydä!) ja muutaman väljänmallisen kesäisen alevaatteen olen bongannut myös vielä ihan paikallisesti cittaristakin. Koot eivät ole ihan aina sattuneet nappiin, mutta hyvinhän nuo ostamani koon 46 shortsit näyttävän pysyvän päällä kun "vähän" kuroo nauhoilla :D Aika paljon matkalaukkuun on kuitenkin kertynyt vaatetta, luultavasti ihan liian paljon, mutta toisaalta en yhtään osaa sanoa millaisilla vaatteilla siellä pärjää. Nettikeskusteluissa olen toisaalta lukenut, että jotkut ovat joutuneet käydä ostamassa pitkähihaisia kun siellä tuulee lakkaamatta, ja sitten taas kun katsoo lämpötiloja jotka keikkuvat siellä 25 tienoilla auringon paistaessa, niin mene ja tiedä… Mieluummin liikaa kuin liian vähän, ettei tarvitsisi sieltä etsiä, kun tuskin ihan heti äitiysvaatekauppaa kuitenkaan kävelee vastaan :)
Näissä maisemissa huomenna! Täältä tullaan Gran Canaria! Kuva Finnmatkojen sivuilta uima-allasalueelta.
Hotellin promokuva, saa nähdä onko todellisuus tätä :D
Auton olemme vuokranneet viikoksi, jottei ihan tarvitse paikallaan kököttää. Hotellin ympäristö on kuulemma aika rauhallinen ja pieni, vain pari putiikkia ja kallista markettia lähistöllä. Ranta on ilmeisesti myös aika kivikkoinen ja merivesi kylmää, joten luultavasti ajelemme ahkerasti Maspalomaksen hiekkadyyneille viettämään rantaelämää. Lähellä on kuulemma myös Atlantico -ostoskeskus, jossa luultavasti saamme vierähtämään mukavasti muutaman päivän. 

Jos olet käynyt Bahia Felizissä tai Gran Canarialla, niin jätäthän kommentin mitä tykkäsit! Ja jos mielessä on joku kiva kohde lapsille, niin siitä vinkistä olen erityisen kiitollinen :)

Palaan asiaan myöhemmin, ehkä jo aikaisemmin mikäli netti toimii lomakohteessa! Adios!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Äidinvaisto(?)

Onko se äidinvaisto joka saa ajattelemaan ettei asiat voi olla ihan hyvin lapsella? Vai onko kyse vaan siitä, että äiti tuntee lapsensa ja luonteen niin hyvin, että se saa ajattelemaan vaikkakin edes alitajuisesti että jotain on vialla? Vai onko nämä kaksi täysin sama asia?

Aikaisemmin kerroin, että Eliaksesta on otettu vino pino verikokeita. Verikokeiden tulokset tulivat takaisin suurinpiirtein normaaleina, mutta kasvun hidastumisen takia saimme kuitenkin lähetteen lastenpolille. Vielä tässä asiassa ei ole edetty mitenkään, joten se jää vielä tulevaisuuteen selvitettäväksi. Mutta se äidinvaisto. Esikoisellamme Eemelillä on ollut... hmm... mitenkähän sen nyt muotoilisi, kasvavassa määrin ongelmia erinäisten asioiden kanssa. Eemeli saa puheterapiaa intensiivisesti edelleen, vaikka sinänsä kukaan ulkopuolinen ei huomaa puheen kanssa mitään ongelmaa, ja minulta toistuvasti kysytäänkin miksi Eemeli saa koko puheterapiaa, vaikka tuntuu ettei sitä kukaan muu kunnalta saa vaikka ongelmia olisikin. Taustalla on siis syvempiä syitä puheen ymmärryksen ja muistin kanssa, joita ei jokapäiväisessä elämässä voikaan huomata ellei vietä lapsen kanssa aikaa koko ajan. Kehitystä onkin tapahtunut huimasti, mutta eskarin alettua huomiota on alkanut herättämään Eemelin lyhytpinnaisuus yms. Mielestäni Eemeli on usein väsynyt, vaikka itse kieltääkin sen jämerästi. Näen sen kuitenkin Eemelin silmistä, ettei poika nyt käy ihan täysillä. Eemeli on myös valitellut kurkkukipua ja kaulaansa säännöllisin väliajoin. Muitakin juttuja on, ja näiden perusteella päähäni pälkähti pyytää verikokeet myös Eemelistä ja tarkemmin vielä kilpirauhasarvot. Lääkäri oli ehdottomasti vastaan kokeiden ottamista, kun otin asian puheeksi soittoajalla puhuessamme Eliaksen asioista. "Ei näillä oireilla ja kasvuprofiililla VOI olla ongelmia kilpirauhasen kanssa, mutta jos nyt ehdottomasti vaadit…."   Ja minähän vaadin!

