Paluu arkeen ja uudet lomakuviot

Nyt on palattu arkeen kertarysäyksellä. Mies palasi töihin, ja minä palasin kotiäidiksi (tosin osa-aikaisesti työssäkäyväksi eli muutama päivä kuukaudessa). Olihan tämä ihan kivaa vaihtelua, kun mies oli kotona lasten kanssa ja itse sai "rentoutua" töissä pitkästä aikaa. Sinänsä töissä käynti oli ihan kivaa, kun työpaikalla on toimiva ilmastointi, ja kotona ähertäminen hirveässä helteessä ei oikein meinaa nyt onnistua. Töissä on siis paljon mukavampi ilma, ja jaksaa huomattavasti paremmin. Ja kyllähän se kovasti lämmitti katsoa tilin saldoa palkkapäivänä! 

Heti tässä alkuviikosta teinkin Eemelin vaatekaappiin inventaarion, ja keräsin jemmaan 2 isoa muovikassilista kesän aikana pieneksi kutistuneita vaatteita. Ja tottakai käytiin sitten poikien kanssa shoppailemassa uusia tilalle kertyneillä palkkarahoilla. Harmikseni huomasin muuten, että esim. Lindexin valikoimassa Eemeli on siirtynyt kokoon 128 cm (mun mielestä 122 vähän pientä mitoitusta), ja tämä isompi koko onkin jo sitä "isojen" poikien mallistoa. Todella tylsiä, tylsiä ja tylsiä värejä. Tummia, yksivärisiä, pliisuja vaatteita. Höh. Paljon paremmaksi ei KappAhlkaan pistänyt, mutta sieltä sentään mitoitus on reilumpaa 122/128 cm ja löysin muutaman ihan siedettävän vaatteen. Housuja ei tällä kertaa tullut ostettua, kun niitä näytti olevan kaapissa melkoisen vinopino.

Äidin valintoja, pojan hyväksymiä

Edelleen äidin valitsemia.. ööh, mikä muhun iski kun otin valkoista?!
Suorastaan huutavat TERVETULOA TAHRAT!

Jep, ei todellakaan äidin valitsema :D
Mutta se ilme kun Eemeli sai kuulla että saa tämän paidan, meidän iso
Minecraft-fani  <3

Ostin Eliakselle kehutun ja parjatun KappAhlin välikausihaalarin.
Harmitti, kun siellä olisi ollut ihanan oranssi talvihaalaria Eemelillekin,
muttakun meillä on jo talvivarusteet hommattu eli ei MITÄÄN syytä ostaa.

Eliakselle olisi ollut vaikka mitä, mutta koska kaapit on täynnä esikoisen vanhoja vaatteita (ja kankaitakin), en keksinyt mitään syytä ostaa niitä, vaikka olisi ne olleet ihania…

Pitäisi siis edelleen aktivoitua enemmän vaateompelusrintamalla, ja eiköhän tässä niin tapahdukin nyt kun en ole enää kokopäiväisesti duunissa. Lisäksi käväistiin Euronkankaassa ostamassa Eemelille tyynyliinatarpeet (halusi itse valita kuosin), kun eskarissa ei kuulemma ole tyynyjä ja ne pitää tuoda kotoa…? Niin tosiaan, meidän isoveli aloittaa jo ensiviikolla eskarin <3

Taisin tässä aikaisemmin mainitakin meidän lomasuunnitelmista. Olimme varanneet ennen raskauttani joulukuun alkuun kahden viikon Thaimaan loman. Matkan ajankohta olisi sijoittunut raskausviikoille 31-33, mikä sinänsä vielä olisi ollut ihan lentorajoitusten puitteissa mannertenväliselle lennolla. Mutta kun kysyin ultraavalta kätilöltä hänen mielipidettään asiasta, sain vastaukseksi hyvin tiukan "EIn". Onneksi matkavaraus oli kuitenkin tehty valmismatkafirmasta, jossa matkan kohdetta saa vaihtaa kerran kuluitta vielä jopa 1 kk ennen matkan alkua. Pikaisen selailun jälkeen päädyimme lokakuun loppuun, jolloin raskausviikot jäävät vielä alle lentorajoitusrajan rv 28. Ja matkankohteena on… tadaa: suomalaisten toinen kotimaa Kanariansaaret, ja siellä Gran Canaria. Olen joskus aikaisemmin vannonut tiukkaan sävyyn, etten KOSKAAN tule matkustamaan sinne, mutta niin vain taas huomattiin ettei koskaan kannata sanoa "ei koskaan", koska sanansa saa syödä :D Perusteluina lyhyempi lento, ja koska matkaseurueemme haluaa kuitenkin lähteä reissuun keskellä syksyä, ei montaa lämmintä paikkaa enää ole Euroopan alueella tarjolla.  Plussana vielä tuona ajankohtana sielläkään ei pitäisi olla kovin kuumaa, eli noilla raskausviikoilla pitäisi olla ihan siedettävät kelit. Eli Kanaria, here we come :)

