Rakentamishaaveita: Talomalli

Olemme haaveilleet uuden talon rakentamisesta jo hetken aikaa. Vaikka tiedämme projektin olevan kaikkea muuta kuin rentouttavaa, niin silti sitä vain haluaa lusikkansa siihen soppaan iskeä. Tällä hetkellä tilanne on se, että meillä olisi tontti jolle rakentaa. JOS siis päättäisimme sen lunastaa. Vielä on hetki aikaa sitä miettiä, mutta ainakin tällä hetkellä olemme hylkäämässä sen, ja katselemme tonttia avoimin mielin muualta. Tässä etsiskellessä voimme pohtia mikä talomalli meille sopisi parhaiten näistä suurilta talovalmistajilta.

Kastelli

Ihastuimme tähän syksyn 2013 Plazia 151 PU talomalliin sen erikoisuuden takia. Taloa saa sekä pulpettikattona, että tavallisena harjakattona. Mutta siis se erikoisuus: talossa on kaksi eri rakennusta saman katon alla! MAHTAVA idea!

Pohja on muuten aika tavallinen, siis sitä erillistä saunarakennusta lukuunottamatta. 

Plussat
+ erikoisuus erillinen saunarakennus tupineen
+ suorakulmion muotoinen talo helppo rakentaa
+ avata yhtenäinen tila olohuoneesta keittiöön
+ iso saunaosasto
+ iso terassi
+ korkea sisäkatto
+ kastellin ostaja saa melko reippaat alet Puustellista
+ hyväksi toimittajaksi todettu (nykyinen talo Kastellilta)

Miinukset
- keittiö onnettoman pieni
- keittiösaareke kapea ja pitkä (mieluummin enemmän neliönmallinen)
- makuuhuoneet samankokoiset, pitäisi olla yksi isompi "päämakkari"
- kodinhoitohuoneen ovi pääoven vieressä (hyöty?!)
- talossa ei erkkeriä (tarvitseeko edes…)
- suunniteltu kaksilapsiselle perheelle (ei välttämättä miinus tämäkään :D)
- vaatii kaksi piippua jos haluaa puusaunan (no tietysti halutaan!!) <- tämä pätee kaikkiin talomalleihin

Ulkopuolelta talo vaatii hieman totuttelua silmälle, mutta on kuitenkin kivan moderni.

Kannustalo

Kannustalolla on todella monta kivaa talomallia, varsinkin jos katsoo talon ulkonäköä. Tämä Vihervaara 153 palvelisi ehkä sisätiloiltaan eniten meidän mieltymyksiämme.

Plussat

+ Talo kivannäköinen

+ iso terassi molemmilla puolella

+ iso keittiö

+ makuuhuoneiden muuntelu mahdollisuus

+ ovi ulkoa kodinhoitohuoneeseen eripuolella kuin muut ovet

+ iso ruokailutila erkkerissä

Miinukset

- käynti kodinhoitohuoneeseen keittiöstä (ehkä vaatii vain totuttelua)

- pienehkö saunaosasto, tietysti seinää siirtämällä mahdollisuus isontaa

Talosta ei ole "oikeata" kuvaa Kannustalon sivuilla, vain tällaisia kuvituskuvia. 

Jukkatalo

Ja taas ihastuttiin tähän samaan erikoisuuteen kuin Kastellin versiossakin. Tämä Nettimalli 146-12 sisältää myös sen mikä monesta talomallista puuttuu: vaatehuoneen joka makkarissa!

Plussat

+ vaatehuone joka makkarissa

+ isot terassialueet, varsinkin tuo talojen väliterassi

+ erillinen saunaosasto

+ käynti kodinhoitohuoneeseen katetulta terassilta

Miinukset

- pienehkö keittiö, vähän kaappitilaa

- pienet makuuhuoneet (alle 10 neliöiset on aika mitättömiä)

Ulkoapäin talo ei ole mitenkään "erikoinen", vaan tavallisista tavallisin.

Kotitalo

Tämä Kotitalon Kaste -talo pääsi listallemme oikeastaan sen takia, että siinä on loistava idea tehdä talon päätyyn lasitettu kuisti. Pohjakin on ihan perustoimiva.

