3 viikkoa

Aina sitä vaan ihmettelee samaa asiaa, mihin kaikki aika menee? Täällä pikkuveli on saavuttanut 3 viikon iän, eli kohta aletaan laskemaan ikä kuukausissa päivien ja viikkojen sijaan.

Aika samanlainen tapaus kuin Eliaskin taitaa tämä pikkuvelikin olla. Pieruvaivaa on, ja kakkaa tulee joka pieraisulla, niinkuin Eliaksellakin tässä iässä. Siis todella paljon, vaippoja kuluu pari tunnissa vaikka ei jokaista pierua vaipasta putsaisikaan. Kakan haju on imelä, niinkuin Eliaksellakin haju ilmaantui näillä tienoin. Ja väri on usein sitä ihanaa myrkynvihreää. Naama on täynnä hormininäppyä, ollut syntymästä saakka, niinkuin Eliaksellakin. Vielä ei ihottumaa ole ollut pahemmin muualla, mutta iho on kuiva ja atooppisen oloinen, niinkuin isoveljelläkin. Eliaksen ihottumat puhkesivat vasta 4-6 vkon iässä, joten se jää vielä nähtäväksi tulevaisuudessa kulkeeko pikkuveli samoissa jalanjäljissä siinäkin asiassa. Pahoin kyllä pelkään että näin on... Samaten toisen silmän kyynelkanava on ahdas, sillä silmä on rähminyt syntymästä saakka, tosin ei ihan niin pahasti kuin isoveljillä. On siis pärjätty ihan putsauksella, eikä ole tarvinnut vielä antibioottitippoja aloittaa.

Pikkuveljen masu vaivaa kovasti, on vaivannut jo syntymästä saakka eikä D-tippojen aloittaminen ole sitä muuttanut suuntaan eikä toiseen. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän sitä on itkeskelty. Ja lohdukkeeksi kelpaa vain rinta. Oikeastaan paljoa muuta en edelleenkään pääse tekemään, kun istun imettämässä vuorokaudet läpeensä. Ja uni maistuu vain sylissä päivisin, yritäpäs vain tiputtaa sänkyyn nukkumaan... BIG mistake! Saa aloittaa uudelleen imetyshommat että poika taas rauhoittuisi. Eli sen takia annan pojan mieluummin nukkua sylissä. Vielä tämä onnistuu, kun mies on isyyslomalle, mutta parin viikon päästä tilanne on jo ihan eri kun on taaperonkin tarpeet hoidettavana. Tosin eilen poika jostain syystä päätti vedellä yli 4 tunnin unet illasta ennen uniaikaa, ja vielä ihan omassa sängyssä, tutin uneen saattelemana. Eliashan ei suostunut tutilla, ei sitten millään, ja yritys lopetettiin siinä 2 kk iässä. Saa nähdä olisiko pikkuveli suostuvaisempi tuolle kumihuville :) Öisin poika nukkuu hienosti kainalossa ja nukahtaa yleensä melko nopeasti tankkauksen jälkeen. Tosin on välillä ollut pitkiäkin yöimetysmaratoneja, mutta niinhän se pitääkin olla maidontulon varmistamiseksi!

Pikkuveli ei tykkää vaipanvaihdosta eikä pukemisesta. Niin kauan kuin hommat on kesken, huutaa poika pää punaisena, mikä tuo tietysti paineet hoitaa koko touhu mahdollisimman nopeasti. Samaten kylpyhommat on aivan kauheaa kärsimystä jota pitää huutaa koko toimituksen ajan. Elias puolestaan nautti heti ensimmäisestä kylpyhetkestä lähtien vedestä, ja edelleen poika on aivan mahdoton vesipeto. Ei taida pikkuveljestä tulla isoveljensä veroista uima-altaiden kauhua ;) 

Napa irtosi pikkuveljelläkin melko myöhään, vasta 17 päivän ikäisenä. Paino puolestaan on ihan hyvässä nousussa, syntymäpaino saavutettiin vain hieman suositeltua myöhemmin, noin 18-19 päivän ikäisenä kotivaa'alla mitattuna. Ihmehän tuo olisi jos ei nousisi, kun koko ajan tankataan. 

