keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Yöllisiä supisteluja

Tämmöisiä siis täällä, yöllisiä kummia kiristelyjä. Noin reilun viikon ajan olen havainnut nimenomaan öisin asentoa vaihtaessani outoja mahan kiristelyitä. Ja päivisin ei mitään. Toissayönä jopa heräsin niihin pariin otteeseen, mikä ei yhtään helpotata tätä nukkumisen vaikeuttani ylipäätään. Asiasta huolestuneena tietysti googlailin asiaa, ja helpotuksekseni huomasin että nehän ovat ihan normaaleja harjoitussupistuksia. Siis kivuttomia sellaisia. Jotenkin todella outoa, että ne ilmenevät nimenomaan öisin kun on muutenkin levossa eikä päivällä vaikka silloinhan juuri sitä rasitutaan enemmän. Vai huomaako ne vain paremmin öisin kun muuten ei muut aistit saa ärsykettä? Harjoitussupistukset ilmeisesti alkavat yleisimmin viimeisen kolmanneksen aikaan, mutta joillakin ne alkavat jo toisella kolmanneksella. Täällä siis vielä 1 kk jäljellä tätä toista kolmannesta. Vaikka normaaleilta nämä kuulostavat, niin silti sitä jotenkin tahtoisi tarkistuttaa kohdunsuun tilanteensa. Ettei vain pääsisi mitään vahinkoa käymään. Pitää ottaa asia puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä, vaikka jotenkin jo tiedän, että neuvolatäti sanoo niiden olevan ihan normaaleja kun ovat kivuttomia, eikä lisätutkimukset ole tarpeen. Ja taas tekee mieli mennä sinne 4D-ultraan yksityisellä :)

lauantai 27. lokakuuta 2012

Masu liikkuu ja rv 24+0

Eilen illalla unille mennessämme pieni masukkimme innostui vallan riehumaan. Tuli potkua ja nyrkkiä ihan urakalla joka puolelta. Piti oikein itsekin kurkata katsomaan masua, että mitä siellä nyt oikein tapahtuu. Tottakai ääneenkin siitä siinä ihmettelin ja naureskelin, ja sain loppuperheenikin tuijottamaan lumoutuneena masun liikehdintää. Esikoinen ei oikein tainnut osata sanoa mitään, kun katsoi vain ihmeissään äidin masun eloa. Kyllä tuli mentyä unille todella hyvin mielin ja nukuinkin ihan hämmästyttävästi koko yön ilman yhtään heräämistä tai pisutaukoa! Mahtavaa <3

Yksi uusi oire minkä huomasin eilen tulleen ihan salakavalasti. Nimittäin rasvan puute hiuksissa, naamassa, nenässä, silmissä... Tukkaa en ole nyt meinannu muistaa pestä pariin viikkoon, kun se ei yhtään rasvoitu. Tuntuu koko ajan ihan vastapestylle. Naama on aivan loistavassa kunnossa, tosin muutama yksittäinen finni yrittää sinnikkäästi kaivautua nahkan alta ulos. Mutta siis selkeästi vähemmän kuin tuossa alkuraskaudessa. Nenä on se ikävin. Se tuntuu kovin tukkoiselle ja karstaiselle vaikka nuhaa ei ole. Ja siis kuivalle. Unohdin ostaa eilen töistä tullessa jotain kostutusliuosta, joten kait se on vaan kärsittävä vielä viikonlopun yli jos en asiakseni jaksa lähtee sitä ostamaan. Viime raskaudesta muistan kärsineeni tuosta samasta ärsyttävästä oireesta, ja silloin käytin ihan perus Ceridalin ihoöljyä vaivaan. Ja se toimi ihan hyvin ja on edullisempaakin kuin varsinaiset nenään tarkoitetut sesamöljysuihkeet. Ja monikäyttöisempikin! (kuulemma voi vaikka hieroa välilihaa ennen alatiesynnytystä :D)

Mutta siis lauantai ja 24+0, taas yksi viikko lähempänä synnytystä! Ihanan raikasta lauantaipäivää kaikille! Täällä on mittarissa -12 °C ja auringonkin lupaillaan ilmestyvän taivaalle jossain vaiheessa. Esikoinen oli eilen aivan täpinöissään lumesta ja toistelikin kymmenkunta kertaa "Äiti, minä rakastan lunta!" Jospa sitä jotain lumileikkiä pystyisi tänään vielä kehittämään ennenkuin lumet taas hetkeksi sulavat :)

torstai 25. lokakuuta 2012

Odottavan aika...

.. on PITKÄ! Tuntuu, että positiivisesta raskaustestistä on jo ikuisuus. Varhaisultra oli jo kun kesä oli "parhaimmillaan" (siis olisi ollut jos olisi ollu hyvä kesä). Nt-ultra, rakenneultra käyty. Pari neuvolaa, käyty. Nyt ei ole enää mitään mitään odottaa kuin SE laskettu aika. Ja sinne on vielä 114 päivää, eli 3 kuukautta ja 22 päivää. Laskin tuossa viime yönä taas kukkuessani, että työpäiviä on jäljellä 42, tämä päivä mukaan lukien ja juhlapyhät pois laskien. Se ei sinänsä kuulosta paljolle, mutta kun teen vain 4 päivää viikossa töitä niin onhan siinäkin vielä 11 viikkoa ja huominen. Apua, niin pitkään!