Plussat

+ kiva lasitettu terassi talon päädyssä

+ päämakkarissa vaatehuone ja riittävän kokoinen

+ erillinen pukuhuone

+ keittiössä riittävästi kaappitilaa

Miinukset

- käynti kodinhoitohuoneeseen samalta puolen kuin pääovi (hyöty?)

- sisäänkäynti taloon "hassu", pimeä?

- "vierasvessa" pieni

- olohuone luultavasti vaikea sisustaa järkevästi

Ulkoa talo näyttää ihan kivalle. Jos siis "ihan kivaa" haetaan :D

Jämerä

Jämerätalo olisi oikeastaan se miehen ihannetalo. Minä en henkilökohtaisesti lämpene kivitalolle, mutta ehkä sekin tulisi kyseeseen jos talon malli olisi todella hieno ja se vaatisi kiveä ympärilleen. Jämerätalot lienevät useimmiten yksilöllisesti suunniteltuja, mutta tämä malli, Atrium, oli kuitenkin ihan katsomisen arvoinen.

Plussat

+ kivitalo on mukavan viileä kesällä

+ päämakuuhuone iso

+ ihana, ihana suojaisa terassi talon keskellä, siis aivan mahtava idea!

+ autokatos yhdistetty terassilla taloon

+ mahdollisuus saarekkeeseen

Miinukset

- kodinhoitohuoneesta ei käyntiä ulos

- ei vaatehuoneita

- pienet lastenhuoneet, tosin mahdollista isontaa poistamalla aula ja väliseinä olohuoneeseen (ellei kantava?)

- vähän kaappitilaa keittiössä

- ruokailutila ehkä ei toimiva

- hinta

Ulkopuolelta talo on tietysti peruskivitalo, eikä siis välttämättä hivele silmiäni. Mutta joo, kaikkeen tottuu!

Eli summa summarum, talomme pitäisi sisältää:

+ iso keittiö saarekkeella ja paljon kaappitilaa

+ paljon terasseja, ehkä lasitettujakin

+ vaatehuoneita 

+ kodinhoitohuoneeseen käynti ulkoa, ja ei pääoven vierestä

+ yli 10 neliön makuuhuoneet (4 kpl, 1 huone muunneltavissa muuhun käyttöön)

+ puulla lämpeävä sauna

Ja kuten huomaatte, nämä olivat kaikki yksikerroksia malleja. Tämä ei välttämättä taas ole MINUN haaveeni, vaan se voi olla pakonsanelema juttu, riippuen tontista. Tällä hetkellä talomme on kaksikerroksinen rinnetalo, ja pitää kyllä sanoa että TYKKÄÄN! Mikäli "tulevan" tonttimme kaavassa ei ole rajoitusta tämän suhteen, haluan ehdottomasti katsella vähintään 1,5-kerroksia malleja. Niihin kun saisi todella mahtavan terassin esim. päämakuuhuoneeseen toiseen kerrokseen. Nykyinen talomme on myös suunniteltu täysin itse, kun valmispohjista ei miellyttäviä löytynyt. Olen lähes 100% varma, että näin toimisimme seuraavankin talon kohdalla. Arkkitehtia emme katso kuitenkaan tarvitsemamme, koska talovalmistajat huolehtivat talon piirrustuksista jos heiltä talon päätyy tilaamaan.

Voi hitto, ei tämmösiä postauksia pitäisi tehdä. Nyt se talokuume vasta iskikin :D Taidan painella ottamaan kuumetta alentavaa lääkettä (Panadolia) samantien! (heh heh)

Lämmittiinkös siellä ruudun toisella puolen?

1-vuotisneuvolassa

Eilen oli Eliaksen 1-vuotisneuvola. Käynti oli ihan peruskauraa, ei mitään sen ihmeellisempää. Mitat otettiin ja todettiin, että kasvukäyrä vetää aina vain alaspäin, nyt siis -10 tienoilla. Kyseli rasvalisän käytöt yms. muut ruokahommelit ja totesi, että syödään niin monipuolisesti kuin tilanteeseen nähden voi. Ja totesi saman kuin minäkin: parempi syöttää liha vaikka hedelmäsoseessa, jos ei muuten alas mene. Sekaisinhan se menee mahassa kuitenkin. Ihana terkkari!

