Pari kuukautta sitten kävimme lääkärissä, joka huolestui kasvukäyristä, ja antoi meille lähetteen lastenpolille. En oikein tiennyt mitä odottaa käynniltä, jos mitään, tai että mitä asialle edes voisi tehdä kun perusverikokeet kuitenkin näyttivät olevan kunnossa (Hb tosin myös pienehkö). Muutama päivä sitten kävimme lääkärin juttusilla sairaalassa, ja pitää kyllä sanoa että olipas positiivinen käynti! Juteltiin allergiat läpi, eikä lääkäri kyseenalaistanut ollenkaan asioita, vaikka hoidot ovat sinänsä tapahtuneetkin yksityisellä puolella. Lääkärillä tuntui olevan aikaa, sillä vastaanotolla viivyimme ainakin tunnin, jossa ajassa ehdimme käydä hyvin kaikki asiat syntymästä tähän hetkeen. Juttelun perusteella saimme lähetteet ravitsemusterapeutille ja kurkku-nenä-korvalääkärille sekä kävimme vielä laajemmissa labroissa.
Painoa on tosiaan tullut hyvin niukanlaisesti. Mitat otettiin käynnin aluksi, ja paino on tällä hetkellä 10120g, eli yleensä vuotta nuoremmat lapset painavat jo tuon verran. Pituus on niukasti seulojen sisällä ollen 82,7 cm. Pään mitta taas ei ollut kasvanut yhtään 2 kuukauden aikana, mutta koska kyseessä oli kuitenkin eri mittaaja, voi muutamat millit helposti upottaa mittavirheeseen.
Saimme ohjeet pitää ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan ennen ravitsemusterapeutille menoa. Eliaksella on käytössä allergioista huolimatta jotain joka ruokaryhmästä, eli periaatteessa energiaa ja ravinteita pitäisi tulla riittävästi. Poikahan syö itse, ja kun ruokaa on saanut riittävästi, tuo lautasen itse pois pöydästä eikä sitä enää uppoa millään. Joka ruokailulla ruokaa on tarjolla enemmän kuin menekkiä. Harmittaahan se heitellä hyvää ruokaa poiskin, mutta parempi sekin kun jäädä vajaaksi. Rasvaa Elias vetää ihan reippaasti, aamu- ja iltapuurossa sekä leivän päällä paksulti. Niin ja joskus ihan suoraan Keiju-paketistakin :D Hedelmistä ei niinkään ole innostunut, satunnaisesti banaania ja omenaa pieniä paloja. Pähkinät, kuivahedelmät on pojun mieleen, mutta usein niitä vain imeskellään ja lopulta käydään sylkemässä pois. Saa nähdä mitä rt keksii, toisaalta odotan mielenkiinnolla, mutta toisaalta en oikein tiedä tuleeko tuosta mitään lisäapua. Laskeepahan nyt ainakin syödyn energian ja ravinteet!
Eemelistä mainitsen varovaisesti myös sen, että tilanne kilpirauhasen vajiksen suhteen alkaa näyttää positiiviselle. Yksityinen lastenlääkäri määräsi lääkityksen , jota on nyt popsittu pari viikkoa. Ja uskallan väittää että apua on tullut! Eliaksen polikäynnillä kyselin myös tästä asiasta, ja siirrymme Eemelinkin kanssa nyt sitten saman polin asiakkaaksi. Aika on tulossa vuoden alussa, joten siihen mennessä ehtii lääkitys hyvin alkaa puremaan ja saadaan ehkä säädettyäkin sitä oikealle tasolle ennen käyntiä!
Tuntuu kivalle, kun asiat alkavat järjestyä. Eniten inhoan epätietoisuutta ja odottelua, varsinkin tällaisissa asioissa. Ehkä tässä pystyisi alkaa taas hengittämäänkin, ja viimeistään 5 viikon päästä kun jään virallisesti äitiyslomalle ja työkiireetkin hellittävät.