Esikoisesta olin kotona sen lähes sallitun 3 vuotta. Tälleen jälkikäteen ajateltuna se aika meni todella nopeasti. Mitään pitkästymistä ei kyllä koskaan ehtinyt käymään kun aina oli jotain tekemistä. Ja aikaa riitti silti lapselle ja vähän kotihommillekin. Nyt töissä käydessä aika ei tahdo riittää kotitöihin, ja liian vähän lapsellekin. Suurin osa ajasta menee rahaa hankkiessa ja työmatkoissa. Ja kuka sitä minunkin työpanostani töissä arvostaa, ei ainakaan työnantaja. Onneksi olen liian onnellinen tästä raskaudestani, että antaisin moisen yksityiskohdan masentaa itseäni :). Kaikki tämä on taas vahvistanut aiettani olla kotona taas se sallittu 3 vuotta. Tai ainakin niin lähelle kuin mahdollista taloudellisesti. Työt eivät odota juuri minua tekijäkseen, mutta lapselleni minun kotona vietettämäni aika on ainutlaatuista. Ja siellä palaute tulee välittömästi, oli se hyvää tai kiukkuisempaa. Siis paljon palkitsevampaa!

Voi että tahtoisin jo saada pienen ukkelin nuuskittavakseni. Tässä 4 vuoden aikana on jo melkein ehtinyt unohtaa sen ihanan vauvan tuoksun <3. Ja niitä kiireettömiä vauva-arjen päiviä.. Ehkä aika kultaa muistot, ehkä toinen lapsi ei olekaan niin helppo kuin ensimmäinen. Aivan sama, sitten minulla on yksi ihana syy lisää miksi elää!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Jalat tulessa maagisen rajan yli

Jalkaosa

Näyttää ihanalle! Tahtoo myös!
Jalat. Niitä kuumottaa lähes koko ajan. En yhtään muista oliko edellisessä tämmöistä. Tuntuu koko ajan kuin kävelisi tulisilla hiilillä. Eipä kyllä palellakaan, joten sinänsä ei passaa valitella. Töissä pitkiä aikoja seisominen ei oikein tunnu kivalle, mutta istuminenkaan ei hirveästi oiretta helpota. Pitäisi vissiin töissäkin heittää oikosikseen lattialle jalat kohti kattoa säännöllisin väliajoin (kun eihän meillä mitään sohvaa tms. tietenkään ole). Sinne vain asiakkaiden sekaan pötkölleen! Iltaisin on ihana mennä vaakatasoon ja hieroa jalkoja vastakkain, tuntuu suorastaan taivaalliselle! Parempaa kuin... :) Ja ei muuten voi pitää öisin peittoa jaloilla ollenkaan etteivät raukat paistu, vaikka muu keho kyllä peiton vaatii.

Maaginen raja -osa

Tänään on sitten 23+0, taas eräänlainen maaginen raja ylitetty! Näillä viikoilla syntyneistä pikkuisista voi jopa puolet selvitä. Kerrassaan ihmeellistä, että tuommoinen puolikiloinen ihmisenalku voi olla niin sitkeä, että selviää kohdun suojan ulkopuolella. Kiittäminen tästä tietysti on kehittyneen lääketieteen ja työlleen omistautuneen henkilökunnan. Tekevät kyllä aivan mahtavaa työtä, täytyy sanoa!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Onnen hetkiä

Tänään tapahtui jotain ihanaa. Saavuin kotiin töistä. Esikoinen oli jo kotona isänsä kanssa. Menin antamaan esikoiselle suukon, ja tuskin ehdin kumartua kun esikoinen tarrasi kiinni ja nousi viereeni tuolille seisomaan. Otti vyötäröltä kiinni ja painoi hellän suukon masulleni sanoen: "minun rakas vauvani". Silloin sulin totaalisesti. Kyyneleet pyrkivät silmäkulmaani, ja kuiskasin takaisin: "Te olette minun ja iskän rakkaat pienet miehet". Elämän pieniä, mutta kuitenkin niin isoja iloja. Tätä varten minä elän. Tätä varten minä olen kestänyt kaikki nämä vuodet hoitojen kirouksessa, enkä  kadu hetkeäkään. Minä olen äiti. 

tiistai 16. lokakuuta 2012

Virallisesti raskaana

Tänään aamulla oli neuvola rv 22+3. Raskaus on kestänyt siis sen KELAn vaatiman 154 päivää, joten olen oikeutettu äitiysavustukseen. Eli virallisesti KELAnkin mielestä meille on vauva tulossa :) Papereita vaan eteenpäin pitäisi alkaa laittamaan!

Jaksamisesta

Tällä kertaa minulla ei ollut vastassa se minun oma terkkari, vaan sijainen. Ihan mukava nainen tämäkin, ja paljon keskusteltiin töissä jaksamisesta ja vaivoista. Kerroin hänelle tästä unettomuudestani (herätty taas kello 4.30, jippii!), ja hänkin oli sitä mieltä että työni luonteen takia kovin pitkään ei kannata töissä yrittää pinnistellä mikäli tarkkaavaisuus alkaa herpaantua. Onneksi sentään vielä mitään isompaa kämmiä ei ole käynyt, eikä toivottavasti käykään. Mutta tarkkana pitäisi olla, ja jostain syystä se ominaisuus on täysin kadoksissa. Niinkuin oli edellisenkin raskauden aikaan. Ehkä siinä onkin jotain perää, että vauva vie äidin aivoista rakennustarpeet :) Juuri kuin alkoi tuntua sille, että taas älyääkin asioista jotain edellisen taantuman jäljiltä, niin palasin takaisin lähtöpisteeseen, mutta ihanan asian takia tottakai <3. 

