Uusi sota(korvike)suunnitelma, taas...

Alkaa oikeasti jo naurattamaan tämä homma. Miten voi lapsi olla näin allerginen lähes KAIKILLE maidontapaisellekaan? Neljäs korvike, siis Neocate LCP -kokeilu, päättyy tänään viikko aloittamisen jälkeen. Masuvaivoja on ollut koko tämä kokeiluaika, mutta tänään herätessä löytyi sitten iloisen ärhäkän punainen syheröinen ihottuma kauttaaltaan ylävartalon alueelta. Tuttu juttu jo tämä, eli kortisonit iholle ja Ataraxia suuhun helpotukseksi. Eliashan on maissiallerginen, joten luultavammin tämä syherö johtuu siitä. Eilen illalla annoin n. 1 dl verran Neocatea, joka oli näköjään liikaa. Pienen päiväannoksen Elias tuntui kestävän, mutta kerta-annoksena tuo ei enää käynytkään. Ja muutenkin, annoksen kasvaessa tuli kuvioihin mukaan pikkuhiljaa kovat mustat kikkareet, joita on pitänyt vähän väliä ängätä vaippaan laihoin tuloksin. Monille Neocate aiheuttaa kuulemma ummetusta, joten ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä. Onpahan nyt koettu tuokin, että kakka on kovaa, kun normaalisti ei ikinä.

Soittelin tänään allergialääkärillemme kokeilun päätöksestä. Tapansa mukaan vähäsanaisesti kertoi lähettävänsä uuden resepti maitokokeiluun, eli Alfamino tällä kertaa. Siinä taitaa olla sitten viimeinen maitovaihtoehto, ennen mantelimaitoon tai veteen siirtymistä. Alfamino ei kuulemma sisällä maissia (luulin kyllä että sisältää glukoosisiirapissa?), joten ehkäpä siitä meille maito. Mutta toisaalta, siinä on taas perunatärkkelystä, ja perunahan ei myöskään Eliakselle käy. Imetystä voin tietysti jatkaa tiukalla dieetillä, mutta motivaatio alkaa olla vähissä. Sinänsä kielletyt herkut eivät niinkään houkuta, vaan se vapaus syödä ravintolassa jos on nälkä ulkona liikkuessa. Ja se että joskus saisi jotain valmiina ilman, että alat kokkailemaan pitemmän kaavan mukaan. Huomaa myös, että pieni lisäravinto olisi paikallaan myös Eliakselle. Viime yönä söi vain kerran (ei ole tapahtunut kuin kerran aikaisemmin kauan sitten), koska ensimmäisen kerran herätessään huutamaan tissi ei todellakaan kelvannut, vaan sitä alettiin järsimään hullunlailla samantien kun rinta suuhun ylsi. Ja sama toistui toisellakin heräämiskerralla, mutta lopulta suostui rauhoittumaan ja imemään pureskelematta. Auts ja auts, voin kertoa että ei tee mieli YHTÄÄN enää imettää, vaan kauhulla odotan ensi yötä. Hohhoijaa, toivottavasti tämä sentään on vain joku vaihe ja järsiminen loppuu yhtä nopeasti kuin sai alkunsakin.