Viime viikolla kävimme siis Eemelin kanssa verikokeissa. Poika ei ollut oikein tyytyväinen asiaan, mutta lopulta saimme kuitenkin kokeet otettua. Perjantaina sain tulokset neuvolasta, koska lääkärimme ei ollut paikalla ennen kuin huomenna tiistaina. Itse kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavana tulokset olivat minulle järkytys. Tsh reippaasti yli suositusten ja t4v alarajalla. Huoli äitinä on kova. Muistan itse sen "kooman" mikä minulla oli ennen taudin diagnosointia. Ei mikään ihme jos vähän kiukuttaa. Lapsen (ja aikuisenkin) keho kompensoi, ja tavallaan piilottaa oireet hyvin pitkään, eikä itse oloaan huomaa ennenkuin saa lääkityksen ja olo korjaantuu siihen mitä sen pitäisi olla. Ja nyt lapseni kärsii samasta asiasta. Huolestuttaa, itkettää…. Ennenkaikkea olen huolissani siitä, miten asia lähtee etenemään ja otetaanko nämä arvot tosissaan vai ehdottaako lääkärit "seuraamista", niinkuin aina muissakin asioissa. Yritin saada lasten endokrinologille (lääkityksen voi aloittaa vain lasten endokrinologi, ei edes lastenlääkäri) aikaa, mutta ei tietenkään sellaista ole tälle viikolle. Ja jotta asia ei olisi mitenkään helppo, olemme lähdössä kahden viikon etelänlomalle, joten asiaa ei saada etenemään mitenkään ennen loman loppua. Huoli lapsesta ja "rentouttava" etelänloma ei ole mikään paras yhdistelmä. Toki tiedän, ettei tilanne ole mitenkään akuutti, eikä siihen voi kuolla. Mutta että mahdollinen taudin diagnosointi ja hoidon aloitus siirtyy nyt ainakin kolmella viikolla, ja kun arvojen sekä olon korjaantumisessa kestää hoidon aloituksenkin jälkeen useampi viikko. Eli asia ei etene, ei sitten vaikka mitenkä pyörittelisin asiaa. Tuntuu kurjalle :(

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

I love TISSIS

Kaikki Me&I -kutsuilla käyneet tietävät varmaan tissiksen eli tissitunikan. Tunikaa/mekkoa on ollut valikoimissa monella eri kaudella joko kietaisuversiona tai tavallisena päänylivedettävänä mallina. Itselläni on yksi, ruskea pitkähihainen päänylivedettävä kukka-aplikaatiolla oleva. Totesin sen hyvin käteväksi imettäessäni Eliasta, ja nyt jo alkuraskaudestakin sitä pystyi pitämään leggareiden kanssa vähän väljempänä asuna. Nyt kun olen lievästi ilmaistuna innostunut ompelemisesta, niin tottakai halusin tehdä itselleni nyt useamman. 

Joku aika sitten tilasin Pehemialta sikapussin kankaita, siis sikana säkissä 6 metriä kangasta hintaan 60 e. Tässä säkissä saapui metrin pala mielestäni susirumaa trikoota, joten otin sen käsittelyyn testatakseni tissiksen kaavaa, jonka olin muokannut Ottobren Loving -imetystopista (02/2009) ja Me&I:n valmiista ja sopivankokoisesta tunikasta. Ja kappas, kaavahan ei tarvinnut yhtään muokkausta vaan oli täydellisesti istuva heti ekasta versiosta!


Kankaan puolustukseksi on vielä sanottava, että se näyttää paljon paremmalle valmiina tunikana ja muutenkin luonnossa. Kehtaan siis käyttää tätä ihmisten ilmoillakin (kukkakuosi-kammoisena)!

