Viime viikolla oli neuvola, toiseksi viimeinen sellainen. Jotenkin outoa, että jo näin aikaisessa vaiheessa neuvolakäynnit vetelee viimeisiään. Käyntejä on ilmeisesti supistettu aikamoisen paljon edellisestä parin vuoden takaisesta raskaudesta. Seuraava käynti on sitten synnytystapa-arvio sairalaassa rv 36, ja siitä sitten neuvola parin viikon päästä rv 38.
Neuvolakäynnistä selviydyttiin puhtain paperein. Verenpaine normaali, pissa nega ja sydänäänet normaalit. Vauvan asento vain jäi meitä molempia mietityttämään, koska se selkeästi tuntuu olevan mahassa poikittain. Edellisellä käynnillä rv 29 vauva oli kuitenkin ihan oikein raivotarjonnassa, joten tilaa lienee vielä pyörähdellä vaikka miten päin. Sinänsähän vauvan tarjonnalla ei ole väliä, koska ihmekolmosemme tulee sektiolla maailmaan, oli katselusuunta sitten mikä tahansa :)
Olo alkaa olla tukala. Taaperon pukeminen, kumartelu, kenkien laitto… tiedättehän te nämä jutut. Töitä olisi vielä jäljellä viikon ajan, ja nyt alkaa kyllä jo tuntua ettei oikein jaksaisi. Illalla kaatuu umpiväsyneenä sänkyyn, eikä yöstä jää mitään mielikuvaa. Toisaalta hyvä, koska edellisessä raskaudessa (ja tässäkin satunnaisesti) vaivannut unettomuus ei ole yhtään houkuttelevampi vaihtoehto. Onneksi Eliaskin on nukkunut suht hyvin taas osastokäynnin jälkeen, eikä mitään isompaa huutelua ole ollut, suurinpiirtein ne vakiot kerran yössä.
Raskausarpia ei ole tullut, vaikka maha on todellakin paljon isompi jo tässä vaiheessa kuin edellisissä raskauksissa. Painoa on kuitenkin saman verran kuin Eliaksesta näillä samoilla viikoilla, joten ehkä tuo vauvan asento saa mahan näyttämään niin massiiviselle. Saan lähes joka päivä kuulla päivittelyä mahastani, ja että olen varmasti synnyttämässä hetkenä minä hyvänsä. Ja asiakkaat kertovat miten heidän lapsensa/vaimonsa yms. on samassa tilassa, eli raskaana viimeisillään… Joo-o kiitosta vaan, kyllä tässä vielä 5 viikkoa pitäisi odotella :D
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuvola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neuvola. Näytä kaikki tekstit
tiistai 30. joulukuuta 2014
torstai 14. elokuuta 2014
Viidestoista raskausviikko
Viidestoista raskausviikko pyörähti eilen käyntiin. Toinen kolmannes on siis jo hyvää vauhtia etenemässä! Pahat olot on jo hellittäneet aika kivasti, mutta verensokerin lasku saa kyllä etovan olon palaamaan. Ruokarytmi pitäisi siis muistaa pitää tasaisena, mutta varsinkin aamupalan jälkeen nälkä tuntuu yllättävän ihan liian pian. Painoa siis tullut tuttuun tapaan ihan liikaa :D
Noin muutoin olo on suht hyvä. Väsy vaivaa kyllä kovasti, enkä oikein tiedä onko se itse raskaudesta johtuvaa, vai siitä ettei tuo meidän taapero vieläkään anna nukkua öitä. Vessaankin pitää herätä vähintään se kaksi kertaa yössä, joten uni on melko katkonaista. Päikkäreitä yritän nukkua aina taaperon kanssa yhtäaikaa, ja uni kyllä tulee aika helposti, siis minulle. Mitään supisteluita tai vuotoja ei ole onneksi ollut, eikä mitään kipujakaan, jos lähes 24/7 vaivaavaa pääkipua ei lasketa. Aikaisemissa raskauksissa pääni ei ole kipuillut ollenkaan, joten vähän outoahan tämä on. Samaten kuppikoko tuntuu isontuneen (nyt jo?!), vaikka edellisissä raskauksissa rintaliivejä sai vaihtaa vasta imetyksen alettua. Siis edelleen varsin outoa. Tuosta paisumisesta johtuen rinnat olivatkin todella arat parin viikon ajan, mutta nyt tuokin tuntuu tasaantuneen vain sellaiseksi pieneksi "tunteeksi".
