Pikku nuhanenän pelastus

Tämä on pakko mainita, vaikka meneekin vähän mainostamisen puolelle ihan ilmaiseksi.

Pikku Eliaksen nenä siis oli flunssasta aivan umpitukossa ja räkäinen. Keittosuolatipat eivät tehneet juurikaan mitään, ja Fridakin tuntui vain kiusaavan enemmän kuin auttavan, joten meinasin käydä ostamassa Nasolinia. Eräs tuttavani mainitsi kuitenkin suolaliuossuihkeen, joten ajattelin kokeilla sitä. Ja voi autuus!! Pikkuinen nenä aukesi ja räkä hävisi heti eka käytön jälkeen useaksi tunniksi. Joten kyllä, olemme nukkuneet viime yönä todella hyvin flunssasta huolimatta. Ihanaa!

Tässä kyseinen tuote:

"PHYSIOMER Baby Mist

– Kehitetty erityisesti vauvoille.

PHYSIOMER Baby Mist on kehitetty erityisesti vauvojen ja pienten lasten herkkien nenien puhdistukseen. Sen hellävarainen suihke puhdistaa ja avaa tukkoisen nenän ja helpottaa vauvan nukkumista ja syömistä esim. flunssan aikana. Samalla se kosteuttaa vauvan nenän limakalvoja ja ehkäisee jälkitauteja ja korvatulehduksia."

Linkki tuotesivuille.

En tiedä kyllä hellävaraisesta, ainakaan siitä päätellen miten paljon Elias suuttui tästä toimenpiteestä. Lisäksi pään pitäminen paikallaan suihkeen ajan on hieman haastavaa, ja onnistuinkin suihkimaan nenän lisäksi pikkuista silmäänkin. Suihke saa myös kakomaan ja haukkomaan henkeä hetkeksi. Mutta ehdottomasti olen iloinen, että tajusin käydä hakemassa tämän apteekista. Suosittelen lämpimästi kaikille pikkuisille nuhanenille!

Flunssa

Viime viikolla Elias sai ensimmäisen rokotteensa, Rotan. Onneksi siitä ei tullu mitään oireita, päinvastoin, Elias alkoi nukkua sen jälkeen yönsä tosi hyvin, jopa 6 tuntia putkeen ekalla pätkällä. Todennäköisesti näillä ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta kiva asia kuitenkin!

Nukuttiin siis hyvin, aina viime yöhön asti. Eilen illalla tulimme molemmat kipeäksi samalla kellonlyömällä. Huomasin, että minulla on kurkku kipeä, ja Eliaksen nenässä alkoi räkä kirnuta edes taas. Yöksi laitoin Eliakselle tyynyn selän ja pään alle, joka tuntui hieman helpottavan hengittämistä. Mutta yö meni silti tunnin välein itkeskellessä ja rintaa imiessä, sekin tosin vaivalloisesti, kun nenä on niin tukossa. Imeminen ei ollut mitään nälkää, vaan se selkeästi selvitti pikkuisen nenän räästä, ja jäljelle jäi vain kamalan tukkoinen ja vinkuva nenä. Selvitti tosin vain hetkeksi, mutta saimmepahan nukuttua edes tunnin pätkissä. Aivastelua ja ihan pientä yskää on myös. Kuumetta ei tunnu olevan, mutta aion kyllä lähteä ostamaan Nasolinin tippaa apteekista. Pakko saada pikkuinen nenä auki, että saisi edes syötyä kakomatta. Nenäimulla imeminen on auta yhtään (tuntuu ettei edes saa imettyä kun niin tukossa), eikä keittosuolattipat. Ikärajahan siinä Nasolinissa on nykyään nostettu 1 vuoteen, mutta ennen se oli 3 kk, joten uskallan sitä Eliaksen nenään laittaa. Pakko yrittää helpottaa pikkuisen oloa edes jotenkin.

2 kk

Eliakselle tuli 2 kuukautta täyteen sunnuntaina. Niin vähän, mutta kuitenkin jo niin iso poika. Tuntuu että Elias olisi ollut osa elämäämme jo pitempään, enkä osaa enää ajatella elämäämme ilman. Saati että haluasinkaan. Puistattaa koko ajatus.