Mitat (suluissa 10 kk)

Paino 9115 g (8855 g)
Pituus 75,4 cm (73,4 cm)
Pipo 47,2 cm (46,4 cm)

"Hyväntuulinen "puhelias" poika. Kovasti osoittelee ja ääntelee haluamaansa kohti. Mantelimaitoa juo maitona, D-vit + kalkkilisä jatkuvana. Kasvu hitaanlaista."

Sovittiin seuraavakäynti 3 kuukauden päähän, jolloin otetaan mitat uudestaan ja varmistetaan, että kasvu jatkuu omalla käyrällään. Kovin menee samoissa mitoissaan kuin isoveljensä, eli siis en ole huolissani. Ottaa muut kiinni sitten ajallaan niinkuin veljensäkin!

Tähän 1-vuotisneuvolaanhan kuuluvat myös nuo inhat rokotukset. Elias sai MPR-rokotuksen jo 4 kk sitten, joten se jäi meiltä pois tällä kertaa (se tulee sitten 3 kk päästä). Kaksi muuta (5-rokote ja pneumokokki) otettiin, ja eihän ne kivoja olleet. Ensimmäisen poika vielä hyväksyi, mutta toinen kaatoi kupin nurin hetkeksi totaalisesti. Onneksi tätillä oli ihana soittorasia, joka sai pienen miehen unohtamaan hätänsä ja kiljahtelemaan innostuneena. Hassu :) Ja jottei niin pahaa, ettei hyvääkin: meillä nukuttiin viime yönä. Eikä mitenkä tahansa, vaan 11 TUNTIA yhteen putkeen! Voi taivas mikä autuus! Mä NIIN olisin valmis tottumaan tähän! Jookoskookos? :)

Äiti kampaajalla, Elias mukana. Vähän epäilytti miten sujuu, mutta niin vain selvittiin!
Eikä tuhoakaan saatu aikaan :)

Kakkuilua

Terhi blogissaan postaili hetki sitten tekemistään kakuista. Minusta se oli kiva idea ja halusin tehdä samanlaisen postauksen! Eli presenting: kakkuilu-urani pääkohtia alkaen noin 2007 tähän päivään! 

Tässä vaiheessa (2009-?) kakut olivat useimmiten vielä "tavallisia."

Isänpäiväkakku 

Eemelin 1v kakku. Tästä kakusta se harrastus sitten lähti!

Myöskin Eemelin 1v bileisiin väsätty  Nalle Puh
(muistan, että maku oli ihan törkeen hyvä omena-vanilja)

Eemelin 2v junakakku. Vielä on kerma käytössä päällysteenä!

Myöskin Eemelin 2v juhlakakku. Eka marsipaaniviritys
(pieni :D)

Kuukautta myöhemmin tehty lakkiaiskakku.
Koristeet marsipaania.

Nämä kukat olivat kyllä nättejä!

Eemelin 3v kakku muuttui tähän muotoon suunnitellun 3-muotoisen kakun sijaan,
 kun äiti kävi juhlapäivänä välillä
tiputuksessa todella järeän mahataudin vuoksi.
Vieraat jäivät myös kotiin.

Eemeli 4v Angry Birds fani! Ensimmäinen
kokonaan sokerimassasta tehty kakku.

Eemeli 4v myös

Ei kakku, mutta eka Cake Pops viritys. Olivat liian
painavia tikkuun :D

Lakkiaiskakku Eliaksen kummille

Myöskin samoihin yo-juhliin.

Kuin myös tämäkin.

Eliaksen kastejuhliin

Työkavereille ilostuttamaan

Eemeli 5v

Eliaksen 1-vuotissynttäritarjoiluista olikin tämän kuun alussa oma postaus, joten ne kakut löytyvät tästä.