Maha on alkanut olla ja aika selkeästi esillä ja sen piilottaminen on entistä vaikeampaa. Töissä yksi työkaverini sanoikin uutisen paljastamisen jälkeen, että hän arvasikin jo paisuneen mahakummun perusteella. Eilen puolestaan esikoisen kaverin äiti ei saanut pidettyä katsettaan irti mahastani, joten katsoin parhaaksi lopettaa arvailut paljastamalla kummun salaisuuden, jonka jälkeen hän myönsikin ihmetelleensä onko maha vielä edellisen raskauden peruja (vaikka ollaan kyllä nähty muutaman kerran kuukaudessa tässä välissäkin :D )
Ja naama kukkii, joten sieltäkin saa selkeätä vihjettä olotilastani. Ehkä tämä ei menee enää teini-iän hormonimuutosten piikkiin ;)
Tänään käytiin neuvolassa miehen ja kuopuksen kanssa. Kunnassamme kehoitetaan oikein kirjallisesti saapumaan paikalle miehen kanssa neuvolakäynnille keskustelemaan perheen voimavaroista. Lähinnä olimme huvittuneita täyttäessämme etukäteen annettua lappua (rasti ruutuun samaa mieltä - eri mieltä 5-1: "tiedän, että lapsen syntymä muuttaa ajankäyttöäni ja voi rajoittaa harrastuksia", "uskon sopeutuvani hyvin lapsen syntymän aiheuttamaan elämän muutokseen", "luotan siihen, että opin hoitamaan lastani", "tiedän, että tunnesuhde lapseen kehittyy vähitellen" jne… No, eiköhän tässä nyt jo kuitenkin kolmatta lasta olla taloon tuomassa, niin tuskin ylläreitä hirveästi tulee. Ensiodottapareille varmasti ihan ajatuksia herättävä, ja varsinkin jos sattuu vielä olemaan nuorempaa sorttia, mutta meille ikäpareille ja useamman lapsen jo saaneille aika turha lappu täytettäväksi. Terkkarikin tuntui olevan vähän vaivaantunut, ja kyseli palautetta lapun täytöstä. Kuulemma lapun täyttämistä ja keskustelua terveydenhoitajan osalta kysellään sitten lääkärinkäynnin yhteydessä. Asia on otettu siis hyvin vakavasti kunnassamme ;)
Odotetuin hetki käynnillä oli tietysti sydänäänien kuuntelu. Kotona omalla dopplerilla äänet on vielä aika vaimeita ja saa etsiä tovin, mutta neuvolanlaitteella syke laukkasi esiin samantien kun täti anturan mahan päälle tökkäsi. Hienosti sykkeet oli 145 tienoilla, eli samaa luokkaa kuin muillakin pojilla odotusaikana! (ai mitä, mullako poikaolot…?) Seuraavan kerran sitten lääkärin vastaanotolle rv 16.
Noin muutoin olo on suht hyvä. Väsy vaivaa kyllä kovasti, enkä oikein tiedä onko se itse raskaudesta johtuvaa, vai siitä ettei tuo meidän taapero vieläkään anna nukkua öitä. Vessaankin pitää herätä vähintään se kaksi kertaa yössä, joten uni on melko katkonaista. Päikkäreitä yritän nukkua aina taaperon kanssa yhtäaikaa, ja uni kyllä tulee aika helposti, siis minulle. Mitään supisteluita tai vuotoja ei ole onneksi ollut, eikä mitään kipujakaan, jos lähes 24/7 vaivaavaa pääkipua ei lasketa. Aikaisemissa raskauksissa pääni ei ole kipuillut ollenkaan, joten vähän outoahan tämä on. Samaten kuppikoko tuntuu isontuneen (nyt jo?!), vaikka edellisissä raskauksissa rintaliivejä sai vaihtaa vasta imetyksen alettua. Siis edelleen varsin outoa. Tuosta paisumisesta johtuen rinnat olivatkin todella arat parin viikon ajan, mutta nyt tuokin tuntuu tasaantuneen vain sellaiseksi pieneksi "tunteeksi".
Maha on alkanut olla ja aika selkeästi esillä ja sen piilottaminen on entistä vaikeampaa. Töissä yksi työkaverini sanoikin uutisen paljastamisen jälkeen, että hän arvasikin jo paisuneen mahakummun perusteella. Eilen puolestaan esikoisen kaverin äiti ei saanut pidettyä katsettaan irti mahastani, joten katsoin parhaaksi lopettaa arvailut paljastamalla kummun salaisuuden, jonka jälkeen hän myönsikin ihmetelleensä onko maha vielä edellisen raskauden peruja (vaikka ollaan kyllä nähty muutaman kerran kuukaudessa tässä välissäkin :D )
Ja naama kukkii, joten sieltäkin saa selkeätä vihjettä olotilastani. Ehkä tämä ei menee enää teini-iän hormonimuutosten piikkiin ;)
Tänään käytiin neuvolassa miehen ja kuopuksen kanssa. Kunnassamme kehoitetaan oikein kirjallisesti saapumaan paikalle miehen kanssa neuvolakäynnille keskustelemaan perheen voimavaroista. Lähinnä olimme huvittuneita täyttäessämme etukäteen annettua lappua (rasti ruutuun samaa mieltä - eri mieltä 5-1: "tiedän, että lapsen syntymä muuttaa ajankäyttöäni ja voi rajoittaa harrastuksia", "uskon sopeutuvani hyvin lapsen syntymän aiheuttamaan elämän muutokseen", "luotan siihen, että opin hoitamaan lastani", "tiedän, että tunnesuhde lapseen kehittyy vähitellen" jne… No, eiköhän tässä nyt jo kuitenkin kolmatta lasta olla taloon tuomassa, niin tuskin ylläreitä hirveästi tulee. Ensiodottapareille varmasti ihan ajatuksia herättävä, ja varsinkin jos sattuu vielä olemaan nuorempaa sorttia, mutta meille ikäpareille ja useamman lapsen jo saaneille aika turha lappu täytettäväksi. Terkkarikin tuntui olevan vähän vaivaantunut, ja kyseli palautetta lapun täytöstä. Kuulemma lapun täyttämistä ja keskustelua terveydenhoitajan osalta kysellään sitten lääkärinkäynnin yhteydessä. Asia on otettu siis hyvin vakavasti kunnassamme ;)
Odotetuin hetki käynnillä oli tietysti sydänäänien kuuntelu. Kotona omalla dopplerilla äänet on vielä aika vaimeita ja saa etsiä tovin, mutta neuvolanlaitteella syke laukkasi esiin samantien kun täti anturan mahan päälle tökkäsi. Hienosti sykkeet oli 145 tienoilla, eli samaa luokkaa kuin muillakin pojilla odotusaikana! (ai mitä, mullako poikaolot…?) Seuraavan kerran sitten lääkärin vastaanotolle rv 16.
