Ihmeen ryömijä!

Ei ole meillä enää selällään tai masullaan lattialla köllöttelevää pikkuista, vaan touhukas ja ympäristöstään kiinnostunut pieni mies! Varsinainen ryömimistekniikka on ollut hallussa jo yli kuukauden päivät, mutta jostain syystä vetoja eteenpäin on otettu vain yksi kerrallaan, ja vain se lähimmän lelun luokse. Mutta lokakuun 1. päivä, eli reilu viikko sitten, otettiin ensimmäiset useamman vedon etenemistreenit. Viikko oikeastaaan siis lämmiteltiin, ja eilen alkoi vauhtia olla jo enemmänkin. Ja kaikki ennen luokse pääsemättömät kiinnosti, tottakai! Tyhjät pullot, lehtikori, kissanruoat, jääkaappi, takan tuhkaluukku... Huh! Otettiin ekat maistijaiset myös kissanraksuista (pinsettiotekin siis näkyy olevan hallussa), mikä ei nyt välttämättä ollut kauhean kiva juttu, kun tavasin selosteesta niiden sisältävän maissia, vehnää ja soijaa. Siis kissanruoassakin allergeenejä, höh. Kissaparkakin varmaan kiittää kun menetti aina aukiolevan raksubaarinsa. 

Paras houkutin etenemiseen on ehdottomasti se kissa. Sen perässä jaksettiin ryömiskellä huoneen laidalta toiselle, ja ihmeen kiltisti tuo kissa antaa vauvojen turkkiaan kokeilla. Sama oli esikoisen kohdalla, ja niin sai Eliaskin "repiä" todella lujaa turkista kissan vain tyytyväisenä kehrätessä vieressä. Ilmeisesti eläimetkin tajuavat, että siinä on pieni "pentu" kyseessä, eikä sitä kannata ojentaa. Tottakai varuillaan saa olla ja ottaa pienet kädet pois jos ihan hirmuisesti aletaan möyhentämään, en nyt ihan sokeasti kuitenkaan eläimeen uskalla luottaa eikä tietenkään eläintä saa satuttaakaan.

Ja entäs yöunet sitten, ne on menneet varmaan lopullisesti hulinoiksi. Varsinkaan viime yönä en voi kehua nukkuneeni juurikaan enää kolmen jälkeen. Soijakorvikkeen kokeilun jälkeen ei ole ollut kuin yksi rauhallisempi yö, jolloin syötiin se perus kaksi kertaa ilman huuteluja. Muuten kyllä on huudeltu enemmän kuin vähemmän. Viime yönä ukkeli päätti sitten "nukkua" mahallaan, mitä ei todellakaan ole aikaisemmin tehty, eikä siis oikein osattukaan nukkua. Sen hetken kun silittelin selästä pysyi rauhallisena, mutta välittömästi kun yritinkin torkahtaa, niin alkoi hulinat uudelleen. Eikä selälleen kääntäminen auttanut yhtään, kun heti pungerrettiin takaisin masulleen. Ota siitä nyt selvää johtuuko hulinat uusista taidoista, vai kangertaako massussa. Illalla kyllä annoin puolen desin verran Nutramigenia tarkoituksena kokeilla sitä uudelleen ennen soija-altistusta. Vai olisiko peräti hampaat, mitkä nyt vaivaa... Eilen ainakin hinkattiin kovasti ja syötiin sormia, mutta kokeilemalla en itse ainakaan mitään sen kovempaa ikenissä havainnut. Otas näistä nyt sitten selvää. Muuta en tiedä, kuin sen että olen edelleen ihan yhtä hukassa näistä oireista kuin ennenkin.