Mittauksia

Oma terkkarini ei ole ihan niin kärkäs sanomaan tuosta painonnoususta. Mutta tällä kertaa sain toruja, ja ihan aiheesta kyllä. Painoa on kertynyt 12 viikon aikana 6,6 kg mikä tekee 550 g viikkoa kohden. Ihan näin paljoa ei tietenkään saisi tulla vielä tässä vaiheessa, joten nyt pitäisi kyllä tehdä tälle asialle jotain. Itse syytän selkeästi hidastunutta suolentoimintaa, jolla varmaan on ainakin osa syynsä tähän hillittömään paisumiseen. Ja se tietysti kun normaalisti syön hyvin vähän lihaa ja nyt sitä on tullut syötyä paljon enemmän, siis joka päivä. Energiaa tulee enempi kuin ennen raskautta. Ja herkkujahan en syö, eikun.... no joo tulee niitä syötyä muttei joka päivä :) Että selityksiä kyllä riittää! Sokerirasituksesta tämä terkkari vähän myös kyseli, mutta sanoin että oman terkkarini mukaan ei ollut tarpeen, koska bmi on ollut alla 25 raskauden alkaessa ja edellinenkin lapsi oli normaalinpainoinen syntyessään (3,5 kg). 

Hemoglobiini yllätti iloisesti 131 arvollaan. Onneksi ei tarvitse alkaa syömään rautaa kun mahani tekee totaalisen stopin jo yhdestä kapselistakin.

Sain myös lähetteen vasta-aine kontrolliin, koska olen Rh-negatiivinen. Esikoinen on Rh-positiivinen, mutta kiitos Anti-D-piikin ei immunisoitumista tapahtunut edellisessä raskaudessa. Ainakin ekat rv 11 viikolla otetut vasta-ainearvot olivat negatiivisia. Tästä asiasta itse olen ehkä eniten huolissani, koska immunisoituminen tarkoittaisi verensiirtoja vauvalle jo kohtuun ja vielä synnyttyäkin anemisoitumisen takia. Ei kuulosta yhtään kivalle :/.

Pieni ukkeli masussa

Sydänäänet kuuluivat reippaasti ja syketaajuus vaihteli niinkuin pitääkin 150-158 välillä. Äänet kuuluivat ihan navan alta, joten perätilassa edelleen ollaan. Terkkari kyllä vakuutteli, että vielä tässä vaiheessa vauvat heittävät kieppiä päiväkohtaisesti, mutta itse en kyllä siihen usko pätkääkään. Esikoinen oli perätilassa ainakin näiltä viikoilta loppuun saakka, ja melkein voisin lyödä vetoa että näin käy nyttenkin. Yritin vihjailla siihen suuntaan, että olisi joku kontrolli tässä välissä ennen synnytystapa-arvioita rv 36, mutta kuulemma sitä kontrolloidaan neuvolassa ihan käsikopelolla. Ehkä pitää sitten kuitenkin kallistua sinne 4D-ultran puoleen yksityiselle, vaikka kamalasti hirvittää se hinta. Jotenkin tuntuu pitkälle ajalle odotella sinne rv 36 asti...

Muuta tässä ei tulekaan nyt mieleen. Kohmeloiset aivot tuntuvat tarvitsevan unta, joten päiväunet kutsuvat! Ihanaa luksusta vapaapäivänä ottaa unet silloin kun sille tuntuu! Huomenna taas paluu arkeen ja siihen arkikoomaan...

maanantai 15. lokakuuta 2012

Shoppailu hulluus ja ihmettelyä hinnoista

Hulluttelua kaupassa

Minnekähän nämä saa mahtumaan...

Nyt lähti vähän mopo käsistä. Eikä ehkä ihan vähänkään. Mummolan paikallisessa tavaratalossa oli hullut alennusmyynnit vähän niinkuin Stockan tapaan. Ja tottahan sitä piti sinne rynnistää kun ei oikeilla ja alkuperäisillä päässyt vierailemaan. Ihan samanlaista yleisöryntäystä ei myöskään kyseisillä päivillä tietenkään ollut, joten shoppailu sujuikin rauhallisessa merkeissä. Tavaraa lähti mukaan vähän enemmän kuin olin suunnitellut, mutta isoja aleprosentteja tuntuu tämän tytön olevan aika vaikea ohittaa. Parempi olisi pysytellä vaan kotona! 


 Punaiset halpislasit 3 kpl/10€
 sopii hyvin joulupöytään.
Muumilaseja myytiin 2 kpl/pkt hintaan 5,90€ (17,90 €). Esikoinen alkaa olla jo siinä iässä että lasiastioita voi huoletta käyttää ilman pelkoa astioiden putoamisesta lattialle. Nämä oli niin kivoja ja edullisia, että ostin sitten useamman!


Paistinpannut on myös hyvä uusia välillä (näin perustelen ostoksen itselleni). Jos aleprossa on  50%:n luokkaa, on semmoinen ihan pakko ostaa! Mukaan tarttui Hackmanin kovanaama wok -pannu hintaan 39,90 € (64,90 €) ja Tefalin valualumiininen  paistinpannu 19,90 € (59,90 €).

