2 v ja 1 kk

Maanantaina meillä oli nuorimpien poikien yhteisneuvola. Onneksi isikin on vielä lomalla, niin molemmille pojille oli oma aikuinen käsipari käyntiä helpottamassa. Ollaanhan me käyty aika paljon jo kaupoilla koko porukan kanssa, mutta yksin en ole vielä joutunut lapsilaumaamme liikuttamaan. Sekin on kyllä ensi viikolla edessä, ja hieman kauhulla odotan tulevaa. Vielähän minulla olisi nostorajoituski sektion takia päällä, mutta se on sitten jo mahdoton totetuttaa.

Alkuvaikeuksien jälkeen pikkumies on kasvanut ihan kivasti. Vielä on käytössä 56 cm vaatteet, eikä ne näytä ihan heti pieneksi jäävänkään. Housuja pitäisi kyllä tehdä vielä parit lisää kun tuntuu että ne ovat aina kaikki pesussa. Nuorimmalla on sama ongelma kui Eliaksella vaippojen suhteen: ne falskaa sivusta riippumatta siitä onko siellä ennestään pissaa tai ei. Kokeiltu on taas Liberot ja Pampersit, mutta molemmilla sama homma. Lidlin vaippa oli kyllä melkoinen pettymys, sillä se olisi pitänyt kierittää varmaan 3 kertaa pojan ympäri ettei se olisi pyörinyt päällä. En siis viitsinyt edes jättää paikalleen.

"Rintamaidolla kasvaa. D-vitamiinit aloitettu. Poskilla ja rinnalla hormoninäpyn kaltaista ihottumaa, muuten iho ok. Oikea silmä rähmii, siihen Oftan Akvakol tippoja 5 vrk laitettu. Motoriikka ok."

Paino 4455 g
Pituus 54,3 cm
Pää 38,3 cm

Painoa on siis tullut 320 g / vko mikä on samaa luokkaa kuin Eliaksellekin elämän alussa. Maitobaari toimii siis edelleen yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, vaikka aluksi taas epäilin koko asiaa :) Imuote on kyllä tälläkin aika onneton, vaikka aluksi se näytti onnistuvan. Ote rinnasta kirpoaa herkästi varsinkin yöllä, eikä syömisestä tule silloin mitään. Rintakumit siis tälläkin kertaa pelastamassa (ja vaikeuttamassa) syömistä. Eiköhän niistäkin päästä eroon kun ikää tulee ja voimat kasvaa. Muuten tuo neuvolatädin teksti oli minusta aika hauska, siis tuo kaltaista -sana. Eliaksestahan jokainen toitotti ihottuman olevan hormoninäppyä, mikä ei sitten tosiaan pitänyt paikkaansa. Nyt siis diagnosoidaan vähän varovaisemmin ihottumaa :)

Pikkuveli on edelleen aika vaativa tapaus. Pääsääntöisesti syödään 2 tunnin välein, ja nukutaan siinä välissä. Hieman on valvomisjaksot pidentyneet, mutta edelleen aika paljon poju viettää elämäänsä silmät kiinni. Öisin on yksi pidempi jakso kun syödään ja vähän silmiäkin auotaan, mutta muuten kyllä vain syödään useasti ja nukahdetaan rinnalle. Tyytymätön poju on jos ei ole sylissä tai rinnalla. Aika lyhyitä pätkiä viihtyy sitterissä tai leikkimatolla, ei voi oikeastaan puhua kuin minuuteista. Varsinkin iltaisin ei muu kelpaa kuin syli, vaikka juuri olisikin tankattu masu täyteen. Tämä on hieman hankalaa, koska kuitenkin iltahommia riittää. Pitäisi saada muut pojat unille ja kissanpentujen tarpeet hoidettua. Jotain kantorepun, - tai liinan virittelyä pitäisi alkaa harrastamaan, koska ei hommista muuten tule mitään pojan huutaessa raastavasti. Kaikista hauskinta on, että miehellä on kolmen seuraavan viikon ajan iltaisin kurssi, joka kestää yli poikien nukkumaanmeno ajan. En ole vielä keksinyt miten saan koko porukan ruokittua ja hoidettua ajoissa unille, varsinkin kun Elias ei edelleenkään nukahda yksin.

Iho on pikkuveljellä siis melko hyvä. Hieman kuivahko, eli atopiaa varmaan löytyy, muttei kuitenkaan ole vielä puhjennut kukkimaan. Hieman on jo toivo herännyt että voisiko olla kuitenkin ettei allergioita olisi, ainakaan iholla reagoivaa tyyppiä. Tyytymätönhan poika on, mutta toisaalta rauhottuu sylissä. Ei kait masuvaivainen allergikko sylissäkään rauhoittuisi?

Isoveli Elias touhusi kovasti sillä aikaa pikkuveljeä mittailtiin. Kun Eliaksen aika tuli, iski pupu pöksyyn eikä suostunut vaakalle. Iskän sylissä sitten mittailtiin aikuisten vaa'alla niin saatiin paino. Olihan se sentään noussut,  vaikka edelleen kiikutaan reilusti siellä miinuskäyrillä. Meidän pikkuinen minimies, 10, 5 kg ja 84,6 cm. Myöskään pää ei ollut hirveästi kasvanut, 49,2 cm eli samat pipot mahtuu vielä hyvin päähän :D

"Yhteistyö sujuu kivasti. Tornin rakentaa, nuppipalapelin tekee. Motoriikka ikätasolla, kotona ketterästi kiipeilee. Ikätasoisesti ymmärtää, selviä sanoja ei vielä sano"

Puheterapeutin kanssa olenkin jo aikaisemmin keskustellut Eliaksen harvasanaisuudesta (on niitä kukka, kuu, hai, kakka ja eläinten äänet), mutta mitään huolta ei ole koska selkeästi ymmärtää ja toimii ohjeiden mukaan. Ja muutenkin, onhan ne terapian keinot aika rajalliset tämän ikäisellä. Odotellaan siis sinne 2,5 vuotiaaksi mitä tapahtuu. Eemelihän alkoi puhua tuossa iässä, kun lähtötilanne oli ehkä vielä suppeampi kuin Eliaksella. Samalla kaavalla siis pojat etenee.

Allergiatilanne on siis nyt aika paljon paranemaan päin. Tattaria, maissia ollaan syöty vähän enemmänkin ja maitoakin maisteltu. Nyt kun isi on ollut kotona, ollaan koko porukka syöty samaa ruokaa, mikä on helpottanut kummasti ruoanlaittoa. Ei siis kuitenkaan mitään makaronimössöjä, vaan kalaa/kanaa riisillä kookosmaidossa ja vihanneksilla vaihdellen. Hieman on ihottumia taipeissa, muttei todellakaan mitään kokovartalomallista. Ja unet on nukuttu hyvin lukuunottamatta yötä jolloin korvatulehdus puhkesi. Elias on siis elämänsä toisella antibioottikuurilla, kun pitkittynyt nuha painui korviin. Onneksi ollaan selvitty Ventolinellä, eikä ole tarvinnut lähteä osastolle avattavaksi.

En olekaan kirjoitellut Eliaksen leikkaushommasta. Pojallahan todettiin kitarisa suurentuneeksi vuoden lopulla ja laitettiin aika leikkausjonoon tukkoisuuden takia. Samalla otettiin kissa-IgE -testi joka aikamoiseksi harmiksi osoittautui lievästi kohonneeksi. Arvo on kuitenkin sen verran pieni, että tuloksen tulkinta on oirelähtöistä. Korvalääkärin (mutta ei lastenlääkärin!) mielestä kuitenkin tämä oli riittävän positiivinen leikkausjonosta poistolle. Joten asia on nyt auki. Lastenlääkäri ei tosiaan ollut ihan samoilla linjoilla korvalääkärin kanssa, muttei tietenkään voinut asiasta päättää. Suositteli vain kissan sijoittamista muualle pariksi kuukaudeksi, mikä ehkä onnistuu vasta kesällä. Eliaksen tukkoisuushan alkoi 9 kk iässä kun me oltiin ilman kissaa edellisen kuoltua ja uutta emme vielä olleet saaneet. Ja juuri tuossa iässä kitarisa alkaa kasvaa. Ensimmäinen obstruktio puolestaan oli Kanarian reissulla, jossa luonnollisesti meillä ei ollut kissaa mukana. Eikä Eliaksella tosiaan muita oireita ole kuin se tukkoisuus, joten itse emme ihan suoraan usko siihen että Elias saisi oireita kissasta, eikä tukkoisuus helpota ollessamme muualla. Nyt kun kävimme yksityisellä korvatulehduksen takia, oli tämä lääkärikin sitä mieltä ettei se kissa-allergia sitä kitarisaa suurenna (ei tietenkään!), ja leikkaus olisi tarpeen. Nyt odotellaan, että tulehdus paranee ja otan sitten yhteyttä yksityiseen korvalääkäriin asian tiimoilta. Onpahan sitten ainakin toinen erikoislääkärin mielipide kysytty. 

3 viikkoa

Aina sitä vaan ihmettelee samaa asiaa, mihin kaikki aika menee? Täällä pikkuveli on saavuttanut 3 viikon iän, eli kohta aletaan laskemaan ikä kuukausissa päivien ja viikkojen sijaan.

