Mitä meillä puetaan ja miksi

Todella monessa blogissa on viime aikoina pohdittu lasten pukemista (tai noh, useassa niistä harvoista mitkä silmiin on osunut). On esitelty omia suosikkimerkkejä, lytätty inhokkimerkkejä tai kerrottu miksi ei ylipäänsä pue lapsiaan merkkivaatteisiin (toisaalta, mikä on "merkki"vaate? Onhan H&M:kin merkki, ainakin volyymin perusteella…). Ja niinkuin aina, niin onhan mullakin tähän asiaan todella vahva mielipide, ja halu tuoda se julki :D 

Lasten (merkki)vaatteet taitaa olla todellakin aika viime aikainen ilmiö, tai sitten olen vain myöhäisherännäinen. Esikoisen aikaan, siis vuonna 2008, ostelin vauvan vaatteet Lindexistä, H&M:stä, KappAhlista, Prismasta ja jopa tarjoustalosta! En juuri katsellut tuotemerkkiä, vain sitä, että vaate näytti kivalle ja oli kukkarollekin sopiva.

Eemelin perintöä, ihanat velourpaidat Kids Wear Retro

Tottakai joskus haikailin hienojen ja kalliiden perään merkkiä pahemmin tuijottamatta, mutta koskaan niitä en ostanut, koska hinta hirvitti liikaa. Enpä ollut edes kuullutkaan kovin monesta merkistä. Merkkivaatteina pidin Tuttaa ja Reimaa, ja niitä pojallani olikin paljon. Po.pin tiesin, mutta en koskaan edes käynyt liikkeessä, koska en ymmärtänyt miksi ihmiset haluavat maksaa älyttömiä summia niin pienistä vaatekappaleista (en kyllä ihan täysin ymmärrä vieläkään).

Pieniä aarteita, jotka kaivoin esiin säilytyksestä Lindex/Tutta

Jossain vaiheessa ihastuin sitten retrotyylisiin vaatteisiin, tosin siinä vaiheessa poika oli jo lähemmäs 2-vuotias, eikä valikoimaa sen ikäisellä ollut kovinkaan paljoa. Silloin netissä ei ollut ihan näin messevää määrää lastenvaateliikkeitä kuin nykyään, joten sieltäkään ei apua löytynyt. Poika kasvoi, lähti päikkäriin, ja vaatteet hommattiin edelleen niistä tavallisista liikkeistä. 

Kesällä 2012 tulin raskaaksi, mutta lastenvaatteita en edes uskaltanut ajatella. Olihan minulla vaatteita vaikka kuinka tallessakin. Aloitin bloggaamisen ja ennenkaikkea muiden blogien lukemisen. Ja kas, uusi maailma avautui minulle. Ihania vaatteita pilvinpimein! Vanha retrovaaterakkaus räjähti silmille! Katselin vanhoja esikoisen vaatteita. Kylläpäs ne näyttivätkin, hmmm… tylsille, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Eliaksen vihreitä vaatteita Me&I/Lindex/NameIt/Po.P/Kaxx

Lopullisen niitin ja suunnan vaatehankinnoilleni osoitti facebookin sydänpyllyt-ryhmän löytyminen, ja sieltä bongaamani pöllöbody. Se oli SAATAVA! Selailin monta päivää tarjolla olevia vaatteita, ja muodostin selkeän kuvan siitä mistä tykkään.

Eliaksen oransseja housuja MoonKids/Lindex/Me&I/Kids Wear Retro/Metsola/MelliEcoDesign

Eliaksen oransseja paitoja Po.P/Me&I/Lindex/Jny

Ruskeaa, turkoosia, oranssia, froteeta, velouria, ihania toistuvia kuvioita, pehmeitä, LAPSILLE sopivia vaatteita. Siis oikeasti lastenvaatteita, eikä vaatteita miniaikuisille.