Ja tosiaan nuo Iittalan Taika-astiat, punaiset sellaiset, tarttuivat mukaan ihan heräteostoksena. Hintaa niillä oli "vain" 10 €/kpl, joten pakkohan ne on jo minun logiikalla ostaa. Ja eihän se yksi sorttiaan tietenkään riitä, vaan pitää riittää koko kattaukseen. Herätteen takana oli idea jouluisesta kahvipöytäkattauksesta, joten pitänee tehdä jotain kulhosta syötävää että näille tulee käyttöä :)

Hulluttelua netissä

Kun on jouten, on myös aikaa katsella joutavia netistä. Jossain vaiheessa eksyin vaatekaupoille ja sain aikaan aivan hillittömän vauvanvaate-kuumeen! Varsinkin Kimperin-pipot sytyttivät minut aivan tuleen, ja niitä tulikin tilattua sitten (myönnän häpeillen) 4 kappalein, esikoiselle ja vaaville. Tässä välissä pitää paljastaa, että olen aivan mahdoton pipofriikki. Pipoja löytyy esikoiselle varmasti joka päivälle omansa kuukauden ajaksi. Löytyisiköhän jostain tukiryhmää pipoaddikteille?!

Vaatekuumeen polttamana vaelsin myös ulkomaisille sivustoille. Eniten aikaa tuli vietettyä brittiläisen Next-liikkeen kaupassa, mutta vielä en antanut itselleni lupaa tilata! Muutamia yöpukuja pikkuiselle keräilin jo ostoskoriin, mutta viime tingassa peruin koko tilauksen. Vähän polttelee ne ilmaiset postikulut, joten saa nähdä joudunko antamaan periksi mieliteolleni. Sinänsä nuo vaatteet UK/US-kaupoissa eivät ihan muutenkaan täysin vastaa vauvanvaatemakuani. Tykkään enemmänkin noista pohjoismaisista merkeistä, kuten LipFish, Småfolk, Urban Elk, Duns, Metsola jne. Ja niitähän saa ihan suomi-kaupoista kuluttajasuojan kera. Olisko kellään tiedossa vastaavanlaisia merkkejä vauvoille vähän pienempään hintaan (max 10 €/body/housut)?

Ihmettelyä hinnoista

Se mikä hillitsee eniten noiden mielimerkkieni ostelua on selkästi niiden posketon hinta. Hintaa vaatekappaleilla on yleisimmin yli 25 €, mikä on mielestäni jo sen verran liikaa että saavat jäädä minun puolestani kauppaan, ainakin jos on kyse vauvan vaatteista. Käyttöikää ei noilla tule olemaan montaa kuukautta (eikä aina edes sitäkään), jolloin päivähintaa 20-30 euron vaatteelle tulee mielestäni vähän liikaa. Kangasta pienessä 56 cm bodyssä on ehkä aikuisten alushousujen verran, eikä saumaakaan tarvitse montaa metriä ommella. Ja sitäpaitsi varsinkin naisten alushousuissa voi olla hörhelöä ja haaravahviketta sen verran, että ovat jopa monimutkaisempia tehdä. Laadullakaan sitä ei oikein voi perustella, koska vauvan vaatteet eivät käytössä kulu ja pesunkestävyyskään ei joudu koetukselle vähäisellä käytöllä. Tietysti jos sitä samaa 30 € bodyä käyttää useampi lapsi, niin hinta tulee jo selkeästi edullisemmaksi. Mutta tällä taustalla ei voi oikein luottaa siihen, että useampi lapsi niitä ehtisi käyttää. Tottahan tuommoiset merkit voi myydä aina eteenpäin ja saada käyttöhintaa alemmaksi, jos siis vain on niin viitseliäs. Mieluummin kyllä antaisin vaatteet jollekin sukulaiselleni/kaverille :) Ja sekin harmittaa, kun esikoisen aikaan Lindexiltä sai kivoja retrokuosisia vauvan asusteita, mutta ei niitä enää siellä näytä olevan. 
Katselkaa sitten tätä ylösalaisin kun
kääntäminen ei onnistu :( Tuo alin leijonakuosinen
yöasu on minun ehdoton suosikkini, hankittu
aikoinaan Lindexiltä esikoiselle!

Eli eiköhän seuraava verkko-ostos kohdistu sinne tuttuun ja turvalliseen H&M:n suuntaan. Vaikka kuosit eivät olekaan ihan niin kivoja, niin kyllä 5-6 €:n hinta ohjaa ainakin minun ostoskäyttäytymistäni sinne suuntaan. Ainakin siihen asti kunnes löydän sen kulta-aarteen sieltä sateenkaaren päästä, tai vähintään voitan lotossa. Kumpikin kelpaa.

Huomenna aamulla se KELA-neuvola, sitä odotellessa!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Pätkismuffinit

Seuraavana odotusblogi vierailee leivontablogien osa-alueella! Uuden elämän odottamisen odottamista -blogin Odottelija kyseli versiotani pätkismuffineista, joten ajattelin tämmöisenkin postauksen tehdä :) Olen siis melko intohimoinen leipoja, joten en kamalasti ihmettelisi jos tänne muitakin ohjeita joskus ilmestyy :) 




Pätkismuffinit


200 g voita 
2 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 3/4 dl vehnäjauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl maitoa tai 100 g turkkilaista jugurttia (loraus maitoa)
140 g Mini-Pätkiksiä pieniksi paloiteltuna (pussillinen)
12-14 kpl Amerikan muffinivuokia

