Taidan vain joka kerta päivitellä sitä miten aika kuluu nopeasti. Vasta äskenhän tuo pieni ukko törötti istua sitterissä jäykkänä ja katsoi kieroon kun otin kuvia tästä meidän uudesta ihmeestä. Ja nyt se jo liikkuu ihan itse paikasta toiseen ja kasvattaa luonnettaan. Sekä niitä hampaita, joita on nyt peräti kaksi kappaletta alapuolella. Paljon on tullut uusia taitoja, joita myös sitten treenata päivin öin. Viikottain tapahtuu jotain sellaista, josta huomaa vauvaelämän lähestyvän loppuaan.
Eroahdistusta on ollut nyt jonkunaikaa. Pieni mies alkaa tajuta, ettei suinkaan ole sama yksilö äidin kanssa, vaan ihan oma erillinen touhuava oman tahdon omaava pakkaus. Ja sehän kaikista hauskinta on, että poju on alkanut tajuta mitä sillä äänellä tehdään. No tietysti huudetaan äiti paikalle! Huvittavinta tässä tietysti on se, ettei aina ihan oikeasti itketä, vaan se itku pitää kaivaa jostain oikein tekemällä. Ja kyllä sen äiti kuulee kun feikataan, eikä kyyneliäkään näy. Tottahan äidin sydän kuitenkin heltyy, kun pieni poju ryömii hetken ja sitten pysähtyy surkeana vääntämään itkuntapaista käsiään ojennellen, että pääsisi sylin lämpöön. Hauska piirre on myös se, että niin kauan on hyvä olla jonkun toisen sylissä tai touhuta lattialla, KUNNES ilmestyy äiti näkyviin. Sitten tulee taas suru pöksyyn, eikä siihen tietysti auta kuin äidin syli. Sylittelyn välitön vaikutus on itkun loppuminen kuin veitsellä leikaten. Toisaalta rasittavaa ettei kukaan muu kelpaa, mutta toisaalta taas niin ihanaa, että olen jollekin maailman tärkein ihminen sillä hetkellä. Ihan hassu rakas pieni mies!
Ja pistetäänpäs tähän väliaikapäivitystä meidän allergia/korvike -tilanteesta. Neocatea on mennyt nyt tiistai-illasta, eli neljäs päivä meneillään. Päiväannos on tällä hetkellä semmoisen desin verran puuroihin sekoitettuna. Kaksi ekaa yötä meni suoraan sanottuna päin h...ttiä, mutta kolmas (siis edellinen) yö menikin sitten paremmin kuin piiiiiitkään aikaan. Masu alkaa ehkä jo vähän tottumaan, ja osansa kiitoksesta saa ehkä Zantac-lääkekin. Meillähän ei ole mitään varmaa refluksi-diagnoosia (joten en ole joka ilta sitä antanut), mutta eron kyllä on nyt huomannut verrattuna lääkkeettömiin öihin. Ja mikä parasta, ihottumaa ei ole tullut yhtään uutta länttiä, ja vanhatkin ovat todella hyvin paranemaan päin. Ehkä minä alan elätellä toivoa, että tästä löytyisi nyt maito pojalle. Tietenkään vielä mikään ei ole varmaa ennen kuin annos saadaan isommaksi, ja alankin hurraamaan vasta parin viikon päästä, jos sittenkään. Ehkä mun pitää myös tässä samalla alkaa tekemään surutyötä imetyksen lopettamisesta, koska sitten en kyllä enää jaksaisi vetää näin tiukkaa linjaa ruokavalioni kanssa. Olisihan se ihanaa saada syödä lomareissulla niitä ihania ruokia, nam!
Voi että, mä niin toivon Neocaten sopivan!! Hyvältä kuulostaa ainakin! Voima joi myös pitkään n. 100ml päivässä, kunnes sain vähitellen nostettua määrää. Aluksi luulin myös siitä tulevan oireita, vähän oli jotain pientä aluksi, mutta ei mitään just muihin kokeiltuihin verrattuna. Sitten oireet tasoittuivat ja sittenhän, kun vihdoin 2kk päästä Neocaten aloittamisesta saatiin korvattavuus ja lopetin imetyksen niin Voiman yöt rauhoittuivat entisestään.. Vaikka siis söin itse vain niitä muutamaa ruokaa :/
VastaaPoistaPiti sinulle myös vinkata, että Facebookissa on ryhmä nimeltä: Äiti Bloggaajat, niin liity sinne! Itse sattumalta löysin sen ryhmän ja se on kiva, sinne voi linkittää aina oman kirjoituksensa ja löytää uusia blogeja luettavaksi :)
Ja takana kamalistakin kamalin yö :/ Nukuttiin vissiin kolme tuntia yhteensä, kun poika vaan huusi eikä todellakaan rauhoittunut edes rinnalle, eikä sylistä voinut laskea pois. Huoh. Iho edelleen hyvä kuitenkin. Kristallipalloa nyt esiin, pliis :/ Päivällä kuitenkin ollut taas oma iloinen itsensä...
PoistaJoo mä huomasin kanssa tuon ilmoittelun kirppiksillä, ja olen siellä ollut jo jonkunaikaa. Ei vaan oikeastaan ole ollut aikaa selata muiden blogeja, ja omaani mä en jotenkin vaan halua mainostaa. Tämä kuitenkin on niin mun päiväkirjamaista ja allergiaan keskittyvää vuodatusta, että peruslukija ei saa tästä mitään irti :D
Toivottavasti yöt tasaantuvat, eikä ihottumaa ilmaannu pikkuisella!
PoistaNo, mutta kiva jos olit jo löytänyt ryhmän :) - itse vaan olen yrittänyt katella siellä just, jos löytyisi samanikäisiä äitejä, joilla enemmän lapsia kuin yksi. Seuraavaksi ajattelin kysellä, onko allergiaongelmia jollain ;) - mutta joo eipä ole ollut hirveästi aikaa selailla muiden blogeja vielä..
Meillä näkyy olevan nyt joku joka-toinen-yö-nukutaan -vaihe :D Eli viime yö taas meni vähän huonomman kaavan mukaan. Mutta positiivista edelleen, iho on kunnossa :)
PoistaJoo mulla kans kelpaisi uusia blogeja noilla kriteereillä. Useimmat allergisten lasten äidit taitavat olla liian väsyneitä tai kiireisiä kirjoittelemaan, kun en niitä ole löytänyt :) (tai siis varmaan löytyisi jos viitsisi enemmän etsiä :D ). Toisaalta taas, ihan sama mistä blogissa kirjoitetaan, jos se vaan tuntuu "omalle", sen kyllä näkee usein heti ekasta tekstistä :)
Kuulostaa niin tutulle tuo eroahdistus..meinasin siitä juurikin tänään kirjoitella blogiini. Äiti pula on niin suuri meillä, että mihinkään ei voisi mennä ilman että S on mukana :). Toisaalta niin ihanaa, mutta toisaalta taas niin puuduttavaa..
VastaaPoistaToivon todella että teille löytyisi pian sopiva maito ja pääsisit eroon tuosta rankasta imetys dieetistä. Tsemppiä ♥
Kiitos ♥!
PoistaElämä näyttää olevan tällä hetkellä melkoista seilaamista noiden oireiden kanssa :D Viime yö meni taas ihan huippuhyvin, ja herättiin VAIN kerran syömään ja kerran huutelemaan! Kyllä mä taidan oikeasti alkaa uskomaan, että tästä meille maito saataisiin :)