Eliaksen ruskeita vaatteita Me&I/Metsola/EjSikkeLej

Ei tönkköjä pillifarkkuja, ei ahtaita kauluspaitoja, ei mitään typeriä nahkatakkeja koossa 62 cm, tai muitakaan lapsille epäkäytännöllisiä asuja.

Haaremihousut

Ensin ostin muutaman meandin vaatteen sydänpyllyistä, ja olin tyytyväinen. Mutta nälkä kasvoi syödessä, niinkuin hyvin usein kohdallani käy.

Turkoosit vaatteet Me&I/Tutta/Metsola

Tuli lapsimessut, tuli alet, ja jopas alkoi vaatekaappi pursuamaan ihania mielestäni minun lapsille sopivia vaatteita. Kolusin oikeita kirppareita, tein löytöjä, eikä vaatekaappeihin kohta enää mahtunutkaan niitä vanhoja esikoiselta jääneitä vaatteita. 

Lindexin tähtivelourhousut menee minkä värisinä tahansa!

Ja kun valmisvaatemerkit alkoivat käydä vähiin (ja kukkaron pohjalla köllötti vain nöyhtää), päädyin selailemaan kangaskauppoja. Ja mitäs siitä nyt enää voi sanoa, sekin vei tämän retrovärihullun äidin mennessään. Vaatteita just niistä kankaista ja väriyhdistelmistä mitkä miellyttää eniten! Eikä takuulla kadulla tule vastaan toista täsmälleen samanlaista!

Ulkovaatteista olenkin tainnut aikaisemmin jo puhua. Meillä puetaan Reimaa, Lassieta, Legoa, Jonathania, Remua, Tickettiä tai oikeastaan sitä mitä kirpparilta löytyy kotipihavaatteiksi, ja vähän parempaa päiväkotiin (että kestää olla samalla haalarilla molemmat päivän ulkoilut). Pari Po.pin välikausitakkiakin taitaa olla Eliasta odottamassa, josta ei siis vielä kokemusta. Yhtä tyytyväinen olen ollut esim. talvipukuihimme Reimaan, Legoon ja Tickettiin, eikä kestävyydessä ole juurikaan eroja näkynyt. Kaikki ovat kestäneet yhden talven, mutta toisena talvena on alkanut polven kohdalla kangas ohentua ja  näyttää sille, että kohta kuluu puhki. 

Ticket / Lego

Ainoana miinuksena Ticketin kohdalla voi sanoa sen, että jalkalenksut katkesivat joka kiinnityskohdasta parin viikon sisään, mutta toisaalta jalkaresori on sen verran tiukka, ettei lahje niiden puutteesta huolimatta pääse nousemaan kovassakaan menossa. Tosin kyllähän se ihmetyttää, miten Reima ja Lego ovat onnistuneet niin paljon paremmin lenksuissaan, etteivät ne tähänkään päivään mennessä ole katkenneet kovasta käytöstä huolimatta. Enkä saanut edes uusia tilalle kun menin reklamoimaan ne ostaliikkeeseen. 

Mutta ne värit. Mielestäni tärkein ulkonäöllinen ominaisuus ulkovaatteella on kirkas väri. Suomen talvi on pimeä ja musta, niin MIKSI ihmeessä useat ulkovaatevalmistajat valitsevat kuoseikseen tummia ja synkkiä värejä?! Onko todellakin tarkoitus piilottaa lapset talven pimeyteen? Olisikohan se jo ihan turvallisuutta edistävä tekijäkin, että ulkovaate erottuisi tuolla pimeydessä ihan pelkästään omalla kirkkaudellaan, vaikka ilman heijastimiakin?

Lego / Reima (ihan eka talvihaalariostos, mikäs muu kuin musta!)

Värikkäitä ulkovaatteita saa oikein hakemalla hakea. Ehkä ajatellaan, että mustassa ei lika näy. No vaikka se lika ei näy, niin likainenhan se silti on. Mitä väliä jos ekan ulkoilukerran jälkeen haalarissa on pari likatahraa, nehän saa kertapyyhkäisyllä pois.