Aika samanlainen tapaus kuin Eliaskin taitaa tämä pikkuvelikin olla. Pieruvaivaa on, ja kakkaa tulee joka pieraisulla, niinkuin Eliaksellakin tässä iässä. Siis todella paljon, vaippoja kuluu pari tunnissa vaikka ei jokaista pierua vaipasta putsaisikaan. Kakan haju on imelä, niinkuin Eliaksellakin haju ilmaantui näillä tienoin. Ja väri on usein sitä ihanaa myrkynvihreää. Naama on täynnä hormininäppyä, ollut syntymästä saakka, niinkuin Eliaksellakin. Vielä ei ihottumaa ole ollut pahemmin muualla, mutta iho on kuiva ja atooppisen oloinen, niinkuin isoveljelläkin. Eliaksen ihottumat puhkesivat vasta 4-6 vkon iässä, joten se jää vielä nähtäväksi tulevaisuudessa kulkeeko pikkuveli samoissa jalanjäljissä siinäkin asiassa. Pahoin kyllä pelkään että näin on... Samaten toisen silmän kyynelkanava on ahdas, sillä silmä on rähminyt syntymästä saakka, tosin ei ihan niin pahasti kuin isoveljillä. On siis pärjätty ihan putsauksella, eikä ole tarvinnut vielä antibioottitippoja aloittaa.

Pikkuveljen masu vaivaa kovasti, on vaivannut jo syntymästä saakka eikä D-tippojen aloittaminen ole sitä muuttanut suuntaan eikä toiseen. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän sitä on itkeskelty. Ja lohdukkeeksi kelpaa vain rinta. Oikeastaan paljoa muuta en edelleenkään pääse tekemään, kun istun imettämässä vuorokaudet läpeensä. Ja uni maistuu vain sylissä päivisin, yritäpäs vain tiputtaa sänkyyn nukkumaan... BIG mistake! Saa aloittaa uudelleen imetyshommat että poika taas rauhoittuisi. Eli sen takia annan pojan mieluummin nukkua sylissä. Vielä tämä onnistuu, kun mies on isyyslomalle, mutta parin viikon päästä tilanne on jo ihan eri kun on taaperonkin tarpeet hoidettavana. Tosin eilen poika jostain syystä päätti vedellä yli 4 tunnin unet illasta ennen uniaikaa, ja vielä ihan omassa sängyssä, tutin uneen saattelemana. Eliashan ei suostunut tutilla, ei sitten millään, ja yritys lopetettiin siinä 2 kk iässä. Saa nähdä olisiko pikkuveli suostuvaisempi tuolle kumihuville :) Öisin poika nukkuu hienosti kainalossa ja nukahtaa yleensä melko nopeasti tankkauksen jälkeen. Tosin on välillä ollut pitkiäkin yöimetysmaratoneja, mutta niinhän se pitääkin olla maidontulon varmistamiseksi!

Pikkuveli ei tykkää vaipanvaihdosta eikä pukemisesta. Niin kauan kuin hommat on kesken, huutaa poika pää punaisena, mikä tuo tietysti paineet hoitaa koko touhu mahdollisimman nopeasti. Samaten kylpyhommat on aivan kauheaa kärsimystä jota pitää huutaa koko toimituksen ajan. Elias puolestaan nautti heti ensimmäisestä kylpyhetkestä lähtien vedestä, ja edelleen poika on aivan mahdoton vesipeto. Ei taida pikkuveljestä tulla isoveljensä veroista uima-altaiden kauhua ;) 

Napa irtosi pikkuveljelläkin melko myöhään, vasta 17 päivän ikäisenä. Paino puolestaan on ihan hyvässä nousussa, syntymäpaino saavutettiin vain hieman suositeltua myöhemmin, noin 18-19 päivän ikäisenä kotivaa'alla mitattuna. Ihmehän tuo olisi jos ei nousisi, kun koko ajan tankataan. 

Vaikka uusin pikkuveli tuntuu toistaiseksi aika haastavalla tapaukselle, on poika silti aivan mahtava. Pienet tummat siniset silmät tapittavat hereillä ollessa todella tarkkaavaisesti ja ne pienet hymyt joita poika väläyttelee unissaan ovat jotain aivan valtavan rakasta. Jopa pieniä äänen naurunhörähdyksiä on esitelty. Ja vaikka tämäkin vauva tulee todennäköisesti tämän alun perusteella olevan moniallergikko, tiedän että siitä selvitään. Ja eipähän tarvitse enää opetella lukemaan pakkausselosteita tai etsimään erikoisia ruoka-aineita kokeiltavaksi. Kaikkea kun löytyy kotoa jo omasta takaa :D

Eliaksen allergiat puolestaan näyttävät laantuneen todella paljon nyt 2 vuoden iässä eikä ihan pienille määrille enää reagoida. Ollaan syöty jopa Vatajan allergianakkeja nuotiolla ja nautittu hedelmäaakkosista ilman oireita! Aivan mahtavaa, että taaperomme saa jo osansa "normaalista" elämästä! Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut oikeastaan se, ettei poika suostu maistamaan mitään "oudon" näköistä ruokaa, ja vain tutut menevät suuhun asti. Kuitenkin paino on mitä on, niin ei poikaa voi nälässäkään pitää. Ruokakokeilut ovat siis vähintäänkin haastavia.

Tilannepäivitystä

Kyllä täällä ollaan hengissä! On vaan jotenkin aikaansaamaton olo, ja ehkä yksi syykin selvisi tämän viikkoisella neuvolakäynnillä. Hb oli nimittäin romahtanut normaalista 140 tasostani vaivaiseen 113 lukemaan. Ilmankos hieman hyydyttää konetta. Tässä ollaan sitten suurten kysymysten äärellä, syödäkö oikeasti tehokasta ja vahvaa rautalääkettä ja kärsiä kiukuttelevasta mahasta, vai yrittää korjata hitaammin miedoilla rautavalmisteilla… äh, vaikeeta.

Täällä oli siis tuo KELA-neuvola tällä viikolla. Puoliväli on ohitettu ja äitiysavustushakemukset voi pistää menemään. Mitään isoja ylläreitä ei ole odottettavissa, koska pakkausta emme aio ottaa (Eliaksen kamat tallessa ja hyvässä kunnossa, eikä uusi pakkaus muutenkaan miellyttänyt silmää), ja koska raskauden laskettu aika menee reippaasti ennen Eliaksen 3-vuotispäivää, niin rahallinen puolikin menee vanhan päätöksen mukaan. Olo on noin muuten ihan ok, siis sitä väsymystä lukuunottamatta. Öisin supistelee aika reippaasti, niinkuin Eliastakin odottaessa, mutta päivisin olen vielä niiltä säästynyt. Pieni mies masussa melskaa aika kovasti, joten sen puolesta olen saanut olla aika huoleton.

Viime viikolla Elias oli kipeänä. Kuume nousi yli 39°C ja pieni rassu joutui oksentamaankin kuumeen takia pariin otteeseen särkylääkkeet ulos ennenkuin saatiin dropit pysymään sisällä ja kuume alas. Parin päivän jälkeen tästä vartalolle levisi hentoinen ihottuma, joka on nyt levinnyt jalkoihin. Hieman nyt pelottaa että jos kyseessä onkin joku rokko, joka pystyisi tarttumaan minuunkin ikävin seurauksin. Tokihan Eliaksella ja minulla on rokotukset kunnossa, mutta ei nekään nyt satavarmoja ikinä ole. Olemme käyneet myös Eliaksen kanssa lääkärissä ja laajoissa verikokeissa allergiaan liittyen, joten luvassa on jossain vaiheessa päivitystä niihin liittyen, kunhan saan itsekin selvää siitä missä mennään. Sopivia ruokia ei siis ole ainakaan lisää löytynyt, ja vahinkoaltistuksena puraistu riisipiirakan pala sai aika komeat ihottumat poskiin ja taipeisiin. Lisäksi nenä on edelleen tukossa ja kuvioihin on tullut kovaääninen nieleskely (syödessäkin), mikä kuulostaa todella häiritsevälle. Mikähän nyt sekin taas on, voi itku sentään!

Sopivia odotellessa (allergiasta alussa, nyt ja jatkossa)...

Kesällä töissä ollessani selailin allergia- ja astmatietokantoja, jotka ovat ammattilaistan käytössä. Pitkäaikaissairauksien tietokannat olivat juuri päivitetty, joten mielenkiinnolla aloin selailla juuri lasten ruoka-aineallergiaa käsittelevää osuutta. Ja kylläpä sieltä nousikin muutama melko mielenkiintoinen kohta esille.

Eliaksen allergiathan alkoivat todenteolla noin 2 kuukauden iässä. Muistan, kun ristiäisten tienoilla iho alkoi kunnolla punoittamaan ja hilseilemään. Pahin oli ehdottomasti päänahka, otsa ja kulmakarvat, jotka kehittivät karstaa aivan järkyttäviä määriä. Päänahka oli todella kamalassa kunnossa, ja varmasti vaivasi pientä miestä. Tottakai yritin hoitaa sitä parhaani mukaan tavalla joka toimi esikoisella loistavasti. Siis Ceridal ihoöljyä päähän karstaa pehmittämään ja lopuksi harjaus vauvaharjalla. BIG MISTAKE! Päänahka ärtyi tästä todenteolla, ja alkoi erittämään kirkasta visvaa. Rasvasin, harjasin, pesin ja taas alusta. Päänahka kirkui apua, ja niin teki lapsikin! Lopulta, lääkärikäynnin jälkeen keksin, keksin toimivan hoitotavan, joka onneksi lopetti kidutuksen lähes kertaiskulla. Päähän siis laitettiin illalla Locobase LPL karstaa irrottavaa voidetta, ja aamulla se pestiin pois. Ekan hoidon jälkeen päänahka näytti jo paremmalle, mutta varsinaisen hoitorutiinin kehityttyä karsta ei enää koskaan palannut. Eli joka aamu päänahkan pesu ja voitelu kevyellä perusvoiteella tekivät tai'at. Myöhemmin olen lukenut, että esim. keski-euroopassa päänahkan pahan oireilun tiedetään johtuvan tulevista allergioista. Olisinpa tiennyt tämän jo silloin! 