Tänään kävimme neuvolassa. Eliaksen paino ei ollut enää noussut yhtä paljon kuin aikaisemmin. Osasin sitä jo vähän odottaakin kotipunnitusten perusteella. Liekkö syynä, että niin kuuluukin jo tässä iässä, vai se, että olen alkanut tekemään päivittäin 1-2 vaunulenkkiä ja alkanut herkkulakkoon. Itse syön kuitenkin yhtä paljon ja useasti edelleen. Korvasin vain leipomukseni kiisseleillä välipaloina. Nyt tietty mietin, että oliko Eliaksella kuitenkin nälkä tässä parin viikon aikana, kun niin huonosti nukkui ja jatkuvasti tankkasi. Olisko se maito kuitenkin muuttanut koostumustaan näin vähäisen muutoksen takia. Toisaalta, kaksi edellistä yötä on mennyt ihmeen hyvin 3-4 tunnin välein syönneillä ja päivälläkin on syöntivälit olleet samoja. Takana tässä kevennysprojektissa on toive siitä, että oma painoni lähtisi laskuun, edes hieman. Minua ahdistaa aivan suunnattomasti nämä raskauskilot eikä ne minnekään minulta "vain" imettämällä lähde. Olen siis todella kateellinen niille, joilla ne vain sulaa pois. Omat housut ei todellakaan mahdu päälle, vaikka kiloja on periaatteessa vain 6 kg enemmän kuin ekassa neuvolapunnituksessa. Paljoa ei viitti ihmisten ilmoilla edes liikkua kun olo on kuin tankkerilla. Tiedoksi työkavereillekin, että näytille tullaan kun painoni on pudonnut riittävästi :)

Painoa oli tullut siis 175 g/vko, eli ihan hyvin kuitenkin. Paino on tällä hetkellä 5745 g ja pituus 58,7 cm. Vaatekoossa ollaan edelleen siis 62 cm, eikä nuo 68 cm varmaan tule vielä ainakaan kuukauteen käyttöön. Ainakaan toivottavasti, sillä hurahdin ostamaan pakkomielteisen lailla yhden ihanan vaatekappaleen, jonka saan postissa parin päivän päästä. Ehkä laitan siitä lisää sitten :)

Rotarokote otettiin myös, eikä ainakaan vielä ole masuvaivoja ilmennyt. Mutta ensi yönähän sen vasta kunnolla näkee. Esikoisen aikaan rota ei kuulunut vielä rokotusohjelmaan, mutta ostimme sen hänelle omin rahoin. Hän ei siitä ainakaan mitään oiretta saanut, joten sen vuoksi uskalsimme sen ottaa.

Uutena juttuna Eliaksen elämässä on tullut lelukaaren tuijotus ja sille juttelu, jota ollaan tehty nyt reilun viikon ajan. Todella hassua <3

Rikkinäiset yöt

Pari päivää sitten Eliaksen ihottuma meni huonompaan suuntaan ja levisi rintaan oikein kunnolla. Koko pieni mies oli täynnä punaista, todella ilkeän näköistä syheröä. Aloitin heti kunnon rasvauksen sekä kortisonilla että perusvoiteella. Jo ensimmäinen kerta kortisonin levityksen jälkeen punaisuus tasaantui ja eikä ollut enää koholla niin ilkeästi. Kovasti mietityttää mistä tämä ihottuma oikein tulee. Ihottumaa on siis pääsääntöisesti rinnassa ja jaloissa. Kasvot, selkä ja vaippa-alue on täysin terve, iho ei ole edes kuivan näköistä, samaten taivealueet. Luin jostain, että imeväisikäisillä 50 % atooppisesta ihottumasta johtuu ruoka-aineallergiasta. Mutta eikö silloin allergia yleensä ole erityisesti poskissa ja suun ympäristössä?