Ompeluksia vol.1

Olen tässä testaillut uutta saumuriani, ja samalla ompelutaitojani. Nämä kaikki on todella nopeita surautella, ja valmista tulee muutamassa minuutissa. Se onkin jotain ihan uutta tällaiselle ex-neulojalle, ne neuleet kun vaatii yleensä useamman päivän aikaa valmistuakseen. Vetoketjullisia tai napillisia vaatteita en ole vielä rohjennut kokeilla (eikä minulla ole edes tarpeita niihin), mutta ehkä tässä nälkä kasvaa syödessä! 

Ihanan pehmeää oranssia velouria "pöllö kurkkaa taskusta" -housut.
Pöllö on silityskuva, tilattu Pikkupiltistä.

Eemeli valitsi itse punaiset resorit tähän keltaiseen autopaitaan. 

Ompelumerkki piti lisätä hihaan, kun onnellisena surauttelin sivusaumat kiinni
ennenkuin tajusin, että jotain unohtui… saumuri <3

On se vaan ihan erisiisti tuo saumurin jälki kun vertaa ompelukoneeseen!

Taas Eemelin itse valitsemat kankaat ja resorit. Monsteriautokangas on
trikoista digiprinttiä ja tilattu ehkä hieman yllättäen Kärkkäiseltä. Muualta loppu.

Eliaksen froteeshortsit Naperonutun Happy Troll -kankaasta.

Eliakselle safaripaita...

… ja tähtishortsit

Sama settinä

Näistä tuli ihania, vaikka itse kehunkin! Omalla maulla kun tekee valitsemistaan kankaista, niin eihän niistä voi epämieluisia edes tulla :D

Lapsimessut 2014

Lapsimessut, tuo vuoden isoin lastenvaatteiden myyntitapahtuma, on taas menossa. Ehkä jotkut teistä ovat sen huomanneetkin (kyllä, jokainen blogi täynnä tätä samaa messuhommaa!). Meidän perhe kävi katsastamassa messut perjantaina heti aamusta, kun paikalla ei ehkä ollut vielä ihan niin isoa yleisömäärää kuin messujen pääpäivinä lauantaina ja sunnuintaina. Olimme messuhallin oven kahvassa kiinni lippu kädessä heti aamusta ovien avauduttua, joten jonossa ei tarvinnut seisoa laisinkaan, vaan reitti oli avoin halliin asti. Huh, onneksi! Muistan joskus jonottaneeni kylmässä tuulessa ja tuiskussa puolisen tuntia, eikä se todellakaan ole mukavaa muisteltavaa. Itselläni messujen päämääränä oli tällä kertaa ostaa enemmän kankaita ja vain joitain valmiita vaatteita pojille, mutta eihän se ihan niin sitten mennyt. Monet messuesittelijät olivat mainostaneet etukäteen tuovansa paikalle ison määrän kankaita, mutta lopulta totesin kangastarjonnan olevan aika suppea, eikä varsinkaan minua miellyttäviä trikoita ollut myynnissä juuri laisinkaan. Valmiita vaatteita sen sijaan olisi ollut kassitolkulla, mutta koska kukkaron pohjalla ei edelleenkään ole kultahippusia, niin ostin vain "muutamia" ihanuuksia pienille miehilleni.

Metsolan froteet 8-14 €, ylimpänä resoria.

Me&I oli perinteiseen tapaan mukana isolla röykkiöllä edellisien kausien vaatteita. Olin paikalla suht ensimmäisten joukossa, ja mielestäni tänä vuonna myyntipöydille pääsi helpommin tonkimaan, eikä edessä ollut ihan lävistämätöntä ihmismassaa.

