Uusi polireissu

No nythän se myrkyn lykkäsi. Saatiin eilen puhelinsoitto, että tarjolla olisi peruutusaika korva-nenä-kurkkupolille, johon saimme lähetteen viime viikolla jatkuvan tukkoisuuden takia. Otimme tottakai ajan vastaan, koska mitä äkimmin sen parempi, tiedättehän!

Meidän otti vastaan polin ylilääkäri. Tutkittiin ne perusjutut, korvat, kurkku ja nenä. Todettiin, että nenässä on hieman sameata eritettä, mikä nyt sinänsä on normaaliakin tämän ikäisellä (sairastaavat "jatkuvasti" jotain kröhää). Elias antoi todella hyvin katsoa eikä itkuakaan tullut, niinkuin ei ennenkään kun vastassa on rauhallinen ja osaava lääkäri. Ja sitten tuli se iso uutinen: kitarisa on suurentunut, mikä saattaa olla tukkoisuuden takana. Normaalistihan näitä ei kuulemma enää juurikaan leikellä muusta syistä kuin juuri tukkoisuudesta ja/tai liimakorvien takia. Lääkäri kyseli minun mielipidettäni, ja vastasin että tietysti äitinä nukutus arveluttaa, mutta jos siitä apua saadaan niin onhan se tehtävä. Jatkuva suuhengityskään ei ole hyväksi tämän ikäisellä, koska se saattaa aiheuttaa kitalaen kaareutumista ja muita purentaongelmia jatkossa. Eli saimme lähetteen kitarisaleikkaukseen, ja mielellään peruutusajalle tammikuuksi ennen laskettua aikaani. HUH! Hoitaja kertasi ohjeet leikkaukseen valmistautumiselle, ja sovimme että tuon sitten omat eväät (allergioiden takia) mukana sairaalan osastolle. Operaatio tehdään kuitenkin päiväkirurgisena toimenpiteenä, eli aamulla sisään ja illalla kotiin. Onhan tässä sulattelemista, mutta pitää vaan toivoa että kaikki menee hyvin. Eihän se leikkaus sinänsä mitenkään iso juttu ole, mutta se nukutus tämän ikäisenä on sitäkin suurempi riski.

Niin ja lääkäri halusi ottaa myös RAST-kokeen kissalle, ihan varmuuden vuoksi. Tulokset kuulemme sitten tammikuussa, ja ei voi kuin toivoa ettei vastetta tule. Aikaisemminhan prickit näyttivät negaa, mutta voihan sitä myöhemminkin allergisoitua. Toivon kaikkien puolesta ettei kissa-allergiaa ole, koska Elias ja Ninja ovat ihan parhaat kaverit ja Elias rakastaa kissoja yli kaiken. Eikä muukaan perhe ihan kevyin mielin olisi rakkaasta karvaisesta perheenjäsenestä luopumassa. Olisi kuitenkin surkeaakin surkeampaa jos allergia äityisi astmaksi kissan takia… En ole kuitenkaan huomannut, että tukkoisuus tai muut oireet vähenisivät meidän ollessa muualla, joten ehkä ei vielä kannata murehtia asiaa.

Pitää myös kehua meidän reipasta taaperoa! Ennenkuin menimme lääkäriin, kerroin Eliakselle mitä täti tulee tekemään. Elias nosti myös hihaansa ja osoitti kyynärtaivettaan kuin kysyen onko verikoetta :D Sanoin, ettei tällä kertaa, mutta jouduin kuitenkin sitten perumaan puheeni ja onneksi Eliasta ei se tuntunut haittaavan. Kun menimme labraan, Elias muisti tietysti heti mitä siellä tehdään. Kääri itse hihat ylös, ja tarjosi käden labratätille. Kun pisto tuli, Elias vain hieman ynähti, muttei itkenyt YHTÄÄN! Tästä johtuen sai sekä labratätiltä, että äidiltä monet kehut ja oikein tuplatarrat että oli niin reipas mies. Ihan uskomaton suoritus tämän ikäiseltä! Äiti on enemmän kuin ylpeä <3