Sen jälkeen tein innokkaalle koirafanille synttärikakun, joka onnistui mielestäni myös hyvin ollen yksinkertainen, mutta kaunis (kuva toisesta blogistani):

Pitkään kaikki tekemäni kakut olivat perinteista kerma-marja-linjaa. Ensimmäinen yritys muuttua oli oma hääkakku kaverijuhliin, jonka tein kaksikerroksisena ja koristelin vaahtokarkkimassa kukkasin sekä tomusokeripursotuksin. Vaahtokarkkimassa tein itse, koska eihän sitä taida tänäkään päivänä olla valmiina saatavilla kovin helposti. Silloin kaikki tuntui vielä liian vaivalloiselle, kun piti massakin tehdä itse! Ajattelin, että ei minusta taida olla tähän… 

Hääkakku

Kun Eemeli syntyi, aloin tietysti lukea leivontablogeja ja katsella miten hienoja luomuksia toiset osasivat tehdä. Ja silloin heräsin: miksi aina marjaa väliin ja kermaa päälle?! Onhan toki muitakin tapoja! Eemelin myötä halusin hienon kakun kastejuhlaan. Ja vielä hienomman 1-vuotisjuhliin. Ja aina vain…! Aluksi arkailin koristeiden kanssa, ja varsinkin marsipaanin työstäminen tuntui vaikeahkolle tottumattomalle poropeukalolle. Kun tutustuin valmiiseen sokerimassaan, alkoi innostus todenteolla! Siitähän pystyi tekemään vaikka mitä, ja se kuivui nopeasti haluamaan asentoon.

Eemelin kastejuhlasta 2008

Toinen Eemelin kastekakku. Molemmat vauvat muovia/keraamisia

Bonuksena laitan kuvan hääkampauksestani kun jäin niihin muistoihin kiinni selaillessani kuvaa kakusta. Tukkani on todella vaikea saada pysymään kiharalla pitkään, ja tämä onkin kuva jo hyvin myöhäisestä vaiheesta iltaa. Ihme kyllä vielä kiharalla!

Pitää kyllä sanoa, että kakkujen väsääminen on todella kivaa ja rentouttavaa. Ja mitä kaikkea ihania leivontavälineitä onkin saatavilla! Seuraavana olisi haaveissa ostaa airbrush, mutta on sen verran hintava vehje, että saa nähdä mitä teen sen kanssa. Tämä on kyllä erittäin mieluinen harrastus, joka vie mukanaan helposti. Olisi vain ne perinteiset, enemmän aikaa ja rahaa niin saisi vielä hienompia aikaiseksi, niitä joiden tekemisestä voi nyt vain haaveilla ilman kunnollisia välineitä. Niin ja ne syöjät tietenkin puuttuu, ei näitä yksin perheen voimin voi (kannata!) syödä!

Allergia pohdintaa ajatusten selkeyttämiseksi

Tämä on taas niin tätä. Tässä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoden iän ylittänyt, pitäisi alkaa miettimään uusia ruoka-aineita ruokavalioon, eikä suinkaan etsimään nykyisestä ruokavaliosta pois jätettäviä. Viime viikot ovat olleet yhtä taiteilua ruokien kanssa. Iho on ollut pahoilla kutisevilla länteillä, yöllä on huudeltu, pyöriskelty ja hinkattu silmiä. Viime päivät on kakka polttanut pyllyreiän punaisille pilkuille (kaikki varmaan tahtoo tietää tämän, mutta allergisten lasten vanhemmille tämä on ihan jokapäiväinen huolenaihe). Ja kyllä, vaippa on vaihdettu HETI lastin saavuttua, ja tätä on siis tapahtunut usein. On piereskelty urakalla ja kieltäydytty ruoasta. Mitähän vielä… Rasvaa ja kortisonia on kulunut! Sekä antihistamiinia, niinkuin ennenkin.

Pari päivää olen pitänyt ruoka-aineet nyt minimissään, ja niissä "turvallisiksi" oletetuista. Ja silti on aamulla sängystä noussut vähemmän ihanan punaposkinen herra. Eli joku näistä viidestä turvallisesta ruoka-aineesta on muuttunut pahikseksi? Aikaisemminhan on näin käynyt soijalle ja quinoalle, eli täysin mahdollista myös nyt. Kukkakaali? Hirssi? Muuta en toivo kuin, että toivottavasti ei hirssi! Hirssi on meidän ainoa käytössä oleva vilja, ja ainoa josta saa puuron keitettyä. Kauraa ja riisiä on yritetty saada ruokavalioon, mutta huonolle näyttää, valitettavasti. Elimistö ei vaan taida olla vielä valmis niille.