Allergioita alettiin tutkia n. kolmen kuukauden iässä kun olin jo ihan epätoivoinen siitä, että ylipäänsä osaan hoitaa tätä lasta, jota tuntui kiusaavan joku koko ajan. Unet olivat katkonaisia ja joka vaipassa oli löysää tavaraa vaipan täydeltä. Eikä se tosiaan pysynyt edes vaipassa, vaan tursui joka reiästä ulos pakottaen vaihtamaan vaatteet useasta päivässä. Ensimmäisestä lääkäristä emme saaneet apua. Toinen, vähän vanhempi lastenlääkäri, määräsi minut maidottomalle imeytysdieetille (jonka itse muutin myös viljattomaksi havaittuani kauran pahentavan tilannetta). Kolmas lääkäri, jolla kävimme, siis ihan oikea lasten allergialääkäri, määräsi Eliakselle ihon prick-testit, ja sieltä alkoi paljastua mitä kaikkea minun pitääkin oikeasti välttää! Maito ja vehnä olivat ehdottomasti pahimmat, ja saivat ihoon punaisen jäljen jo pelkästä kosketuksesta. Peruna ja muna saivat aikaan myös aikaan patin, samaten kontrollina toiminut histamiini sai aikaan todella reippaan paukaman. Iho- ja elimistö oli siis todella kovassa ärsytystilassa, kun histamiini sai aikaan tuommoisen reaktion. Diagnoosina IgE-välitteinen maito, muna, vehnä, peruna, kaura - ja ruisallergia. Voi meidän pientä vauvaamme, miten paljon jouduitkaan kärsimään!

Imetysdieetin myötä Elias muuttui melko oireettomaksi. Kakat alkoivat pysyä vaipassa, ja iho alkoi olla oikeasti ihon näköinen. Pari kuukautta myöhemmin tehdyissä lisä-pricktesteissä reaktiot tulivat vain kaurasta ja ruiksesta, eikä ollenkaan riisistä, maissista ja ohrasta, jotka kuitenkin olin todennut oireita aiheuttavaksi maitoni kautta. Ilmeisesti elimistö oli toipunut, eikä enää reagoinut kovin voimakkaasti myöskään ihopistolle. Ja positiivista tässä oli ehdottomasti se, että iho alkoi reagoimaan rasvaukseen, ja jos satuin syömään allergisoivaa ainetta, sai ihon yleensä kuntoon kertarasvauksella hydrokortisonilla. Yöuniin tällä ei kuitenkaan ollut toivottavaa vaikutusta, jonka epäilen johtuvan pelkästään elämän alun, ja varsinkin nukkumisen vaikeudesta. Elias ei siis oppinut koskaan vauvana nukkumaan pitkiä aikoja, kun aina jotain kohtaa kutitti ja masua kiersi.

Imetysdieetistä, korvikekokeiluista ja ruokakokeiluista saisi vähintään kilometrin verran lisää tekstiä, mutta sanotaanko nyt näin ettei kaikki mennyt ihan kuin "strömssöössä". Sopivaa korviketta ei siis koskaan löytynyt, ja edelleen poika juo vettä (mehua) ja käyttää kalkkilisää. Epäsopivia ruokia ovat edelleen edellä mainitut, poislukien riisin, jonka saamista ruokavalioon hehkutinkin jo tuossa aikaisemmin "Taapero 1,5 v" -postauksen yhteydessä. Kauraa on kokeiltu eniten, ja viimeisen kokeilun jälkeen taidan todellakin unohtaa sen. Yosa-jugurtin jälkeen posket helottivat punaisena, käsivarressa ja säärissä oli tutunnäköistä syheröä, mutta mahan punaiset pilkut olivat jotain ihan uutta. Allergia siis alkaa muuttaa muotoaan taaperon kasvaessa kohti leikki-ikää, niinkuin olen lukenutkin käyvän. MPR-rokotteen jälkeen puolestaan Eliaksen toinen silmä turposi umpeen, ja olen melko vakuuttunut sen johtuneen rokotteen kananmuna-yhteydestä, eli tuskin ollaan testaamassa munaakaan ihan heti. Perunaa on testattu pariinkin otteeseen, eikä sekään tunnu muuttuvan yhtään sen sopivammaksi pakastamisesta ja käsittelystä huolimatta.

Mutta mitä tuolta tietokannoista siis ilmeni? No ainakin se, että turhaan odotan Eliaksen täyttävän 2 vuotta, tai edes 3, ja allergioiden häviävän samalla kuin taikaiskusta.  Tämä tilanne on vain niillä "onnellisilla" allergikoilla (tai yliherkillä niinkuin tekstissä kirjoitetaan), joilla ei ole todettu IgE-välitteistä (ts. ei ole millään verikokeella/prick-testillä mitattavissa) herkistymistä. Meillä "onnettomilla" IgE-välitteistä allergiaa kärsivillä toipuminen on hitaampaa, ja jopa viidesosa näistä lapsista kärsii oireista vielä kahdeksan vuoden iässä. Eihän se tietenkään ole sanottu, etteikö Elias olisi yksi noista 4/5, jotka toipuvat nopeammin, mutta kyllähän tuo pistää miettimään. Että oikein kahdeksaan ikävuoteen saakka?! Onhan toki aikuisiakin allergikkoja, jotka elävät aivan loistavaa ja terveellistä (terveellisempää) elämää, mutta kyllä se kieltämättä surettaa, että lapsi joutuisi syömään omia ruokiaan esim. kaverisynttäreillä. Luulen, että aikuisen on jo helpompi hyväksyä erikoisruokavalio, ja noudattaa sitä, koska tietää että lipsumisesta tulee huono olo. Ehkä liioittelen, mutta jotenkin se minusta tuntuu tällä hetkellä aika surkealle, että lapsi olosuhteiden pakosta "erottuisi joukosta".

Mitäs muuta tulevaisuudelta voimme odottaa? Ilmeisesti ainakin siitepölyallergiaa, koska atooppisille ja allergisille lapsille kehittyy viimeistään kouluikään mennessä siitepölyallergia, joista voimakkain on allergia koivun siitepölylle. Toisaalta kiva tietää, että tämä on todella yleistä, ja että jos ja kun allergiaoireet pahenevat keväällä, voi kyse olla juuri koivusta. Ja sittenhän täytyy alkaa ottaa huomioon koivun kanssa ristiinreagoivat ruoka-aineetkin (esim. omena).

Yksi lause pisti silmään myös tuossa ammatilaisille tarkoitetussa tekstissä. Siinä todettiin ruoka-aineallergioiden alkavan aikaisin, ja nykykäsityksen mukaan herkistyminen voi tapahtua jo äidinmaidon kautta. Juuri tätä seikkaa vallalla oleva allergiaohjelma yrittää kitkeä sinnikkäästi pois (vaikka kaikessa hiljaisuudessa se edelleen hyväksytään, kunhan sitä ei vaan ääneen sanota) ja kieltää "turhat" imetysdieetit allergisten vauvojen äideiltä. Huomioon ei haluta kuitenkaan ottaa sitä kokemusperäistä, ja aina tiedettyä seikkaa, että oikealla ja tarpeellisella imetysdieetillä saadaan kyllä vauva oireettomaksi, mikä lisää merkittävästi elämänlaatua lapsiperheessä. Vauva-arki voi olla todella kuluttavaa jo ihan perustyytyväisenkin vauvan kanssa, saati sitten jos vauvalla on ongelmia ihon tai suoliston kanssa. Miksi yhteiskunta väenvängällä haluaa olla auttamatta ja suorastaan tuhota perheitä, jotka taistelevat tämän allergiahelvetin kanssa? Me olimme niin onnekkaita, että älysimme ottaa vakuutuksen lapsellemme, ja olemme voineet hoitaa allergia-asiamme yksityisellä, jossa olemme saaneet apua ongelmiimme. Kaikki perheet eivät todellakaan ole yhtä onnekkaassa asemassa, ja kuulemani/lukemani mukaan useimmista neuvoloista tai sairaaloista on ihan turha yrittää saada apua. Edes selvästi ihollaan reagoivat allergikot eivät ole kuulemma reagoineet "riittävästi" maitoallergialausunto varten, vaikka iho kirkuisi helakanpunaisena ja olisi rikki raavittu, olemattomista yöunista puhumattakaan. Sitähän tämä allergiaohjelma tuntuu olevan: poissa silmistä, poissa tilastoista. Allergiat ovatkin kuulemma tilastotietojen valossa vähentyneet, ja Suomen "siedätys"-malli (olen kyllä sitä mieltä, että hallittu, oirekynnyksen alapuolella tapahtuva siedätys on erinomainen keino allergioita hoidettaessa) on saanut maailmalla runsaasta huomiota. Kyllähän mikä tahansa vähenee tilastoissa, kun diagnosointi vain yksinkertaisesti lopetetaan. Kätevää, sen myönnän, mutta ei ainakaan yksittäisen perheen etujen mukaista. Parhaimpia puolestaan ovat ne lausunnot ja tutkimukset, joissa todetaan lasten allergioiden johtuvan vain huonosta vuorovaikutuksesta vauvan ja vanhempien välillä. Siis ihan oikeasti, for real! Ja tällaisia satuja levitellään totena 2000-luvun Suomessa. Pistää ihan muistelemaan historian havinaa, ja aikaa kun naisen hysteriaa  ("K18 linkki" :D, HS:n artikkeli) pidettiin ihan oikeana tautina. Siis pointtina kuitenkin, että kaikkea sitä lääketiede keksii selitykseksi asioille, joita ei täysin ymmärretä ;)

Kaksi Aata: Amarantti ja allergia

Hups, jopas on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Mies on ollut kotona, potenut siis sitä influenssa A:ta, jossa pojat olivat jo aikaisemmin. Ja ei, minä en ole koskaan influenssaa sairastanut, enkä aloittanut nytkään. Lienee turvallista itämisajan puitteissa jo sanoa, että olen immuuni ko. taudille (jee!!). Koneelle en ole joutanut myöskään noiden ihanien ulkoilmojen takia, koska ollaan oltu ihan urakalla pihalla koko jengi, kuumeen sallimissa rajoissa toki. Viime kesänä mies rakensi meille tooodella reippaan kokoisen terassin alapihalle, jossa Eliaksen on hyvä ollut nyt touhuta vaikkei ulkona muutoin suostu kävelemäänkään. Tasaisella terassilla tepsuttelu taas sujuu ja ukko viihtyy siinä mukavasti leluilla touhuten. Hiekkalaatikkokin on saanut nyt uuden käyttäjän, joka mielellään ottaa uusia makuelämyksiä suuhunsa hiekkaisten lelujen muodossa. Tuleepahan tässä sitä paljon puhuttua siedätystä luontoon, minkä puutteesta lapset kuulemma ovat allergisia. Just joo. 