Lääkärissä ex tempore

Isoveli Eemeli käy säännöllisesti puheterapiassa keskustan lääkäriasemalla. Ja samalla me Eliaksen kanssa odotetaan siellä käytävillä tunnin loppumista. Tänään odottaessamme mieleeni juolahti kysellä vastaanotosta aikaa nenälääkärille Eliaksen tukkoisen nenän takia. Tukkoisuus ei siis ole oikeastaan parantunut, eikä hampaitakaan ole näkynyt. Ja viime yö oli kuin parhaimmastakin horror-showsta kiljumisineen. Kävimme jo kerran aikaisemmin lääkärillä saman asian takia, mutta koska lääkärillä ei ollut välineitä kurkata nenään, ei minkäänlaista vastinetta saatu käynnistä (rahat kelpasi kyllä…). Onneksi väsyneet aivot toimivat sen verran, että älysin kysäistä aikaa, sillä pääsimme samantien osaavalle lasten nenälääkärille! Kertakurkkaus nenään (ei edes sitä "välinettä" tarvittu) ja syyllinen paljastui: nenän alakuorikot ovat umpeenmuurautuneet. Ihmekös kiukuttaa öisin kun henki ei kulje. Lääkäri oli oikein ystävällinen ja ihana ihminen ja lupasi, että nenä saadaan auki, enkä minä muuta halunnutkaan kuulla, ihanaa!! Hoitosuunnitelmana on siis kokeilla ensin kortisonisumutetta nenään 2 viikon ajan, ja jos vastetta ei tule, niin sitten tehdään pienimuotoinen nukutuksen vaativat toimenpide, jossa nenän limakalvonalaista kerrosta vaurioitetaan kuumalla vedellä, jolloin se tavallaan arpeutuu ja vetää samalla limakalvon kasaan mukanaan. JA AVAA NENÄN! Samalla kuulemma napsaistaan kitarisakin pois kiusaamasta. Tämä on kuulemma joku suht' uusi toimenpidemuoto, jota on tehty aikasemmin lähinnä HYKSissä. Ja pienet potilaat ovat kuulemma saaneet tästä avun. Suun kautta hengittäminen pitemmän päälle ei ole muuten mitenkään hyväksi, sillä se voi vaikuttaa mm. purentaan, joten sen takia tämä vaiva olisi todella hyvä hoitaa kuntoon.

Jotenkin helpottaa kun nyt on selvä suunnitelma tämän asian suhteen, ja periaatteessa jatkossa Elias pystyisi nukkumaankin tuon asian korjaannnuttua. Olisinpa vain aikaisemmin tajunnut kysellä eri lääkärin mielipidettä, kun se edellinen lääkäri ei nähnyt mitään vikaa nenässä olevan :(

Hieman on hiljaista ollut taas blogimaailmassani valvomisista johtuen. Äly ei vaan kulje riittävästi sujuvan tekstin tuottamiseen, saati järkevien kommenttien kirjoittamiseen. Rakennusprojekti alkaa edetä tontin (etsimisen) muodossa jos pankista saadaan vihreää valoa (saako hoitovapaalla lainaa?!). Huhhuh, jännittää!

Allergia pohdintaa ajatusten selkeyttämiseksi

Tämä on taas niin tätä. Tässä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoden iän ylittänyt, pitäisi alkaa miettimään uusia ruoka-aineita ruokavalioon, eikä suinkaan etsimään nykyisestä ruokavaliosta pois jätettäviä. Viime viikot ovat olleet yhtä taiteilua ruokien kanssa. Iho on ollut pahoilla kutisevilla länteillä, yöllä on huudeltu, pyöriskelty ja hinkattu silmiä. Viime päivät on kakka polttanut pyllyreiän punaisille pilkuille (kaikki varmaan tahtoo tietää tämän, mutta allergisten lasten vanhemmille tämä on ihan jokapäiväinen huolenaihe). Ja kyllä, vaippa on vaihdettu HETI lastin saavuttua, ja tätä on siis tapahtunut usein. On piereskelty urakalla ja kieltäydytty ruoasta. Mitähän vielä… Rasvaa ja kortisonia on kulunut! Sekä antihistamiinia, niinkuin ennenkin.