Ihan normaalia...

Vaatteiden hinnat olivat suurinpiirtein puolet normaalista, mikä mielestäni on sellainen hinta, jonka raaskii maksaakin näistä iloisen värikkäistä vaatteista.

Me&I saalis. Eliakselle haalarit, housut, oravapaita ja smulanpipo.
Loput Eemelille.

L&B tiskille eksyin myös, kun huomasin Eliaksen pudottaneen sukkansa jonnekin matkan varrelle. Mukaan tarttui pari pakettia sukkia (2 paria 4 €) ja ruskea velourtakki Eemelille (8 €).

Eemelin saalis. Metsolan froteinen autopaita, Metsolan mustat housut,
Villervallan t-paita, Me&I:n t-paita.

Metsolalla oli paljon paitoja ja bodyjä 10 €, housuja, huppareita ja haalareita 15 €, kokohaalareita 20 €, metrin kangaspaloja 8-18 €, hattuja 12 €, myssyjä 3 kpl/10 € jne. Eli todellakin jokaiselle jotakin, enkä minäkään sieltä tyhjin käsin lähtenyt!

Eliaksen Metsola saalis.

Tämä setti Eliakselle päälle hellepäivänä <3

Småfolkilla oli myös myyntipöytä, jossa oli paitoja ja uikkareita 10€, muita hintoja en edes katsellut. Selasin valikoiman läpi, mutta ainoastaan uikkarit saivat minut innostumaan ja päätyivät mukaani.

Mä vaan niin tykkäsin näistä!

Tekemistä messuilla on paljon lapsille. On poliisi, pelastuslaitos, pomppulinna, tapahtumalava, jossa esityksiä. On kokkikoulua, temppurataa, ongintaa, kaikkea mahdollista mitä vaan voi keksiä. Kannattaa ehdottomasti käydä messuilla jos yhtään löytyy aikaa tälläiseen!

Niin ne pipot, eihän niitä nyt niiiin montaa tullut?! :D

Mitä meillä puetaan ja miksi

Todella monessa blogissa on viime aikoina pohdittu lasten pukemista (tai noh, useassa niistä harvoista mitkä silmiin on osunut). On esitelty omia suosikkimerkkejä, lytätty inhokkimerkkejä tai kerrottu miksi ei ylipäänsä pue lapsiaan merkkivaatteisiin (toisaalta, mikä on "merkki"vaate? Onhan H&M:kin merkki, ainakin volyymin perusteella…). Ja niinkuin aina, niin onhan mullakin tähän asiaan todella vahva mielipide, ja halu tuoda se julki :D 

Lasten (merkki)vaatteet taitaa olla todellakin aika viime aikainen ilmiö, tai sitten olen vain myöhäisherännäinen. Esikoisen aikaan, siis vuonna 2008, ostelin vauvan vaatteet Lindexistä, H&M:stä, KappAhlista, Prismasta ja jopa tarjoustalosta! En juuri katsellut tuotemerkkiä, vain sitä, että vaate näytti kivalle ja oli kukkarollekin sopiva.

Eemelin perintöä, ihanat velourpaidat Kids Wear Retro

Tottakai joskus haikailin hienojen ja kalliiden perään merkkiä pahemmin tuijottamatta, mutta koskaan niitä en ostanut, koska hinta hirvitti liikaa. Enpä ollut edes kuullutkaan kovin monesta merkistä. Merkkivaatteina pidin Tuttaa ja Reimaa, ja niitä pojallani olikin paljon. Po.pin tiesin, mutta en koskaan edes käynyt liikkeessä, koska en ymmärtänyt miksi ihmiset haluavat maksaa älyttömiä summia niin pienistä vaatekappaleista (en kyllä ihan täysin ymmärrä vieläkään).

Pieniä aarteita, jotka kaivoin esiin säilytyksestä Lindex/Tutta

Jossain vaiheessa ihastuin sitten retrotyylisiin vaatteisiin, tosin siinä vaiheessa poika oli jo lähemmäs 2-vuotias, eikä valikoimaa sen ikäisellä ollut kovinkaan paljoa. Silloin netissä ei ollut ihan näin messevää määrää lastenvaateliikkeitä kuin nykyään, joten sieltäkään ei apua löytynyt. Poika kasvoi, lähti päikkäriin, ja vaatteet hommattiin edelleen niistä tavallisista liikkeistä. 

