Uusi sota(korvike)suunnitelma, taas...

Alkaa oikeasti jo naurattamaan tämä homma. Miten voi lapsi olla näin allerginen lähes KAIKILLE maidontapaisellekaan? Neljäs korvike, siis Neocate LCP -kokeilu, päättyy tänään viikko aloittamisen jälkeen. Masuvaivoja on ollut koko tämä kokeiluaika, mutta tänään herätessä löytyi sitten iloisen ärhäkän punainen syheröinen ihottuma kauttaaltaan ylävartalon alueelta. Tuttu juttu jo tämä, eli kortisonit iholle ja Ataraxia suuhun helpotukseksi. Eliashan on maissiallerginen, joten luultavammin tämä syherö johtuu siitä. Eilen illalla annoin n. 1 dl verran Neocatea, joka oli näköjään liikaa. Pienen päiväannoksen Elias tuntui kestävän, mutta kerta-annoksena tuo ei enää käynytkään. Ja muutenkin, annoksen kasvaessa tuli kuvioihin mukaan pikkuhiljaa kovat mustat kikkareet, joita on pitänyt vähän väliä ängätä vaippaan laihoin tuloksin. Monille Neocate aiheuttaa kuulemma ummetusta, joten ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä. Onpahan nyt koettu tuokin, että kakka on kovaa, kun normaalisti ei ikinä.

Soittelin tänään allergialääkärillemme kokeilun päätöksestä. Tapansa mukaan vähäsanaisesti kertoi lähettävänsä uuden resepti maitokokeiluun, eli Alfamino tällä kertaa. Siinä taitaa olla sitten viimeinen maitovaihtoehto, ennen mantelimaitoon tai veteen siirtymistä. Alfamino ei kuulemma sisällä maissia (luulin kyllä että sisältää glukoosisiirapissa?), joten ehkäpä siitä meille maito. Mutta toisaalta, siinä on taas perunatärkkelystä, ja perunahan ei myöskään Eliakselle käy. Imetystä voin tietysti jatkaa tiukalla dieetillä, mutta motivaatio alkaa olla vähissä. Sinänsä kielletyt herkut eivät niinkään houkuta, vaan se vapaus syödä ravintolassa jos on nälkä ulkona liikkuessa. Ja se että joskus saisi jotain valmiina ilman, että alat kokkailemaan pitemmän kaavan mukaan. Huomaa myös, että pieni lisäravinto olisi paikallaan myös Eliakselle. Viime yönä söi vain kerran (ei ole tapahtunut kuin kerran aikaisemmin kauan sitten), koska ensimmäisen kerran herätessään huutamaan tissi ei todellakaan kelvannut, vaan sitä alettiin järsimään hullunlailla samantien kun rinta suuhun ylsi. Ja sama toistui toisellakin heräämiskerralla, mutta lopulta suostui rauhoittumaan ja imemään pureskelematta. Auts ja auts, voin kertoa että ei tee mieli YHTÄÄN enää imettää, vaan kauhulla odotan ensi yötä. Hohhoijaa, toivottavasti tämä sentään on vain joku vaihe ja järsiminen loppuu yhtä nopeasti kuin sai alkunsakin. 

Eroahdistusta ja leikki-itkua

Taidan vain joka kerta päivitellä sitä miten aika kuluu nopeasti. Vasta äskenhän tuo pieni ukko törötti istua sitterissä jäykkänä ja katsoi kieroon kun otin kuvia tästä meidän uudesta ihmeestä. Ja nyt se jo liikkuu ihan itse paikasta toiseen ja kasvattaa luonnettaan. Sekä niitä hampaita, joita on nyt peräti kaksi kappaletta alapuolella. Paljon on tullut uusia taitoja, joita myös sitten treenata päivin öin. Viikottain tapahtuu jotain sellaista, josta huomaa vauvaelämän lähestyvän loppuaan.

