"Kauhuloma" Kanarialla - kun lapsi sairastuu äkillisesti

Niin, eihän se ole loma eikä mikään jos ei saada vähän yöllistä toimintaa lomalla! Harmi vain, että meidän kohdallamme se tarkoittaa jotain ihan muuta kuin ehkä muilla. Onneksi tilanne on ohi, ja näin jälkikäteen voi vain ihmetellä miten kovin erilailla voi asiat hoitua.

Oli loman neljäs päivä. Olimme tietysti uiskennelleet hotellin altaissa, vaikka ne eivät olleet mitenkään lämpöisiä. Lapsethan eivät moisesta yleensä hirmuisesti piittaa, vaan uimaan on mentävä vaikka huulet sinisinä. Jo edellisenä päivänä Elias oli osoittanut lieviä vilustumisen merkkejä, ja tänä iltana sitten huomasin että poika hengittääkin vähän vaivalloisemmin. Oli kuitenkin jo nukkumaanmenoaika, joten ajattelin että jospa se pojan nukahduttua tasoittuisi. No eipä tietenkään, vaan yöllä 1-2 aikaan pojan hengitys alkoi olla tahtia 70 x /min, ja lopulta alkoi jo vinkumaankin. Samaten kuume alkoi nousta, tunsin sen hehkuvasta ihosta, vaikka kuumemittari tietenkin oli siellä koti-Suomessa. Ja sitä mukaan kun hengitystahti tiheni, nousi sykekin pojan joutuessa työskentelemään ahkerammin saadakseen happea. Eikun kuumelääkettä antamaan. Siinä sitten mietit paniikissa ja yrität surffailla hotellin surkealla netillä etsien tietoa läheisistä hoitopaikoista. Muutaman pitkän tovin jälkeen soitin sitten Finnmatkojen päivystykseen ja tiedustelin asiaa sieltä. Saimme ohjeeksi mennä läheisen San Agustinin kylän "Hospiten Clinica Roca" yöpäivystykseen, joka oli siis lähin meitä oleva yöllä auki oleva klinikka. Tässä vaiheessa kiitin onneamme, että meillä oli auto käytössä, eikä tarvinnut raahata vinkuvaa poikaa enää minnekään taksiasemalle!

Klinikalla vastaanottoapulainen täytätti tietysti ensimmäisenä vakuutuslaput ja käski istumaan. Poika vinkuu edelleen. Kukaan ei tule katsomaan. Meitä ennen on ruotsalainen nainen, jolla ei näytä olevan päällisinpuolin mitään vaivaa. Odotamme, odotamme. Alan tuskastua odottamiseen, MIKSI MITÄÄN EI TAPAHDU?! Vihdoin, ehkä tunnin-parin päästä kyllästyneen näköinen espanjaa puhuva lääkäri ottaa vastaan. Kyselee tulkin välityksellä, tutkii korvat (ei vikaa), kuuntelee HUUTAVAN lapsen keuhkot (hyvät hengitysäänet?! kuulet varmaan yhtään mitään…), ottaa happisaturaation (96%), mittaa kuumeen (ei kuumetta, koska annoin kuumelääkkeen…huoh). Diagnoosi: lapsi hengittää nopeasti koska huutaa. WTF? Öö, lapsi hengittää niin nopeasti ja vinkuu, jonka vuoksi sinne alunperin menimmekin. Ei irtoa avaavaa, ei mitään. Lapsi on terve. Yritän selittää, että meillä Suomessa kyllä saisi salbutamolia, jolla lapsen keuhkot saisi avautumaan ja hengitys taas kulkisi. Ei, ei voi antaa koska on yleislääkäri, eikä yleislääkäri voi hoitaa alle 2-vuotiasta. Menkää Las Palmasiin lastensairaalaan jos teitä ei diagnoosi tyydytä. Keskustelu ei johda mihinkään, lääkäri on päättänyt että lapsi on terve eikä hengityksessä ole vikaa. Antakaa rahat, tuossa ovi. Miksi meidän ylipäänsä otettiin vastaan klinikalle, vaikka vuorossa on lääkäri joka ei voi alle 2-vuotiasta hoitaa, on edelleen meille suuri mysteeri. Lähdemme ulos hämmentyneenä, onneksi Elias on kuitenkin rauhallinen, mitä nyt vain vinkuu ja puuskuttaa kuin höyryveturi.