Vaikka uusin pikkuveli tuntuu toistaiseksi aika haastavalla tapaukselle, on poika silti aivan mahtava. Pienet tummat siniset silmät tapittavat hereillä ollessa todella tarkkaavaisesti ja ne pienet hymyt joita poika väläyttelee unissaan ovat jotain aivan valtavan rakasta. Jopa pieniä äänen naurunhörähdyksiä on esitelty. Ja vaikka tämäkin vauva tulee todennäköisesti tämän alun perusteella olevan moniallergikko, tiedän että siitä selvitään. Ja eipähän tarvitse enää opetella lukemaan pakkausselosteita tai etsimään erikoisia ruoka-aineita kokeiltavaksi. Kaikkea kun löytyy kotoa jo omasta takaa :D

Eliaksen allergiat puolestaan näyttävät laantuneen todella paljon nyt 2 vuoden iässä eikä ihan pienille määrille enää reagoida. Ollaan syöty jopa Vatajan allergianakkeja nuotiolla ja nautittu hedelmäaakkosista ilman oireita! Aivan mahtavaa, että taaperomme saa jo osansa "normaalista" elämästä! Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut oikeastaan se, ettei poika suostu maistamaan mitään "oudon" näköistä ruokaa, ja vain tutut menevät suuhun asti. Kuitenkin paino on mitä on, niin ei poikaa voi nälässäkään pitää. Ruokakokeilut ovat siis vähintäänkin haastavia.

Tänä vuonna ommeltua

Loppuraskaudessa ompeluharrastus jäi vähän vähemmälle. Seisominen kaavojen edessä ja kumartuneena pöydän päälle ison mahan kanssa ei tuntunut enää mukavalle, eikä muutenkaan juuri huvittanut. Muutaman ompeluksen sain kuitenkin väsättyä (silloin kun into kasvoi isommaksi kuin epämukavuus) :) Vauvan synnyttyä aika on ollut "hieman" kortilla, koska poju on oikea tissitakiainen. Pari pöksyt sain väsättyä akuutimpaan housupulaan, kun huomasin että suurinosa housuista on ihan liian isoja pienelle miehelle.

130 cm raglanhihainen paita monsteritrikoosta. Olkapäällä liskoaplikointi. 

Tämä paita meni ystäväperheen esikoiselle.

Pääsinhän minä mekonkin tekemään kauan varastoissani marinoidusta kankaasta! Tämä kangas oli oikeastaan THE kangas jonka ostin ekana, ja jonka takia aloin tekemään vaatteita :D Nyt siitä tuli mekko samaisen ystäväperheen pikkusiskolle <3

Housupulaan 50 cm joustofroteepökät, kaava jostain OB:sta. Tämä on juuri parasta ompelussa, kun saa juuri sen kokoisia vaatteita kuin tarvitsee!

OB:n Sausage Dog -body hieman muokattuna, koko 56 cm on vielä vähän liian iso.

Pökät mätsäämään bodyyn, kaava samasta OB:sta kuin bodykin.

Tämän bodyn tekemisessä meni niin monta asiaa pieleen, että lopetin jo laskemisen. Pääaukon kohdistus, hihan ompelu, kantinkääntäjän testaaminen…

Mutta ehkä tämä päälle menee kuitenkin :D

Näistä tuli kivat! Housut on joustacollegesta ja lahkeessa pilviaplikointi. Raitaresori ei muuten veny ihan samalla tavalla kuin tavallinen, mitä en osannut ottaa huomioon vyötäröä ommellessa. Ei siitä liian tiukka tullut, muttei siinä myöskään ole yhtään kasvunvaraa. Kaava muuten sama kuin peikkofroteepöksyissä, mutta muutin kaavaa sen verran, että jätin sivusaumat pois.

Tämän imetystunikan tein vielä viimeisilläni joustofroteesta. Tästä tuli oikeasti tosi ihana! Istuu päälle just eikä melkein, ja imetyskin sujuu tosi kätevästi noista sisäkappaleen aukoista. Eikä ole vaaraa, että sisäosa lörpsähtää käytössä :) Noshin alesta ostin trikoota itselleni, että tekisin toisen samanlaisen, mutta se aika on vielä löytymättä ompeluun...