Eroahdistusta on ollut nyt jonkunaikaa. Pieni mies alkaa tajuta, ettei suinkaan ole sama yksilö äidin kanssa, vaan ihan oma erillinen touhuava oman tahdon omaava pakkaus. Ja sehän kaikista hauskinta on, että poju on alkanut tajuta mitä sillä äänellä tehdään. No tietysti huudetaan äiti paikalle! Huvittavinta tässä tietysti on se, ettei aina ihan oikeasti itketä, vaan se itku pitää kaivaa jostain oikein tekemällä. Ja kyllä sen äiti kuulee kun feikataan, eikä kyyneliäkään näy. Tottahan äidin sydän kuitenkin heltyy, kun pieni poju ryömii hetken ja sitten pysähtyy surkeana vääntämään itkuntapaista käsiään ojennellen, että pääsisi sylin lämpöön. Hauska piirre on myös se, että niin kauan on hyvä olla jonkun toisen sylissä tai touhuta lattialla, KUNNES ilmestyy äiti näkyviin. Sitten tulee taas suru pöksyyn, eikä siihen tietysti auta kuin äidin syli. Sylittelyn välitön vaikutus on itkun loppuminen kuin veitsellä leikaten. Toisaalta rasittavaa ettei kukaan muu kelpaa, mutta toisaalta taas niin ihanaa, että olen jollekin maailman tärkein ihminen sillä hetkellä. Ihan hassu rakas pieni mies!

Ja pistetäänpäs tähän väliaikapäivitystä meidän allergia/korvike -tilanteesta. Neocatea on mennyt nyt tiistai-illasta, eli neljäs päivä meneillään. Päiväannos on tällä hetkellä semmoisen desin verran puuroihin sekoitettuna. Kaksi ekaa yötä meni suoraan sanottuna päin h...ttiä, mutta kolmas (siis edellinen) yö menikin sitten paremmin kuin piiiiiitkään aikaan. Masu alkaa ehkä jo vähän tottumaan, ja osansa kiitoksesta saa ehkä Zantac-lääkekin. Meillähän ei ole mitään varmaa refluksi-diagnoosia (joten en ole joka ilta sitä antanut), mutta eron kyllä on nyt huomannut verrattuna lääkkeettömiin öihin. Ja mikä parasta, ihottumaa ei ole tullut yhtään uutta länttiä, ja vanhatkin ovat todella hyvin paranemaan päin. Ehkä minä alan elätellä toivoa, että tästä löytyisi nyt maito pojalle. Tietenkään vielä mikään ei ole varmaa ennen kuin annos saadaan isommaksi, ja alankin hurraamaan vasta parin viikon päästä, jos sittenkään. Ehkä mun pitää myös tässä  samalla alkaa tekemään surutyötä imetyksen lopettamisesta, koska sitten en kyllä enää jaksaisi vetää näin tiukkaa linjaa ruokavalioni kanssa. Olisihan se ihanaa saada syödä lomareissulla niitä ihania ruokia, nam!

Korvikekokeilu, osa 4

Eiköhän se taida olla aika pistää stoppi tällekin kokeilulle. Kokeilussa ollut siis 95 % pilkottu Nutramigen, joka kuulosti ainakin teoriassa aika hyvälle, ja on siis eniten pilkotuin maitopohjainen korvike ennen aminohappopohjaista Neocatea. 

Yöt ovat olleet viime aikoina suorastaan kamalia. Viime yönäkin huudettiin silmät kiinni ihan täysiä, eikä mikään, ei siis todellakaan mikään, saanut pientä miestä rauhoittumaan. Tissistäkin vissiin purtiin palanen irti, kun verta oli aamulla suojassa... Että näin meillä. Onneksi sentään aamuyöstä meni pätkä suht' rauhallisesti, mutta se alkuyö oli kyllä jotain aivan kamalaa. Ihottumaa on tullut tasaisesti lisää, muttei missään nimessä niin paljon kuin esimerkiksi Profylacista. Tosin naama kutisee ilmeisen paljon, sillä poskissa on verinaarmuja pienten kynsien jäljiltä (vaikka viimeksi eilen leikkasin ne niin lyhyeksi kuin sain). Kortisonia olen poskiin laitellut, joten luulisi ettei niin hirveästi kutisisi, mutta eipä näytä auttavan. Väsynyt näyttää itse sankarikin olevan, sillä nukahti vain reilun tunnin hereillä olon jälkeen ekoille päikkäreille. Onhan tässä näitä muitakin vaihtoehtoja miksi huudeltaisiin, hampaat (ikenet ei turvottele)? MPR-rokote (eikös oireiden pitänyt tulla vasta viikko rokotuksen jälkeen)? Ja päivisin Elias on kuitenkin täysin päinvastainen, siis todella iloinen ja touhukas päivänsäde, eikä mikään tunnu vaivaavan. Miksi siis yöllä huudetaan...?! Voi kun joku antaisi jonkun ratkaisun tähän. Tai edes tietäisi varmaksi jotain, ja osaisin auttaa pientä. Lääkäritkin vain kyselee "miten menee?" tarjoamatta vastauksia ongelmiin. Paljonpa on apua siitäkin. No, odotellaan sitten taas. Tällä kertaa sitä soija-altistusta (ja uusia huutoja sen takia) ja pistetään toivo siihen Neocateen.