Keksin soittaa kotimaamme sairaalapäivystykseen. Kellohan alkoi olla jo 6 kotimaassa. Hoitaja, joka vastaa ei halua ottaa vastuuta hoito-ohjeistamme, mutta saan kuitenkin hyvää tietoa. Happisaturaatio on siis alentunut, jonka lapsi kompensoi hengittämällä nopeasti. Tätä voi jatkua pitkäänkin. Suomessa olisimme saaneet salbutamolia lähes automaattisesti, ja tätä hoitamattomuus käytäntöä hoitajakin kovasti ihmettelee. Keskustelun päätteeksi rauhotun ja saan tehtyä päätöksen. Elias on rauhallinen ja yleiskunto kuitenkin tilanteeseen nähden hyvä. Odotamme aamuun torkahdelleen ja menen ensimmäisenä avautuvaan apteekkiin kysymään apua. Saan salbutamolia sekä aerosolina että liuoksena, ja vielä ihan tuttuna Ventolinena. Annan liuosta ensimmäisen annoksen, ja kas! Ihme (niinpä niin… ihme kun lääke auttaa) tapahtuu, poika alkaa hengittämään normaalisti. Loppupäivän ja vielä illallakin annan Ventolin-liuosta suun kautta, eikä hengitysoire palaa. 

En voi käsittää miten leväperäistä suhtautumista vinkuvaan poikaan saimme lääkäriasemalla. Entä jos kyse olisi ollut oikeasti vaikeasta astmakohtauksesta? Olisiko poika kuollut hapenpuuteeseen ko. klinikalla? Saaren lastensairaalaan on kuitenkin tuolta "turistirannikolta" ihan hyvä ajomatka. Miten niinkin tavallisen lääkkeen saaminen voi olla noin kiven alla, lääkkeen joka varmasti auttaa? Joka kerta kun ajattelen asiaa, tulen vihaiseksi. Oliko kyse siitä, että olimme ulkomaalaisia, vai oliko lääkäri yksinkertaisesti vain ammattitaidoton? Kaikkiin kyselyihimme vastattiin vain ylimielisesti ja espanjalaisella kiihkeydellä, siis mitään yritystäkään olla ystävällisiä tai avuliaita. "Ei ole meidän vikamme, että lapsi hengittää noin! - No lapsenkos…? "Olemme tehneet tutkimukset, eikä lapsessa ole vikaa". - Kyllä tuo happisaturaatio on alentunut ja ei hengityskään ihan normaali ole. "Ymmärrätkö ettemme voi asialle mitään" - EN YMMÄRRÄ. "Emme ole nyt Suomessa". - Kyllä, olen valitettavan tietoinen asiasta…

Summasummarum. Jos sairastut Kanarialla (tai lapsesi), mene apteekkiin, sieltä saat avun. Ehkä jos kyse on aikuispotilaasta ja murtuneesta jalasta, saatat saada paremman avun lääkärissä, mutta muissa tapauksissa en ole laisinkaan varma. Älä tuhlaa edes vakuutuksesi rahoja ainakaan kyseiselle (rahastus)klinikalle. Kehuja annan Finnmatkojen päivystykselle, joka vastasi ystävällisesti ja opasti meitä. Soittivat vielä seuraavanakin päivänä meille ja varmistivat että Elias on kunnossa. Annoin kyllä palautetta, ja sanoikin ohjaavansa seuraavat lapsipotilaat toiselle klinikalle, jossa EHKÄ hoidetaan lapsiakin.

Pahoittelen hieman sekavaa tekstiä. En voi edes kirjoittaa asiasta raivostumatta :D Kokonaisuudessaan loma oli kuitenkin oikein ihana, ja onneksi selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä! Tiedämmepä nyt ainakin, että Eliaksella on taipumusta tähän tyyliseen infektioastmaan tms., ja alamme raahaamaan Ventolinen mukana reissuillakin.

