Luopumisia

Muutama päivä sitten ujuttelin 68 cm bodyä pienen miehen päälle, ja tajusin sen olevan jo aika nafti. Haaranapit sai kyllä vielä ihan hienosti kiinni vetämällä, mutta hihat olivat jo auttamattoman lyhyet! Muutamia 74 cm vaatteita meillä on ollut käytössä jo pitemmän aikaa, mutta nyt oli aika kaivaa esille loputkin ja pakata pienimmät pois. Sydän sykkyrällä siis pakkailin kaikki 68 cm ja pienemmät vaatteet pahvilaatikkoon odottamaan mahdollista seuraavaa käyttäjää (tai kirpparia kunhan kertyy enemmän myytävää), ja muistelin miten "tämäkin vaate oli vielä äsken iso". Meidän iso poika! 

Hoitovapaa alkaa häämöttämään täälläkin. Raapustelin kasaan (voiko tälleen sanoa kun netissä tein?) kotihoidontuen hakemuksen, ja aloin ajattelemaan kauhulla meidän perheen tulojen määrää seuraavien vuoden (vuosien?) ajan. Meidän ruokamenot on tällä hetkellä aika paljon isommat kuin ennen, johtuen tästä minun erikoisesta ruokavaliostani imetysdieetin takia. Viimeksi hoitovapaalla ollessani pärjäsimme ihan ok, mutta olihan meillä silloin yksi jäsen vähemmän ja ruokalaskutkin helpommin hallittavissa. Lisäksi Eliaksen mahdolliset lisämaidot saattavat jatkossa tuoda ison loven pieniin tuloihin, koska vakuutus ei näitä ravintovalmisteita korvaa. Töihin paluuni ei kuitenkaan ole edes vaihtoehto ihan hetkeen juuri näiden allergioiden takia. Tuskin maidontuotantonikaan pysyisi edes huonosti yllä enää tässä vaiheessa, mikäli stimulaatiosta joutuisi luopumaan. Saati sitten millainen lääkärirumba ja pyöritys olisi, että saataisiin päiväkotiin Eliakselle sopiva allergiaruokavalio edes toteutettua. Huhhuh, parempi odotella parempaa aikaa ihan suosiolla. Joten jottei ihan liian tiukille taloutemme joutuisi, oli aika luopua muutamasta kivasta mutta turhasta jutusta. Lehtitilaukset - irtisanottu, maksukanavat - irtisanottu, netti - hei ei nyt sentään, en nyt ihan erakoksi meinannut alkaa :D Vakuutukset käytiinkin jo aikaisemmin rukkaamassa tähän hetkeen paremmin sopiviksi. Vauvauinti lopetettiin myös, ja alamme käymään itsenäisesti uimahallissa kerran viikossa, jolloin pääsemme puolet edullisemmin uimaan. Lisäksi sovimme miehen kanssa merkkaavamme KAIKKI ostokset laskentataulukkoon seuraavan kuukauden ajan, jotta pystyisimme miettimään mistä muusta vielä voisi, tai oikeastaan pitää luopua. Ainakin minun kohdalla jo pelkästään se, että ostosten loppusumma pitää merkata johonkin ylös, saa harkitsemaan kovasti onko joku ostos todella tarpeellinen. Jospa tällä tavalla saisi vähän niinkuin bonuksena ruokahävikkiäkin pienenemään entisestään, ruoka kun on ihan järjettömän kallista ilman erikoisruokavalioitakin. Loppukuusta sitten nähdään suunnitelman toimivuus.