Hampaita, hampaita

… ja lisää hampaita!! Mistä näitä hampaita oikein tulee? :D

Eliaksella on ollut pitkään suussa vain 6 hammasta, 4 ylhäällä ja 2 alhaalla. Nämä ainokaiset putkahtivat suuhun kaikki kuukauden sisään tuossa vuodenvaihteen molemmin puolin. Pitkään olemme siis odotelleet lisää saapuvaksi. Pari viikkoa sitten huomasin, että ikenet poskihampaiden kohdalla ovat todella turvoksissa molemmin puolin, kun kuolaa alkoi valua suusta ihan reippaaseen tahtiin. Ja pari päivää sitten ne sitten putkahtivat läpi, siis ylhäältä ja alhaalta yhtäaikaa! Öitä ovat häirinneet ilmeisesti enemmän kuin vähemmän, ja ilmeisesti sama meno jatkuu, koska turvotusta on edelleen poskihampaiden edessä ikenissä. Hieman kummastelin hammaslääkärille tätä järjestystä, kun kulmahampaat eivät näytä pitävän mitään kiirettä, mutta hammaslääkäri sanoi kaiken olevan ihan normaalia. Jopa perheensisällä eri lapsilla hampaiden puhkeamisen järjestys voi olla ihan mitä vaan, ja pääasia että tulevat. Hassua vain tuo iso rako hampaiden välissä :)

Eemelikin kävi 6 v. hammastarkastuksessa. Hieman poikaa jännitti, eikä meinannut oikein saada sanaa suustaan. Jäykkänä laskeutui tuolin mukana tarkastukseen, mutta avasi kuitenkin todella reippaasti suunsa tädin tarkastattavaksi. Kovasti sai poika (ja vanhemmatkin) kehuja miten hienosti hampaat on hoidettu, eikä mitään moitittavaa löytynyt. Ja pikkuveljen kanssa ovat samiksia hampaidenkin puhkeamisessa, sillä isoveljen pysyvät poskihampaat ovat kuulemma myös puhkeamassa ikenen turvotuksesta päätellen. Lopuksi Eemeli sai vielä hedelmänmakuisen fluorilakkauksen hampaisiinsa, joka pojan mielestä oli kyllä vähän hassun makuinen, eikä meinannut oikein uskaltaa avata suutaan toimenpiteen jälkeen :D Palkkioksi reippaasta käynnistä Eemeli sai formula-autotarran (ja kaupasta jätskin, mutta sitä ei kuulemma saa kertoa hammastädille ;) )

Allergia pohdintaa ajatusten selkeyttämiseksi

Tämä on taas niin tätä. Tässä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoden iän ylittänyt, pitäisi alkaa miettimään uusia ruoka-aineita ruokavalioon, eikä suinkaan etsimään nykyisestä ruokavaliosta pois jätettäviä. Viime viikot ovat olleet yhtä taiteilua ruokien kanssa. Iho on ollut pahoilla kutisevilla länteillä, yöllä on huudeltu, pyöriskelty ja hinkattu silmiä. Viime päivät on kakka polttanut pyllyreiän punaisille pilkuille (kaikki varmaan tahtoo tietää tämän, mutta allergisten lasten vanhemmille tämä on ihan jokapäiväinen huolenaihe). Ja kyllä, vaippa on vaihdettu HETI lastin saavuttua, ja tätä on siis tapahtunut usein. On piereskelty urakalla ja kieltäydytty ruoasta. Mitähän vielä… Rasvaa ja kortisonia on kulunut! Sekä antihistamiinia, niinkuin ennenkin.

Pari päivää olen pitänyt ruoka-aineet nyt minimissään, ja niissä "turvallisiksi" oletetuista. Ja silti on aamulla sängystä noussut vähemmän ihanan punaposkinen herra. Eli joku näistä viidestä turvallisesta ruoka-aineesta on muuttunut pahikseksi? Aikaisemminhan on näin käynyt soijalle ja quinoalle, eli täysin mahdollista myös nyt. Kukkakaali? Hirssi? Muuta en toivo kuin, että toivottavasti ei hirssi! Hirssi on meidän ainoa käytössä oleva vilja, ja ainoa josta saa puuron keitettyä. Kauraa ja riisiä on yritetty saada ruokavalioon, mutta huonolle näyttää, valitettavasti. Elimistö ei vaan taida olla vielä valmis niille.

Vai olisiko tämä oireilu vaan siitä, että Elias on ollut "semikipeä" viikon ajan. Viime lauantain vastaisena yönä nousi kuume, joka laski onneksi seuraavan päivän illaksi. Siitä asti on poju ollut vähän räkäinen ja väsyneen oloinen. On nukkunutkin päivisin enemmän, eikä siis ruokakaan ole oikein maistunut. Lihat olen ujutellut pääasiassa hedelmäsoseisiin, jotta edes proteiinia saisi riittävästi. Ruoan huonoon maistuvuuteen voi tietysti syynä olla myös hampaat, kun näyttää että ikenet aristaa. Ja se nenäkin kun on tukossa. Mistä näistä tietää. Esikoisen aikaan ei ollut huolta mistään näistä. Ikinä ei oltu kipeänä, ikinä ei tarvinnut miettiä sopivaa ruokaa, ikinä ei tutkittu kakan koostumusta. Oppia ikä kaikki :(

Vaikka miten olisi kipeänä, niin aina jaksaa vedellä vessassa paperit lattialle :D

Tukossa. TAAS.