Jaksaa, jaksaa...

No tulihan taas valitusvirsi. Elämä on.

8 kk

Kävimme jo pikkuisen etukäteen 8 kk neuvolassa (vain 5 päivää). Mittoja oli ottamassa tällä kertaa eri terkkari, joten jonkun verran heittoa näissä saattaa olla senkin takia. Painoa ei taaskaan ollut tullut mitenkään erikoisesti, ja tällä hetkellä painokäyrä onkin pudonnut jo sinne -1 tietämille. Kasvu on kuulemma kuitenkin ihan hyvää, joten huolissaan ei tarvitse olla. Otimme myös aikaistetusti MPR-rokotteen (normaalisti 1 v) neuvolan suosituksesta, koska olemme lähdössä marraskuun lopussa ulkomaille. Tässä ehtii nyt hyvin potea mahdolliset rokotteesta tulevat oireet ennen reissua. Toivottavasti vältytään, kun on tässä näitä oireita ihan vaikka muille jakaa jo omasta takaakin.

"Kasvu ok, ryömii. Seisoo tuettuna jalkapohjilla. Iho siisti. Kehitys iänmukainen, terve poika. Allergiaselvittelyissä privaatissa".

Paino 8670 g (8545 g)

Pituus 71,4 cm (70,7 cm)

Pipo 46 cm (45,4 cm)

Suluissa siis 7 kk mitat, jotka otettiin 3 viikkoa siten. Tuli muuten mieleen, että me ei sovittu uutta käyntiä ollenkaan. Onko se seuraava sitten 10 kk iässä? Katsoin ainakin esikoisen neuvolakortista, ettei 9 kk käyntiä ollut ollenkaan. Hänellä tosin niitä kasvukontrollikäyntejä oli enemmän, joten käyntejä on merkattukin enemmän kuin normaalissa ohjelmassa.

Entäs taidot sitten? Tuntuu, että Elias on kehittynyt ihan huimasti tässä muutaman viikon aikana varsinkin motorisesti. Ryömimään lähteminen sai meidän pienen miehen muuttumaan kertaheitolla tutkivaksi ja uteliaaksi ihmisen aluksi. 

8 kuukauden ikäisenä meillä

- nukutaan huonosti, vähintään 2 syöntiä per yö

- syödään 5 kiinteää ateriaa, joista kahdella lihaa

- nukutaan 2-3 päiväunet riippuen niiden pituudesta, kaikkea 45 min - 3 h välillä

- vaatekoko pääsääntöisesti 74 cm, vaippakoko edelleen 4 Liberon teippivaipoissa (housuvaipat ei pidä pissaa niin hyvin jostain syystä)

- kiinteistä käytössä kana, poro, hirvi, lohi, sei, (ahven kerran kk), kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, palsternakka, hirssi, mango, päärynä, mustikka, vadelma ja Bonan riisittömät hedelmäsoseet kaikki

- rotaatiossa maa-artisokka, myskikurpitsa, Uuden-Seelannin karitsa, munakoiso, quinoa, porkkana (ihan orjallinen en ole ollut tässä, mutta 1-2 kertaa viikossa noin antanut)

- nokkamukia ollaan treenattu, muttei oikein osaa imeä, ja lähinnä vain pureskelee nokkaa

- rm edelleen ainoana juomana

- pinsettiote aika hyvin jo hallussa. Saa helposti pienet jutut käsiinsä ja suuhun.