Vaahdota huoneenlämpöinen voi (siis voi, ei margariini jos haluat oikeasti hyviä muffineita)  ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, vanilliinisokeri keskenään. Lisää taikinan joukkoon vuorotellen maito ja siivilän läpi jauhoseos. Lisää Pätkis-palat sekoitellen taikinan joukkoon. Nostele taikina kahden lusikan avulla muffinivuokiin. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia (kiertoilmauunissa vähennä aikaa ja lämpöä uunisi paistokyvyn mukaan)

Perusohje on Pirkan Amerikan muffinivuoka -paketin kyljessä. Se on ehdoton suosikkini, sillä se ei ole vielä pettänyt minua lässähtäneellä olemuksellaan, vaan kohoaa uskollisesti joka kerta muhkeaksi! Tärkeää on nimenomaan myös laittaa vain ja ainoastaan 1 tl leivinjauhetta tähän ohjeeseen, ettei käy hassusti ja taikina kuohu vuokien yli. Silloin tulee tasaiseksi lässähtäneitä muffineita. 

Tämä ohje on muuten todella helposti muunneltavissa. Tällä ohjeella olen tehnyt mm. omenamuffinit, piparkakkumuffinit, vadelmamuffinit, mustikkamuffinit ja ihan perus (tupla)suklaamuffinit. Tai ihan mitä vain keksii sinne lisätä. Suosittelen kokeilemaan!

torstai 11. lokakuuta 2012

Pitkä viikonloppu

Päivän aloitus ei taas ollut ihan täydellinen. Tässä siis olisi yksi tapa virittää itsellesi sopiva lomatunnelma. Heti aamusta siivoat kolmet kissan yrjöt ja yhdet ripulisonnat matolta. Sitten hommaat todella läheltä piti- tilanteen kuormurin kanssa. Lisää vähän sekoilua kaupan kassalla ja aamupäivän puhelimen etsimistä. Lomalle nyt ja heti -asenne on valmis!

Onneksi nyt voi nauraa, kun on jo autossa matkalla mummolaan. Edessä siis lepoa, rentoutumista, herkkujen täyttämää ruokapöytää ja passattavana oloa! Tulee enemmänkin kuin tarpeeseen tämä 5 päivän miniloma :) Ja ensiviikolla edessä jo Kelan papereiden täyttämistä ja äitiyspaketin tilaaminen! 

Ihanaa viikonloppua teille muillekin !

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

(Työ)nimi hukassa

Nimi olisi kiva. Edes jonkinlainen työnimi. Aikaisemmin ajattelin masuvauvasta yksinkertaisesti nimellä "Helmi". Onhan laskettu aika helmikuussa, ja noh, helmet myös kasvavat suojassa ulkomaailmalta. Melko yksioikoista, eikö totta! :) Mutta nyt kun pieni ihmisen alku on todettu selkeästi poikapuoliseksi, tuntuu tytön nimen käyttäminen vähän hassulle, vaikka sinänsä en itse sitä sellaiseksi aluksi niin ajatellutkaan. Ensireaktiona vedin suoran muunnoksen Helmestä Helmeriksi, mutta jokin siinä nimessä vain tökkii. Mielikuva tai joku... Ja pitäähän sen nimen olla sellainen minkä kokee luontevaksi sanoa. Ei tämä mikään iso ongelma ole, mutta kuitenkin... Esikoisen nimi oli pitkään ytimekäs "Pätkä", saisikos siitä vaikka "Pätkiksen", tai "Jatkopätkän" ? Hmm, ehkä ei.... :D

Josta siis päästää isompaan ongelmaan, eli varsinaiseen nimeen! Tuttavapiirissämme on poikia, siis vain ja ainoastaan poikia. Tai on yksi tyttö, etten nyt ihan liioittelisi. Eli poikien nimet alkaa olla todella hyvin käytetty, ainakin ne sellaiset mistä itse tykkäisin. Ja lisätään vielä soppaan sekin hassu päähänpinttymä, ettei nimessä saa olla kirjainta R. Tässä vaiheessa pyydän anteeksi sellaisilta, joiden nimessä se esiintyy, mutta en vain yksinkertaisesti pidä sen tuomasta kovasta "otteesta". Ja onhan omassa nimessänikin kyseinen kirjain, joten ehkä saan edes osan tästä anteeksi. Aikaa miettiä tosin on vielä lähes puolivuotta, ja jos nyt jotain päättää niin mieli ehtii muuttua vielä monta kertaa. Olen kuitenkin alkanut silmäillä lapsiasiakkaitteni nimiä toivoen, että sieltä jotain kivaa putkahtaisi esiin. 

Kaikkea sitä alkaa murehtimaan kun herää viideltä aamulla. Ja unta ei tietenkään enää saa tällaisten tärkeiden asioiden pohtimisen jälkeen. Ja tietysti sekin, että pienin tulokas herää masussa potkimaan kun äiti-alus alkaa liikehtimään. Ja sitähän on jäätävä "kuuntelemaan" <3

maanantai 8. lokakuuta 2012

Paremman maanantain mietteitä


Tiesitkö, että ihmiset jotka vaikuttavat vahvimmilta ovat useimmiten tunteellisimpia?

Tiesitkö, että ihmiset, jotka osoittavat eniten ystävällisyyttä ovat usein kaltoin kohdeltuja?

Tiesitkö, että he, jotka huolehtivat toisista koko ajan ovat niitä, jotka itse tarvitsisivat sitä eniten?