Lapsityövoimaa pihan haravointiin

Allergiapäivitystä siis. Kuka FIKSU keksii testata uutta ruoka-ainetta, jos seuraavana päivänä on tiedossa koko päivä töitä?! Jep, ei todellakaan meikäläisen järkevin teko. Allergialääkärimme patisteli kokeilemaan uudestaan amaranttia, koska sitä oltiin kokeiltu aikaisemmin vain rm:n kautta (jolloin tilanne tietysti sekavampi muutenkin). Annettiin Eliakselle n. 1 tl verran keitettyä amaranttia ruoan seassa. Ilta meni ihan hyvin, mutta yöllä pääsi helvetti irti. Lakkaamatonta suoraa huutoa usean tunnin ajan, rauhoittuen ainoastaan pieneksi hetkeksi kun käveltiin miehen kanssa huonetta ympäri vuorotellen. Loppuyöstä lopulta vaihdoin huonetta ja kerrosta, että saisin nukuttua edes hetken ennen työpäivää. Ja vain herätäkseni painajaisesta, jossa yritän soittaa hädissään karjuvalle pojalle ambulanssia, mutta en vain saanut näyttöön numeroita esille, joista olisin voinut painaa nämä pari tärkeää numeroa. Aivan törkeän kamala tunne kun näytölle tulee numerot 112 vain "pelikolikoina", jotka joku sitten käy tuhlaamassa (liikaa Hay Daytä kenties?! :D) Seuraava työpäivä menikin sitten suht' koomassa, ja hyvä että edes jälkikäteen muistin siellä käyneeni… Melko turvallista etten sanoisi.

Amarantti siis unohdetaan. Niinkuin tähän mennessä kaikki muutkin viljat. Toisaalta, Teffin voisi kokeilla uudelleen, koska se näytti silloin aikaisemmin olevan vähemmän paha. Odotellaan (ja nukutaan) tässä välissä nyt kuitenkin muutama yö, että jaksaa taas ottaa vastaan kaiken minkä allergiat päin pläsiä heittelee :)

Allergia pohdintaa ajatusten selkeyttämiseksi

Tämä on taas niin tätä. Tässä vaiheessa, kun lapsi on jo vuoden iän ylittänyt, pitäisi alkaa miettimään uusia ruoka-aineita ruokavalioon, eikä suinkaan etsimään nykyisestä ruokavaliosta pois jätettäviä. Viime viikot ovat olleet yhtä taiteilua ruokien kanssa. Iho on ollut pahoilla kutisevilla länteillä, yöllä on huudeltu, pyöriskelty ja hinkattu silmiä. Viime päivät on kakka polttanut pyllyreiän punaisille pilkuille (kaikki varmaan tahtoo tietää tämän, mutta allergisten lasten vanhemmille tämä on ihan jokapäiväinen huolenaihe). Ja kyllä, vaippa on vaihdettu HETI lastin saavuttua, ja tätä on siis tapahtunut usein. On piereskelty urakalla ja kieltäydytty ruoasta. Mitähän vielä… Rasvaa ja kortisonia on kulunut! Sekä antihistamiinia, niinkuin ennenkin.

Pari päivää olen pitänyt ruoka-aineet nyt minimissään, ja niissä "turvallisiksi" oletetuista. Ja silti on aamulla sängystä noussut vähemmän ihanan punaposkinen herra. Eli joku näistä viidestä turvallisesta ruoka-aineesta on muuttunut pahikseksi? Aikaisemminhan on näin käynyt soijalle ja quinoalle, eli täysin mahdollista myös nyt. Kukkakaali? Hirssi? Muuta en toivo kuin, että toivottavasti ei hirssi! Hirssi on meidän ainoa käytössä oleva vilja, ja ainoa josta saa puuron keitettyä. Kauraa ja riisiä on yritetty saada ruokavalioon, mutta huonolle näyttää, valitettavasti. Elimistö ei vaan taida olla vielä valmis niille.

Vai olisiko tämä oireilu vaan siitä, että Elias on ollut "semikipeä" viikon ajan. Viime lauantain vastaisena yönä nousi kuume, joka laski onneksi seuraavan päivän illaksi. Siitä asti on poju ollut vähän räkäinen ja väsyneen oloinen. On nukkunutkin päivisin enemmän, eikä siis ruokakaan ole oikein maistunut. Lihat olen ujutellut pääasiassa hedelmäsoseisiin, jotta edes proteiinia saisi riittävästi. Ruoan huonoon maistuvuuteen voi tietysti syynä olla myös hampaat, kun näyttää että ikenet aristaa. Ja se nenäkin kun on tukossa. Mistä näistä tietää. Esikoisen aikaan ei ollut huolta mistään näistä. Ikinä ei oltu kipeänä, ikinä ei tarvinnut miettiä sopivaa ruokaa, ikinä ei tutkittu kakan koostumusta. Oppia ikä kaikki :(

Vaikka miten olisi kipeänä, niin aina jaksaa vedellä vessassa paperit lattialle :D

Syyllisyyden tunne

Taas täällä kriiseillään imetyksestä. Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään imetystä sen jälkeen kun Elias osoitti osaavansa juoda mukista. Päivisin homma sujuu erittäin hyvin, eikä ukko edes tunnu kaipaavan maitohuikkaansa. Yöt onkin sitten eri juttu, mutta silti pääsääntöisesti imetyskerrat ovat vähentyneet nyt noin kolmeen kertaan vuorokaudessa: illalla, yöllä ja aamulla. Samaan aikaan takaraivooni on hiipinyt kummallinen syyllisyyden tunne lopettamisen lopullisuudesta. Joka imetyskerta saa minut nyt hieman apeaksi. En ymmärrä, olenhan imettänyt nyt jo monta kuukautta (tänään 11 kk, joista 8 kk rajoitetulla ruokavaliolla!), eikä imetyksen lopettaminen enää ole mikään iso juttu. Harva vauva enää edes juo rintamaitoa tässä iässä. Kaiken huipuksi maitoni saattaa tehdä Eliaksen vain entistä "sairaammaksi", mikäli erehdyn syömään jotain epäsopivaa ruokaa, vaikka miten yritän olla tiukalla linjalla. Syitä lopettamiseen on paljon enemmän kuin jatkamiseen, ja silti se lopettaminen vain tuntuu niin pahalle. Ja ihan jos rehellisiä ollaan, niin syitä jatkamiseen en oikeastaan keksi muuta kuin sen, että se on TODELLA tehokas keino saada Elias rauhalliseksi ja nukahtamaan. Ja tietysti sen, miten paljon ukko edelleen tykkää meidän kahdenkeskisestä hetkestä. Se ilme on kertakaikkiaan korvaamaton! Kyllähän minä tiedän, että imetyksen lopettaminen on isompi juttu minulle kuin pojalle, joka tuskin sitä jää kaipaamaan. Tai että edes muistaisi koko hommaa viikon päästä. Äiti nyt vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa moiset turhat rutinat!

Tällä mennään: ruokajuomana vesi, ja kunhan imetyskerrat vähenee yhteen-kahteen, otetaan mukaan kalkkilisä. Ja jos tilanne näyttää hyvälle (paremmalle), niin ehkä me uskalletaan kokeilla mantelimaitoa. Nyt Eliaksen iho on taas melko huonossa kunnossa (ties mistä…), joten ollaan yritetty pysyä tutuissa ja turvallisissa ruoka-aineissa. Quinoasta ihottumaa, riisistä edelleen masuvaivaa, huoh. Eikä tämä pakkanenkaan yhtään paranna tilannetta, saati se, että päiväunet onnistuu vain ulkona vaunuissa. Kesää odotellessa...

Juomahommia

Kun Elias tuli puolen vuoden ikään, alotettiin meillä treenaamaan mukista juomista. Tässä muutaman kuukauden aikana olemme ehtineet kokeilla varmaan jokaikisen mukimallin mitä on kaupoista saatavilla. Kaikki kovat, pehmeät, pitkät, pienet, kapeat, tuttipullomaiset versiot nokkamukeista ovat saaneet saman tylyn kohtalon: ne tyrkätään pois, viskotaan lattialle, raivotaan kun edes viedään lähelle. Lähinnä varsinaista kohdetta, eli suuta on nokkiksesta päässyt mukin pohja, mitä on satunnaisesti imeskelty ikenien kutistessa.