Kesällä 2012 tulin raskaaksi, mutta lastenvaatteita en edes uskaltanut ajatella. Olihan minulla vaatteita vaikka kuinka tallessakin. Aloitin bloggaamisen ja ennenkaikkea muiden blogien lukemisen. Ja kas, uusi maailma avautui minulle. Ihania vaatteita pilvinpimein! Vanha retrovaaterakkaus räjähti silmille! Katselin vanhoja esikoisen vaatteita. Kylläpäs ne näyttivätkin, hmmm… tylsille, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Eliaksen vihreitä vaatteita Me&I/Lindex/NameIt/Po.P/Kaxx

Lopullisen niitin ja suunnan vaatehankinnoilleni osoitti facebookin sydänpyllyt-ryhmän löytyminen, ja sieltä bongaamani pöllöbody. Se oli SAATAVA! Selailin monta päivää tarjolla olevia vaatteita, ja muodostin selkeän kuvan siitä mistä tykkään.

Eliaksen oransseja housuja MoonKids/Lindex/Me&I/Kids Wear Retro/Metsola/MelliEcoDesign

Eliaksen oransseja paitoja Po.P/Me&I/Lindex/Jny

Ruskeaa, turkoosia, oranssia, froteeta, velouria, ihania toistuvia kuvioita, pehmeitä, LAPSILLE sopivia vaatteita. Siis oikeasti lastenvaatteita, eikä vaatteita miniaikuisille.

Eliaksen ruskeita vaatteita Me&I/Metsola/EjSikkeLej

Ei tönkköjä pillifarkkuja, ei ahtaita kauluspaitoja, ei mitään typeriä nahkatakkeja koossa 62 cm, tai muitakaan lapsille epäkäytännöllisiä asuja.

Haaremihousut

Ensin ostin muutaman meandin vaatteen sydänpyllyistä, ja olin tyytyväinen. Mutta nälkä kasvoi syödessä, niinkuin hyvin usein kohdallani käy.

Turkoosit vaatteet Me&I/Tutta/Metsola

Tuli lapsimessut, tuli alet, ja jopas alkoi vaatekaappi pursuamaan ihania mielestäni minun lapsille sopivia vaatteita. Kolusin oikeita kirppareita, tein löytöjä, eikä vaatekaappeihin kohta enää mahtunutkaan niitä vanhoja esikoiselta jääneitä vaatteita. 

Lindexin tähtivelourhousut menee minkä värisinä tahansa!

Ja kun valmisvaatemerkit alkoivat käydä vähiin (ja kukkaron pohjalla köllötti vain nöyhtää), päädyin selailemaan kangaskauppoja. Ja mitäs siitä nyt enää voi sanoa, sekin vei tämän retrovärihullun äidin mennessään. Vaatteita just niistä kankaista ja väriyhdistelmistä mitkä miellyttää eniten! Eikä takuulla kadulla tule vastaan toista täsmälleen samanlaista!

Ulkovaatteista olenkin tainnut aikaisemmin jo puhua. Meillä puetaan Reimaa, Lassieta, Legoa, Jonathania, Remua, Tickettiä tai oikeastaan sitä mitä kirpparilta löytyy kotipihavaatteiksi, ja vähän parempaa päiväkotiin (että kestää olla samalla haalarilla molemmat päivän ulkoilut). Pari Po.pin välikausitakkiakin taitaa olla Eliasta odottamassa, josta ei siis vielä kokemusta. Yhtä tyytyväinen olen ollut esim. talvipukuihimme Reimaan, Legoon ja Tickettiin, eikä kestävyydessä ole juurikaan eroja näkynyt. Kaikki ovat kestäneet yhden talven, mutta toisena talvena on alkanut polven kohdalla kangas ohentua ja  näyttää sille, että kohta kuluu puhki. 