lauantai 18. toukokuuta 2013
3 kk ja rokotukset
Viime viikolla meillä olikin molemmilla pojilla neuvola. Esikoinen aloitti jo edellisellä viikolla kyselyn, että eihän hän nyt varmasti saa mitään rokotuksia. Ei, ei saanut, mutta pikkuveli Elias sai siitäkin edestä.
Neuvola oli sen verran aamusta, että Elias ei ehtinyt nukkua ollenkaan päiväunia. Tai siis nukahti kyllä autoon, mutta heräsi myös vieressä vuoroaan odottavan taaperon kamalan äänekkääseen protestiin neuvolassa asioinnista. Ehti siis nukkua vain parikyt minsaa, ja eihän se oikein riittänyt. Aluksi jaksoi vielä jutustella ja hymyänsäkin esitellä, mutta kun koitti riisumisen ja mittailun aika, pinna paloi peruuttamattomasti. Ja reisiin tuikatut piikit korostivat itkun sekaisen kitinän suoraan kirkumiseksi. Osasin tätä jo vähän odottaakin, joten itse sentään sain pidettyä kyyneleet poissa.
"Jokeltelee ja naureskelee äidin sylistä. Lelua jo seuraa tässä, kotona niitä tavoitteleekin. Pään kannatus hyvä. Moro +. Ihon takia käynyt allergialääkärillä ja saanut reseptillä kortisonikuurin." kirjoitettiin muistiin. Paino 6605 g, pituus 60,5 cm ja pipa 41,7 cm.
Ilta meni suhteellisen hyvin, ja ehdin jo hieman ihmetelläkin, että näinkö vähillä oireilla selvittiin tuosta kamalasta rokotesetistä (rota, viitosrokote ja pneumo). Mutta eihän se ihan niin mennyt. Yöllä Elias söi ensimmäisen kerran kolmelta, mikä meidän mittapuun mukaan on melko myöhään. Seuraavaa syöntikertaa varten heräilin jo viiden aikoihin, mutta ukko senkun vaan nukkui. Tarkistin, että hengittää ja jatkoin uniani. Heräilin siitä tunnin päästä ja jätin pikkuisen unille ihmetellen edelleen hyviä unia. Heräsi sitten puoli 8 ihan hyvän tuulisena kuitenkin. Kiva ylläri oli kuitenkin naamassa, silmät turvonneet ja punaista näppyä ihossa kauttaaltaan. Kortisonivoiteella iho onneksi rauhoittui, mutta olisi ihan kiva tietää voiko näin myöhään tullut reaktio olla allerginen, ja että tuliko tämä ylipäänsä rokotteista (mistä niistä?) vai olinko minä syönyt jotain. Ei kait iho voi vain atopian takia tällä tavalla lehahdella?
Neuvola oli sen verran aamusta, että Elias ei ehtinyt nukkua ollenkaan päiväunia. Tai siis nukahti kyllä autoon, mutta heräsi myös vieressä vuoroaan odottavan taaperon kamalan äänekkääseen protestiin neuvolassa asioinnista. Ehti siis nukkua vain parikyt minsaa, ja eihän se oikein riittänyt. Aluksi jaksoi vielä jutustella ja hymyänsäkin esitellä, mutta kun koitti riisumisen ja mittailun aika, pinna paloi peruuttamattomasti. Ja reisiin tuikatut piikit korostivat itkun sekaisen kitinän suoraan kirkumiseksi. Osasin tätä jo vähän odottaakin, joten itse sentään sain pidettyä kyyneleet poissa.
"Jokeltelee ja naureskelee äidin sylistä. Lelua jo seuraa tässä, kotona niitä tavoitteleekin. Pään kannatus hyvä. Moro +. Ihon takia käynyt allergialääkärillä ja saanut reseptillä kortisonikuurin." kirjoitettiin muistiin. Paino 6605 g, pituus 60,5 cm ja pipa 41,7 cm.
Ilta meni suhteellisen hyvin, ja ehdin jo hieman ihmetelläkin, että näinkö vähillä oireilla selvittiin tuosta kamalasta rokotesetistä (rota, viitosrokote ja pneumo). Mutta eihän se ihan niin mennyt. Yöllä Elias söi ensimmäisen kerran kolmelta, mikä meidän mittapuun mukaan on melko myöhään. Seuraavaa syöntikertaa varten heräilin jo viiden aikoihin, mutta ukko senkun vaan nukkui. Tarkistin, että hengittää ja jatkoin uniani. Heräilin siitä tunnin päästä ja jätin pikkuisen unille ihmetellen edelleen hyviä unia. Heräsi sitten puoli 8 ihan hyvän tuulisena kuitenkin. Kiva ylläri oli kuitenkin naamassa, silmät turvonneet ja punaista näppyä ihossa kauttaaltaan. Kortisonivoiteella iho onneksi rauhoittui, mutta olisi ihan kiva tietää voiko näin myöhään tullut reaktio olla allerginen, ja että tuliko tämä ylipäänsä rokotteista (mistä niistä?) vai olinko minä syönyt jotain. Ei kait iho voi vain atopian takia tällä tavalla lehahdella?