Pari viikkoa sitten tapahtui kuitenkin pienen pieni kehitys asiassa, kun Elias hyväksyi IKEAn valko-vihreän nokkamukin. Määrät olivat kuitenkin muutamia tippoja mitä mukista katosi, ja jossain vaiheessa huomasin että Elias yrittääkin imeä mukista pystyasennossa. No eihän sieltä mitään tietenkään tule kallistamatta, mutta tästäpä äiti hoksasikin ostaa seuraavaksi kokeiluun Aventin pillimukin! Ja kappas, heti ekana päivänä ukko veti mukista puoli desiä vettä, ja toisena päivänä melkein  puoli desiä per ateria. Eli lähes pari desiä päivän aikana! Siis ihan itse!

Tiedättekös mitä tämä (saattaa) tarkoittaa?! Tämä äiti alkaa vähentämään imetystään ja toivoo, että viimeistään vuoden ikäisenä ukkeli olisi omatoiminen juomisen suhteen, ja imetyksestä voitaisiin luopua. Ja jos nyt oikein revittelisin, niin id:n voisi purkaa ja voisin syödä ihan oikeaa LEIPÄÄ! 

THE pillimuki

Tästä tulikin mieleen, että meidän piilopahis saattoi löytyä tänä aamuna. Leivoin quinoajauhoista leipää, jota tarjosin pienen palan Eliakselle. Muutama hetki syönnin jälkeen posket lehahtivat punaiseksi ja korvan edessä ennestään oleva ihottuma nousi koholle helottamaan. Voi sanonko mikä! Thaimaassahan Elias ei saanut quinoaa ollenkaan, ja minäkin söin sitä vain muutamana päivänä, eikä ihottumaa ollut laisinkaan (tosin suopea ilmasto varmaan oli tässä isommassa osassa). Kotiin tultua ihottuma on ollut tasaisen rypelöinen selässä ja poskissa, ja olen siis syönyt quinoaa itse joka päivä enemmän tai vähemmän. Quinoa on oikeastaan se toinen pääruoka-aine minun ruokavaliossani lihan lisäksi, eikä korvaavaa tuotetta taida olla olemassakaan... Ehkä kokeilen vuorotella sitä ja valkeata riisiä, jos vaikka nuo määrät maidossa Elias kestäisi (varsinkin jos maidon määrät vähenee).

Vinkunaa, pihinää ja narskuttelua

Eliaksen nenä on ollut tukossa nyt varmaan pari kuukautta. Sitä on yritetty hoitaa kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla. Monta yötä olen kuunnellut kun Elias yrittää epätoivoisesti hengittää nenän kautta, mutta ilma ei ole kulkenut läpi sitten millään. Tuloksena ollut vain kamala nenän vinkuminen ja pihinä. Ja lopulta siihen on hermostuttu, ja herätty huutamaan. Joskus taas poika itse on saanut nukuttua vinkumisesta huolimatta, mutta minä olen vain kuunnellut toisen epätoivoista hengitysyritystä sydän syrjällään saamatta itse unta. 

Pari yötä sitten elämä meni ihan puhtaaksi huudoksi, ja tilanne laukesi vasta Naso-sumutteella ja särkylääkkeellä. Koska kotikonstit loppuivat (ja koska olemme nyt mummolassa ja muutkin haluavat nukkua), varasin ajan paikalliselle korva-nenä-kurkkulääkärille. Lääkärikäynnistä emme kostuneet kuin uuden allergialääke-reseptin (Aerius), ja kehotuksen mennä sellaiselle lääkärille, jolla on välineet kurkata näin pienen lapsen nenään. Olisipa ollut kiva juttu jos olisin tiennyt osata varmistaa ko. asian jo aikaa varatessani, niin olisimme satasen rikkaampia… Allergiasta tukkoisuus ei kuulemma lääkärin mielestä johdu, koska näin pienet eivät reagoi allergiaan nuhalla (en tiedä uskonko). Ja ainoa keino selvittää syy on juuri tuo nenään kurkkaaminen ohuella taipuisalla välineellä. Kitarisat myöskään eivät kuulemma vaivaa näin pieniä kuin äärimmäisen harvoin (en kyllä ihmettelisi jos sekin lottovoitto olisi saatu), eikä nykyään niitä edes leikata alle 2-vuotiailta jos vaivaavatkin (pyydän kyllä toisen mielipiteen jos kitarisoista syy löytyisi).

Illalla sitten pöydän ääressä istuessamme alkoi vierestä kuulua selkäpiitä karmivaa narskutusta. Ihan kirjaimellisesti, sen verran hyytyvän kuuloista se oli. Eliashan se siinä istui tyytyväisenä ja hankasi alahampaitaan… siis mitä vasten, eihän siellä ole muita hampaita? Pikainen tarkistus pienoisen tappelun kera ja sieltähän ne paljastui, kaksi juuri yläikenen puhkaissutta pientä helmihammasta! Voi että, niitä on sitten vissiin tehty taas oikein urakalla. Ja nyt ne on siinä, ihanaa! Nyt vain sopii toivoa, että helpottaa edes hetkeksi. Jospa tuo tukkoisuuskin olisi ollut noiden ylähampaiden aiheuttamaa, ja nyt tuo todella ärsyttävä vaiva helpottaisi.

Pahoittelen muuten edelleen tätä hiljaiseloani. Harmittaa kyllä vähäsen, että olen pudonnut ihan kärryiltä mitä täällä maailmassa tapahtuu. Olen kyllä käynyt satunnaisesti lukemassa teidän muiden blogeja, mutta kommentointi puhelimella on sen verran työlästä että olen jättänyt sen suureksi osaksi tekemättä. Lupaan parantaa tapani, kun palaamme arkeen tuossa tammikuun loppupuolella. Ehkä te kestätte sen verran vielä! :)

Rankka paluu takaisin

Täällä on blogitauko venähtänyt ihan tahtomattaan pitkäksi. Palailtiin takaisin reissusta pe-la keskiyöllä. Lennon piti alunperin laskeutua takaisin puoli kahdeksalta illalla, mutta edellisenä iltana saimme tiedon, että lähtö viivästyy neljä tuntia. Saimme siis neljä ihanaa tuntia lisää viettää uima-altaalla, ja käydä vielä viimeisellä kävelyllä rannalla. Saimme pitää myös hotellihuoneen, joten lähdön viivästyminen oli vain positiivinen asia! 

Thaimaahan mennessä aikaerorasitus jäi kärsimättä. Rytmi kääntyi ihan luonnostaan suoraan oikeaan aikaan, mikä johtui varmaan pelkästään siitä, että päivällä oli oikeasti kirkasta ja yöllä valoisaa. Takaisinpäin tullessa siirtyminen ei ole todellakaan ollut helppoa meille kenellekään. Ekana yönä, siis sen jälkeen kun oltiin ensin valvottu 24 tuntia, josta puolet lentokoneessa, nukuttiin koko porukka vain 3 tuntia ja herättiin siis viiden aikoihin aamulla. Toisena iltana simahdettiin kuudelta, ja pienin heräsi siitä sitten melkein tunnin välein huutelemaan, ja lopulta kolmelta täysin virkeänä rallattelemaan. Kolmantena iltana yritys oli valvoa vähän pitempään, mutta eihän siinä täysin onnistuttu, ja herätys oli taas kolmelta yöllä. Tänä aamuna tilanne näyttää jo vähän paremmalle, sillä herättiin vasta kuudelta koko porukka. Mutta siis väsyneitä ollaan. Ei ole todellakaan jaksanut ajatella koko joulua (tai blogia), eikä onneksi tarvitsekaan, sillä lähdemme mummoloihin joulun viettoon. Päiväunia on Elias nukkunut todella vaihtelevasti 3-4 kertaa "päivän" aikaan, ja esikoinen taas ei ole suostunut nukkumaan kuin vahingossa. Itse olen yritellyt sinnitellä hereillä, että rytmi korjaantuisi nopeasti, josta syystä väsymys on ollut jotain aivan järkkyä. Ehkä se tästä alkaa helpottamaan, toivottavasti! Myös Eliakselle on tullut todella tummat silmänaluset, ja mietinkin, että voiko ne oikeasti tulla tuon ikäiselle pelkästään valvomisesta?!

Näin hyvin minua nukutti lomalla

Eliaksen posket palasi jo lentokoneessa samaan kuntoon kuin olivat täältä lähtiessä. Lienee siis ainakin osaltaan atooppista. Onneksi selkä ja muu iho on vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta on sitä rasvailtukin! Poskiin on läträilty vaikka mitä, mutta tuntuu että mikään ei auta. Elias itkee joka kerta kun niitä rasvataan, joten ilmeisesti rasvat kirveltää, vaikka ovat niitä kaikista rasvapitoisimpia. 

Hyvästä jaksosta innostuneena päätin eräänä aamuna lisätä Eliaksen aamupuuroon teelusikallisen ohrajauhoa (siis tietysti ennen haudutusta). Ohrasta ei tullut nimittäin prick-testissä mainittavaa reaktiota. Ihottumaa ei tullut nyttenkään, mutta jostain syystä ukko oli kuin perskankulle ammuttu mesikämmen koko aamupäivän. Että ehkä en aloita kokeilemaan isommalla määrällä. Toinen vilja olisi kuitenkin kiva saada ruokavalioon. Kävimme myös 10 kk neuvolassa mitoilla, jossa kaikki käyrät tekivät talven kunniaksi hienot pulkkamäet, siis alaspäin. Tästä lisää sitten ehkä seuraavassa postauksessa...