- sormiruokailu kuitenkin vähäistä, yleensä ruokia vain tilsitään pöydän pintaan.

- ryömitään vimmatusti eteenpäin hassusti pyllyä nostellen

- nousee puolinaiseen konttausasentoon

- istutaan jo aika hyvin tukemattakin lattialla. Joskus väsyneenä saattaa kaatua suoraan selälleen, jonka vuoksi tyyny on takana turvaamassa.

- ei vierasteta, paitsi nyt ekan kerran uutta neuvolantätiä

- vaipan ja vaatteiden pukeminen yhtä rimpuilua, kun aina joku muu juttu kiinnostaisi ja masullaan olo on muutenkin kivempaa

- tykkää naruista. Niitä on kiva imeksiä, ja niiden luo ryömitään välittömästi.

- myös soivat lelut kivoja

- on helppo saada nauramaan kutittamalla

- ääntelee monipuolisesti käyttäen eri korkeuksia, örisee, kirkuu ja kaikkea siltä väliltä. Tä-tä-tä yms. tavuja tulee paljon.

- pääsääntöisesti hereillä ollessa hyvin iloinen ja nauravainen poika

Äidillä

- on edelleen väsy

- kierto ei ole käynnistynyt, vieläkään (?!)

- imetysdieetti alkaa vetää tiukille

- haluaisi tehdä vaikka mitä kivaa käsillään, muttei saa mitään aikaiseksi

Tätä odotellessa...

Korvikepäivitystä mainitsen sen verran, että Nutramigenia menossa nyt tauon jälkeen 4. päivä. Annokset olleet 0,6 dl - 1 dl - 2 dl, ja ihottumaa ei ole kuin pari pientä länttiä. Poskissa havaittavissa enemmän kuin muualla, ja silmät tuntuu kutisevan niinkuin aina ennenkin. Maha ollut vain vähän löysä, ei siis mitään ripulia kuitenkaan. Öisin on huudeltu, ja varsinkin iltayöstä enemmän. Ihan varmaksi en nyt osaa sanoa mitään sopivuudesta, joten jatketaan...

Lisä(ä)maitoa!

Käytiin tänään Eliaksen kanssa allergialääkärillä. Nyt pitää kyllä sanoa, etten ole ihan varma olenko edelleen yhtä hämmentynyt kuin aikaisemminkin tästä tilanteestamme. Selostin tilanteemme, siis että Nutrilon Pepti, Profylac ja Nutrilon Soija kokeiltu, eikä niistä mikään tunnu sopivan. Viimeisenä kokeilusta soijasta jäi viikoksi lopettamisen jälkeen hirveä ihottuma poskiin, mikä ei tuntunut parantuvan millään. Läträsin kortisonia ja perusrasvaa urakalla, kunnes jätin soijan omasta ruokavaliostani pois. Ja kas, ihottuma parani kertasivelyn jälkeen kortisonilla. Voi jee... pakko tästä on päätellä, että soijalle on herkistytty. Päätin skeptikkona (no ei ollut ehkä mikään fiksu idea :/) kokeilla kuitenkin soijaa uudelleen sunnuntaina, niin etten syö sitä itse, vaan pelkästään Eliaksen itse syömänä. Ennen lääkärikäyntiä ehdittiin siis nukkua kaksi yötä tällä systeemillä, ja molemmat meni kyllä aivan täysin hulinoiksi. Molempina iltoina alettiin huutamaan 23 jälkeen kuin päätä leikattaisi, eikä ukkoa meinannut saada rauhoittumaan sitten millään. Ja huutamisen lisäksi nieleskeltiin jatkuvasti todella kuuluvasti. Mitään hirmuista ihottumaa ei ole edelleenkään, vain muutamia röhelöitä poskissa ja kulmassa, mutta kyllä mä nyt jo uskon ettei se soija (tai soijakorvike) sovi kuitenkaan. 

Allerginen koliitti? Toivottavasti helpottaa!