Päivä ei muutenkaan ollut mikään Eliaksen parhaista. Unta riitti ihan huoleen asti ja syöminen takkusi. Sain päivän aikana houkuteltua syömään vain kaksi kertaa kamalan huutokirkumisen saattelemana. Meinasi tulla iso hätä käteen äidillä toisen puolesta. Kuumetta ei onneksi sentään tullut. Soitin myös neuvolaan, mutta mitään sieltä ei osattu sanoa. Tosin sovimme, että jatkossa rokotukset laitetaan yksi kerrallaan.
Illalla ja yöllä syöminen alkoi jo sujua, ja nyt on taas jaksettu jokeltaa ja seurustella. Sekä tietysti herätä syömään yöllä sen normaalin kolmen tunnin välein. Hyvä ettei kuitenkaan sen useammin! :)
tiistai 16. huhtikuuta 2013
2 kk
Eliakselle tuli 2 kuukautta täyteen sunnuntaina. Niin vähän, mutta kuitenkin jo niin iso poika. Tuntuu että Elias olisi ollut osa elämäämme jo pitempään, enkä osaa enää ajatella elämäämme ilman. Saati että haluasinkaan. Puistattaa koko ajatus.
Tänään kävimme neuvolassa. Eliaksen paino ei ollut enää noussut yhtä paljon kuin aikaisemmin. Osasin sitä jo vähän odottaakin kotipunnitusten perusteella. Liekkö syynä, että niin kuuluukin jo tässä iässä, vai se, että olen alkanut tekemään päivittäin 1-2 vaunulenkkiä ja alkanut herkkulakkoon. Itse syön kuitenkin yhtä paljon ja useasti edelleen. Korvasin vain leipomukseni kiisseleillä välipaloina. Nyt tietty mietin, että oliko Eliaksella kuitenkin nälkä tässä parin viikon aikana, kun niin huonosti nukkui ja jatkuvasti tankkasi. Olisko se maito kuitenkin muuttanut koostumustaan näin vähäisen muutoksen takia. Toisaalta, kaksi edellistä yötä on mennyt ihmeen hyvin 3-4 tunnin välein syönneillä ja päivälläkin on syöntivälit olleet samoja. Takana tässä kevennysprojektissa on toive siitä, että oma painoni lähtisi laskuun, edes hieman. Minua ahdistaa aivan suunnattomasti nämä raskauskilot eikä ne minnekään minulta "vain" imettämällä lähde. Olen siis todella kateellinen niille, joilla ne vain sulaa pois. Omat housut ei todellakaan mahdu päälle, vaikka kiloja on periaatteessa vain 6 kg enemmän kuin ekassa neuvolapunnituksessa. Paljoa ei viitti ihmisten ilmoilla edes liikkua kun olo on kuin tankkerilla. Tiedoksi työkavereillekin, että näytille tullaan kun painoni on pudonnut riittävästi :)
Painoa oli tullut siis 175 g/vko, eli ihan hyvin kuitenkin. Paino on tällä hetkellä 5745 g ja pituus 58,7 cm. Vaatekoossa ollaan edelleen siis 62 cm, eikä nuo 68 cm varmaan tule vielä ainakaan kuukauteen käyttöön. Ainakaan toivottavasti, sillä hurahdin ostamaan pakkomielteisen lailla yhden ihanan vaatekappaleen, jonka saan postissa parin päivän päästä. Ehkä laitan siitä lisää sitten :)
Rotarokote otettiin myös, eikä ainakaan vielä ole masuvaivoja ilmennyt. Mutta ensi yönähän sen vasta kunnolla näkee. Esikoisen aikaan rota ei kuulunut vielä rokotusohjelmaan, mutta ostimme sen hänelle omin rahoin. Hän ei siitä ainakaan mitään oiretta saanut, joten sen vuoksi uskalsimme sen ottaa.
Uutena juttuna Eliaksen elämässä on tullut lelukaaren tuijotus ja sille juttelu, jota ollaan tehty nyt reilun viikon ajan. Todella hassua <3
Tänään kävimme neuvolassa. Eliaksen paino ei ollut enää noussut yhtä paljon kuin aikaisemmin. Osasin sitä jo vähän odottaakin kotipunnitusten perusteella. Liekkö syynä, että niin kuuluukin jo tässä iässä, vai se, että olen alkanut tekemään päivittäin 1-2 vaunulenkkiä ja alkanut herkkulakkoon. Itse syön kuitenkin yhtä paljon ja useasti edelleen. Korvasin vain leipomukseni kiisseleillä välipaloina. Nyt tietty mietin, että oliko Eliaksella kuitenkin nälkä tässä parin viikon aikana, kun niin huonosti nukkui ja jatkuvasti tankkasi. Olisko se maito kuitenkin muuttanut koostumustaan näin vähäisen muutoksen takia. Toisaalta, kaksi edellistä yötä on mennyt ihmeen hyvin 3-4 tunnin välein syönneillä ja päivälläkin on syöntivälit olleet samoja. Takana tässä kevennysprojektissa on toive siitä, että oma painoni lähtisi laskuun, edes hieman. Minua ahdistaa aivan suunnattomasti nämä raskauskilot eikä ne minnekään minulta "vain" imettämällä lähde. Olen siis todella kateellinen niille, joilla ne vain sulaa pois. Omat housut ei todellakaan mahdu päälle, vaikka kiloja on periaatteessa vain 6 kg enemmän kuin ekassa neuvolapunnituksessa. Paljoa ei viitti ihmisten ilmoilla edes liikkua kun olo on kuin tankkerilla. Tiedoksi työkavereillekin, että näytille tullaan kun painoni on pudonnut riittävästi :)
Painoa oli tullut siis 175 g/vko, eli ihan hyvin kuitenkin. Paino on tällä hetkellä 5745 g ja pituus 58,7 cm. Vaatekoossa ollaan edelleen siis 62 cm, eikä nuo 68 cm varmaan tule vielä ainakaan kuukauteen käyttöön. Ainakaan toivottavasti, sillä hurahdin ostamaan pakkomielteisen lailla yhden ihanan vaatekappaleen, jonka saan postissa parin päivän päästä. Ehkä laitan siitä lisää sitten :)
Rotarokote otettiin myös, eikä ainakaan vielä ole masuvaivoja ilmennyt. Mutta ensi yönähän sen vasta kunnolla näkee. Esikoisen aikaan rota ei kuulunut vielä rokotusohjelmaan, mutta ostimme sen hänelle omin rahoin. Hän ei siitä ainakaan mitään oiretta saanut, joten sen vuoksi uskalsimme sen ottaa.