8 kk

Kävimme jo pikkuisen etukäteen 8 kk neuvolassa (vain 5 päivää). Mittoja oli ottamassa tällä kertaa eri terkkari, joten jonkun verran heittoa näissä saattaa olla senkin takia. Painoa ei taaskaan ollut tullut mitenkään erikoisesti, ja tällä hetkellä painokäyrä onkin pudonnut jo sinne -1 tietämille. Kasvu on kuulemma kuitenkin ihan hyvää, joten huolissaan ei tarvitse olla. Otimme myös aikaistetusti MPR-rokotteen (normaalisti 1 v) neuvolan suosituksesta, koska olemme lähdössä marraskuun lopussa ulkomaille. Tässä ehtii nyt hyvin potea mahdolliset rokotteesta tulevat oireet ennen reissua. Toivottavasti vältytään, kun on tässä näitä oireita ihan vaikka muille jakaa jo omasta takaakin.

"Kasvu ok, ryömii. Seisoo tuettuna jalkapohjilla. Iho siisti. Kehitys iänmukainen, terve poika. Allergiaselvittelyissä privaatissa".

Paino 8670 g (8545 g)

Pituus 71,4 cm (70,7 cm)

Pipo 46 cm (45,4 cm)

Suluissa siis 7 kk mitat, jotka otettiin 3 viikkoa siten. Tuli muuten mieleen, että me ei sovittu uutta käyntiä ollenkaan. Onko se seuraava sitten 10 kk iässä? Katsoin ainakin esikoisen neuvolakortista, ettei 9 kk käyntiä ollut ollenkaan. Hänellä tosin niitä kasvukontrollikäyntejä oli enemmän, joten käyntejä on merkattukin enemmän kuin normaalissa ohjelmassa.

Entäs taidot sitten? Tuntuu, että Elias on kehittynyt ihan huimasti tässä muutaman viikon aikana varsinkin motorisesti. Ryömimään lähteminen sai meidän pienen miehen muuttumaan kertaheitolla tutkivaksi ja uteliaaksi ihmisen aluksi. 

8 kuukauden ikäisenä meillä

- nukutaan huonosti, vähintään 2 syöntiä per yö

- syödään 5 kiinteää ateriaa, joista kahdella lihaa

- nukutaan 2-3 päiväunet riippuen niiden pituudesta, kaikkea 45 min - 3 h välillä

- vaatekoko pääsääntöisesti 74 cm, vaippakoko edelleen 4 Liberon teippivaipoissa (housuvaipat ei pidä pissaa niin hyvin jostain syystä)

- kiinteistä käytössä kana, poro, hirvi, lohi, sei, (ahven kerran kk), kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, palsternakka, hirssi, mango, päärynä, mustikka, vadelma ja Bonan riisittömät hedelmäsoseet kaikki

- rotaatiossa maa-artisokka, myskikurpitsa, Uuden-Seelannin karitsa, munakoiso, quinoa, porkkana (ihan orjallinen en ole ollut tässä, mutta 1-2 kertaa viikossa noin antanut)

- nokkamukia ollaan treenattu, muttei oikein osaa imeä, ja lähinnä vain pureskelee nokkaa

- rm edelleen ainoana juomana

- pinsettiote aika hyvin jo hallussa. Saa helposti pienet jutut käsiinsä ja suuhun.

- sormiruokailu kuitenkin vähäistä, yleensä ruokia vain tilsitään pöydän pintaan.

- ryömitään vimmatusti eteenpäin hassusti pyllyä nostellen

- nousee puolinaiseen konttausasentoon

- istutaan jo aika hyvin tukemattakin lattialla. Joskus väsyneenä saattaa kaatua suoraan selälleen, jonka vuoksi tyyny on takana turvaamassa.

- ei vierasteta, paitsi nyt ekan kerran uutta neuvolantätiä

- vaipan ja vaatteiden pukeminen yhtä rimpuilua, kun aina joku muu juttu kiinnostaisi ja masullaan olo on muutenkin kivempaa

- tykkää naruista. Niitä on kiva imeksiä, ja niiden luo ryömitään välittömästi.

- myös soivat lelut kivoja

- on helppo saada nauramaan kutittamalla

- ääntelee monipuolisesti käyttäen eri korkeuksia, örisee, kirkuu ja kaikkea siltä väliltä. Tä-tä-tä yms. tavuja tulee paljon.

- pääsääntöisesti hereillä ollessa hyvin iloinen ja nauravainen poika

Äidillä

- on edelleen väsy

- kierto ei ole käynnistynyt, vieläkään (?!)

- imetysdieetti alkaa vetää tiukille

- haluaisi tehdä vaikka mitä kivaa käsillään, muttei saa mitään aikaiseksi

Tätä odotellessa...

Korvikepäivitystä mainitsen sen verran, että Nutramigenia menossa nyt tauon jälkeen 4. päivä. Annokset olleet 0,6 dl - 1 dl - 2 dl, ja ihottumaa ei ole kuin pari pientä länttiä. Poskissa havaittavissa enemmän kuin muualla, ja silmät tuntuu kutisevan niinkuin aina ennenkin. Maha ollut vain vähän löysä, ei siis mitään ripulia kuitenkaan. Öisin on huudeltu, ja varsinkin iltayöstä enemmän. Ihan varmaksi en nyt osaa sanoa mitään sopivuudesta, joten jatketaan...

7 kk

Käytiin tänään pienen miehen kanssa ottamassa ylimääräiset mitat ennen 8 kk lääkärineuvolaa. Viime käynnillähän todettiin, että pituus vetää koko ajan käyrällä alaspäin, ja sen takia sovittiin tämä normaaliin neuvolaohjelmaan kuulumaton käynti. Neuvolakorttiin kirjoitettiin:

"Pituuskäyrä tasoittunut. On nuhassa."

Pituus 70,7 cm (67,8 cm)

Paino 8545 g (8400 g)

Pipo 45,4 cm (44,8 cm)

Eli huh! Saa huokaista helpotuksesta. Tällä kertaa pituutta oli tullut reippaasti, tosin painon kustannuksella. Eipä se minua ainakaan huoleta, kun pituuden sanotaan kuitenkin olevan se tärkeämpi mittari kasvun kannalta. Kieltämättä olen ollut huolissani ravinnon riittävyydestä näillä allergioilla. Onhan meillä kyllä käytössä joka ruoka-aine ryhmästä jotakin, joten sinänsä hirmuista ongelmaa ei pitäisi ollakaan. Viljat ainoastaan on todella huonosti edustettuna pelkästään hirssin muodossa. Kyselin myös mahdollisuutta päästä ravitsemusterapeutille, mutta kuulemma he ottavat vastaan mieluummin vasta hieman vanhempana. Sain myös melkoisen probleeman mietittäväkseni, kun terkkari heitti ilmaan kysymyksen MPR-rokotteesta loppuvuoden ulkomaanmatkan takia. Eliashan on allerginen kananmunalle, ja tämä rokote viljellään kanan alkioissa. Mitään ongelmaa ei kuulemma pitäisi olla, ellei saa anafylaksiaa kananmunasta. Eihän meillä tosiaan semmoista tule (ei ainakaan aikaisemmin), mutta ihottuma ja ripuli hetkeksi lienee kuitenkin taattu. Lisäksi rokotteesta kuulemma nousee useasti kuume ja muita oireita 1-2 viikon päästä rokottamisesta, jotenkin senkin takia rokote pitäisi antaa viimestään marraskuun alussa. Voi äh, tässähän sitä selvitettävää taas kerrakseen matkaan otettavien ruokien ja maidon selvittelyn lisäksi!

Oli pakko napata kuva mun lounaasta. Ruokien annoskoko on
kasvanut noin kolminkertaiseksi verrattuna aikaan ennen imetysdieettiä.
Kuvassa on salaattia päällimmäisenä, kun ruoan viereen ei enää mahtunut.
Salaatin alta löytyy uunijuureksia, pinaattiquinoaa linsseillä ja kookoskanaa. Salaatissa
puolestaan on harvinaisena herkkuna (pitkästä aikaa) pannulla kuullotettua ja haudutettua
fenkolia. Lisäksi extraherkkuna paahdoin kokonaisen valkosipulin uunissa ja puristelin
muutaman kynnen ruoan päälle. Aivan törky hyvää!

Niin, ja se nuha. Aika pitkään tässä mentiinkin ilman rohinoita ja vuotavia neniä. Heti kun ilma viileni, niin iski karmean räkätaudin päälle. Viime iltayö oli yhtä huutoa, kun pientä kiukutti tukkoinen JA vuotava nenä. Rinnalla rauhoittui, mutta heti alkoi huutokirkuminen kun siitä piti luopua. Lopulta sitten oksensi kaiken rään ja maidon pihalle, niin päästiin petivaatteiden vaihdon jälkeen yöunille puolen yön tienoilla. Mutta vain heräteksemme viiden aikaan jatkamaan siitä mihin jäätiin. No tämähän menee jo rutiinilla, valitettavasti.

Arkisia puuhailuja

Arki on iskenyt jotenkin tosi tehokkaasti. Ollaan nyt siinä pisteessä, etten enää oikein tahdo erottaa päiviä toisistaan, kun kaikki toistuvat niin samanlaisina. Enkä nyt sano, että se on välttämättä huono asia, kun tietää että asiat silloin kuitenkin sujuvat tahtomallani tavalla ilman ikäviä ylläreitä. Viikonlopun erottaa siitä, että mies useimmiten nukkuu vielä kun itse herään. Viikonpäivät pitää tarkistaa kalenterista, ja koko ajan on semmoinen tunne, että on jättänyt menemättä johonkin sovittuun tapaamiseen. Ei kyllä pitäisi, koska neuvola on vasta ensi viikolla. Jotain eroa viikonpäiviin on saatu:

pipoinventaariolla

Limeissä Petrellan tähtipipoissa on veljesten nimet aplikoituina.
Kimperi on taas puolestaan yksi lemppari pipomerkeistäni.