Myös yöt ovat olleet aika rikkinäisiä, ja syömään herätään vähintään parin tunnin välein. Pitempi unipätkä on nyt 4 yön takainen ihanuus. Ensin ajattelin, että Eliasta kutittaa, jonka vuoksi uni häiriintyy. Ja varsinkin ekan kortisonirasvauksen jälkeen pikkuinen veteli 4,5 tunnin päiväunet, joten ajattelin jo helpottuneena saavani seuraavana yönä kunnon unet. Mutta seuraava yö oli ihan yhtä rikkinäinen. Herättiin jopa syöntien välillä tunnin välein huutelemaan, mutta sain lykättyä syöntiä tutilla vielä yhden tunnin. En suoraan sanottuna tiedä onko Eliaksella oikeasti nälkä, vai pitääkö hän minua rauhoittavana tuttina. Tissi suussa on kiva nukkua, epäilemättä (tyrkkää kyllä nukahdettuaan sen ulos suusta). Masuvaivojen takia en usko pojun heräävän, koska ihan samalla tavalla ei kiemurrella kuin aikaisemmin, eikä paukkujakaan tule. Kyllähän Eliaksen paino on noussut koko ajan tasaisen reippaasti, joten voihan olla että kasvava poika alkaisi tarvita ruokaa joka pysyy mahassa pitempään. Päivälläkin pitää ruokaa saada parin tunnin välein, ellei satu nukkumaan pitempään (tietysti pitemmät unipätkät sattuu päiväksi!). Salaa olen haaveillut jo kiinteiden antamista pitempien unien toivossa. Kamalaa, tiedän. Tosin vielä 90-luvullahan kiinteiden aloitus ikä oli 3 kk, joten ehkäpä... Ensi viikolla on neuvola, joten aion kyllä ottaa puheeksi tämän asian. Ei siis mitään hedelmäsoseita, vaan vaikka kunnon perunavelliä illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos saisin edes yhden yli 4 tunnin unipätkän nukuttua, olisin huomattavan paljon pirteämpi eikä pinnakaan palaisi esikoisen kanssa niin herkästi. Jotta ei ihan valittamiseksi menisi, niin pakko kehua ettei ole todellakaan nukahtamisongelmaa enää. Samantien kun Elias lopettaa tuhinansa, olen unessa.

 Onko teillä kellään kokemusta aikaisesta kiinteiden aloittamisesta, siis jopa ennen 3 kuukauden ikää? Miksi aloitit, ja jos aloitit pitempien unien toivossa, niin auttoiko, ja mikä ruoka-aine?

Vitsillä heitin raskausaikana, kun kärsin unettomuudesta, että mahtaa tulla melkoinen yökukkuja meidän pojasta, kun näin kovasti pitää minua valmistaa yövalvomisiin. Taisin olla pelottavan oikeassa. Toivon, että tämä on vaan taas yksi vaihe. Joka menee nopeasti ohi!

Kakka juttu

Viime postauksessani jo ihmettelin Eliaksen tuotoksia. Eli kakkaa tulee useasti ja paljon. Koostumus on pysynyt samana keltaisena ryynimäisenä jo viikon iästä lähtien, mutta pari päivää sitten siihen ilmestyi tosi voimakas imelä haju. Ennen ei osannut haistamalla sanoa onko vaipassa muutakin kuin pissaa, mutta nyt sen tietää jo sylissä pitämällä. Ja tänään varsinkin huolestuin, kun mies tuli kotiin, otti Eliaksen vaunusta nukkumassa ja alkoi ihmetellä imelää, hänen mielestään oksennuksen hajua. No rieskathan siellä housuissa oli jotka lemusi iskän nenään. Myös ihottuma on hieman levinnyt, kuivia länttejä löysin rinnasta yhden ja molemmista käsistä. Kakan hajun ja ihottuman ilmaantumisen takia googlailin hieman, mutta eipä siinä paljon viisastunut. Molemmat voivat olla merkkejä allergiasta, tai sitten olla normaalia. Ihottumaa tietysti pitää hoitaa perusvoiteilla ja miedoilla kortisoneilla, ja mennä lääkäriin jos omat konstit ei riitä. Mutta siis, onko kellään omakohtaista kokemusta tämmöisestä yhtäkkisesti kakun hajun muutoksesta ja samanaikaisesta ihottuman ilmaantumisesta? Haiseeko teidän vauvojen kakka miltään, ja onko se haissut alusta alkaen, vai onko se imelä haju tullut tietyssä iässä? Rintamaidolla täällä siis mennään.