Uutena juttuna Eliaksen elämässä on tullut lelukaaren tuijotus ja sille juttelu, jota ollaan tehty nyt reilun viikon ajan. Todella hassua <3
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Lääkärineuvola
Lääkärineuvola hujahti meillä pääsiäisen takia lähemmäs 7 viikon ikää, 6 viikon ja 6 päivän ikäisenä. Oma terveydenhoitajamme oli lomalla, joten mitat otti joku ventovieras ja kuivakka täti. Osaa taas arvostaa omaa eloisaa ja ammattitaitoista tätiään :)
Elias on taas kasvanut hurjasti! Painoa on tullut tasaaseen 300 g viikossa, ollen nyt 5395 g. Pituutta 57,5 cm ja pipo 39,3 cm. Melkoinen mötkylä alkaa olla eikä mitenkään sirorakentainen. Vielä jaksaa hyvin ukkoa kanniskella, mutta jos tämä reiluhko painonkehitys jatkuu niin raja tulee vastaa nopeasti. Vaatteissa ollaan siirrytty oikeastaan kokonaan 62 cm kokoon, ainoastaan jotkut Tutan reilut pienemmät vaatteet vielä menevät.
Lääkärissä kaikki oli hyvin. Lonkat, korvat, pään kannatus, jäntevyys yms. tutkittiin, eikä mitään huomautettavaa ollut. Eliaksen jalat ovat alkaneet "kukkia", siis niissä on sellaisia pieniä kuivia ihottumaläikkiä, jotka lääkäri totesi atooppiseksi taipumukseksi. Saattaa johtua siis pelkästään siitä, että pyllyä joutuu pesemään usein kun vaipassa on koko ajan keltaiset löysät sinapit. Tavaraa on siis selässä, taipeissa, pallien rutuissa ja joskus pilissäkin. Jonkun verran olen myös pyyhkinyt kosteuspyyhkeellä, mutta helpommin ja puhtaammaksi saa kun pesee. Olen alkanut ihan tosissaan jo ihmetellä tätä kakkimistahtia. Tänäänkin olen pessyt jo kuudet(!) isot pierut vaipasta ennen kello 15.00, jolloin vihdoin pääsimme vaunulenkille. Ja sinapit tulee todella kovalla paineella ja pierulla vaippaan, siis kuulee todellakin vaikka toiseen huoneeseen, että nyt olis rieskaa tarjolla. Esikoinen kakki myös kovasti, mutta tuntuu että tämä se vasta kakkiikin! Ja paino kuitenkin nousee noinkin hyvin, eli ei se maito ihan läpi mene imeytymättä. Syödään kuitenkin mielestäni ihan normitahtia, tänään 00.30, 3.30, 6.00 (herättyä), 8.00 (ennen unia), 12.00 (herättyä ja 14.30 (ennen unia). Herättyään syö molemmat tissit, mutta nuo ennen unia imetykset on monesti vain toisesta (ei jaksa enempää). Tätähän tämä äidin elämä on, vaipan sisällön ja suuhun menevän tavaran vertailua ja analysointia.
Ja siis siihen ihottumaan palatakseni. Lääkäri käski voidella 1 % hydrokortisonilla niin kauan, että iho on oikeasti on parantunut ja tietysti perusvoiteella jatkuvasti. Pari päivää olen 2 kertaa päivässä todella ohuesti voidellut ja näyttää hyvin auttavan. Harmittaa vaan jos tämä on oikeasti atopiaa ja Elias saa loppuelämäkseen riesakseen kuivan ja kutisevan ihon. Puhumattakaan siitä, että saisi muitakin atopian tyyppioireita...