Pari päivää olen pitänyt ruoka-aineet nyt minimissään, ja niissä "turvallisiksi" oletetuista. Ja silti on aamulla sängystä noussut vähemmän ihanan punaposkinen herra. Eli joku näistä viidestä turvallisesta ruoka-aineesta on muuttunut pahikseksi? Aikaisemminhan on näin käynyt soijalle ja quinoalle, eli täysin mahdollista myös nyt. Kukkakaali? Hirssi? Muuta en toivo kuin, että toivottavasti ei hirssi! Hirssi on meidän ainoa käytössä oleva vilja, ja ainoa josta saa puuron keitettyä. Kauraa ja riisiä on yritetty saada ruokavalioon, mutta huonolle näyttää, valitettavasti. Elimistö ei vaan taida olla vielä valmis niille.

Vai olisiko tämä oireilu vaan siitä, että Elias on ollut "semikipeä" viikon ajan. Viime lauantain vastaisena yönä nousi kuume, joka laski onneksi seuraavan päivän illaksi. Siitä asti on poju ollut vähän räkäinen ja väsyneen oloinen. On nukkunutkin päivisin enemmän, eikä siis ruokakaan ole oikein maistunut. Lihat olen ujutellut pääasiassa hedelmäsoseisiin, jotta edes proteiinia saisi riittävästi. Ruoan huonoon maistuvuuteen voi tietysti syynä olla myös hampaat, kun näyttää että ikenet aristaa. Ja se nenäkin kun on tukossa. Mistä näistä tietää. Esikoisen aikaan ei ollut huolta mistään näistä. Ikinä ei oltu kipeänä, ikinä ei tarvinnut miettiä sopivaa ruokaa, ikinä ei tutkittu kakan koostumusta. Oppia ikä kaikki :(

Vaikka miten olisi kipeänä, niin aina jaksaa vedellä vessassa paperit lattialle :D

Tukossa. TAAS.

Meidän pienen isännän nenä on taas ihan umpitukossa. Hereillä ollessa tilanne on ihan siedettävä, eikä sitä nyt oikeastaan edes huomaa. Mutta heti kun uni tulee, alkaa tuhina, vinkuna, kuorsaus, you name it! Ei auta kostutus (makkarissa ilmankostutin + nenään Physiomer baby), ei auta pystyasento (pinniksen toinen pää koholla, vaivaa myös autossa istualtaan nukkuessa)... No mitäpä muuta sitä vielä voisi kokeilla? Ainoa apu tulee Naso-suihkeessa, mutta eipä sitä saisi käyttää muutamaa päivää pitempään (öö, lasketaanko myös yöt jos päivällä ei käytetä?! :) ) 

Tästä samasta asiasta postasin jo aiemminkin, mutta tilanne parani sitten itsestään kun toiset ylähampaat tuli ikenestä läpi, vähän niinkuin arvelinkin ja toivoin. Mutta että taas. Lisää hampaita? Hyvin pieni ja lähes olematon nuha? Allergia? Isot risat? Ääh, kun tietäs! 