Lääkärineuvola

Lääkärineuvola hujahti meillä pääsiäisen takia lähemmäs 7 viikon ikää, 6 viikon ja 6 päivän ikäisenä. Oma terveydenhoitajamme oli lomalla, joten mitat otti joku ventovieras ja kuivakka täti. Osaa taas arvostaa omaa eloisaa ja ammattitaitoista tätiään :)

Elias on taas kasvanut hurjasti! Painoa on tullut tasaaseen 300 g viikossa, ollen nyt 5395 g. Pituutta 57,5 cm ja pipo 39,3 cm. Melkoinen mötkylä alkaa olla eikä mitenkään sirorakentainen. Vielä jaksaa hyvin ukkoa kanniskella, mutta jos tämä reiluhko painonkehitys jatkuu niin raja tulee vastaa nopeasti. Vaatteissa ollaan siirrytty oikeastaan kokonaan 62 cm kokoon, ainoastaan jotkut Tutan reilut pienemmät vaatteet vielä menevät.

Lääkärissä kaikki oli hyvin. Lonkat, korvat, pään kannatus, jäntevyys yms. tutkittiin, eikä mitään huomautettavaa ollut. Eliaksen jalat ovat alkaneet "kukkia", siis niissä on sellaisia pieniä kuivia ihottumaläikkiä, jotka lääkäri totesi atooppiseksi taipumukseksi. Saattaa johtua siis pelkästään siitä, että pyllyä joutuu pesemään usein kun vaipassa on koko ajan keltaiset löysät sinapit. Tavaraa on siis selässä, taipeissa, pallien rutuissa ja joskus pilissäkin. Jonkun verran olen myös pyyhkinyt kosteuspyyhkeellä, mutta helpommin ja puhtaammaksi saa kun pesee. Olen alkanut ihan tosissaan jo ihmetellä tätä kakkimistahtia. Tänäänkin olen pessyt jo kuudet(!) isot pierut vaipasta ennen kello 15.00, jolloin vihdoin pääsimme vaunulenkille. Ja sinapit tulee todella kovalla paineella ja pierulla vaippaan, siis kuulee todellakin vaikka toiseen huoneeseen, että nyt olis rieskaa tarjolla. Esikoinen kakki myös kovasti, mutta tuntuu että tämä se vasta kakkiikin! Ja paino kuitenkin nousee noinkin hyvin, eli ei se maito ihan läpi mene imeytymättä. Syödään kuitenkin mielestäni ihan normitahtia, tänään 00.30, 3.30, 6.00 (herättyä), 8.00 (ennen unia), 12.00 (herättyä ja 14.30 (ennen unia). Herättyään syö molemmat tissit, mutta nuo ennen unia imetykset on monesti vain toisesta (ei jaksa enempää). Tätähän tämä äidin elämä on, vaipan sisällön ja suuhun menevän tavaran vertailua ja analysointia. 

Ja siis siihen ihottumaan palatakseni. Lääkäri käski voidella 1 % hydrokortisonilla niin kauan, että iho on oikeasti on parantunut ja tietysti perusvoiteella jatkuvasti. Pari päivää olen 2 kertaa päivässä todella ohuesti voidellut ja näyttää hyvin auttavan. Harmittaa vaan jos tämä on oikeasti atopiaa ja Elias saa loppuelämäkseen riesakseen kuivan ja kutisevan ihon. Puhumattakaan siitä, että saisi muitakin atopian tyyppioireita...