Vai olisiko tämä oireilu vaan siitä, että Elias on ollut "semikipeä" viikon ajan. Viime lauantain vastaisena yönä nousi kuume, joka laski onneksi seuraavan päivän illaksi. Siitä asti on poju ollut vähän räkäinen ja väsyneen oloinen. On nukkunutkin päivisin enemmän, eikä siis ruokakaan ole oikein maistunut. Lihat olen ujutellut pääasiassa hedelmäsoseisiin, jotta edes proteiinia saisi riittävästi. Ruoan huonoon maistuvuuteen voi tietysti syynä olla myös hampaat, kun näyttää että ikenet aristaa. Ja se nenäkin kun on tukossa. Mistä näistä tietää. Esikoisen aikaan ei ollut huolta mistään näistä. Ikinä ei oltu kipeänä, ikinä ei tarvinnut miettiä sopivaa ruokaa, ikinä ei tutkittu kakan koostumusta. Oppia ikä kaikki :(

Vaikka miten olisi kipeänä, niin aina jaksaa vedellä vessassa paperit lattialle :D

Nyt lähti lapasesta...

Siis apua! Mä en oikeesti edes kehtaa tunnustaa miten paljon HERKKUJA olen leiponut ja ennenkaikkea syönyt viikon aikana! Viime perjantaina oli ystävänpäivä, ja tottakai "piti" leipoa jotain herkkua. Tuloksena nämä, kieltämättä herkulliset, ananas-kookossuklaaleivokset. 

Sitten tultiin mummolaan talvilomalle, ja taas piti leipoa, tällä kertaa ihan perus mustikkapiirakkaa murupohjalla ja tuorejuustotäytteellä. Sitten tuli käymään vieraita, ja leivoin marianne- ja salmiakkisitruunamuffinsseja sekä savulohipiirakkaa. Sitten tuli taas (eri) vieraita, tällä kertaa tarjottiin näitä Peanut Butter Cup -muffinsseja. 

Vaihdettiin mummolaa, ja taas syötiin ihanaa omenapiirakkaa ja taivaallisen hyvää Mokkaunelma-jäätelöä. Tuli veljen tyttöystävän synttärit, ja taas leivottiin ja syötiin. Lyhyellä varoitusajalla väsäsin tällaisen "pienen" täytekakun appelsiini-suklaamoussella. Ja eihän sekään pahaa ollut! 

Mä en ole uskaltautunut edes vaa'alle, enkä kyllä aiokaan ennen kuin ollaan oltu taas kotona muutama päivä normaalilla ruokavaliolla! Ihan hirveetä, mä en tahdo luopua näistä kapeista mitoistani, joissa vaatteet mahtuu päälle vaivatta. Mistä motivaatio, mistä into!? Taidan vaan tarvita riittävän hyvän syyn kieltäytyä herkuista kun pelkkä "oma" motivaatio ei taida vaan riittää... Huoh!

Huomasitte varmaan, että aktivoiduin päivittämään leipomisblogiani piiitkän tauon jälkeen :)

Arpajaispalkinto

Huh. Mistähän edes aloittaisi. Viime vuonna podettiin miehen kanssa melkoista "rakennuskuumetta". Selailtiin vapaita tontteja, ja haaveiltiin. Ja lopulta pistettiin kunnalle tonttihakemus sisään, vähän niinkuin huvikseen. Tonttien jakoperuste oli siis arpominen hakijoiden kesken.

Tästä on siis jo aikaa pari kuukautta, ja asia oli päässyt jo elämässämme taka-alalle. Posti toi eilen aamulla muistutuksen asiasta tontin lunastusohjeiden muodossa. 




Selvää tässä tilanteessa on vain se, että kaikki on erittäin epäselvää. Oman kodin myynti? Muutto toiselle paikkakunnalle? Rakennusurakka? Työpaikka? Haaveet kolmannesta? Öööööö......??? Halutaanko me tätä oikeasti?!

Ystävänpäiväpakkaus 1 vuotta!

Voi nyyh! On vauvan viimeisen kuukausipostauksen aika. Tänään vauvamme muuttui virallisesti taaperoksi, isoksi pojaksi! 