Meidän pienen isännän nenä on taas ihan umpitukossa. Hereillä ollessa tilanne on ihan siedettävä, eikä sitä nyt oikeastaan edes huomaa. Mutta heti kun uni tulee, alkaa tuhina, vinkuna, kuorsaus, you name it! Ei auta kostutus (makkarissa ilmankostutin + nenään Physiomer baby), ei auta pystyasento (pinniksen toinen pää koholla, vaivaa myös autossa istualtaan nukkuessa)... No mitäpä muuta sitä vielä voisi kokeilla? Ainoa apu tulee Naso-suihkeessa, mutta eipä sitä saisi käyttää muutamaa päivää pitempään (öö, lasketaanko myös yöt jos päivällä ei käytetä?! :) ) 

Tästä samasta asiasta postasin jo aiemminkin, mutta tilanne parani sitten itsestään kun toiset ylähampaat tuli ikenestä läpi, vähän niinkuin arvelinkin ja toivoin. Mutta että taas. Lisää hampaita? Hyvin pieni ja lähes olematon nuha? Allergia? Isot risat? Ääh, kun tietäs! 

Alkaa äidillä taas silmäpussit kasvaa kun kuuntelee tuota metelöintiä eikä pysty nukkumaan. Eikä sankarin itsekään tule kovin hyvin nukuttua kun koko ajan yrittää hengittää nenän kautta laihoin tuloksin ja nousee sitten vähän väliä istumaan vaikka nukkua pitäisi. Mistähän sitä apua voisi edes yrittää lähteä etsimään, kun kerran näin pienen nenään kurkkaaminen vaatii kuulemma erityistyökaluja ja -asiantuntemusta? Onko kenelläkään tietoa hyvästä lasten nenä-kurkku-korvalääkäristä tarvittavin välinein pk-seudulla?

Vinkunaa, pihinää ja narskuttelua

Eliaksen nenä on ollut tukossa nyt varmaan pari kuukautta. Sitä on yritetty hoitaa kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla. Monta yötä olen kuunnellut kun Elias yrittää epätoivoisesti hengittää nenän kautta, mutta ilma ei ole kulkenut läpi sitten millään. Tuloksena ollut vain kamala nenän vinkuminen ja pihinä. Ja lopulta siihen on hermostuttu, ja herätty huutamaan. Joskus taas poika itse on saanut nukuttua vinkumisesta huolimatta, mutta minä olen vain kuunnellut toisen epätoivoista hengitysyritystä sydän syrjällään saamatta itse unta. 

Pari yötä sitten elämä meni ihan puhtaaksi huudoksi, ja tilanne laukesi vasta Naso-sumutteella ja särkylääkkeellä. Koska kotikonstit loppuivat (ja koska olemme nyt mummolassa ja muutkin haluavat nukkua), varasin ajan paikalliselle korva-nenä-kurkkulääkärille. Lääkärikäynnistä emme kostuneet kuin uuden allergialääke-reseptin (Aerius), ja kehotuksen mennä sellaiselle lääkärille, jolla on välineet kurkata näin pienen lapsen nenään. Olisipa ollut kiva juttu jos olisin tiennyt osata varmistaa ko. asian jo aikaa varatessani, niin olisimme satasen rikkaampia… Allergiasta tukkoisuus ei kuulemma lääkärin mielestä johdu, koska näin pienet eivät reagoi allergiaan nuhalla (en tiedä uskonko). Ja ainoa keino selvittää syy on juuri tuo nenään kurkkaaminen ohuella taipuisalla välineellä. Kitarisat myöskään eivät kuulemma vaivaa näin pieniä kuin äärimmäisen harvoin (en kyllä ihmettelisi jos sekin lottovoitto olisi saatu), eikä nykyään niitä edes leikata alle 2-vuotiailta jos vaivaavatkin (pyydän kyllä toisen mielipiteen jos kitarisoista syy löytyisi).

Illalla sitten pöydän ääressä istuessamme alkoi vierestä kuulua selkäpiitä karmivaa narskutusta. Ihan kirjaimellisesti, sen verran hyytyvän kuuloista se oli. Eliashan se siinä istui tyytyväisenä ja hankasi alahampaitaan… siis mitä vasten, eihän siellä ole muita hampaita? Pikainen tarkistus pienoisen tappelun kera ja sieltähän ne paljastui, kaksi juuri yläikenen puhkaissutta pientä helmihammasta! Voi että, niitä on sitten vissiin tehty taas oikein urakalla. Ja nyt ne on siinä, ihanaa! Nyt vain sopii toivoa, että helpottaa edes hetkeksi. Jospa tuo tukkoisuuskin olisi ollut noiden ylähampaiden aiheuttamaa, ja nyt tuo todella ärsyttävä vaiva helpottaisi.

Pahoittelen muuten edelleen tätä hiljaiseloani. Harmittaa kyllä vähäsen, että olen pudonnut ihan kärryiltä mitä täällä maailmassa tapahtuu. Olen kyllä käynyt satunnaisesti lukemassa teidän muiden blogeja, mutta kommentointi puhelimella on sen verran työlästä että olen jättänyt sen suureksi osaksi tekemättä. Lupaan parantaa tapani, kun palaamme arkeen tuossa tammikuun loppupuolella. Ehkä te kestätte sen verran vielä! :)