Tiesitkö, että kolme vaikeinta asiaa sanoa ovat: Minä rakastan sinua, olen surullinen, auta minua?


Harvoin näitä mietteitä luen, saati pysähdyn niitä ajattelemaan. Mutta tämä jotenkin pysäytti. Varsinkin tuo ensimmäinen kohta. Lapsettomuusaika on kovettanut ulkokuoreni, mutta sisällä vapisee se sama pieni tyttö, joka vietti ensimmäiset kerhoviikot kaapin takana piileskellen. Se kuka näkee minut nyt, ei koskaan voisi kuvitella niiden kahden olevan yksi ja sama henkilö. Onneksi lapseni on opettanut minulle hellyyttä ja empatiaa. Niitä tässä elämässä tarvitaan, jotta kaikilla olisi mukavaa läheistensä kanssa!

Ihanan kirpeää lokakuista maanantai-aamua itse kullekin!

lauantai 6. lokakuuta 2012

19 viikkoa raskaana & 19 viikkoa "to go"

Tänään on kait sitten se "virallinen" puoliväli, eli rv 21+0.  Laskeskelin siis, että jos raskauden alussa ei "oikeasti" olla raskaana vielä niitä 2 ensimmäistä viikkoa, niin raskauden kestoksihan tulee 38 viikkoa. Ja se kun pistetään kahteen puolikkaaseen, niin 19 raskausviikkoa takana on puoliväli :). Pilkunviilaamista parhaimmillaan!

Liikkeet

Masussa on kova jytinä päällä, varsinkin öisin. Tietysti tunteehan ne liikkeet paremmin kun on hiljaa paikallaan. Potkuissa alkaa olla voimaa jo ihan topakasti, ja ihmettelenkin mitä ne sitten mahtavat olla jo vaikka 2 kuukauden päästä. Nyt kun jo pistetään töppöstä äiskän sisuksissa siihen malliin, että koko masu tärisee. Liekkö sekin sitten vaikuttaa kun töppöset liikuskelevat tuolla kohdun alaosassa ja potkut suuntautuvat alaspäin, eli se tuntuisi jotenkin koko kohdussa. Mene ja tiedä.

Päivän havainto, maha on ylittänyt
tissit sivuprofiilissa!
Hyvät olot

Seesteistä keskiraskautta siis vietetään. Olo on "lähes" normaali, ruoka maistuu ja vessakäynnitkin rajoittuvat siihen yhteen kertaan yössä. Onneksi. Pikkaisen meinaa selkä alkaa mennä notkolle taapertaessa, joten enteileviä selkä- ja iskiaskipujen aaltoja on hieman esiintynyt. Ja henkisesti olo ei enää voisi olla parempi, elämä suorastaa hymyilee :) Kaikki asiat ovat todella hienosti kotona ja töissä. Tosin työkaverieni mielestä taidan olla ehkä vähän liiankin hyvällä päällä. Pienoista kujeilua siis on esiintynyt aika ajoin :)

Huonot olot

Miinuksena voidaan pitää edelleen jatkuvaa keskiyön kukkumista. Lähes joka yö tulee herättyä kolmen-neljän aikoihin ja unihan ei tule ennenkuin on pari tuntia ihmetelty unihiekan puuttumista. Se tietysti heijastaa suoraan seuraavan päivän vireeseen. Ja varsinkin ruokailun jälkeen minulle on ihan turha tulla puhumaan yhtään mitään. Valot palaa mutta ketään ei ole kotona.


torstai 4. lokakuuta 2012

Vakuuttaako vai eikö vakuuttaa?

Kas siinäpä pulma, joka askarruttaa monia muitakin vanhemmiksi tulevia raskauden tässä vaiheessa. Keskestelut ja blogit taitavat käydä kuumina juuri nyt tästä aiheesta. Vaikka meille on tulossa jo toinen, olen minäkin miettinyt asiaa. Ja oikeastaan koko vakuutuksen tarpeellisuutta.

Vakuutushan pitää siis ottaa useimmiten jo 3 kk ennen laskettua aikaa, mikäli sen tahtoo saada ilman vakuutusehtojen rajauksia ja voimaan heti syntymästä saakka. Ja äidin iän pitää olla askettuna aikana alle 40 v. Lienee kova pelko pilaantuneista "munista" :).  Esikoisen kohdalla nukuin onnellisesti vakuutuksen hakemisen takarajan ohi, joten pakosta otimme sitten sen version, minkä saa vasta 2 kk syntymän jälkeen. Tämä vakuutushan on jonkinverran halvempikin ensimmäisenä vuonna, kuin se ennen syntymää otettu. Tietysti riskiä ei vakuutusyhtiölle tule niin paljon kun lapsi on jo todettu terveeksi. Useimmat vakuutusyhtiöt taitavat sitäpaitsi myöntää lapsivakuutuksen vain, jos yhtiössä on myös kotivakuutus. Lisäksi vakuutushan ei edes korvaa esim. ravintovalmisteita. Ja näihin kuuluvat ainakin esim. maitohappobakteerit ja ymmärtääkseni myös allergisten vauvojen maitovalmisteet (?). KELAhan sitäpaitsi korvaa nuo maitovalmisteet allergisille 72%:sesti, ja lisäksi vuotuisen lääkekaton (700 e) ylitettyä maidot maksaa enää vain 1,5 e/3kk. Ja sama koskee tietysti muitakin KELAn korvaamia lääkkeitä, joten senkin suhteen ei lääkekulut voi yleensä nousta kohtuuttomiksi.

