Palelu ✓
Väsymys ✓
Etominen, pahaa oloa ✓
Huimaus ✓
Alamahan kivut ✓
Rintojen arkuus -
Repäisykivut ✓-
Jatkuva v*tutus ✓
Naaman kukkiminen ✓
Täällä ollaan siis edelleen tilapäisesti raskaana, ainakin jos oireita katsoo. JOS en käyttäisi samaan aikaan surullisen kuuluisaa Lugesteron (keltarauhashormoni) -lääkitystä, tietäisin näistä oireista olevani raskaana vähän tukevammassa määrin. Mutta koska sitä menee päivittäin ihan reipas annos, menevät nämä kaikki oireet sen piikkiin. Miksi, oi MIKSI, oireita pitää kytätä, vaikka tietää että ne johtuvat tuosta lääkkeestä?! Oireet alkoivat suurimmaksi osaksi jo ennen koko alkion siirtoa, ja ovat olleet aina läsnä jokaisessa negatiiviseen tulokseenkin johtaneessa siirrossa. Itseasiassa kaikista oireeton siirto oli Eliaksen syntymiseen johtanut PAS (pakastealkion siirto), joka tehtiin lääkkeelliseen kiertoon, eikä omaa hormonitoimintaa silloin ollut sekoittamassa, ja raskaus tulikin täytenä yllätyksenä odottaessani negatiivista tulosta. Rinnat puolestaan minulla eivät mene kipeäksi edes hoidossa käytetystä munasolujen irrotuspiikista, joka sisältää hcg-hormonia, eikä myöskään raskaudesta, joten tämän oireen puutteesta ei voi myöskään päätellä mitään. Eli turhaan minä täällä näitä mietiskelen (ihankuin muuhunkaan pystyisin…), koska vain aika näyttää miten tässä kävi. Virallinen testipäivä on siis ensiviikon lopulla, ja siihen luultavammin odotan vaikka kärsimätön olenkin. Jotkut tekevät testejä malttamattomana heti siirrosta lähtien, mutta minä haluan "nauttia" (=kiduttaa?) olemalla edes kuvitteellisesti raskaana nämä täydet kaksi viiikkoa. Enkä yksinkertaisesti kestä nähdä raskaustestiä, jossa on vain yksi viiva muistuttamassa taas kerran tuhkana tuuleen hävinneestä toivosta (ja rahasta).