Kesälätsiä nuorimmaiselle. Lierihattuja on vähän liikaa yhden
miehen kulutettavaksi...

Syksy- ja talvipipoja nuorimmalle. 

Vanhemman pojan eläinpipoja. Dinosaurus (Tinttu) taitaa olla hyvin
edustettuna ja tottakai pojan suosikki! Taitaa mukana olla yksi
peikkopipokin. Niin, ja ylimpään vihreään pipoon löytyy koko
fleeceasukin paitoineen ja housuineen. Jossain vaiheessa poika ei
lähtenyt ulos ilman tätä asua!

Nykyään Ninjago-pipo on vanhemman pojan pakollinen asuste, ja
vaihtoehtona kelpaa vain Angry Birds, Salama McQueen, Spiderman...
Huoh!

Ai miten niin paljon pipoja? Joskus taisin mainita, että kärsin pienimuotoisesta pipofriikkeydestä, ja tässä on karkeasti arvioituna ehkä puolet poikien pipoista. Nuorimmaiselle olen yrittänyt hillitä ostamasta lisää, mutta hassusti niitä vaan mukaan tarttuu kirppareilta "kun ne on niin halpoja". Olen haaveillut myös tekeväni niitä itse, mutta minne ihmeeseen ne mahtuu ja kenen päähän, se jäisi nähtäväksi. Saahan sitä haaveilla :)

leipomalla ja bloggaamalla

Quinoarieskat

Olen väsännyt uuden blogin leipomuksilleni. Halusin, että ohjeet löytyisivät helpommin ja eihän kaikkia todellakaan kiinnosta meikäläisen erikoiset gluteenittomat, munattomat, maidottomat yms. leivonnaiset. Blogi toimii minulle jatkossa hyvänä muistikirjana, mitä on tullut tehtyä ja mikä on todettu hyväksi. Päivittely tapahtuu sitten kun sille tuntuu :) Ja varmasti jatkossa sinne tulee tavallisiakin leipomuksia, kunhan tämä imetysdieetti alkaa olla ohi. Vielä ei ole liikaa energiaa siihen.

Umpioimalla

Quinoa-parsakaali-kukkakaalisosetta, herrrkullisen väristä :D

Onnistunut umpiointi, plop!

Olen stressanut viime päivinä Eliaksen ruoista matkaa varten. Mitään sopivaa valmisruokaa ei siis ole olemassakaan, lukuun ottamatta paria kasvis- ja hedelmäsosetta. Matkan kesto on kuitenkin 2 viikkoa, joten jotain ruokaa pitäisi pojalle olla matkaan otettavaksi. Löysin ulkomaalaiselta merkiltä yhden lihasoseen, missä ei ollut perunaa, maissia eikä riisiä, mutta eihän sitä tietenkään tuoda maahan. Yritin kysellä valmistajaltakin saatavuutta, mutta mitään vastausta en saanut. Pitäköön siis tunkkinsa :(

Eli päädyin sitten kokeilemaan umpiointia. Tällä tavallahan nuo kaupankin vauvansoseet säilytetään, toki valmistus tapahtuu paremmilla vehkeilla ja valvotusti, mutta eikös tämän vanhan menetelmän pitäisi olla ihan kelpo konsti säilöä kotioloissakin. Tein siis pienen testierän sosetta, jonka laitoin uunissa steriloimiini (125 °C 15 min) sosepurkkeihin vielä molempien ollessa kuumia. Asettelin kannet kiinni, ja keitin vielä kattilassa purkkien peittyessä 2/3 veteen 15 minuutin ajan. Jäähtyessään kansien keskiosien pitäisi imaista kiinni, niinkuin kaupan soseissakin, merkiksi umpioinnin onnistumisesta. Kansien asettelu ei ole ihan helppoa kuumiin purkkeihin, varsinkin kun jengat ei tunnetusti näissä sosepurkeissa ole mitkään tukevimmat. Testierä onnistui melkein, sillä 2/3 purkeista imaisi kannen keskiosan alas. Pitää jatkaa testailua säilöntätesteillä, eli pidän ainakin yhden onnistuneen soseen jääkaapissa kahden viikon ajan, ja maistan lopputulosta itse :)

shoppailemalla

Vaatteiden Yö -tapahtuma järjestettiin netissä ekaa
kertaa. Sieltä löytyi nämä ihanuudet isolla aleprosentilla.
Kankaiden Yö -tapahtuma on muuten taas tulossa 25.-26. lokakuuta,
 ja tällä kertaa meinasin pitää koneen visusti kiinni! Hah, hah...

Ihanat Nirppanokan kortit saivat paikan seinältä.
Kortit sain yllärinä tilauksen kaupanpäällisinä Juhokustilta. 

Tämä oli vaan niin MUN näköinen, etten voinut
vastustaa tilaamista Eliakselle. Vähän lisää itsehillintää
nainen!!

"pakkollinen" allergiapäivitys

Mitäs muuta? Allergiarintamalla testattu uudelleen bataattia kaupan soseen muodossa. Jotenkin ajattelin, että enemmän käsitellyt raaka-aineet voisi sopiakin. Joo ei, harhakuvitelmaa sekin. Lounaalla siis sai 1/2 purkkia kesäkurpitsa-bataattisosetta, ja päiväunien jälkeen alettiin hankaamaan silmiä. Luomeen ja poskeen ilmestyi syheröä ja yöllä herättiin itkeskelemään pariin otteeseen. Muuten meillä yöt on taas sujuneet hyvin kahdella heräämisellä ilman itkuja. Eli selkeästi nuo yöitkut johtuu pelkästään allergioista. Eipä kamalasti kannusta kokeilemaan uusia ruokia, kun tietää että seuraava yö menee molempien kärsiessä. Toisaalta, nappasin kaupasta mukaan myskikurpitsaa (butternut squash), ja se tuntuu sopivan. On muuten aivan törkeän hyvääkin, ja voittaa bataatin mennen tullen maultaan. Kallistahan se pirulainen vaan on!

Ainiin, meinasi ihan unohtua! Äitilandiassa etsittiin testiryhmää testaamaan Serlan uutta talouspaperia. Ihmeekseni arvontaonni suosi ja sain kotiin ison paketin Serlaa. Testailu siis menossa!

"Yhden käden" -ominaisuus on aika kiva juttu, kun paperia kuluu
arkkitolkulla syöntihommissa!

Tänään ei mene sen paremmin

Voi itku. Tänään, ja vähän eilenkin, on tullut takapakkia oireissa oikein urakalla. Taas on ihan tyhjä olo tämän allergia-asian kanssa. Kaadan edes osan pahasta mielestä tänne.

Eilen syötin Eliakselle possusosetta, joka on kuulunut ruokavalioon nyt reilun kuukauden. Sose on ollut sitä samaa kukkakaali, kesäkurpitsa, palsternakka ja possun sisäfile -sosetta koko ajan. Koskaan se ei ole erityisemmin maistunut, mutta olen ajatellut sen olevan "maku"-kysymys. Tällä kertaa, aika ruokailun alussa, ruokaa joutui pojan otsaan ja kulmakarvoihin. Annoin se olla siellä koko ruokailun ajan, ja lisäksi kurkun imeskelyn ajan ruoan päälle. Noin reilun vartin päästä mentiin sitten pesulle, jonka jälkeen kauhukseni huomasin soselänttien jättäneen jälkeensä punaiset tarkkarajaiset ja kohollaan olevat läntit. Siis ihan samannäköiset kuin prick-testeissäkin allergiaa aiheuttavat aineet. Mitä ihmettä? Mistä ne oikein tuli? Ei niitä aikaisemmin ole tullut, vaikka ruokaa onkin sotkettu naamaan. Onko nyt allergisoitu possulle? Vai peräti soseen vihanneksille? Vai olisiko kuitenkin kyse possun syömästä viljasta? Onko sose tuntunut koko ajan pojan suussa jotenkin "huonolle", kun se ei ole maistunut? Mistä ihmeestä sen nyt selvittää?

Yö meni miten meni, ei kovin rauhallisissa merkeissä. Jopa vaipan vaihdon 4.00 aikoihin, kun se oli päästänyt läpi pissaa, ilmeisesti pojan riehuessa niin ettei vaippakaan pysynyt paikoillaan. Aamulla se sitten alkoi. Ripuli. Ensin kiinteähköt, sitten keltaiset, sitten limaiset vaippaan imeytyneet ja lopulta illalla vihreät limakakat. Ei jessus... Neljät päikkäritkin on tänään ehditty jo "nukkumaan". Pylly on karrelle palanut, punainen verestävä rantu, vaikka vaippa on heti vaihdettu lirun tultua. Ja rasvattu kyllä on. Ihmeen iloinen ja nauravainen tämä meidän pieni kärsivä ihmeemme kuitenkin on. Ilmeisesti raukkaparka on tottunut hereillä ollessa siihen, että vähän väliä masussa myllertää. Nukkuessa myllerrys lienee sitten jo niin kova, ettei uni oikein pysy silmässä. Mua niin itkettää toisen puolesta. Toisaalta, iho on ihmeen hyvässä kunnossa. Vain muutamia länttejä, lähinnä kädessä, poskissa, leuassa ja pienen pieni kyljessä.

Söin eilen toista (tai kolmatta) kertaa amaranttia (vilja). Se menee nyt tauolle. Eka kertaa söin sitä noin viikko sitten, ja ajatuksena oli kokeilla sitä ensin rintamaidon kautta. Ei ehkä hyvä idea. Vai tuliko se jostain muusta jo sopivaksi luullusta? Viime aikoinahan on kokeiltu teff ja kaakao, joita olen syönyt pienen määrän päivässä. Ehkä olin jo liian reipas kokeiluiden kanssa, vaikkakin ne olivatkin minun ja maidon kautta. Jotenkin vain kuvittelin, että kun kiinteitä menee jo näinkin paljon, ei rintamaidon merkitys olisi niin suuri. Tyhmä minä!! 