Meillä vakuutus Tapiolassa, joten tässä heidän hintansa.
Esikoisen kohdalla on meidän vakuutus mennyt taloudellisen tappion puolelle. Yksityisellä lääkärillä olemme käyneet noin kerran vuodessa, ja kustannukset ovat kuitenkin olleet aina alle 100 e, mikä näkyy olevan nykyään vuotuinen omavastuu (luulen, että esikoisella se on 50e, hmmm pitääpä tarkistaa). Tietysti tuommoisen 4-vuotiaan kanssa on ihan kiva käydä yksityisellä, koska yleensä siellä ollaan paljon kiireettömämpiä kuin terveyskeskuksessa, ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on ihan lapsiin erikoistuneet lääkäriasemat. Joten lääkärit ovat tietysti lastentautien erikoislääkäreitä, ja osaavat käsitellä tuota meidänkin hitaasti lämpenevää tenavaa. Satuimme käymään pari päivää sitten röhän takia yksityisellä lastenlääkäriasemalla, ja kyllä pitää sanoa että tyytyväinen olen heidän hoitoonsa. Lääkäri oli superkiva ja tutki kaikki vaivat tarkasti! 

Julkisella olemme myös jonkunverran käyneet, koska terveyskeskus sijaitsee lähempänä kuin tämä lääkäriasema. Eka käynti oli vauvan ollessa 2 viikkoa iho- ja silmäongelmien takia. Onneksi terkkarissamme on käytäntö, että vastasyntyneet pääsevät jonon ohi suoraan, eikä tarvitse jonotella muiden räkänenien kanssa odotustilassa. Eikä maksuakaan mene alle 15-vuotiailta. Pääsimme siis suoraan ilmoittautumisesta vastaanotolle, ja ulos alle vartissa :). Ja avunkin saimme ongelmaan, ei siinäkään valittamista. Ja plussana pitää vielä sanoa, että vakuutuskin myönnettiin ilman rajauksia vakuutusehtoihin, vaikka olimme käyneet lääkärissä ennen vakuutuksen myöntämistä :). Esikoisellamme todettiin noin 4 kuukauden iässä ahtaat kyynelkanavat, joten antibioottitippoja piti käydä hakemassa lääkärissä aika ahkerasti. Saimme myös lähetteen silmäsairaalaan silmien kyynelkanavien sondeeraukseen, mutta onneksi kun toimenpiteeseen oli enää pari viikkoa aikaa, kyynelkanavat aukenivat ihan itsestään ja sitä ei tarvittu! Joten sekin toimenpide olisi tehty ihan pelkällä poliklinikkamaksulla (vai meneekö edes sitä?), eikä olisi kovinkaan rasittanut taloutta. Tietysti jos lapsella sattuisi olemaan kunnon korvakierre, niin uskoisin että vakuutus olisi helpotus. Tai sitten kun lapsi alkaa olla tapaturmaherkässä iässä, niin voi mennä huoletta tarkistuttamaan onko luita mennyt törmäilyissä poikki :) Niin ja kamalaa vaivaa ei myöskään tarvitse nähdä korvaushakemuksia täytellessä. Useimmat lääkäriasemat kuitenkin vähentävät KELA-osuuden suoraan maksettaessa ja korvaushakemuksen voi täyttää netissä, eikä ainakaan meidän tarvitse lähetellä mitään papereita vakuutusyhtiöön. Ja rahat on tilillä parin päivän sisällä.

Kovin on vaikea päätös tämä vieläkin. Plussia on paljon vakuutuksenottamisen kannalta, varsinkin tällä seudulla missä yksityisiä lääkäriasemia ja sairaaloita on paljon, ja HUSin sairaalat ylikuormitettuja. Joten luultavasti kuitenkin päädymme ottamaan lapsivakuutuksen, mutta vasta lapsen synnyttyä. Ainakin rakenneultrassa kaikki vaikutti olevan niin hyvin, ettei huolta senkään suhteen ole. Ja allergioita tai atopiaa meillä ei kenelläkään ole, joten ehkäpä tuleva nyyttimmekin niiltä säästyy :)


tiistai 2. lokakuuta 2012

Rakenteesta päivää!

Täällä on yksi onnesta soikea äiti kirjoittelemassa kuulumisia rakenneultrasta! Olen lähes sanaton (harvoin tapahtuu), ja tämänkin tekstin kirjoittamiseen on vierähtänyt varmaan jo vartti. No aloitetaanpa sitten mitoista :)

Lakimitta (BPD) 48,9 mm (20+6)
Vartalon ympärys (AC) 151,3 mm (20+3)
Reisiluu (FL) 33,1 mm (20+2)
Päänympärys (HC) 181,4 mm (20+4)
Painoarvio 351 g (20+2)
Sukupuoli poika

Mitoista saadun keskiarvon perusteella siis 20+3. Eli just eikä melkein :) Kaikki rakenteet, aivot, sydän yms. myös löytyivät ja sain merkinnän papereihin "normaali".