Saatiin reseptit nyt TAAS uudelle maidolle nimeltään Nutramigen LGG Lipil 2. Hirveästi en ole tuosta keneltäkään kuullut, mutta ilmeisesti tämä on nyt jotenkin erilainen, ja eniten pilkottu maitopohjainen korvike ennen aminohappopohjaista Neocatea. Lueskelin, että tässä 95 % proteiineista on pilkottu aminohapoiksi tai kahden-kolmen aminohapon sisältäviksi ketjuiksi (vrt. Nutrilon Pepti 65 % pilkottu). Eli siis hyvin lähellä Neocatea ymmärtääkseni (onneksi hinta vain kolmasosa siitä). Lisäksi erona muihin pilkottuihin maitopohjaisiin verrattuna tämä Nutramigen pohjautuu kaseiinihydrolysaattiin, kun taas Nutrilon Pepti ja muut pohjautuu herahydrolysaattiin (molemmat siis maidon proteiineja). Ja bonuksena rasvahappokoostumus (DHA ja ARA) on sama kuin rintamaidossa sekä tuotteeseen on lisätty myös probioottia (sama kanta kuin Gefiluksessa) tukemaan allergisen suolistoa. Meillä onkin nyt nuo Gefilus+D tipat käytössä, mutta aion kyllä jatkaa tippojenkin antamista edelleen. Probiootit on kuitenkin todella tärkeitä allergisen suolistolle, eikä niistä ole mitään yliannostuksen vaaraakaan. Korvike kuulostaa ainakin paperilla tosi hyvälle, ja olisihan se kiva jos tämä sopisi ilman lisäaltistuksia soijalle. Mutta koska siihen en uskalla luottaa, niin soija-altistus aika on nyt kuitenkin varattu parin viikon päähän Neocaten korvattavuutta varten.

Tuohon nieleskelyyn kokeillaan nyt myös happolääkettä, Zantacia. Tai siis saatiin resepti siihen, mutta en saanut vielä sitä apteekista ostettua kun ei ollut. Ehditään siis kokeilla tuota maitoa pari päivää ilman happosalpaajaa, niin nähdään tarvitseeko sitä ylipäätään. Ja eihän meillä mitään refluksidiagnoosia edes ole, mutta tuollahan sen näkee onko sitä(kin) vaivaa.

Muuten, minusta on vaikuttanut monen ruoka-aineen kohdalla, että Elias reagoi herkemmin minun syömiini ruokiin rintamaidon kautta, kuin jos hän itse syö sitä. Ja varsinkin jos me molemmat syödään samaa, eikä se ole täysin sopiva. Kyselin lääkäriltä tätä, ja hän kertoi tämän olevan myös hänen kokemuksensa asiasta. En siis ole kuvitellut asiaa, enkä ole ollut vainoharhainen. Helpottavaa kuulla :) Ja lääkärin kanta imetykseen oli, että pitäisi päästä lopettamaan koko homma, jotta allergiakuvio selkiintyisi. En todellakaan ole eri mieltä.

P.S. Anteeksi superanalyyttinen maitopostaus! Liittyy ammatinkuvaan ja minua sattuu onneksi kiinnostamaan tämmöiset jutut :)

Korvikekokeilu osa 3

Jaaha, montakohan numeroa tuohon otsikkoon pitää vielä lisätä, että sopiva maito löytyy. Ja nyt täytyy jo todeta, että JOS löytyy. Eihän se sanottu ole, että mikään näistä vaihtoehdoista alkaisi käymään, ja voi olla että lopulta päädytäänkin menemään vesi + kalkkilisä -linjalla.  Ainakin tuntuisi helpommalle kuin alkaa tekemään jatkuvasti pieleen meneviä kokeiluja pienellä lapsella. Yleensä kai sitä suositellaan, että alle 10 kk lapsen pitäisi saada vielä maitoa, joten vielä on hetki aikaa siihen.

