Ensi viikolla on Viljamin 5 kk neuvola, mutta hoidetaan nämä 4 kk terveiset nyt pikaisesti alta pois.
7740 g (+1200 g)
65,5 cm (+4,1 cm)
42,7 cm (+ 0,9 cm)
"Reipas ja hyvin kasvanut ja kehittynyt poika."
Kävimme ensin ottamassa mitat terkkarilla ja sitten lääkäriin. Lääkäri oli tietysti kesäsijainen ja roimasti myöhässä. Lopulta vuoro tuli ja lääkäri yritti muistella mitä kaikkea pitikään tämän ikäiseltä testata… Hieman Viljami myös ujosteli lääkäriä, eikä silmien tutkiminen oikein ottanut tuulta alleen. Lopputulemana saimme ajan 5 kk neuvolaan myös lääkärille, koska lääkäri ei löytänyt kiveksiä. Hassua, koska kyllä ne tähän mennessä ovat siellä olleet, niin ilmeisesti ne voivat nousta takaisinkin.
Kasvupuolella ei ollut huomautettava. Viljami kasvaa +7% käyrällä, joten ihan pieni kaveri ei ole kyseessä veljiinsä verrattuna. Sen kyllä huomaa, pojalla on kunnon Michelinkädet ja -jalat ja kantelu alkaa olla aika hikistä hommaa. Vaatekoko on ollut 68 cm, mutta bodyt alkavat olla aika sopivia, joten ilmeisesti alkaisi olla aika kaivaa isommat esille. Tuntuu, että monet 62 cm vaatteet jäi kokonaan käyttämättä kun käyttöaika oli vain viikkoja tälle koolle. Myös vaipoissa tajusin, että seuraava paketti on ostettava jo kokoa 4, sen verran naftia alkaa olla käytössä oleva koko.
Millainen poju meillä sitten asustaa? Kääntymään poika oppi jo heti 3 kk tultuaan. Nyt poju viihtyykin paljon masullaan, ja usein kääntyy nukkumaankin mahalleen. Vesseli on yhtä hymyä lähes koko ajan, ja veljien veljien naamat saavat pikkuisen naureskelemaan ääneen. Isoveljet kisaavat pikkuveljen huomiosta, mikä on maailman ihaninta katsottavaa <3 Onneksi Viljami viihtyy kohtuullisen hyvin myös sitterissä ja lelumatolla, joten äiti joutaa juosta myös Eliaksen perässä, josta onkin tullut varsinainen elosalama. Äitini huokasikin, että Elias tarvitsisi yhden oman aikuisen juoksemaan koko ajan perässä, sillä sen verran ehtiväinen tapaus meillä on. Ja huomiota tietenkin on paljon enemmän vailla kuin pikkuveljensä, joten pakostakin hiljaisempi jää vähän pienemmälle seurustelulle :( Äiti saa potea hirveän huonoa omaatuntoa kun isoveljet vievät niin paljon aikaa toilailluillaan.
Viljami on vielä pelkällä ämmällä, eli kiinteitä ei ole aloitettu. Kasvu on ollut sen verran hyvää, joten en ole nähnyt tarpeen aloittaa vielä mitään. Taustalla on myös pieni pelko siitä, että allergiat räjähtäisivät käsiin, kun ne aloitetaan… Pientä syheröä Viljamilla on lähes koko ajan kasvoissa, viikko sitten oli levinnyt rintaan ja käteenkin. Mutta vielä se ei tunnu häiritsevän, joten elättelen toivoa ettei se mitään ainakaan kovin pahaa ole. Tuttipullosta Viljami ei ole oppinut vieläkään syömään, joten äidin täytyy olla saatavilla maitobaareineen lähes koko ajan. Lähes tulee siitä, että olen käynyt töissä muutamana sunnuntaina. Työvuoron ajaksi olen jättänyt isukille pullon täyteen ämmää, mutta vielä poju ei ole suostunut pullolle. Onneksi poissaoloaikani on niin lyhyt ettei nälkä myöskään ole vielä päässyt yllättämään, ainakaan kovin pahasti. Iloinen poju on ollut kyllä kun olen takaisin tullut, siitä ei ole epäilystäkään naurun määrästä päätellen :)
Millainen poju meillä sitten asustaa? Kääntymään poika oppi jo heti 3 kk tultuaan. Nyt poju viihtyykin paljon masullaan, ja usein kääntyy nukkumaankin mahalleen. Vesseli on yhtä hymyä lähes koko ajan, ja veljien veljien naamat saavat pikkuisen naureskelemaan ääneen. Isoveljet kisaavat pikkuveljen huomiosta, mikä on maailman ihaninta katsottavaa <3 Onneksi Viljami viihtyy kohtuullisen hyvin myös sitterissä ja lelumatolla, joten äiti joutaa juosta myös Eliaksen perässä, josta onkin tullut varsinainen elosalama. Äitini huokasikin, että Elias tarvitsisi yhden oman aikuisen juoksemaan koko ajan perässä, sillä sen verran ehtiväinen tapaus meillä on. Ja huomiota tietenkin on paljon enemmän vailla kuin pikkuveljensä, joten pakostakin hiljaisempi jää vähän pienemmälle seurustelulle :( Äiti saa potea hirveän huonoa omaatuntoa kun isoveljet vievät niin paljon aikaa toilailluillaan.
Viljami on vielä pelkällä ämmällä, eli kiinteitä ei ole aloitettu. Kasvu on ollut sen verran hyvää, joten en ole nähnyt tarpeen aloittaa vielä mitään. Taustalla on myös pieni pelko siitä, että allergiat räjähtäisivät käsiin, kun ne aloitetaan… Pientä syheröä Viljamilla on lähes koko ajan kasvoissa, viikko sitten oli levinnyt rintaan ja käteenkin. Mutta vielä se ei tunnu häiritsevän, joten elättelen toivoa ettei se mitään ainakaan kovin pahaa ole. Tuttipullosta Viljami ei ole oppinut vieläkään syömään, joten äidin täytyy olla saatavilla maitobaareineen lähes koko ajan. Lähes tulee siitä, että olen käynyt töissä muutamana sunnuntaina. Työvuoron ajaksi olen jättänyt isukille pullon täyteen ämmää, mutta vielä poju ei ole suostunut pullolle. Onneksi poissaoloaikani on niin lyhyt ettei nälkä myöskään ole vielä päässyt yllättämään, ainakaan kovin pahasti. Iloinen poju on ollut kyllä kun olen takaisin tullut, siitä ei ole epäilystäkään naurun määrästä päätellen :)