Ticket / Lego

Ainoana miinuksena Ticketin kohdalla voi sanoa sen, että jalkalenksut katkesivat joka kiinnityskohdasta parin viikon sisään, mutta toisaalta jalkaresori on sen verran tiukka, ettei lahje niiden puutteesta huolimatta pääse nousemaan kovassakaan menossa. Tosin kyllähän se ihmetyttää, miten Reima ja Lego ovat onnistuneet niin paljon paremmin lenksuissaan, etteivät ne tähänkään päivään mennessä ole katkenneet kovasta käytöstä huolimatta. Enkä saanut edes uusia tilalle kun menin reklamoimaan ne ostaliikkeeseen. 

Mutta ne värit. Mielestäni tärkein ulkonäöllinen ominaisuus ulkovaatteella on kirkas väri. Suomen talvi on pimeä ja musta, niin MIKSI ihmeessä useat ulkovaatevalmistajat valitsevat kuoseikseen tummia ja synkkiä värejä?! Onko todellakin tarkoitus piilottaa lapset talven pimeyteen? Olisikohan se jo ihan turvallisuutta edistävä tekijäkin, että ulkovaate erottuisi tuolla pimeydessä ihan pelkästään omalla kirkkaudellaan, vaikka ilman heijastimiakin?

Lego / Reima (ihan eka talvihaalariostos, mikäs muu kuin musta!)

Värikkäitä ulkovaatteita saa oikein hakemalla hakea. Ehkä ajatellaan, että mustassa ei lika näy. No vaikka se lika ei näy, niin likainenhan se silti on. Mitä väliä jos ekan ulkoilukerran jälkeen haalarissa on pari likatahraa, nehän saa kertapyyhkäisyllä pois.

Eemelin eka välikausipuku, käytetty kauppareissuilla.

Viime aikoina olen siis törmännyt usein siihen, miten äidit/bloggaajat arvostelevat toisten lastenvaatevalintoja. Joku haukkuu Meandit tunkkaisen värisiksi ylihintaisiksi lumpuiksi (ylihintaisia kyllä, lumppuja ei mielestäni, värit taidettiin jo käsitellä), toinen taas perus henkkamaukat värittömiksi halpatuotetuiksi hahmo-oksennuksiksi (no värejä löytyy joka makuun, hahmot löytyy, halpatuotanto löytyy…). Pohditaan, onko Moloon ja Mini Rodiniin lapsensa pukeva äiti pönkittämässä omaa egoaan ja asemaansa, vai onko nämä merkit oikeasti ylivertaisia muihin nähden. Makunsa kullakin. Jos MINÄ haluan pukea OMAT lapseni värikkäisiin, ja vaikka mielestäsi kalliisiinkin vaatteisiin, niin minä teen niin, vaikka juuri ne kyseiset vaatteet olisivatkin mielestäsi kauheinta mitä tiedät. Jos SINÄ haluat pukea lapsesi harmaisiin suoriin housuihin ja harmaaseen slipoveriin, alla tietysti vaaleansininen kauluspaita, niin SINULLA on siihen täysioikeus, vaikka mielestäni se on oudointa mitä lapselleen voi pukea arkivaatteiksi. Jos jotain toista taas ei kiinnosta vaatemerkit pätkän vertaa, ja hän ostelee vaatteet lapselleen kirppareilta tai saa ne lahjoituksena ystäviltään, on se hänen asiansa. Ja sen pitäisi olla itsestään selvää, ettei kenenkään tulisi kyseenalaistaa toisen valintaa. Meillä kaikilla on siihen oikeus ilman, että täytyy laatia tuhatsanainen ilmoitus ja perustelu asiasta. Ennen tämä oli normaalia, eikä esimerkiksi kukaan edes tiennyt minun lapsuudessani minkä merkkisiä vaatteita lapsen kaverilla oli päällä. Tai ehkä oli vain yksi vaatemerkki, Tutta, en osaa sanoa tai voi muistaa.