Pikkuiselle raapimisen esto tumput mätsäämään äidin tunikaan :)

2 viikkoa

Tänään pikkuveli on 2 viikon ikäinen tuhisija. Viikko sitten terveydenhoitajan kotikäynnillä pistimme molemmat merkille pojan keltaisuuden ja sovimme että seuraan väriä tarkasti. Varsinaisesti väsynyt tai laiska syömään vauvamme ei siis ollut, mikä olisi ollut hälyttävä merkki yhdistettynä keltaisuuteen, varsinkin jos pissaa ja kakkaa ei olisi tullut siihen malliin kuin sitä nyt tuli. Päätin kuitenkin seuraavana päivänä käydä sairaalassa tarkistuttamassa mittarilla ihon värin, koska poika on todella tumma ja keltaisuutta on vaikea arvioida silmämääräisesti. Ihomittarilla arvot näyttivät jo korkeahkolle, joten määräys tuli verikokeeseen, jossa todettiin sama. Arvot olivat siis koholla, lähellä valohoitorajaa. Arvoja seurattiin koko viime viikko, ja ensin ne nousivat hitaasti, mutta kääntyivät sitten lopulta laskuun viikonlopulla. Painonseuranta kävi siis samalla kätevästi osastolla samalla reissulla kun kävimme verikokeissa. Samalla kun bilirubiniarvot kääntyivät laskuun, lähti myös paino nousuun. Tänään neuvolassa paino oli noussut jo 3815 grammaan, eli ei vielä syntymäpainoon, mutta suunta on kuitenkin oikea ja viikkonousu 200 g on ihan riittävä. Samoilla ohjeilla siis mennään, täysimetyksellä tihein syöttövälein.

Pikkuveli syö edelleen aika reippaasti öisin. Tuntuu ettei oikein ehdi itse edes nukahtaa kun poika on jo vaatimassa lisää evästä. Päivisin poju nukkuu kuitenkin pitempiä välejä, mutta herää aika tarkalleen 3 tunnin välein syömään. Tämä on tietysti pelkästään hyvä asia painonnousun kannalta! Äidin kannalta tähän on taas totuttelua, sillä jatkuvat staattiset asennot aiheuttivat taas kerran melko massiiviset niska-selkäkrampit, jotka lamauttavat paljon enemmän kuin sektiohaava ikinä… 

Ikää alkaa olla pojalla jo sen verran, että kunhan tulee aurinkoinen ja lämmin päivä, lähdetään vaunuttelemaan. Alkaa tämä sisällä kököttäminen jo vähän puuduttaa. Ollaanhan tässä tietenkin juostu sairaalassa, ja eläinlääkärilläkin emokisun satutettua varpaansa, mutta pieni liikuntahetki voisi tehdä hyvää ja voisi alkaa totutella vähän kerrallaan pikkuveljeä nukkumaan ulkona päikkärinsä. Onneksi mies on kotona vielä pari viikkoa, niin tuolla taaperolla on koko ajan viihdyttäjä saatavilla. Muutenhan Elias-parka hyppisi jo seinille huomion puutteesta. Nyt pojat saavat nauttia iskän seurasta oikein kunnolla pulkkaillen ja muuta kivaa puuhaillen!

1 viikko

Tänään pieni miehen alkumme on jo viikon ikäinen. Alku on sujunut aika samankaavan mukaan kuin Eliaksenkin kohdalla, eikä mitään isompia ylläreitä ole tullut kummankaan olossa synnytyksen jälkeen.

Sektio sujui hyvin ja toipuminen on ollut nopeaa. Ainoastaan leikkauksen yhteydessä uutena käytäntönä annettu pitkävaikutteinen morfiini aiheutti epämiellyttävän olon pahoinvointineen ja tokkuraisuuksineen, jonka vuoksi yrjösin leikkauspöydällä maatessani saman tien sen saatuani ja myös verenpaineet romahtivat. Itse leikkaus operaationa meni samalla tavalla kuin Eliaksestakin, joten siitä ei sen enempää. Hieman hitaammin tosin leikkasivat, koska edellisen leikkauksen jäljiltä oli tullut muutamia kiinnikkeitä. Kohdunlihaksen todettiin olevan hyvässä kunnossa, eikä ollut arven kohdaltakaan yhtään ohentunut. Spinaalipuudutus alkoi haihtua jo tikkejä ommellessa, mutta onneksi kivuntunto ei alkanut palautua kuin vasta paljon myöhemmin. Liikkeelle pääsin jo samana iltana, ja seuraavana päivänä liikuin jo suht normaalisti osastolla, mitä nyt pyörryin kerran fysioterapiaohjauksen aikana :D (onneksi oli jo siinä vaiheessa molemmissa käsissä hoitaja kiinni). Kotona olen pärjännyt hyvin ja lähes lääkkeettä viimeiset päivät. Huolimatta ennakko-odotuksista ja kauhuskenaarioiden maalailusta leikkaus meni siis todella hyvin :)