Kokeilussa oli siis tällä kertaa Nutrilon Soija. Minulla oli aika isot odotukset sen suhteen, ja tuli jotenkin ihan puskista tuo ah-niin-kiva-ja-kutiseva-ihottuma. Soijahan tosiaan on ainakin  tähän mennessä käynyt minun maidon kautta, joten jotenkin luotin siihen, ettei siitä mitään tulisi. Saapa nähdä joutuuko tässä omaakin ruokavaliotani alkaa taas säätämään. Olen kyllä alkanut jo todella epäilemään, että se syyllinen näihin sopimattomuuksiin olisikin se maissi, mikä on jokaisen korvikkeen sisällysluettelossa ensimmäisenä. Jippii... Edellisten kokeilujen kaavan mukaan Elias on ollut myös suhteellisen vaateliaalla päällä päivin ja öin, mutta ymmärtäähän sen kun kutisee ja koskee. Lopetin tuon soijan kahteen päivään, ja aloitin kortisonirasvaukset. Toivottavasti jo huomenna on parempi olo. Tilasin allergialääkäriajan meille ensi viikolle, ja toivottavasti sieltä lähtee edes vähän viisaampana maitojuttujen suhteen. Ja matka senkun vain lähenee, huh!

Korvikekokeilu, osa 2

Testissä Profylac:

- Ensimmäisen 40 ml annoksen jälkeen silmäluomi punoittaa
- Toisena päivänä annos 2 x 40 ml, silmäluomi punoittaa enemmän, pari näppyä poskissa
- Kolmantena päivänä annos 2 x 80 ml, silmäluomet molemmat helottaa, poskiin ilmestyy enemmän ihottumaa
- Neljännen päivän aamuna molemmat posket ovat lähes saman näköiset kuin ennen allergioiden toteamista. Siis todella ärtyneet, täynnä punaista koholla olevaa kutisevaa näppylää. Käsivarteen on ilmestynyt ihottumaa.

Jaha, tämä lienee tässä. Jos näin vähillä annoksilla ihottuma alkaa riehua, niin aika turha kait tätä on jatkaa ripuliin asti. Mitäs seuraavaksi? Pilkotut lehmämaitopohjaiset tuskin käy yksikään, tai usko siihen on ainakin todella heikko tällä hetkellä. Soija on varmasti vahvoilla seuraavaksi, mutta pelottaa jos sille sitten allergisoituu. Siinä tapauksessa minun ruokavalio kapenisi entisestään, mikä ei todellakaan kuulosta hyvälle vaihtoehdolle.

Huoh. Taas alkupisteessä.

Korvikekokeilu, osa 1

Voi vitsi. Huonolle näyttää Nutrilon Peptin (2) tilanne. Ollaan siis nyt kokeiltu vajaan viikon ajan ensimmäistä maitoallergisen korviketta tulevaisuutta ajatellen. Ensin tuli käsivarteen syheröä, sitten poskiin, rintaan ja lopulta kakka tuli vaipasta ulos löysänä limaisena liejuna. Kakka on kuitenkin ollut kiinteää jo ties kuinka kauan ennen tätä kokeilua. Lopetin Nutrilonin välittömästi ja sitä ehti mennä noin 6 päivää ja enimmillään semmoiset 6-8 mittaa. En tiedä voisiko tuo olla jotain normaalia aloitukseen liittyvää, ja oireet katoaisi käytön jatkuessa (toiveajattelua). Tai sitten se ei vaan sovi ja tilanne pahenee. Tein kuitenkin päätöksen kokeilla toista meille reseptillä annettua korviketta, Profylacia, jos siinä olisi meille paremmat ainesosat. Tiedän kyllä, että nykysuositus on vain siedättää ja siedättää näiden allergioiden suhteen, eikä tarkkaan Käypä Hoito -suositusta lukeneiden lääkärien mielestä kukaan VOI edes olla allerginen pilkotulle lehmänmaitoproteiinille, mitä siis nämä ekana kokeiltavat korvikkeet ovat. Tai muillekaan korvikkeen sisältämille aineille.  Mutta en aloita taas siitä, koska kaikki allergisten lasten vanhemmat tietävät sen suosituksen olevan vain iso kakkakikkare (ja toivottavasti ohimenevä trendi). Pelkään kamalasti, että tilanne palautuisi aikaisempaan, josta toipuminen kuitenkin kestää taas viikkoja. Ennemmin tahdon kokeilla toista vaihtoehtoa, kun sellainen mahdollisuus kuitenkin on. Nyt vain odotellaan, että ihottumat häviää ja masun toiminta normalisoituu ennen uutta kokeilua. Kortisoniakin on siis joutunut sivelemään pikkuisen iholle todella pitkästä aikaa :/