Alkaa äidillä taas silmäpussit kasvaa kun kuuntelee tuota metelöintiä eikä pysty nukkumaan. Eikä sankarin itsekään tule kovin hyvin nukuttua kun koko ajan yrittää hengittää nenän kautta laihoin tuloksin ja nousee sitten vähän väliä istumaan vaikka nukkua pitäisi. Mistähän sitä apua voisi edes yrittää lähteä etsimään, kun kerran näin pienen nenään kurkkaaminen vaatii kuulemma erityistyökaluja ja -asiantuntemusta? Onko kenelläkään tietoa hyvästä lasten nenä-kurkku-korvalääkäristä tarvittavin välinein pk-seudulla?

Vinkunaa, pihinää ja narskuttelua

Eliaksen nenä on ollut tukossa nyt varmaan pari kuukautta. Sitä on yritetty hoitaa kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla. Monta yötä olen kuunnellut kun Elias yrittää epätoivoisesti hengittää nenän kautta, mutta ilma ei ole kulkenut läpi sitten millään. Tuloksena ollut vain kamala nenän vinkuminen ja pihinä. Ja lopulta siihen on hermostuttu, ja herätty huutamaan. Joskus taas poika itse on saanut nukuttua vinkumisesta huolimatta, mutta minä olen vain kuunnellut toisen epätoivoista hengitysyritystä sydän syrjällään saamatta itse unta. 

Pari yötä sitten elämä meni ihan puhtaaksi huudoksi, ja tilanne laukesi vasta Naso-sumutteella ja särkylääkkeellä. Koska kotikonstit loppuivat (ja koska olemme nyt mummolassa ja muutkin haluavat nukkua), varasin ajan paikalliselle korva-nenä-kurkkulääkärille. Lääkärikäynnistä emme kostuneet kuin uuden allergialääke-reseptin (Aerius), ja kehotuksen mennä sellaiselle lääkärille, jolla on välineet kurkata näin pienen lapsen nenään. Olisipa ollut kiva juttu jos olisin tiennyt osata varmistaa ko. asian jo aikaa varatessani, niin olisimme satasen rikkaampia… Allergiasta tukkoisuus ei kuulemma lääkärin mielestä johdu, koska näin pienet eivät reagoi allergiaan nuhalla (en tiedä uskonko). Ja ainoa keino selvittää syy on juuri tuo nenään kurkkaaminen ohuella taipuisalla välineellä. Kitarisat myöskään eivät kuulemma vaivaa näin pieniä kuin äärimmäisen harvoin (en kyllä ihmettelisi jos sekin lottovoitto olisi saatu), eikä nykyään niitä edes leikata alle 2-vuotiailta jos vaivaavatkin (pyydän kyllä toisen mielipiteen jos kitarisoista syy löytyisi).

Illalla sitten pöydän ääressä istuessamme alkoi vierestä kuulua selkäpiitä karmivaa narskutusta. Ihan kirjaimellisesti, sen verran hyytyvän kuuloista se oli. Eliashan se siinä istui tyytyväisenä ja hankasi alahampaitaan… siis mitä vasten, eihän siellä ole muita hampaita? Pikainen tarkistus pienoisen tappelun kera ja sieltähän ne paljastui, kaksi juuri yläikenen puhkaissutta pientä helmihammasta! Voi että, niitä on sitten vissiin tehty taas oikein urakalla. Ja nyt ne on siinä, ihanaa! Nyt vain sopii toivoa, että helpottaa edes hetkeksi. Jospa tuo tukkoisuuskin olisi ollut noiden ylähampaiden aiheuttamaa, ja nyt tuo todella ärsyttävä vaiva helpottaisi.

Pahoittelen muuten edelleen tätä hiljaiseloani. Harmittaa kyllä vähäsen, että olen pudonnut ihan kärryiltä mitä täällä maailmassa tapahtuu. Olen kyllä käynyt satunnaisesti lukemassa teidän muiden blogeja, mutta kommentointi puhelimella on sen verran työlästä että olen jättänyt sen suureksi osaksi tekemättä. Lupaan parantaa tapani, kun palaamme arkeen tuossa tammikuun loppupuolella. Ehkä te kestätte sen verran vielä! :)