Pieni mies aloitti elämän taipaleensa kovalla huudolla. Välittömästi kun poika nostettiin pois masustani, alkoi pikkuinen parkua kuin palosireeni ja jatkoi koko pisteytyksen ja kapaloinnin ajan.  Vajaan parin tunnin ajan poika oli iskän hoidossa ja ihokontaktissa, ja oli jo ihan tyytyväinen kun äiti saapui ihmettelemään pientä nyyttiään, jota oli hautonut huolellisesti viimeisen 9 kuukauden ajan. Pian alkoi selviämään, että tämä tapaus onkin hieman vaativampi kuin isoveljensä, ja ilmaisi kovin selkeästi ettei ollut täysin tyytyväinen olotilaansa. Useamman kuin kerran saimme kuulla kätilöiltä ja lääkäriltä, että pieni tulokkaamme taitaakin olla hieman temperanttisempi vauva. Kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri totesi, että suoliäänet ovat aika reippaat, joten ehkäpä siellä sitten syy. Pikkuisen paino ei alkanut taaskaan nousta, siis kuten ei isoveljelläkään, omalla tarjonnalla, joten saimme pyytämällä luovutettua rintamaitoa pikkuisen turvaksi. Maitopohjaista korviketta en olisi suostunut antamaan, vaan meillä oli mukana Alfaminoa varulta jos muuta ei olisi löytynyt johtuen isoveljen laajoista ruoka-aineallergioista ja niiden riskistä pikkuveljellekin. Ahkeralla suostuttelulla, sekä kätilöiden että äidin taholta, saimme pikkuiseen menemään sen verran maitoa että painonlasku pysähtyi. Pikkuveli nimittäin ei haluaisi huolia tuttipulloa laisinkaan, eikä ala imemään tuttia, vaikka miten tyrkyttää. Hörpyyttämällä, ruiskulla ja mahdollisimman helposti antavalla tuttipullolla maitoa jotenkin sai menemään 5-10 ml per syöttökerta. Eivät nämä muutkaan lapsemme ole olleet helppoja pulloteltavia, mutta nuorin on kyllä ehdottomasti hankalin. 

Tänään kotikäynnillä paino ei ollut noussut yhtään kotiutuspainosta, mikä kyllä hieman ihmetyttää. Poika syö vähintään 3 h välein ihan itse, ja yleisimmin väli on huomattavasti pienempi, tunnin tai puolitoista. Suoraan sanottuna, en ehdi tekemään mitään muuta kuin tarjoamaan pojalle ravintoa ja syliä. Teimme syöttöpunnituksenkin, jossa paino nousi riittävän 20 g per syöttö (yhdestä rinnasta syötettynä), joten minnekähän se imetty maito menee… Pissaa tulee ja kakkaakin joka vaippaan, joten mitään ei pitäisi olla pielessä sen suhteen. Tosin kakanväri on muuttunut vasta 6 päivän ikäisenä normaaliksi keltaiseksi maitokakaksi, kun aikaisemmin se oli lähinnä ruskeanvihreää, joten sitäkin voisi syyttää nihkeästi painonnoususta. Saimme lainaan neuvolantädin vaakan, joten punnaillaan nyt pientä pari päivää ja katsellaan mikäli suunta lähtisi ylöspäin. Kamalan huolissaan en kuitenkaan ole, koska poika on todella jäntevä ja virkeä, ja todellakin imee ja vaatii ruokansa. Sammuu kuitenkin tyytyväisenä saatuaan maidot kupuunsa :) 

Täällä voidaan siis yleisesti todella hyvin. Hieman on totuteltavaa uusissa rutiineissa, mutta onneksi tässä on vielä seuraavat 4 viikkoa ylimääräinen käsipari apuna. Kuukauden päästä tilanne on kuitenkin jo täysin eri kuin nyt, ja rutiinit ovat alkaneet jo muodostua. Ehkäpä imetysvälitkin tästä alkuvaiheesta pidentyvät niin pääsee tekemään kotihommiakin (ei sillä, että niitä kaipaisi… :) ) 

Viisi

Need to say more? <3