Mitäs taitoja Elias sitten osaa 7 viikon ja 3 päivän ikäisenä? Päätään kannattelee lattialla mahallaan ollessa lyhyitä aikoja tosi suorassa. Hieman meinaa silloin tasapaino horjua, ja helposti kellahtaa kyljen kautta selälleen painavan pään viemänä. Sylissa massullaan ollessa pää pysyy tosi hyvin pystyssä, mutta kun väsähtää alkaa "nokkiminen". Pää nyykähtää ensin eteenpäin ja kun Elias yrittää korjata tilanteen, retkahtaa pää helposti taaksepäin voimalla. Siksipä ei uskalla ottaa sormiaan pois niskan takaa, vaan ne pitää pitää siellä aina tukemassa, ihan varulta. Silmillään Elias seuraa todella tarkasti ihmisiä ja liikkeitä. Sitterissä pää pyörii kovasti ja jos kävelet Eliaksen takaa, niin hän osaa kääntää päänsä liikeiden mukaan sivulta toiselle. Hoitopöydällä Elias makaa kädet suorana sivuilla, pää suorassa ja polvet pikkuisen koukussa katsoen hyvin tarkasti silmiin. Ja katsekontaksi on muuten todella tarkka, mikä herätti kastejuhlissakin jopa pientä hilpeyttä. Tuntuu, että Elias katsoo suoraan sisimpääsi. Hymyjä tulee helposti varsinkin hoitopöydällä, milloin kontakti on hyvin vahva. Unissaan Elias on muutamia kertoja jopa hörähtänyt ääneen, mikä tietysti sai äidin kyynelehtimään. Ihana ääni <3. Jonkinverran äänteitä on alkanut tulla, enimmäkseen "ei" JA "öö", mutta pari kertaa olen bongannut oikeasti äänteen "äeti". Ehkä alankin kehumaan, että meidänpä poika se sanoi "äiti" jo kuukauden ikäisenä! :D Taustana tähän pitää kertoa miten eräs ystäväni kehui miten taitava hänen poikansa on kun sanoi äiti jo viiden kuun ikäisenä... Osataan sitä siis täälläkin :) (No en siis oikeasti ole sitä mieltä, että Elias sanoi sen tarkoituksella, lisättäköön kuitenkin). Unia nukutaan edelleen vähän miten sattuu päivisin, eikä mitään varsinaista rytmiä ole tullut. Ulkona kuitenkin nukkuu nykyään paremmin kuin sisällä. Siellä tälläkin hetkellä uinuu, jo kolmatta tuntia!

Kastejuhlat

RUTISTA, RAPSUTA, RAKASTA

SILITÄ PIENTÄ PÄÄTÄ.

LÄHELLE OTA JA LÄMMITÄ

- ÄLÄ SUUKKOJASI SÄÄSTÄ.

OLE TUHLARI HELLIEN SANOJEN,

KOSKETA POSKEA, KÄTTÄ 

-TUUDITA, HELLI, JA HYVÄILE, 

OTA SYLIIN, POIS ÄLÄ PÄÄSTÄ.

Runo, jonka siskoni oli korttiin kirjoittanut sai minut kyyneliin. Taitaa hormonit olla kuitenkin vielä aika pinnassa, enkä itseasiassa tätä pystynyt vieläkään kirjoittamaan tähän kuivin silmin. Runon viestiä ollaan kyllä noudatettu molempien kohdalla ja kutsunutkin näitä kahta ihanuutta "pilalle pussatuiksi". Vaikka eihän lapsia oikeasti voi pilalle pussata eikä helliä.

Sunnuntaina vietettiin pienen Ihmeemme kastejuhlaa mummolassa. Nimen kanssa emme pitäneet kiirettä, vaan se lyötiin lopullisesti lukkoon päivää ennen juhlaa. Lopulliseen nimeen päätyi ehdokas jokaiselta jo nimetyltä perheenjäseneltä, eli koko nimessä on 3 nimeä. Jatkossa tulen kutsumaan blogissani Ihmettä esikoisen ehdottamalla nimellä Elias. 