Mitäs taitoja Elias sitten osaa 7 viikon ja 3 päivän ikäisenä? Päätään kannattelee lattialla mahallaan ollessa lyhyitä aikoja tosi suorassa. Hieman meinaa silloin tasapaino horjua, ja helposti kellahtaa kyljen kautta selälleen painavan pään viemänä. Sylissa massullaan ollessa pää pysyy tosi hyvin pystyssä, mutta kun väsähtää alkaa "nokkiminen". Pää nyykähtää ensin eteenpäin ja kun Elias yrittää korjata tilanteen, retkahtaa pää helposti taaksepäin voimalla. Siksipä ei uskalla ottaa sormiaan pois niskan takaa, vaan ne pitää pitää siellä aina tukemassa, ihan varulta. Silmillään Elias seuraa todella tarkasti ihmisiä ja liikkeitä. Sitterissä pää pyörii kovasti ja jos kävelet Eliaksen takaa, niin hän osaa kääntää päänsä liikeiden mukaan sivulta toiselle. Hoitopöydällä Elias makaa kädet suorana sivuilla, pää suorassa ja polvet pikkuisen koukussa katsoen hyvin tarkasti silmiin. Ja katsekontaksi on muuten todella tarkka, mikä herätti kastejuhlissakin jopa pientä hilpeyttä. Tuntuu, että Elias katsoo suoraan sisimpääsi. Hymyjä tulee helposti varsinkin hoitopöydällä, milloin kontakti on hyvin vahva. Unissaan Elias on muutamia kertoja jopa hörähtänyt ääneen, mikä tietysti sai äidin kyynelehtimään. Ihana ääni <3. Jonkinverran äänteitä on alkanut tulla, enimmäkseen "ei" JA "öö", mutta pari kertaa olen bongannut oikeasti äänteen "äeti". Ehkä alankin kehumaan, että meidänpä poika se sanoi "äiti" jo kuukauden ikäisenä! :D Taustana tähän pitää kertoa miten eräs ystäväni kehui miten taitava hänen poikansa on kun sanoi äiti jo viiden kuun ikäisenä... Osataan sitä siis täälläkin :) (No en siis oikeasti ole sitä mieltä, että Elias sanoi sen tarkoituksella, lisättäköön kuitenkin). Unia nukutaan edelleen vähän miten sattuu päivisin, eikä mitään varsinaista rytmiä ole tullut. Ulkona kuitenkin nukkuu nykyään paremmin kuin sisällä. Siellä tälläkin hetkellä uinuu, jo kolmatta tuntia!
Elias on taas kasvanut hurjasti! Painoa on tullut tasaaseen 300 g viikossa, ollen nyt 5395 g. Pituutta 57,5 cm ja pipo 39,3 cm. Melkoinen mötkylä alkaa olla eikä mitenkään sirorakentainen. Vielä jaksaa hyvin ukkoa kanniskella, mutta jos tämä reiluhko painonkehitys jatkuu niin raja tulee vastaa nopeasti. Vaatteissa ollaan siirrytty oikeastaan kokonaan 62 cm kokoon, ainoastaan jotkut Tutan reilut pienemmät vaatteet vielä menevät.
Lääkärissä kaikki oli hyvin. Lonkat, korvat, pään kannatus, jäntevyys yms. tutkittiin, eikä mitään huomautettavaa ollut. Eliaksen jalat ovat alkaneet "kukkia", siis niissä on sellaisia pieniä kuivia ihottumaläikkiä, jotka lääkäri totesi atooppiseksi taipumukseksi. Saattaa johtua siis pelkästään siitä, että pyllyä joutuu pesemään usein kun vaipassa on koko ajan keltaiset löysät sinapit. Tavaraa on siis selässä, taipeissa, pallien rutuissa ja joskus pilissäkin. Jonkun verran olen myös pyyhkinyt kosteuspyyhkeellä, mutta helpommin ja puhtaammaksi saa kun pesee. Olen alkanut ihan tosissaan jo ihmetellä tätä kakkimistahtia. Tänäänkin olen pessyt jo kuudet(!) isot pierut vaipasta ennen kello 15.00, jolloin vihdoin pääsimme vaunulenkille. Ja sinapit tulee todella kovalla paineella ja pierulla vaippaan, siis kuulee todellakin vaikka toiseen huoneeseen, että nyt olis rieskaa tarjolla. Esikoinen kakki myös kovasti, mutta tuntuu että tämä se vasta kakkiikin! Ja paino kuitenkin nousee noinkin hyvin, eli ei se maito ihan läpi mene imeytymättä. Syödään kuitenkin mielestäni ihan normitahtia, tänään 00.30, 3.30, 6.00 (herättyä), 8.00 (ennen unia), 12.00 (herättyä ja 14.30 (ennen unia). Herättyään syö molemmat tissit, mutta nuo ennen unia imetykset on monesti vain toisesta (ei jaksa enempää). Tätähän tämä äidin elämä on, vaipan sisällön ja suuhun menevän tavaran vertailua ja analysointia.
Ja siis siihen ihottumaan palatakseni. Lääkäri käski voidella 1 % hydrokortisonilla niin kauan, että iho on oikeasti on parantunut ja tietysti perusvoiteella jatkuvasti. Pari päivää olen 2 kertaa päivässä todella ohuesti voidellut ja näyttää hyvin auttavan. Harmittaa vaan jos tämä on oikeasti atopiaa ja Elias saa loppuelämäkseen riesakseen kuivan ja kutisevan ihon. Puhumattakaan siitä, että saisi muitakin atopian tyyppioireita...