Toisen tissiksen tein Pehemialta tilaamastani PaaPiin Siimeksessä -luomutrikoosta, jota olin ihaillut jo pitempään. Muutenkin nuo PaaPiin kuosit on vaan niin ihania <3


Kangas on paljon tukevampaa kuin aikaisempi trikoo, ja jotenkin todella vaan niin ihanan tuntuista ja pehmeää. Olen ihan in luuv!!


The Masu pääsee jo mukavasti esille tässä tunikassa. Trikoo on siitä kiva, että se joustaa riittävästi raskausmasullekin ilman erillisiä kaavamuutoksia, ja sopii myös tavallisellekin masulle raskauden jälkeen! Kaavaa muokkasin eniten tuosta etumuksesta varrettuna malleihin, eli lisäsin korkeutta etupalasiin pari senttiä enemmän. Pienirintaisella nimittäin tuppaa tisut pullahtamaan hyvin helposti ja varsinkin kumartaessa turhan esille tuossa Me&I -versiossa, eikä se ole kovin mukava fiilis kun tissiliivit (parhaassa tapauksessa!) vilahtelee tunikan takaa :D

maanantai 20. lokakuuta 2014

Aplikointia, aplikointia - pipoja ja pöksyt

Olen ostanut nuo aplikointiin tarvittavat kaksipuolisen liimakankaan ja tukiharson varmaan pari kuukautta sitten. Aloitus on vain lykkääntynyt, kun en ole uskaltanut ottaa niitä työn alle. Monta ohjetta olen lukaissut aiheesta, ja lopulta into oli jo kasvanut niin kovaksi että uskaltauduin hommiin tuossa aikaisemminkin jo julkaissussa tähtisetissä, siis mahdollisimman yksinkertaisesti. Ja kun annoin pikkusormen, niin se vei tietysti mukanaan ihan totaalisesti. Kivaa, helppoa ja ennenkaikkea yksilöllistä! Aplikointikuvia saa netistä kätevästi kuukkeloimalla "colouring picture/drawing xxx", jossa siis äksät korvataan sillä mitä halutaan aplikoida. Tähtien jälkeen uskaltauduin jo ihan oikeaan kuvaankin, jonka aplikoin Eliaksen housujen lahkeeseen.



Kaavana sama Tikruliini kuin tähtisetissäkin.
Ja mitkäs ovatkaan sen helpompia toteuttaa kuin pipot ja niihin joku kiva pieni kuva! Olin joskus nähnyt (jossain) panda-aplikaation pipossa, joten sellainen idea tuli härskisti kopioitua. Tämän tein siis itselleni :)



Eemeli halusi tämän kyllä itselleen :)

Batman-fanille tein synttärilahjan 4-vuotispäivän kunniaksi.



Tiditiditiditidi - Bätmäääään!

Ja Lego-fanille tietysti Lego Ninjago -pipo 5-vuotissynttärilahjaksi.



Tuima ilmeinen Ninjago

Tämän korvapipon lämpimällä fleecevuorella tein Eliakselle. Kaavat piirsin Kukikkaat Kuosit -blogin ohjeiden mukaan, ja tästä tuli kertaheitolla sopiva ja suloinen päänlämmittäjä. Näitä voisi kyllä tehtailla lisääkin!


perjantai 17. lokakuuta 2014

Tilannepäivitystä

Kyllä täällä ollaan hengissä! On vaan jotenkin aikaansaamaton olo, ja ehkä yksi syykin selvisi tämän viikkoisella neuvolakäynnillä. Hb oli nimittäin romahtanut normaalista 140 tasostani vaivaiseen 113 lukemaan. Ilmankos hieman hyydyttää konetta. Tässä ollaan sitten suurten kysymysten äärellä, syödäkö oikeasti tehokasta ja vahvaa rautalääkettä ja kärsiä kiukuttelevasta mahasta, vai yrittää korjata hitaammin miedoilla rautavalmisteilla… äh, vaikeeta.