Elias oli juuri nukahtanut kun pappi saapui. Vähän harmitti herätellä pikkuinen ja pukea mekkoon, mutta onneksi uni tuli uudestaan kummin sylissä. Ihanasti pienokainen nukkui koko toimituksen ajan, eikä hätkähtänyt edes papin valellessa vettä päähän. Esikoinen kuivasi pikkuveljen pään liinalla, minkä hänen mumminsa oli tehnyt samaa tarkoitusta varten, ja jolla siis oli kuivattu aikoinaan isoveljenkin pää kasteen jälkeen. Meidän molemmissa suvuissa on kiertävä kastemekko, mutta käytimme kuitenkin omaa mekkoamme, josta toivottavasti tulee perinnemekko meidän perheellemme. Mekon olen neulonut itse, aloittanut sen tekemisen jo 15-vuotiaana kun lapset oli vielä todella kaukana hankintalistalla. Kasaan tosin mekon ompelin vasta muutamaa päivää ennen esikoisen kastetta, eli mekkoa on tehty pitkään ja hartaasti noin 15 vuotta :)

Tarjoilut tein kaikki itse äitini ja sisarusteni avustuksella. Ei mieskään ilman kiitosta jää, sillä Elias oli aika pitkälti iskän hoidolla pari kastetta edeltävää päivää. Herkkuja oli taas perinteisesti ihan liikaa (sukuvika), ja niitä onkin jaettu mukaan juhlavieraille ja syöty itse juhlien jälkimainingeissa. Ja mielelläänhän niitä söisikin, mutta Eliaksen masu ei vaan taida tykätä niistä. Täällä nyt on muutenkin jo joka vaipassa pierun tuomaa tavaraa, mutta nyt pieruja ja ylivuotavia vaippoja on ollut tavallista enemmän. Myös unet ovat jääneet päivällä ja yöllä vähän huonoiksi äidillä ja Eliaksella osaksi masuvaivojen, ja osaksi yleisen hälinän takia. Porukkaa kun on ollut koko ajan ympärillä, ja kyläpaikoissakin on juostu vähän liikaa. Se kun asuu 4-5 tunnin ajomatkan päässä sukulaisista, niin ei todellakaan saa vain olla yhdessä paikassa, vaan joka paikassa on käytävä ainakin kääntymässä.

Kastekakun koristeeksi tein ison läjän kukkia sokerimassasta. Vauvan tein silikonimuotilla, minkä olin tilannut etukäteen Amazonin kautta Englannista. Postikuluineenkin se oli halvempi kuin Suomesta ostettu.

Kakku onnistui mielestäni todella hyvin. Maut olivat hyvin kohdallaan ja oli juuri sopivan kostea. Inhoan kakussa eniten sitä jos se jää liian kuivaksi, mutta sekin tietysti on niin makuasia. Kakun täytteenä oli siis ensin ohut kerros sileäksi ajettua mansikkahilloa ja kerma-mascarpone-mansikkamoussea. Kostukkeena käytin Rainbown banaanilimpparia ja se kävi tosi hyvin kakun makuihin. Kakun sivulla oli kermapursotusraidat, minkä vetäsin lastalla tasaiseksi. Kakun päällyspuoli taas oli valkeata sokerimassaa, jonka päällä asettelin aikaisemmin kuivumaan tehdyt kukat ja vauva peittoineen.

Cookie Dough -leivokset tein Kinuskikissan ohjeen mukaan. Olivat todella suklaisia, joten leikkasin ne sopivan pieniksi suupaloiksi. 

"Kuppikakkuja" (en tykkää tuosta nimityksestä :D) oli kahdenlaisia, sitruuna sekä Maraboun appelsiinikrokantti-suklaasta tehtyjä. Ohjeena käytin tietty omaa luottoreseptiäni. Päällä kerma+tuorejuustopursotus sekä koristeena kookoshiutaleita ja sokerihelmiä. Taisi muutamaan eksyä myös sokerimassa kukkanen. Tuo kookos tekee mielestäni vähän semmoisen lumimaisen efektin ja näyttää tosi kivalle.

Tämmöisiä täytettyjä pipareita tein ekaa kertaa. En ole kovin hyvä tämmöisessä tarkkaa kättä vaativassa hommassa, mutta ei nuo nyt susirumiakaan ole. Pursotin siis paksulla pikeerillä ensin reunat ja annoin kuivua. Sitten ohuemmalla pikeerillä täyttö, ja lopuksi valkoisella pikeerillä kirjailu. Ehkä jos vähän treenailisi niin saisi siistimmät näistäkin. Ohje otettu yhdestä lempiblogistani, Mansikkamäestä.