Mitäs taitoja Elias sitten osaa 7 viikon ja 3 päivän ikäisenä? Päätään kannattelee lattialla mahallaan ollessa lyhyitä aikoja tosi suorassa. Hieman meinaa silloin tasapaino horjua, ja helposti kellahtaa kyljen kautta selälleen painavan pään viemänä. Sylissa massullaan ollessa pää pysyy tosi hyvin pystyssä, mutta kun väsähtää alkaa "nokkiminen". Pää nyykähtää ensin eteenpäin ja kun Elias yrittää korjata tilanteen, retkahtaa pää helposti taaksepäin voimalla. Siksipä ei uskalla ottaa sormiaan pois niskan takaa, vaan ne pitää pitää siellä aina tukemassa, ihan varulta. Silmillään Elias seuraa todella tarkasti ihmisiä ja liikkeitä. Sitterissä pää pyörii kovasti ja jos kävelet Eliaksen takaa, niin hän osaa kääntää päänsä liikeiden mukaan sivulta toiselle. Hoitopöydällä Elias makaa kädet suorana sivuilla, pää suorassa ja polvet pikkuisen koukussa katsoen hyvin tarkasti silmiin. Ja katsekontaksi on muuten todella tarkka, mikä herätti kastejuhlissakin jopa pientä hilpeyttä. Tuntuu, että Elias katsoo suoraan sisimpääsi. Hymyjä tulee helposti varsinkin hoitopöydällä, milloin kontakti on hyvin vahva. Unissaan Elias on muutamia kertoja jopa hörähtänyt ääneen, mikä tietysti sai äidin kyynelehtimään. Ihana ääni <3. Jonkinverran äänteitä on alkanut tulla, enimmäkseen "ei" JA "öö", mutta pari kertaa olen bongannut oikeasti äänteen "äeti". Ehkä alankin kehumaan, että meidänpä poika se sanoi "äiti" jo kuukauden ikäisenä! :D Taustana tähän pitää kertoa miten eräs ystäväni kehui miten taitava hänen poikansa on kun sanoi äiti jo viiden kuun ikäisenä... Osataan sitä siis täälläkin :) (No en siis oikeasti ole sitä mieltä, että Elias sanoi sen tarkoituksella, lisättäköön kuitenkin). Unia nukutaan edelleen vähän miten sattuu päivisin, eikä mitään varsinaista rytmiä ole tullut. Ulkona kuitenkin nukkuu nykyään paremmin kuin sisällä. Siellä tälläkin hetkellä uinuu, jo kolmatta tuntia!
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Arjen ensimmäinen päivä ja 1 kk neuvola
Eilen oli meidän perheellä se päivä kun aloitetaan arki. Tähän mennessä mies oli ollut kotona isyyslomalla, ja apuna uuden perhe-elämän opettelussa. Vaikka toki teki paljon ulkotöitä, kun kerrankin oli aikaa, mutta siis periaatteessa saatavilla tiukan paikan tullen.
Ekalle arkipäivälle oli meillä sovittu Ihmeen 1 kk neuvola. Hyvin sinne selvittiin ja vielä ajoissakin kaikkine syöttöineen ja pukemisineen. Painoa oli Ihme kerännyt samaan malliin kuin aikaisemmassakin punnituksessa, eli 300 g/viikko, ollen kokonaisuudessaan nyt 4730 g. Mitta otettiin ekan kerran sitten sairaalan, ja sitä oli 55,8 cm! Siis lähes 5 cm lisää kuukaudessa. Ilmankos alkaa 56 cm bodyt olla hieman liian lyhykäisiä pukea päälle :) Uusia taitoja katseltiin, ja hyvin pää seurasi neuvolan hymynaama kuvaa. Lisäksi ihan pientä juttuakin on alkanut tulla, mitä olenkin jo kovasti odotellut. Pienen jutustelu on niin ihanaa kuunneltavaa <3. Käynnistä kirjattiin: Lisämaidot jääneet pois. Rintakumin avulla syö. D-vitamiinia saa. Hormoninäppylöitä lähinnö kasvoilla. Napa siisti.
Lisämaidon jätin siis pois noin viikko sitten kun alkoi niitä pieruvaivoja tulla. Ensimmäisen yön jälkeen, joka oli lähes pieruton, olin ihan voitonriemuinen kun ajattelin löytäneeni syyllisen. Mutta ei, seuraava yö oli ihan yhtä pierukas. Lisäksi en huomannut, että lisämaito unia olisi mitenkään merkitsevästi pidentänyt, joten suottapa sitäkään sitten "väkisin" juottaa.
Rintakumit tosiaan vieläkin käytössä. Ollaan yritetty opetella ilman, mutta pienokaisen imuote ei oikein ole mallillaan. Kumilla rullaa mallikkaasti alahuulensa ulospäin rullalle, ja imee maiskuttelematta. Mutta otetaanpa kumi pois, niin alahuuli on sisäänpäin rullalla ja imuote on todella kapea. Lisäksi ote irtoaa vähän väliä ja edessä on taas uudelleen otteen asettelu. Ei riitä hermo tähän ainakaan vielä. Katsellaan jos ote paranisi "itsestään", ja jos ei niin sitten mennään näin. Maitoa kerran saa riittävästi, niin en minä mitään haittaa niistä keksi (tietty niiden kanssa pelaaminen, mutta ei tuo nyt niin vaikeaa ole). Esikoisen kanssa päästi kumeista eroo 5 viikon jälkeen, mutta tämä tapaus näyttää vähän haastavammalle.
Hormoninäppylöitä on tosiaan naama täynnä. Suoraan sanottuna aika ilkeän näköisiä, ja toivottavasti alkaisi tilanne kohta vähän tasoittua. Eihän niistä tietysti muuta haittaa ole kuin kosmeettista.