Tällainen 1-vuotias meillä asustaa:

- nousee seisomaan kyykyssä ylös ilman tukea

- osaa siis seisoa ilman tukea 

- kävelee todella hyvin tukea ottamalla, suorastaan jopa juoksee, mutta ilman ei ole vielä uskaltautunut kokeilemaan 

- on äidin suureksi huviksi mustasukkainen äidistä: isi ja veli ei saisi osoittaa äidille hellyyttä halailemalla ja osoittaa sen itkustamalla ja änkäämällä väliin
- on HYVIN kiinnostunut vessapaperinrullan pyörityksestä telineestä lattialle, kissanruoista, vesikipoista, kylvyistä, ja sanan EI merkitys on ehkä hieman hämärtynyt näissä asioissa :D
- tykkää kun luetaan, hykertelee tyytyväisenä kun saa kirjan eteensä iltasatuaikaan
- kukkuu-leikit ihan parhaita, asettelee itse pyyhkeen/viltin/vaatteen päähänsä ja kurkistelee sieltä räkättäen antaumuksella. Välillä myös konttailee kangaspala päässään suinpäin karkuun näkemättä mitään.
- nukahtaa illalla omaan sänkyynsä useimmiten itsekseen (olen kyllä usein samassa huoneessa lukemassa tms.)
- on todella joustava uniajoissaan 

- tykkää käydä kaupassa/asioilla, viihtyy hyvin autossa ja ostoskärryissä (harvinainen mies!)

- leikittää Ninja-kisua heiluttelemalla kisun leluja

- vaippakoko 4, myös housuvaipat ovat alkaneet toimia jotenkuten

- vaatekoko pääasiassa 74-80, mutta 86 alkaa olla myös melko sopiva pienimmissä merkeissä 

- ei syö lusikalla itse, ottaa kyllä ruokaa lusikkaan, mutta tärsii sen pöytään

- tykkää hirssimaidosta, mutta ei saa sitä kuin harvoin (se sisältää suolaa, eikä kalkkia, ei siis mitään hyötyä ravitsemuksellisesti)

- kaura ja riisi satunnaisesti käytössä (sai pahan allergiareaktion jostain, jota nyt paranneltu eikä ole uskallettu antaa "ehkä" -ruokia)

Virallisia mittoja käymme hakemassa vasta reilun viikon päästä, mutta uskallan epäillä painoa kertyneen ainakin 9,5 kg. Pituutta en osaa kuin arvalla, mutta vaatekoko on kasvanut lahkeiden jäädessä lyhyeksi, joten ehkä silläkin rintamalla on edistytty.

Vuosi sitten ystävänpäivämme oli täydellisin viettämämme päivä pienen Ihmeen saapuessa maailmaan, joten paremmaksi ei voi panna tänä vuonna!

Siitä huolimatta teille siellä, meiltä täältä:

Tukossa. TAAS.

Meidän pienen isännän nenä on taas ihan umpitukossa. Hereillä ollessa tilanne on ihan siedettävä, eikä sitä nyt oikeastaan edes huomaa. Mutta heti kun uni tulee, alkaa tuhina, vinkuna, kuorsaus, you name it! Ei auta kostutus (makkarissa ilmankostutin + nenään Physiomer baby), ei auta pystyasento (pinniksen toinen pää koholla, vaivaa myös autossa istualtaan nukkuessa)... No mitäpä muuta sitä vielä voisi kokeilla? Ainoa apu tulee Naso-suihkeessa, mutta eipä sitä saisi käyttää muutamaa päivää pitempään (öö, lasketaanko myös yöt jos päivällä ei käytetä?! :) ) 

Tästä samasta asiasta postasin jo aiemminkin, mutta tilanne parani sitten itsestään kun toiset ylähampaat tuli ikenestä läpi, vähän niinkuin arvelinkin ja toivoin. Mutta että taas. Lisää hampaita? Hyvin pieni ja lähes olematon nuha? Allergia? Isot risat? Ääh, kun tietäs! 

Alkaa äidillä taas silmäpussit kasvaa kun kuuntelee tuota metelöintiä eikä pysty nukkumaan. Eikä sankarin itsekään tule kovin hyvin nukuttua kun koko ajan yrittää hengittää nenän kautta laihoin tuloksin ja nousee sitten vähän väliä istumaan vaikka nukkua pitäisi. Mistähän sitä apua voisi edes yrittää lähteä etsimään, kun kerran näin pienen nenään kurkkaaminen vaatii kuulemma erityistyökaluja ja -asiantuntemusta? Onko kenelläkään tietoa hyvästä lasten nenä-kurkku-korvalääkäristä tarvittavin välinein pk-seudulla?