Se siitä (varoitus, nyt syyllistyn itsekin arvostelemaan merkkejä!). Meillä puetaan siis värejä ja miellyttäviä kuoseja merkistä riippumatta. Me&I sattuu olemaan listalla hyvin usein, koska se tuntuu olevan ainoa merkki joka tekee tämän (minun) tyylisiä vaatteita. Lindexistä tekee joskus löytöjä, mutta sen ovat muutkin tämäntyylisistä tykkäävät huomanneet ja ne vaatteet tuntuvat häviävän rekeistä aika tehokkaasti. Tutta, kivoja vauvalla. Mini Rodiniin en ole päässyt sisälle, mielestäni ne ovat miniaikuisten vaatteita oudoilla kuoseilla. Pomppi tekee ihania vaatteita tytöille, mutta poikien vaatteet ovat aika pliisuja. H&M teki mielestäni esikoisen aikaan paljon kivempia vaatteita, nykyään harvemmin löytää muuta kuin hahmoja (esikoisen mieleen toki). KappAhlista voin vain sanoa viimekertaisen reissun perusteella WTF? Småfolk, joitain kivoja. Metsola, tykkään froteesta. Velourhousut, aivan sama kenen tekemät, kelpaa. Tiedän siis mitä haluan, ja tiedän keneltä sitä löydän. Toki kaudet ja kuosit muuttuu, ja yllärinä voi alkaa tykätä toisesta ja unohtaa toisen. Kaikista mieluuummin pukisin lapseni edullisesti henkkamaukkahintaan ja Me&I kuosiin, mutta sellaista valmisvaatetta ei ole vielä kävellyt vastaan. Mikähän siinäkin :D

Kirppislöytöjä

Sunnuntaina järjestettiin paikkakunnallamme lastentarvikekirppis. Kirppis oli kiva, sillä siellä oli kaikki vaatteet järjestetty koottain omille pöydilleen ja vielä poika/tyttöpuoliskoilleen. Lisäksi sukille, hatuille, yöpuvuille tms. oli omat koon mukaiset pöytänsä. Lelut, harrastusvälineet, kirjat ja sen semmoiset olivat myös omissa osioissaan. Myyjät olivat siis yksityisiä, mutta maksu tapahtui kuitenkin yhteen kassaan keskitetysti. Minusta tämä kirppistyyli toimi todella hyvin, sillä ostajat osasivat mennä suoraan siihen pöytään mitä tahtoivat ilman tuntikausien penkomista. Kirppistapahtuma näytti olevan muidenkin suosiossa, sillä olin paikalla 7 min avaamisen jälkeen ja tupa oli viimeistä metriä täynnä pöytiä penkovia ihmisiä. Niin, oli sinne siis joku mieskin eksynyt :D Tällainen kirppis kannattaisi järjestää muillakin paikkakunnilla, sillä paikalla varmasti eksyy sellaisiakin joita ei kirppiksien penkominen muuten innosta!

KappAhlin farkut, L&B velourhousut, Blingon ihanat tähtipökät, kaikki alle 2 e

Me&I housut 6 e, Katvig housut 1 e

Ylimpänä Sture&Lisa body 1,8 e, vähän nafti, mutta oli vaan niiiiiiin ihana :D
Lindexin pilvipaita meillä on koossa 68 cm, jota olen tunkenut päälle vaikka se on ihan liian pieni jo.
 Nyt saatiin uusi 80 cm 0,8e.
Me&I tunika luultavasti naapuriin 1 e

Zara Kids 118 cm kesäinen paita 1,80 e.
Taas tultiin siihen havaintoon ettei tämän kokoisille löydä kirppareilta oikein mitään :/

ALE on PO.P!

Sisätiloissa loikoilu (vesisadetta pakoillen) alkoi jo kyllästyttää, joten aleen rynnistäminen toi aivan loistavaa vaihtelua elämään. Läheisessä isossa ostoskeskuksessa alkoi tietenkin jo alet, joten sinne siis muiden innokkaiden sekaan vei auto heti aamusta. Monta liikettä juostiin läpi, mutta tällä kertaa rahani sai poikkeuksellisesti Polarn O. Pyret.

Aikaisemmin olen ostellut PO.Pia vain kirppareilta, mutta tällä kertaa mukaan tarttui useampi ihanuus 30 % alennuksella. Tykkäisin samistella poikien vaatteilla, mutta koska ikäeroa (ja vaatekokoeroa) on aika paljon, ei ihan joka merkistä löydy samanlaisia vaatteita. Mutta nyt löytyi, ja oli jopa valinnanvaikeutta. Hypistelin montaa eri vaihtoehtoa, mutta tällä kertaa mukaan päätyi ihanat vihreäpohjaiset maatilapaidat ja harmaa-keltaraidalliset paidat. Pienemmälle tarttui mukaan myös maatilapaitaan sopivat leggarit (öö, onko ne pojillekin leggarit, vai kalsarit?) sekä ihana siniraitainen pipo (et varmaan millään arvannut, että ostan alesta PIPON?! :D) 

Eihän nämä siltikään olleet ihan ilmaisia, mutta onneksi PO.pilla säilyy jälleenmyyntiarvo yhtä hyvin kuin Me&I:llakin. Siis jos raaskii myydä aarteensa!