Täällä oli siis tuo KELA-neuvola tällä viikolla. Puoliväli on ohitettu ja äitiysavustushakemukset voi pistää menemään. Mitään isoja ylläreitä ei ole odottettavissa, koska pakkausta emme aio ottaa (Eliaksen kamat tallessa ja hyvässä kunnossa, eikä uusi pakkaus muutenkaan miellyttänyt silmää), ja koska raskauden laskettu aika menee reippaasti ennen Eliaksen 3-vuotispäivää, niin rahallinen puolikin menee vanhan päätöksen mukaan. Olo on noin muuten ihan ok, siis sitä väsymystä lukuunottamatta. Öisin supistelee aika reippaasti, niinkuin Eliastakin odottaessa, mutta päivisin olen vielä niiltä säästynyt. Pieni mies masussa melskaa aika kovasti, joten sen puolesta olen saanut olla aika huoleton.

Viime viikolla Elias oli kipeänä. Kuume nousi yli 39°C ja pieni rassu joutui oksentamaankin kuumeen takia pariin otteeseen särkylääkkeet ulos ennenkuin saatiin dropit pysymään sisällä ja kuume alas. Parin päivän jälkeen tästä vartalolle levisi hentoinen ihottuma, joka on nyt levinnyt jalkoihin. Hieman nyt pelottaa että jos kyseessä onkin joku rokko, joka pystyisi tarttumaan minuunkin ikävin seurauksin. Tokihan Eliaksella ja minulla on rokotukset kunnossa, mutta ei nekään nyt satavarmoja ikinä ole. Olemme käyneet myös Eliaksen kanssa lääkärissä ja laajoissa verikokeissa allergiaan liittyen, joten luvassa on jossain vaiheessa päivitystä niihin liittyen, kunhan saan itsekin selvää siitä missä mennään. Sopivia ruokia ei siis ole ainakaan lisää löytynyt, ja vahinkoaltistuksena puraistu riisipiirakan pala sai aika komeat ihottumat poskiin ja taipeisiin. Lisäksi nenä on edelleen tukossa ja kuvioihin on tullut kovaääninen nieleskely (syödessäkin), mikä kuulostaa todella häiritsevälle. Mikähän nyt sekin taas on, voi itku sentään!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kierrätetty tähtisetti taaperolle

Mua ei oikein nyt huvita mikään muu kuin ompelu. Päässä vilisee kaikenlaista ideaa, ja ei siis mikään ihme kun kirpparivaatteita laitellessa vedinkin puolet takaisin myyntiin pakatuista. "Tästä voisi tehdä housut, tätä voisi käyttää pipon sisällä vuorena, tästähän voisi tehdä aplikointimateriaalin, tää on ihanaa materiaalia…" Aargh! Tarkoitus oli raivata kaappia, ei suinkaan jemmata LISÄÄ ompelumateriaalia :D Ja kun takaraivossa raivosi vielä aplikoinnin testaamisen vimma, niin mikäs sen paremmin sopii testakappaleeksi kuin valmiiksi jo tuhottavaksi tuomittu materiaali. Siis hommiin!


Työn alle äiteen vanha, mutta ihanan pehmeä collegepaita!
Ekassa kuvassa (huomaa avustaja <3 ) olin jo ehtinyt keikata alaresorin pois, ennen kuin tajusin, että kuviakin pitäisi räpsiä. Alakuvassa paita, mitä siitä on jäljellä kaavojen leikkauksen jälkeen. Vielä jäi toinen hiha koskematta ja siitähän saa vielä vaikka mitä!

Valmis huppari takaa päin tähtiaplikointineen. Mun eka ikinä!

Taskut tikattu hunajakenno-ompeleella, ja sivusaumassa asiaan kuuluva ompelumerkki.

Tämmöinen tästä tuli!
Pitää kyllä sanoa, että olen tyytyväinen! Huppari ei tullut maksamaan kuin vetoketjun, pienen palan trikoota ja resorin verran. Nythän sitä alkaa kulkemaan kirppareilla ihan eri tavalla silmät auki etsien sopivia kangasmatskuja ompeluun. Sekin vielä! :D

Huppariin sopivat housut.
Housuissa ainoa kierrätysmomentti on nuo valkoiset tähtiaplikoinnit. Valitettavasti mustaa sopivaa kangasta minulla oli vain uutena, joten ne syntyivät sitten siitä. Ehkä se pelastaa vähän, että kangas oli ostettu EK:n palalaarista, ja oli huomattavasti edullisempaa kuin pinkasta vedetty…? Mallina nämä housut sopivat meidän hoikalle ja pienikokoiselle 1v 7 kk pojalle erittäin hyvin, vaikka ovat kokoa 86 cm (joihin siis normaalisti vielä hukkuu).