Gran Canaria: Bahia Feliz ja Tres Vidas

Kahden viikon Gran Canarian loma on takana. Viimeistä päivää viedään, ja huomenna on paluu lumiseen kotimaahan. Olimme saaren turistirannikolla, ja tarkemmin Bahia Felizissä Blue Village Tres Vidas hotellissa. Säät suosivat enemmän ekan viikon aikana, mutta ei toisellakaan viikolla vettä satanut vaikka pilvessä olikin enemmän. 

Bahia Feliz

Paikka on pieni. Todellakin. Alue on oikeastaan ensimmäinen turistikylä lentokentältä saavuttaessa, ajoaika noin 20 min.

Hotellin ympäristöä

Kylä koostuu hotelleista, jotka ovat lähes kaikki TUIn omia hotelleja, joten asiakaskuntakin koostuu pitkälti pohjoismaisista (lapsi)perheistä.

Bahian ohi kulkevat tiet. Kuvassa näkyy oikeastaan koko alue.

Kylässä on hotellien lisäksi pari turistikamaa myyvää kauppaa, eli rantaleluja ja -vaatteita. Lisäksi kylässä on yksi isompi (pieni kuitenkin) supermarket, Hiperdino jossa hintataso on kohtuullisen edullinen.

Etualalla autonvuokraus, klinikka ja luontaistuotekauppa. Takana hotellit Las Pitas ja Monte Feliz.

Bussit kulkevat Maspalomaksen ja Las Palmasin suuntaan useasti tunnissa, ja taksakin on kohtuullisen edullinen. Jos suinkin pystyy, kannattaa kuitenkin vuokrata auto, sillä pääsee sitten paremmin varsinkin lasten kanssa liikkumaan ilman aikataulutusta.

Hiekka erämaa tien toisella puolen. Ei mitään nähtävää.

Meillä oli auto 10 päivää, jota kyllä tuli käytettyä ahkerasti. Ajaminen on saarella turvallista eikä liikennekään ihan mahdotonta ole, tai ainakin huomattavan paljon helpompaa kuin esim. Ranskassa Pariisin ympäristössä. Auton vuokraus on myös edullista, sillä kilpailu on kovaa. Auto kannattaa vuokrata etukäteen esim. suoraan Finnmatkojen kautta, sillä me ainakin saatiin se vieläkin halvemmalla kuin paikanpäällä. Eka viikko maksoi 150 e Avialta, kun taas siihen 3 pv lisää Orlandolta hotelli Orquideaa vastapäätä maksoi 83 e. Etuna tietysti myös se jos vuokraa auton matkatoimiston kautta, on ongelmatilanteissa oppaan palvelut käytettävissä. Meillä vuokraus sujui hyvin kummastakin, vaikka Orlandon auto olikin jo parhaat päivänsä nähnyt ja kolisi pahaenteisesti. 

Hotellin ranta.

Auringonnousua ekana aamuna.

Kävellen pääsee myös helposti Maspalomaksen suuntaan. Seuraavan mäen takana ovat San Agustin ja Playa de Ingles. Jo San Agustinista löytyy huomattavan paljon enemmän kauppoja ja apteekki, jonka palveluja valitettavasti tarvittiin heti loman alussa. Kerron myöhemmässä postauksessa tarkemmin, mutta mainitsen tässä heti kättelyssä että lähin lääkäriasema on pelkkää rahastusta ilman apua. Apteekista sen sijaan saa paljon Suomessa reseptillä olevia lääkkeitä ihan pilkkahintaan jos vain osaa kysyä ja tietää mitä tarvitsee. Näin mekin saimme avun todella kovasti säikäyttäneeseen vaivaan.

Näkymä vuorelta San Agustiniin ja Inglesiin. Horisontissä näkyy Maspalomaksen dyynit.

Tres Vidas

Hotelli jossa olimme on oikeastaan vain huoneisto. Respa, ateriat, altaat ja oppaat ovat viereisessä Hotel Orquideassa.

Rantaan vievä kiveys huoneen edessä.

Huoneistot sijaitsevat jyrkässä rinteessä, mutta meidän design-huoneisto oli alimmaisena ja lähinnä hotellia. Tämä olikin kiva juttu, sillä tämän mahan ja taaperon rattaiden kanssa liikkuminen aterioille ja takaisin olisi ollut vaikeampaa. Muutamassa ylemmässä huoneistossa oli oma uima-allas, joka jaetaan 4 huoneiston kanssa.