Pientä miestä naurattaa :)
Äidin masussa köllivä pieni mies osasi kyllä kietoa vanhempansa heti pikkukätösten ja -varpaidensa ympärille. Siellä se raapi päätää, availi suutaan kuin nauraakseen ja jopa vilkuttelikin ruutua tiukasti napottaville vanhemmilleen. Ei ollu itku kaukana tällä äidillä kun pieni nyrkki avaitui ja sulkeutui näyttäen hienosti joka ikisen sormiluun ruudulla. Ja ne pienet jalat... Aivan käsittämätön tunne. Suorastaan pursun halua saada vauvelin syliini. Toisaalta nyt ja heti, mutta se toive ei ole ehkä ihan viisas, antaa nyt pienokaisen vielä kasvaa tovi kohdun suojissa.

Siro 46 tulossa :)
Tämä ultra jotenkin konkretisoi tämän odotuksen lopullisesti. Kyllähän toki liikkeetkin ovat jo sitä tehneet, mutta että saa nähdä pienokaisensa oikeasti liikuskelevan... Käsittämätöntä!

Niin ja perätilassa ollaan, ainakin toistaiseksi. Esikoinen viihtyi ainakin rv 28 alkaen pelkästään  pää ylöspäin, joten saa nähdä miten tässä käy. Kätilö sanoi, että joiden naisten kohdun tai lantion muoto on sellainen, että vauvat mieluusti asettuvat tiettyyn asentoon. Lieneekö sitten kyse tästä kohdallanikin. Se jää nähtäväksi :)

Niin ja joko mainitsin, että olen onnellinen?! Siis onneni kukkuloilla! Happyy facee!!

Jahas, törmäsin ongelmaan kuvien lähettelyssä. Blogger kääntää kuvat sivuttain. Great. Yritin kääntää kuvia vastaavasti eri suuntaan, mutta silti kuvat latautuvat sivuttain. Ideoita?

Edit: sainpas kuin sainkin vihdoin kuvat oikein päin laiteltua, vaati vain monen monta kertaa vääntelyä ja kääntelyä...

maanantai 1. lokakuuta 2012

Maanantai aamuna krapula ja vapina... eiku

Maanantai, tuo kaikkien suosikkipäivä kaikista viikonpäivistä. On aamuja jolloin ei kannattaisi nousta ollenkaan sängystä. Tämä aamu oli juuri semmoinen. Aloitan alusta.

Kissa

Meillä on kissa, kohta 16-vuotias vanha neiti. Ikäväksemme Minni-neiti menetti "äitinsä", wanhan Milla-neidin menehdyttyä äkillisesti, todennäköisesti kuitenkin vanhuuteen vuoden alussa. Mutta perheellemme ja Minnille ihan liian äkillisesti. Tämän vanha-neiti traumatisoitui tästä menetyksestä todennäköisesti lopullisesti, ja viettääkin aikaansa yleisimmin sohvan alla silloin tällöin minulle, keinoemolleen,  mouruten. Ja kun nousen ylös aamulla, on kissalla tapana alkaa "huutaa" ikäväänsä tai jotain, niin että talo raikaa. Hiljaiseksi mouruamisen saa vain ottamalla kissan syliin ja silittelemällä tätä iäkästä ja hyvin palvellutta kehruukonetta. Kaikki tähän asti hyvin. Mutta sitten tulee se mutta, kissa ei jostain syystä enää suostu tulemaan syliini vapaaehtoisesti, ja se pitääkin houkutella syliin viekkaudella ja kuitenkin mahdollisimman nopeasti. 

Tänä aamuna puoli 7 aikaan tämä tilanne ei sujunut niinkuin elokuvissa (tai ehkä niinkuin katastrofielokuvassa). Olen herännyt kuuden aikaan lievässä koomassa miehen herätyskelloon. Kuunnellut norsulauman (se mies vain) tömistelyä yläkerrassa, ja heittänyt toivot uudelleen nukahtamisesta ja ihanista tunnin mittaisista yöunista, mitkä saisin vielä viettää ennen oman kelloni rääkäisyä. Nousen ylös mahdollisimman hiljaa, että edes esikoinen saisi uinua vielä tovin. Niinkuin ennenkin, mouruaminen alkaa heti päästyäni rappusten alapäähän. Kiipeän ylös, ja alan houkutella vanhaa neitiä syliin. Ei, ei tänään, kissa naukuu. Yritän epätoivoisesti pyydystää kissasta edes jotain uloketta käteni ulottuville, jotta saisin vedettyä miukun syliini ennenkuin loputkin talosta ovat hereillä. Turha toivo! Tästä säikähtäneenä kisuli säntää suoraa päätä alakertaan, ja minnekäs muualle kuin esikoisen sängyn alle huutamaan. No, kaikki varmaan jo tietää miten siinä kävi. Uninen "konemies" on herännyt.

Eväät

Vaatteet päälle, päikkäritavaroiden keräily mukaan, eväiden laittaminen valmiiksi rasiassa oven suuhun odottamaan töihin lähtöä. Lähtö töihin. Esikoisen pudottaminen päiväkotiin pusujen kera. Huomaaminen 15 km jälkeen, että eväät ovat vieläkin sievästi odottamassa kotiovella pussissa lounasaikaa. Kiroilua. Lounaalla töissä kaurapuuroa. Kiukkua!
Aamuinen näkymä auton ikkunasta.
Olisipa ollut aikaa kuvata ilman valotolppia!

Ilta

"Äiti, minä rakastan sinua". Aamun kiukku unohdettu <3. 

Ehkä tämä päivä ei ollutkaan niin kamala kuin aamuinen säntäily antoi ymmärtää!

Huominen

Huomenna se kauan odotettu rakenneultra. Jännitys alkaa kutitella masua... vai onkohan se vain pienokainen? :)