Luopumisia

Muutama päivä sitten ujuttelin 68 cm bodyä pienen miehen päälle, ja tajusin sen olevan jo aika nafti. Haaranapit sai kyllä vielä ihan hienosti kiinni vetämällä, mutta hihat olivat jo auttamattoman lyhyet! Muutamia 74 cm vaatteita meillä on ollut käytössä jo pitemmän aikaa, mutta nyt oli aika kaivaa esille loputkin ja pakata pienimmät pois. Sydän sykkyrällä siis pakkailin kaikki 68 cm ja pienemmät vaatteet pahvilaatikkoon odottamaan mahdollista seuraavaa käyttäjää (tai kirpparia kunhan kertyy enemmän myytävää), ja muistelin miten "tämäkin vaate oli vielä äsken iso". Meidän iso poika! 

Hoitovapaa alkaa häämöttämään täälläkin. Raapustelin kasaan (voiko tälleen sanoa kun netissä tein?) kotihoidontuen hakemuksen, ja aloin ajattelemaan kauhulla meidän perheen tulojen määrää seuraavien vuoden (vuosien?) ajan. Meidän ruokamenot on tällä hetkellä aika paljon isommat kuin ennen, johtuen tästä minun erikoisesta ruokavaliostani imetysdieetin takia. Viimeksi hoitovapaalla ollessani pärjäsimme ihan ok, mutta olihan meillä silloin yksi jäsen vähemmän ja ruokalaskutkin helpommin hallittavissa. Lisäksi Eliaksen mahdolliset lisämaidot saattavat jatkossa tuoda ison loven pieniin tuloihin, koska vakuutus ei näitä ravintovalmisteita korvaa. Töihin paluuni ei kuitenkaan ole edes vaihtoehto ihan hetkeen juuri näiden allergioiden takia. Tuskin maidontuotantonikaan pysyisi edes huonosti yllä enää tässä vaiheessa, mikäli stimulaatiosta joutuisi luopumaan. Saati sitten millainen lääkärirumba ja pyöritys olisi, että saataisiin päiväkotiin Eliakselle sopiva allergiaruokavalio edes toteutettua. Huhhuh, parempi odotella parempaa aikaa ihan suosiolla. Joten jottei ihan liian tiukille taloutemme joutuisi, oli aika luopua muutamasta kivasta mutta turhasta jutusta. Lehtitilaukset - irtisanottu, maksukanavat - irtisanottu, netti - hei ei nyt sentään, en nyt ihan erakoksi meinannut alkaa :D Vakuutukset käytiinkin jo aikaisemmin rukkaamassa tähän hetkeen paremmin sopiviksi. Vauvauinti lopetettiin myös, ja alamme käymään itsenäisesti uimahallissa kerran viikossa, jolloin pääsemme puolet edullisemmin uimaan. Lisäksi sovimme miehen kanssa merkkaavamme KAIKKI ostokset laskentataulukkoon seuraavan kuukauden ajan, jotta pystyisimme miettimään mistä muusta vielä voisi, tai oikeastaan pitää luopua. Ainakin minun kohdalla jo pelkästään se, että ostosten loppusumma pitää merkata johonkin ylös, saa harkitsemaan kovasti onko joku ostos todella tarpeellinen. Jospa tällä tavalla saisi vähän niinkuin bonuksena ruokahävikkiäkin pienenemään entisestään, ruoka kun on ihan järjettömän kallista ilman erikoisruokavalioitakin. Loppukuusta sitten nähdään suunnitelman toimivuus. 

Pomp de Lux syksy 2013

Siinäpä se nyt on!

Jännää, en enää muista mitä ostin :D
Olo kuin lapsella jouluna!