Oma terassi

Tokihan siinä olisi tullut samalla kuntoiltuakin, mutta parempi näin :) Itse huoneisto oli rempattu IKEAn kalusteilla ja oli ihan perussiisti. Keittiössä oli mikro, jääkaappi ja keittolevyt mikäli ruokailun olisi halunnut hoitaa itse.

Ignore the mess ;)

Vessa

Hauskana yksityiskohtana lapsille oma pesuallas

Meillä oli puolihoito sisältäen aamupalan ja illallisen, mikä oli juuri sopivasti.

Aamupalalta

Aamupalalla tankattiin sen verran, että pärjäsi päivän touhut illalliseen saakka ilman harmitusta maksetusta ja väliin jääneestä lounaasta, mikäli olisimme ottaneet all inclusiven. Ateriat olivat todella hyviä ja vaihtelua oli kivasti. Toki kahden viikon matkaan sattuu pakostakin samaa ruokaa, mutta itse en ainakaan kyllästynyt valikoimaan. Pysyviä ruokia oli oikeastaan vain pasta-asemalla: spagetti, jauhelihakastike ja ranskalaiset sekä vaihteluna pizza, burrotit, cannellonit ja joku kastike. Päivittäin vaihtui myös "carving stationin" liha (lammas, possu, kana, kala), jota kokki oli leikkaamassa ruokailijoille. Risotto oli myös buffetissa päivittäin, vaihtelevalla koostumuksella. Buffet illallinen maksoi 20 e per aikuinen, jos et sitä ollut varannut etukäteen, sisältäen juomat (viinit, sangria, limut, mehut).

Hotellin altaat olivat aika pienet ja mikä ikävintä, aika kylmävetiset. Altaiden lämpötilaksi ilmoitettiin 25 astetta, mutta vesi tuntui paljon kylmemmälle kuin merivesi.

Loppulomasta tajusimme, että toinen allas oli hieman lämpimämpi, joten ei mikään ihme että kaikki hotellien asukkaat olivat samassa altaassa.

Allasosaston kylmempi allas aamuvarhaisella

Lastenaltaan kaatuva tynnyri

Ranta hotellissa taas ei ollut mitenkään erikoinen, ei puhettakaan hienosta valkeasta rantahietikosta, vaan ennemmin ranta-aines muistutti savikkoa. Onneksi parempia rantoja löytyy lähempää ja kauempaa, ja onneksi meillä oli auto käytössä.

Hotellin rannalla vesipeto

Hotellialueella järjestettiin jonkun verran ohjattua toimintaa, mutta itse emme osallistuneet, koska olimme omatoimisesti menossa pitkin saarta koko loman ajan.

Lapsille alueella oli minigolfrata 2e per tyyppi ja leikkipuisto.

Hotellin isona miinuksena pitää mainita nettiyhteys. Wifi on ilmainen ja saatavilla koko hotellin alueelle, mutta toiminnaltaan todella epävarma. Ongelmitta yhteys toimii vain öisin, ja aamuvarhaisella. Puhelimella päivittäminen on vaikeaa, koska 95% kerroista yhteys ei lataa mitään. No eihän sitä nettiä tietenkään lomalla välttämättä tarvitse, mutta hulluksihan sitä tulee kun näkee että viesti tullut messangeriin muttei pääse sitä lukemaan :D

Kaikenkaikkiaan Bahia Feliz on siis ennenkaikkea rauhallinen ja hiljainen paikka. Juuri sopiva meille! Viereisen Inglesin ja Maspalomaksen rannat olivat kuin eri planeetalta järkyttävän suurine ihmismassoineen ja valtavine hotellineen. En usko että olisimme viihtyneet läheskään niin hyvin toisessa paikassa kuin juuri täällä. Yöt sai nukkua rauhassa ilman möykkääviä seinänaapureita. Bahia Feliz, niinkuin muutkin rannat, ovat kuitenkin lähekkäin toisiaan, joten siirtymällä pääsi helposti sinne mitä kaipasi. 

Lisää matkakertomusta luvassa myöhemmin!