Eemelin eka välikausipuku, käytetty kauppareissuilla.

Viime aikoina olen siis törmännyt usein siihen, miten äidit/bloggaajat arvostelevat toisten lastenvaatevalintoja. Joku haukkuu Meandit tunkkaisen värisiksi ylihintaisiksi lumpuiksi (ylihintaisia kyllä, lumppuja ei mielestäni, värit taidettiin jo käsitellä), toinen taas perus henkkamaukat värittömiksi halpatuotetuiksi hahmo-oksennuksiksi (no värejä löytyy joka makuun, hahmot löytyy, halpatuotanto löytyy…). Pohditaan, onko Moloon ja Mini Rodiniin lapsensa pukeva äiti pönkittämässä omaa egoaan ja asemaansa, vai onko nämä merkit oikeasti ylivertaisia muihin nähden. Makunsa kullakin. Jos MINÄ haluan pukea OMAT lapseni värikkäisiin, ja vaikka mielestäsi kalliisiinkin vaatteisiin, niin minä teen niin, vaikka juuri ne kyseiset vaatteet olisivatkin mielestäsi kauheinta mitä tiedät. Jos SINÄ haluat pukea lapsesi harmaisiin suoriin housuihin ja harmaaseen slipoveriin, alla tietysti vaaleansininen kauluspaita, niin SINULLA on siihen täysioikeus, vaikka mielestäni se on oudointa mitä lapselleen voi pukea arkivaatteiksi. Jos jotain toista taas ei kiinnosta vaatemerkit pätkän vertaa, ja hän ostelee vaatteet lapselleen kirppareilta tai saa ne lahjoituksena ystäviltään, on se hänen asiansa. Ja sen pitäisi olla itsestään selvää, ettei kenenkään tulisi kyseenalaistaa toisen valintaa. Meillä kaikilla on siihen oikeus ilman, että täytyy laatia tuhatsanainen ilmoitus ja perustelu asiasta. Ennen tämä oli normaalia, eikä esimerkiksi kukaan edes tiennyt minun lapsuudessani minkä merkkisiä vaatteita lapsen kaverilla oli päällä. Tai ehkä oli vain yksi vaatemerkki, Tutta, en osaa sanoa tai voi muistaa.

Se siitä (varoitus, nyt syyllistyn itsekin arvostelemaan merkkejä!). Meillä puetaan siis värejä ja miellyttäviä kuoseja merkistä riippumatta. Me&I sattuu olemaan listalla hyvin usein, koska se tuntuu olevan ainoa merkki joka tekee tämän (minun) tyylisiä vaatteita. Lindexistä tekee joskus löytöjä, mutta sen ovat muutkin tämäntyylisistä tykkäävät huomanneet ja ne vaatteet tuntuvat häviävän rekeistä aika tehokkaasti. Tutta, kivoja vauvalla. Mini Rodiniin en ole päässyt sisälle, mielestäni ne ovat miniaikuisten vaatteita oudoilla kuoseilla. Pomppi tekee ihania vaatteita tytöille, mutta poikien vaatteet ovat aika pliisuja. H&M teki mielestäni esikoisen aikaan paljon kivempia vaatteita, nykyään harvemmin löytää muuta kuin hahmoja (esikoisen mieleen toki). KappAhlista voin vain sanoa viimekertaisen reissun perusteella WTF? Småfolk, joitain kivoja. Metsola, tykkään froteesta. Velourhousut, aivan sama kenen tekemät, kelpaa. Tiedän siis mitä haluan, ja tiedän keneltä sitä löydän. Toki kaudet ja kuosit muuttuu, ja yllärinä voi alkaa tykätä toisesta ja unohtaa toisen. Kaikista mieluuummin pukisin lapseni edullisesti henkkamaukkahintaan ja Me&I kuosiin, mutta sellaista valmisvaatetta ei ole vielä kävellyt vastaan. Mikähän siinäkin :D