Miksi bloggaan

Jos kirjoitat lapsiaiheista blogia, on tehtävä iso päätös siitä julkaiseeko päähenkilöistä tunnistettavia kuvia. Tästä aiheesta on väännetty varmaan ihan jo kyllästymiseen asti, enkä sinänsä usko että minulla olisi lisää annettavaa siihen keskusteluun. Mutta kerronpahan silti omat kaksi senttiäni aiheesta (niinkuin yleensäkin elämässäni) vaikkei ketään niin kiinnostaisikaan.

Monet jotka (todellakin) eksyvät blogiini ajattelevat varmasti miten älytöntä on edes blogata lapsista, eikä julkaista sitten yhtään järkevää kuvaa näistä blogin tähdistä. Se päätös ettei julkaise kuvia, rajoittaa todella paljon potentiaalista lukijakuntaa ja eritoten blogin suosiota. Toki ymmärrän tämän yhtälön, en sentään ole ihan puusta pudonnut tässä asiassa bloggauksessa. Monen bloggaajan mielestä taas on ihan älytöntä edes blogata, jos ei nimenomaan tahdo blogilleen suurta suosiota (puuttuu niinsanotusti "kunnianhimo") ja mahdollisuutta ansaita taskurahaa tai jopa elantoaan blogiaan myymällä, tai vähintään saada kivoja tuotteita testaukseen ilmaiseksi. En voi tietenkään väittää, etteikö olisi kiva saada jotain "ilmaiseksi", mutta jostain syystä se että laittaisin vaihtarina lasteni kuvia blogiini julkisesti pällisteltäväksi ihmisille joista en tiedä mitään, tuntuu paljon isommalle maksulle kuin mitä niiden rahallinen arvo on (muut bloggaajat vielä ehkä hyväksyisin). Toisaalta tykkään itsekin lukea blogeja joissa julkaistaan lasten kuvia, enkä ajattele että se on mitenkään outoa, tai että bloggaaja olisi jotenkin edesvastuuton. Ja taas toisaalta, luen muutamaa blogia joissa ei kuvia julkaista oikeastaan ollenkaan, enkä ole kokenut sitä mitenkään isoksi puutteeksi, vaan luen niiden postaukset ihan yhtä isolla mielenkiinnolla kuin kuvallistenkin blogien tekstit. Mutta tietysti huomaan, että monen lukijan kohdalla asia ei ole näin. Siinä olen taas samaa mieltä bloggaajien valtavirran kanssa, että kommentit ovat se bloggauksen suola. Harva sitä kuitenkaan jaksaa kovin aktiivisesti "omaksi ilokseen" postailla ilman minkäänlaista vastakaikua lukijoiltaan. Ja se tietysti tässä päätöksessä olla julkaisematta kuvia eniten harmittaakin. Ja se, että kun on päättänyt blogata "nimettömästi", niin blogin mainostaminenkin on vähän työläämpää kuin toisessa tapauksessa. Olen kuitenkin todella iloinen ja onnellinen jokaisesta lukijastani ja eritoten teistä jotka jaksatte kommentoida tyhjänpäiväisiä postauksiani kerrasta toiseen :)

Se miksi juuri nyt (blogini aloittamisesta on kuitenkin yli 1,5 vuotta) tämä aihe tuli mieleeni, liittyy viimeaikaiseen pohdintaani poiketa tästä linjasta, edes yhden kuvan ajaksi. Kävimme ottamassa Eliaksen 1-vuotiskuvat (+sisaruskuvat), ja ne onnistuivat todella hienosti! Olen miettinyt pääni puhki, miten  niitä voisi julkaista, tai siis voisiko niitä julkaista. Tietyksi ajaksi, tietyssä osoitteessa, todella isolla tekstillä merkittynä... Ja olin jo ehkä taipunut ajatuksissani yhden vaihtoehdon kannalle, kun silmiini osui taas yksi tapaus missä blogista oli napattu lapsen kuvia, ja niitä väitettiin tämän huijarin omiksi. Silloin taas muistin miksi alunperin tein päätöksen olla julkaisematta suloisia kasvokuvia lapsistani. En todellakaan pystyisi elämään itseni kanssa, jos saisin tietooni, että kuviani olisi käytetty tässä tarkoituksessa. Joillekin se on se ja sama, muttei minulle. Vaikka lapsi on turvassa luonani, ja vain hänen kuvaansa on kohdeltu kaltoin, niin silti se tieto riittäisi tuntemaan perheemme koskemattomuutta loukatuksi. En todellakaan ymmärrä mikä tarkoitusperä voi tällaisella selkeästi henkisesti häiriintyneellä huijarilla olla, enkä todellakaan halua ottaa siitä selvää. Enkä ainakaan aio joutua uhriksi liian helpolla.