Napa irtosi 15 päivän ikäisenä, eikä erittänyt enää sen jälkeen mitään. Nyt on todella siisti, eikä sitä ole tarvinnut putsata enää moneen viikkoon.
Seuraava käynti onkin sitten 6 viikon lääkärikäynti. Samalla reissulla pitää muistaa pyytää lisää antibioottisilmätippoja, koska niitä kuluu edelleen ahtaiden kyynelkanavien takia. Pisin jakso tähän mennessä on 4 päivää ilman lääkettä ennenkuin rähmiminen alkoi uudelleen. Tosin onneksi vain toinen silmä oireilee.
Äidillä olisi ristiäistarjoilut suunniteltavana. Normaalisti olisin ihan intona jo suunnitellut kaiken monta viikkoa sitten. Mutta jostain syystä nyt ei vain nappaa. En tajua mikä minua vaivaa. Kämppäkin paljastaa tässä muuten niin ihanassa auringonvalossa karmean pölykasan joka nurkasta ja pinnalta. Puhumattakaan ikkunoista. Mutta siivoamista en jaksa edes ajatella, hyi olkoon. Onneksi ristiäisjuhlat järjestetään mummolassa, joten senkin voi skipata "hyvällä" omalla tunnolla.
Ekalle arkipäivälle oli meillä sovittu Ihmeen 1 kk neuvola. Hyvin sinne selvittiin ja vielä ajoissakin kaikkine syöttöineen ja pukemisineen. Painoa oli Ihme kerännyt samaan malliin kuin aikaisemmassakin punnituksessa, eli 300 g/viikko, ollen kokonaisuudessaan nyt 4730 g. Mitta otettiin ekan kerran sitten sairaalan, ja sitä oli 55,8 cm! Siis lähes 5 cm lisää kuukaudessa. Ilmankos alkaa 56 cm bodyt olla hieman liian lyhykäisiä pukea päälle :) Uusia taitoja katseltiin, ja hyvin pää seurasi neuvolan hymynaama kuvaa. Lisäksi ihan pientä juttuakin on alkanut tulla, mitä olenkin jo kovasti odotellut. Pienen jutustelu on niin ihanaa kuunneltavaa <3. Käynnistä kirjattiin: Lisämaidot jääneet pois. Rintakumin avulla syö. D-vitamiinia saa. Hormoninäppylöitä lähinnö kasvoilla. Napa siisti.
Lisämaidon jätin siis pois noin viikko sitten kun alkoi niitä pieruvaivoja tulla. Ensimmäisen yön jälkeen, joka oli lähes pieruton, olin ihan voitonriemuinen kun ajattelin löytäneeni syyllisen. Mutta ei, seuraava yö oli ihan yhtä pierukas. Lisäksi en huomannut, että lisämaito unia olisi mitenkään merkitsevästi pidentänyt, joten suottapa sitäkään sitten "väkisin" juottaa.
Rintakumit tosiaan vieläkin käytössä. Ollaan yritetty opetella ilman, mutta pienokaisen imuote ei oikein ole mallillaan. Kumilla rullaa mallikkaasti alahuulensa ulospäin rullalle, ja imee maiskuttelematta. Mutta otetaanpa kumi pois, niin alahuuli on sisäänpäin rullalla ja imuote on todella kapea. Lisäksi ote irtoaa vähän väliä ja edessä on taas uudelleen otteen asettelu. Ei riitä hermo tähän ainakaan vielä. Katsellaan jos ote paranisi "itsestään", ja jos ei niin sitten mennään näin. Maitoa kerran saa riittävästi, niin en minä mitään haittaa niistä keksi (tietty niiden kanssa pelaaminen, mutta ei tuo nyt niin vaikeaa ole). Esikoisen kanssa päästi kumeista eroo 5 viikon jälkeen, mutta tämä tapaus näyttää vähän haastavammalle.
Hormoninäppylöitä on tosiaan naama täynnä. Suoraan sanottuna aika ilkeän näköisiä, ja toivottavasti alkaisi tilanne kohta vähän tasoittua. Eihän niistä tietysti muuta haittaa ole kuin kosmeettista.
Napa irtosi 15 päivän ikäisenä, eikä erittänyt enää sen jälkeen mitään. Nyt on todella siisti, eikä sitä ole tarvinnut putsata enää moneen viikkoon.
Seuraava käynti onkin sitten 6 viikon lääkärikäynti. Samalla reissulla pitää muistaa pyytää lisää antibioottisilmätippoja, koska niitä kuluu edelleen ahtaiden kyynelkanavien takia. Pisin jakso tähän mennessä on 4 päivää ilman lääkettä ennenkuin rähmiminen alkoi uudelleen. Tosin onneksi vain toinen silmä oireilee.
Äidillä olisi ristiäistarjoilut suunniteltavana. Normaalisti olisin ihan intona jo suunnitellut kaiken monta viikkoa sitten. Mutta jostain syystä nyt ei vain nappaa. En tajua mikä minua vaivaa. Kämppäkin paljastaa tässä muuten niin ihanassa auringonvalossa karmean pölykasan joka nurkasta ja pinnalta. Puhumattakaan ikkunoista. Mutta siivoamista en jaksa edes ajatella, hyi olkoon. Onneksi ristiäisjuhlat järjestetään mummolassa, joten senkin voi skipata "hyvällä" omalla tunnolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)