Kahden suklaan sydänkakkuahan tein jo aikaisemmin ja ohje löytyy blogistani. Tällä kertaa tein toistepäin, eli hyydytin reunan ensin, mutta se ei toiminut niin hyvin vaan reunat alkoivat levitä kun kaasin sisusta kakkuun. Otin siis reunavuoan pois, koska olisin tarvinnut siitä muualla. Eipä auttanut kuin laittaa se takaisin ja odottaa hyytymistä. Onneksi ulkona kakku hyytyi (=jäätyi) nopeasti.

Whoopiet oli aivan sairaan hyviä! Esikoiselle maistuivat keksit vähän liiankin hyvin, liekkö vieraat ehtineet edes maistaa. Ohje taas Kinuskikissalta sillä erotuksella, että tein Marshmallow Fluffin itse, koska en tajunnut tilata sitä etukäteen. Tosin sehän nyt on niin helppo tehdä, ettei sitä ostaa edes kannata. Cake popsit, ilman tikkua tosin, tein mokkapalataikinasta ja tuorejuustosta ja päällystin valkosuklaalla (pari tummallakin). Tein muuten huomion, että paras valkosuklaa tähän hommaan on Pandan tekemä. Muut jäi jostain syystä liian "tönköksi" ja ei levinnyt niin kivan tasaisesti popsin päälle.

Vaahtokarkkilevite:

2 dl sokeria

2 kanamunan valkuaista

1. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja aseta kattilan päälle metallinen kulho tai pienempi kattila

2. Laita kulhoon sokerit ja valkuaiset 

3. Sekoita sähkövatkaimella noin 4 minuuttia pikkuhiljaa vatkain tehoa nostaen

4. Ota kulho pois vesihausteesta ja jatka vatkaamista vielä 3 minuutin ajan, anna jäähtyä ennen käyttöä.

 

Voikkarikakut on niin hyviä, ja niitä on pakko olla juhlissa. Eihän niitä muulloinkaan viitsi tehdä! Lohikakussa on sisällä tilli-tuorejuustoa, smetanaa, majoneesia, lämminsavulohta. Kostutus kalaliemellä. Päällä katkaraputuorejuusto ohennettuna smetanalla.

Kreikkalaisessa fetakakussa taas feta, kreikkalaista jugurttia, aurinkokuivattua tomaattia, rucola-pesto-tuorejuustoa, sekä toisena tahnana pestoa, kurkkusalaattia ja kreikkalaista jugurttia. Kostutus kasvisliemellä. Päällä rucola-pesto-tuorejuusto ohennettuna creme fraichella.

Rieskarullat on myös tajuttoman hyviä! Fazerin rieskan sisälle levitin lohiversiossa savulohituorejuustoa minkä olin notkistanut smetanalla, ja päälle kylmäsavulohta ohuina siivuina ja tilliä. Sitten vain rullataan pitemmän sivun kautta ja laitetaan foliokäärössä jääkaappiin tekeytymään. Lihaversiossa on sisällä kylmäsavustettua naudanleikettä ja rucolaa. Tahnana ruohosipulituorejuusto + creme fraiche - tahna.

Lisäksi tarjoiltava oli riisipiirakat munavoilla sekä kahdenlaista salaattia. Ihan perus fetasalaatti ja sitten sydämeni valloittanut Fenkoli-loimulohisalaatti. Ohjeen olen aikoinaan bongannut Sokerikukkasia -blogista.

Fenkoli-vuohenjuustosalaatti

Erilaisia salaatteja

Fenkolia 

Kirsikkatomaatteja

Loimulohta

Kovaa vuohenjuustoa lastuina

Pinjansiemeniä paahdettuna

Fenkolit leikkasin pituussuunnassa sopivan kokoisiksi paloiksi ja kypsensin pehmeiksi paistinpannulla 20-30 min. Mausteeksi laitoin suolaa, mustapippuria ja hunajaa sekä pähkinäöljyä.

Kastepöytä ja kahvipöydän koristeluja.