Ehkä tässä on jo sukupolven välinen kuilu minun ja nuorempien bloggaajien välillä. Ehkä mä en vaan tajua miten maailma nykyään toimii. Tai sitten osaan jo pelätä kaikkea mahdollista ja mahdotonta kokemani perusteella. Enkä todellakaan voi tietää mitä some on sitten kun lapseni ovat siinä iässä, että tajuavat jotain näistä höpinöistäni. Ehkä se on ihan normaalia, eikä kukaan tee siitä isoa numeroa. Mutta nyt julkaisen lasteni kuvia vain helpommin hallittavissa kanavissa ja rajatuille ihmisille jotka itse tiedän ja joihin luotan. Ja jatkan höpinöitä "omaksi ilokseni" (ja toivon parasta...:D ), koska tiedän etten muuten saa merkityksi mitään muistiin näistä vuosista ja unohdan lähes kaiken muistamisen arvoisetkin asiat. Toimiipa tämä jonkinlaisena terapianakin kun oikein ottaa nuppiin! Kiitos siis vielä kerran teille ihanille, tiedätte kyllä keitä  olette! :D 

Vauvasta taaperoksi (1-vuotissynttärit)

Viime viikko ei mennyt ihan nappiin. Tästä syystä blogi on viettänyt hieman tahatonta hiljaisuutta. Ensin melkein "unohdin" mennä töihin. Olin menossa vääränä päivänä, ja olin varannut kampaajan kyseiselle illalle. Onnena onnettomuudessa tajusin erehdykseni tuntia ennen työvuoron alkua, ja vältyin TODELLA nololta tilanteelta ensimmäisessa työvuorossani. Tästä syystä kampaajaa piti siirtää, ja sain ajan muille kelpaamattomana ajankohtana, ja pakon sanelemana jouduin ottamaan pienimmän mukaan. Onneksi kampaajani ymmärsi (tai ainakin sanoi ymmärtävänsä) tilanteeni, ja itse käyntikin sujui ongelmitta. Seuraavana jouduin lähtemään poikien kanssa kolmestaan autolla mummolaan, koska mies joutui jäämään yhdeksi päiväksi vielä töihin. Matka sujui suht' hyvin, eikä Eliasta kiukuttanut paljoakaan (aika paljon kaunisteltu versio :D)

Mutta se siitä! Nyt on käyty ottamassa pienimmän 1-vuotis kuvat, väkerretty hiki hatussa tarjoiluja ja kestitty vieraat. Tässä meidän tunnelmia pienen miehen ensimmäisestä juhlasta!

Näiden lisäksi tarjolla oli muuta perussettiä: karjalanpiirakoita munavoilla, ruissipsejä, tavallisia sipsejä, dippejä, namuja, keksejä, limppaa yms.

Lakka-mascarponekakku sokerimassakoristeilla.

Jostain syystä äiti on hurahtanut pöllöihin, minkä vuoksi tämä pöllökakku päätyi tarjottaviin

Baileyskakku suklaakiilteellä ja sokerimassakukkasilla

Rieskarullat, se meidän "luottosuolainen" tarjottava.

Kalkkunavoikkari

Coleslaw

Lihapullat lapsivieraille

Fetaleipä

Mariannemuffinssit muille, Eliaksen oma muffinssi ylimpänä

Palomies-Sami kakku

Pätkismousse sisällä

Sankari ei oikein tiennyt mitä muffinssille tehdään...

ONNEA RAKAS!