Haarapala tähtitrikoota.
Kaavoina näissä käytin Ottobre 1/2013 huppari- ja housusettiä Tikruliini ja Tikrutin, jätin vain tiikeriaplikaatiot pois. Taskun mallin nappasin uudemmasta Ottobrestä 4/2013 Stardust takista.

Mitäs tykkäätte? :)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Poikamaista elämää

Törmäsin Iltalehdessä tällaiseen juttuun. Tämä kuvaa lähes 100 %:sti poikalastemme elämää, joten pakkohan tätä on jakaa!

1. Tähtien sota vastaa uskontoa

Star Wars -pakkomielle iskee varhain ja se iskee lujaa. Ellet ole jo kuulunut George Lucasin faneihin, nyt viimeistään opit, mitä eroa on Darth Vaderilla ja Darth Maulilla. Tätä hulluutta vastaan ei ole rokotetta eikä hoitokeinoa, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antautua sen vietäväksi.

Kyllä, kyllä, kyllä! 4-vuotiaana se iski Eemeliin, eikä loppua näy. Nuorin Elias ei vielä ihan täysin asiaa käsitä, mutta lempilelu sattuu vaan tällä hetkellä olemaan valomiekka. Kappas vain!

2. Samaan aikaan vihaat ja olet kiitollinen niistä etuoikeuksista, jotka poikasi saa aikuistuttuaan

Jokainen vanhempi haluaa lapsensa onnistuvan. Sille ei kuitenkaan mahda mitään, että miessukupuolella on edelleen etulyöntiasema matkalla menestykseen. Se saattaa raivostuttaa, mutta toisaalta olla helpotus: jospa poikani ei tarvitsisi kamppailla yhtä kovaa kuin muiden.

Tämä kohta on varmasti totta. Vielä ei ole kokemusta asiasta lastemme ollessa näin pieniä, mutta kyllä "pojat on poikia" -lausahdus on kuultu tuttavapiirissämmekin useasti.

3. Pojilta saa parhaat halaukset

Pojan halaus on vilpitön. Siihen ei sisälly taka-ajatuksia eikä juonia taustamotiivina. Mikään maailmassa ei ole vilpittömämpää.

Lapsen halaus, tytön tai pojan, on varmasti maailman parhaimpia asioita. Mitä pienempi lapsi, sen vilpittömämpi on hellyydenosoitus. Ja niitä meillä jaellaan rutkasti. Eliaskin pussaa aamu-, päiväuni-, jälleennäkemis-, muutenvain- ja iltapusut hyvin auliisti ja kyselemättä <3

4. Pierut ovat hauskoja

Poikien mielestä ne ovat ratkiriemukkaita. Taitolaji, jossa kovaäänisyys ja paha haju ovat hyve. Jonain päivänä huomaat nauravasi heidän mukanaan. 

Tähän voi lisätä sen, ettei se myöskään hävetä. Mitä kovempi, sen parempi.

5. Kaikki peittyy pissaan

Näin tulee käymään. Vessanpönttö, kylpyhuoneen lattia ja matto, seinät. Kaikki. Pönttöön osuminen on opetteluvaiheessa vaikeampaa kuin luulisi.

Voi jösses, että äiti on polttanut päreitään tämän asian kanssa :D Pissaa on pesty edellisten lisäksi housuista (vaikka ne on heitettykin), kengistä, kaapin ovista… Luulen että meillä tehdään vessaremontti kunhan kaikki pojat ovat päässeet kouluikään. Ja toisen kerran kun muuttavat kotoa :D Ihanaa kuulla, että se on täysin normaalia.

6. Mikä tahansa käy aseesta

Vaikka kuinka yrittää siirtää rauhaa rakastavia periaatteitaan jälkipolvelle, ei se poikien kanssa noin vain onnistu. Pojat rakastavat aseita. Jos sellaisia ei leikkivälineiden joukosta löydy, he luovat aseen vaikka kepistä, vessapaperista, banaanista tai snorkkelista.

Aseleikit ovat normaaleja. Pojat oppivat niiden kautta ihmissuhteista, vihantunteistaan ja arvioimaan, mikä on oikein ja mikä väärin.