Lastenvaatekutsuista siis kyse, ja merkkinä Pomp de Lux. Aikaisempaa tuttavuutta minulla ei ollutkaan tähän kyseiseen merkkiin muuten kuin nimeltä mainiten. Vaikka varsinaisesti etukäteen netistä katsottuna en oikein innostunut kuin yhdestä tuotteesta (mikä ei sitten lähtenyt mukaan kun esikoinen ei kelpuuttanut), niin hyvin vaikeahan noilla kutsuilla on käydä ostamatta mitään. Ihan mun tyylisiä Pompin vaatteet ei kuitenkaan ole. Uskoin lupauksiin laadukkuudesta ja kestävyydestä, ja sille ne kyllä tuntuivatkin käsin hypistellessä. Saa nähdä, kovaan testiin ne päätyvätkin ainakin esikoisen kohdalla!

Esikoiselle parempaan pitoon oikealla oleva asu
Ohio PANTS ja Oxford SHIRT.
Vasemmalla jokapäiväiseen käyttöön
navyn väriset Salem PANTSit.

Tilasin myös vihreän Salem SPORTS JACKETin, mutta isoksi harmikseni jouduin reklamoimaan sen heti todella ala-arvoisesta olkasaumasta. Tykkäsin kovasti takin kapeasta mallista, ja vahvasta kankaasta. Toivottavasti kunnollinen tulee pian, jotta saamme asun käyttöön.

Kauden hittiväri "curry" ei oikein pääse oikealla sävyllä
esille kuvattuna tietokoneen ruudulle. Luonnossa tämä
ei ole ihan näin keltainen.

Äh, huomasin tuon ekan kuvan olevan totaalisen
epäonnistunut, joten otin kuvastosta paremman kuvan.
Vasen asukokonaisuus siis sama :)

Kuopukselle Tokyo Little SLEEPER ja
Vienna Little LS GRANDDAD -yökkärit.
Öö, miksihän minä kaksi yökkäriä olen tilannut?
Tuo kaksiosainen menee kyllä ihan päiväkäyttöön, oli yökkäri tai ei :)

Kangas tuntuukin ihan luksuksen pehmeälle.

Vaarinhousuissa sepaluksessa feikki nappilista

Lopuksi mun henkilökohtainen suosikki hiippahattu
harmaa Providence HELMET

Ehdottomasti paras ostos! Tää pitää kaulankin lämpimänä
ja näyttää pienen miehen päällä niin pusittavalle :)

Vasen jumpsuit on ihana! Miksiköhän en ostanut...?

Tytöillehän Pompilla on aivan valtavasti erilaisia ihania hameita ja tunikoita, joita varmasti olisin ostanut kaksin käsin, jos olisi ollut joku jolle ostaa :) Ja tässä olikin sitten varmaan viimeiset lastenvaateostokset piiiiiiiitkään aikaan (eihän kirppareita lasketa, eihän?), koska vaatteita on taas kaapit täynnä ja muutenkin putoaminen kodinhoidontuelle on tosi lähellä. 

No laitanpahan tähän kuitenkin näitä tyttöjen ihanuuksia:

Hempeitä ihanuuksia

Mulla oli joskus pienenä tuommoinen oikean puoleisen
oloinen "Pieni talo preerialla" mekko. Tykkäsin!

Nyppyfleece oli todella pehmeää

Nuo ekat puhvihousut on vaan jotenkin niin hellyttävät!

Mitä taas EN ostanut, mutta olisin kyllä HALUNNUT testata, oli Pompin toppavaatteet. Haalarit ja kaksiosaiset tekniset tuotteet olivat aika kivan näköisiä ja hypistellessä kestävän tuntuista. Hintakin oli suht edullinen. Ainoa mikä tökki, oli ulkovaatteiden synkät tummat värit. Niitähän niitä ostetaan, mutta miksei edes tämmöisellä muista erota haluavalla merkillä ole vähän iloisempaa tarjontaa värien suhteen. Olen tainnut jo ennenkin valittaa siitä, että Suomen talvi on ihan riittävän pimeä ilman mustia lasten ulkovaatteitakin. Minä ainakin haluan lapseni erottuvan pimeydestä mahdollisimman hyvin, ja mikäs sen parempi kuin kirkkaan oranssit tai limen väriset ulkovaatteet!

Vedenkestävyydeksi luvattiin 10 000 mm/cm2 niinkuin
kaikissa muissakin laadukkaissa merkeissä.

Isommille pojille