Kyllä, miekkoja ja aseita tehdään piirustuspaperista, tyhjistä paperirullista, teipistä, kurkusta, lusikasta, vaipasta, limutölkistä… siis t-o-d-e-l-l-a-k-i-n mistä tahansa.

7. Pojat ovat fyysisiä

Pojat valtaavat elintilansa siitä hetkestä, kun he syntyvät. He hyppivät huonekalujen päällä, höykyttävät toisiaan ja lyövät ja tönivät ilman syytä. Veljesten välinen halausote muuttuu tuossa tuokiossa kunnon taklaukseksi.

Mutta tämäkin on normaalia. Asiantuntijoiden mukaan fyysinen lähestymistapa elämään on hyväksi poikien ihmissuhteille ja älykkyydelle.

Vaikka meidän pojilla on ikäeroa melkein viisi vuotta, niin silti painitaan. Sohvalla ei kertakaikkiaan pysty istumaan normaalisti, vaan aina pitää aloittaa päällä puskeminen, nenän sorkkiminen, taputtelu, hyppiminen jne. Ja tätä säestää hervoton naurun remakka. Katso siinä nyt sitten telkkua.

8. Pojat eivät kuuntele

Tutkimusten mukaan poikien kuulo ei ole yhtä herkkä kuin tyttöjen ja kuulosta vastaava aivojen osa kehittyy pojilla hitaammin.

Näin ollen poikasi ei välttämättä niskuroi levittäessään onnellisena legopalikoitaan ympäri olohuonetta, vaikka häntä on kielletty näin tekemästä. 

Aaah, kiva kuulla, ettei se ole vain välinpitämättömyyttä :D

9. Marvelin ja DC:n sarjakuvasankarit vastakkain - kuka voittaa?

Hämähäkkimies vai Batman? Teräsmies vai Hulk? Pojalla on suosikkinsa ja hän haluaa tietää sinunkin mielipiteesi.

No tää on varmaan kompa, Batman TIETYSTI?!

10. Vaatteilla ei ole merkitystä

Vaatteiden ostaminen pojalle on helpompaa kuin tytölle, sillä he eivät pahemmin välitä, mitä ylleen laittavat. Asian kääntöpuoli on, että vaatteet ovat systemaattisesti tuhon omia. Housut repeävät polvien kohdalta. Pyykkejä pestessä saa miettiä päänsä puhki, miten kaikista ruohon, ruoan, mudan ja ties minkä jättämistä tahroista pääsee eroon.

Ei ole ei, koskaan ei ole tarvinnut kiikuttaa vaatteita takaisin kaappiin syystä etteivät olisi kelvanneet. Tosin Eemeli kun valitsee vaatteensa, valitsee hän lähes aina jonkun minun tekemistä vaatteista. Ilmeisesti kuitenkin kivat kuvioit ovat mieluisempia kuin perus yksiväriset vaatteet.

Ja yritäpäs etsiä kirpparilta kokoa 110 cm -> olevia poikien vaatteita. Kovin ovat harvassa moiset ihmeet. Ja jos löytyykin, yleensä ne ovat jotain 90-luvun perukoilta kaappiin jääneitä ihmeellisyyksiä, joita kukaan äiti ei ole kehdannut lapsensa päälle pukea. Tai vaihtoehtoisesti niitä juhlavaatteita, joita on käytetty tasan kerran eikä niitä sillä käyttökerralla kuin ihmeen kaupalla, ole saatu vielä rymyttyä rikki. Kun poika alkaa liikkumaan aktiivisesti, kuluvat vaatteet alushousuista talvihaalariin käyttökelvottomaksi viimeistään kahden kauden jälkeen. Tämän takia en osta talvihaalareita käytettynä. Ne on pesty sataa kertaan menettäen kaiken vedenpitävyyden ja ovat polvien ja pyllyn kohdalta paperinohuet (jos ei jo rikki).
11. Pojat rakastavat ehdoitta

Ja he rakastavat koko sydämestään. Siinä missä tytöt pienenä polkevat jalkaa ja huutavat jättämään rauhaan, ennen teini-ikää murjottavat ja teini-iässä pitävät mykkäkoulua, poikien rakkaus on vankkumatonta ja voimakasta.

Teineistä ei siis edelleen kokemusta, mutta rakkaus on kyllä läsnä vahvasti ainakin tässä iässä. Ja se myös sanotaan häpeilemättä.