Korvikekokeilu, osa 1

Voi vitsi. Huonolle näyttää Nutrilon Peptin (2) tilanne. Ollaan siis nyt kokeiltu vajaan viikon ajan ensimmäistä maitoallergisen korviketta tulevaisuutta ajatellen. Ensin tuli käsivarteen syheröä, sitten poskiin, rintaan ja lopulta kakka tuli vaipasta ulos löysänä limaisena liejuna. Kakka on kuitenkin ollut kiinteää jo ties kuinka kauan ennen tätä kokeilua. Lopetin Nutrilonin välittömästi ja sitä ehti mennä noin 6 päivää ja enimmillään semmoiset 6-8 mittaa. En tiedä voisiko tuo olla jotain normaalia aloitukseen liittyvää, ja oireet katoaisi käytön jatkuessa (toiveajattelua). Tai sitten se ei vaan sovi ja tilanne pahenee. Tein kuitenkin päätöksen kokeilla toista meille reseptillä annettua korviketta, Profylacia, jos siinä olisi meille paremmat ainesosat. Tiedän kyllä, että nykysuositus on vain siedättää ja siedättää näiden allergioiden suhteen, eikä tarkkaan Käypä Hoito -suositusta lukeneiden lääkärien mielestä kukaan VOI edes olla allerginen pilkotulle lehmänmaitoproteiinille, mitä siis nämä ekana kokeiltavat korvikkeet ovat. Tai muillekaan korvikkeen sisältämille aineille.  Mutta en aloita taas siitä, koska kaikki allergisten lasten vanhemmat tietävät sen suosituksen olevan vain iso kakkakikkare (ja toivottavasti ohimenevä trendi). Pelkään kamalasti, että tilanne palautuisi aikaisempaan, josta toipuminen kuitenkin kestää taas viikkoja. Ennemmin tahdon kokeilla toista vaihtoehtoa, kun sellainen mahdollisuus kuitenkin on. Nyt vain odotellaan, että ihottumat häviää ja masun toiminta normalisoituu ennen uutta kokeilua. Kortisoniakin on siis joutunut sivelemään pikkuisen iholle todella pitkästä aikaa :/

Riisi

Taas vaihteeksi allergiapostausta. Riisi, tuo meidän murheenkryyni. Sitä kokeiltiin taas eilispäivänä, ja vähemmän riemukkain tuloksin. Tällä kertaa minä söin riisiä pari ruokalusikallista, ja katsoin miten se vaikuttaa maidon kautta. Viime yö meni aikalailla hulinoinniksi, ja hereillä oltiin ja itkeskeltiin (hereillä minä, Elias hoiti itkeskelyn). Ja jos sanon, että tunnin välein, niin se on aika paljon kaunisteltu versio siitä. Totuus lienee lähempänä kolmea varttia, ja pisin unipätkä tuli sitten aamulla reilun tunnin. Pakko se on varmaan alkaa uskoa, ettei se sovi vaikka ihottumaa siitä ei tule. Riisi taitaa olla ainoa ruoka-aine mihin pikku E ei reagoi ihollaan, ja ainoa mistä tulee oikein kunnon masuvaivat. Eka riisikokeiluhan (Muksun riisipuuro) päättyi oksenteluun ja lääkärireissuun, tokasta (riisijauho hedelmäsoseessa) tuli yö- ja aamupäivähulinat, ja nyt (rintamaidon kautta) taas sama homma. Kuitenkin näillä päivillä ja varsinkin öillä on selkeä ero riisittömään aikaan verrattuna. Olisikohan kellään kokemusta tuosta, että normaalisti ihollaan reagoiva lapsi reagoisikin vain masullaan johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen? Kaippa allergioissa kaikki on mahdollista, mutta hassullehan tämä tuntuu... 

Ja täällä minä vaan kökin ja lueskelen aiheesta, vaikka silmäluomet painaa tonnin ja tuskin tajuan edes mitä luen, saati kirjoitan. Toivotan parempia öitä kaikille (ja varsinkin itselle)! :D

5 kk päivitys ja hirssipuuro vauvalle jauhoista

Täällä ollaan oltu 5 kk jo yli viikon ajan ja tämä merkittävä virstanpylväs on jäänyt päivittämättä blogiin, ups! ;) Mutta korjataanpa tilanne äkkiä.

"Tyytyväinen poika. Aluksi hämmästelee ympäristöään vakavana, myöhemmin alkaa jokeltaa. Käsien käyttö symmetristä. Vatsalleen kääntyy molempien kylkien kautta. Vatsalla makuuasento hyvä."

Ja strategisia mittoja (suluissa 4 kk):

7980 g (7330 g)

66,8 cm (65 cm)

43,8 cm (42,8 cm)

Tasaista käyrää kasvetaan siis kaikesta rajoituksista ja äidin id:stä huolimatta. Rokotuksista jätettiin Synflorix (pneumo) tällä kertaa ottamatta, ja otimme vain kaksi muuta, ne mielestäni tärkeämmät. Eli kankkuun tuikattiin viitosrokote sekä suun kautta rotarokoten ja pneumoa suunniteltiin ensi kuulle. Oireita ei noista tullut mitään, verrattuna taas 3 kk rokotussettiin, joka sai ukon ihan sekaisin. Tosin silloinhan ei vielä nämä allergiat olleet selvillä ja tilanne oli muutenkin varmaan aika sekaisin, joten nuo rokotukset rasittivat ihan turhaan ja liian paljon pientä rassua. Mutta nyt siis on noista rokotuksista jo viikko, ja tilanne on meillä edelleen tasainen ja melko hyvä. Mitä nyt Eliaksella on taas flunssa, ja pari yötä meni räkää kirnutessa ja yskiessä. Flunssa alkoi iskästä, ja päätyi esikoisen ja Eliaksen kautta minuun. 

Meillä on aloitettu puuron syönti. Pari ekaa kertaa keitin puuron pienistä hirssihiutaleista, mutta ne ei oikein saaneet suurta suosiota. Kovasti kakoi ja pyrryytti, ja lopulta itki ja pyrryytti. Eli hiutaleet tauolle ja jauho kehiin. Keitän siis puuron hirssijauhoista, ja se tuntuu olevan oikein hyvää Eliaksen mielestä. Ja onhan se nyt ihan hirmuisen paljon halvempaakin kuin kalliit vauvan valmispuurot. Tarkemmin ajateltuna oikein harmittaa kun tuli esikoisen aikana käytettyä noita valmispuuroja enimmäkseen, koska eihän tuon keittäminen ole mitenkään vaikeaa tai vaadi edes kummoisia kokintaitoja. Jos osaa keittää veden, niin osaa keittää puuron jauhoistakin. Meillä keitellään siis aamuisin nykyään puuroa kolmessa eri kattilassa, kullekin omansa. Mikäs tässä, aikaa on! :) 

Puuroa menee varsinkin illalla todella iso kipollinen miehen kokoon verrattuna. Pari ekaa yötä ehdin jo vähän iloita hiljaa syöntivälien pitenemisestä tunnilla, mutta niinhän siinä lopulta kävi kuten arvelinkin. Taas on palattu tuttuun kolmen tunnin sykliin syönneissä. Ja väliajoillakin heräillään juttelemaan tai pahimmillaan itkeskelemään. Luulen, että meillä kyllä pärjättäisiin ilman yösyöntejäkin, mutta vain sillä saa miehen hiljaiseksi siksi kolmeksi tunniksi. Muuten heräillään tunnin välein milloin mistäkin syystä. Joten "äiti on vähän väsynyt"... Ja sitten kun menee vielä googlettamaan unihäiriöitä ja lukee, että valtaosa 4 kuukauden ikäisistä lapsista nukkuu 5-6 tunnin pituisen unipätkän öisin. Mutta ei vaan meillä. Koko ajan on vain menty huonompaan suuntaan, vaikka iho ja olo on selkeästi paremmat. Voi olla, että unikoulu on edessä jossain vaiheessa puolen vuoden iän tultua mittariin.

Tarkoitus olisi aloittaa ensi viikon jälkeen lihojen tuonti ruokavalioon. Kana ja porsas on vaihtoehtona, joista kummatkin käyvät ainakin minun ruokavalion kautta. Rypsiporsas on tietenkin luonnollinen valinta, mutta tuo kana on vähän suurempi riski. Kanat kun ruokitaan pääsääntöisesti viljoilla, tai maissikana tietysti maissilla. Mikään noista viljoista kun ei sovi Eliakselle, niin saa nähdä aiheuttaako kana suoraan itse syötynä oireita. Toisaalta, tilanne on nyt niin hyvä, että selkeästi sietää pieniä määriä "pahiksia", ja pienet ihottumat ja näpyt menee nopeasti ohi. Bataatista muuten taisi tulla poskiin näppyjä, joten en vielä ottanut sitä kiertoon. Se pitää kokeilla lähiaikoina uudelleen, kunhan valmistamani sose on muhinut kauemmin pakastimessa, ja ehkä saanut  vähemmän allergisoivan koostumuksen. En kyllä ole kuullut monenkaan olevan bataatille allerginen, ja toivottavasti ei meilläkään olla.

Hirssipuuro (tai -velli) vauvalle jauhoista

tilkka vettä

ripaus hirssijauhoja

Sekoita haluamasi määrä jauhoja KYLMÄÄN veteen. Hirssijauhot turpoavat aika reippaasti, joten hyvin pieni määrä riittää. Semmoinen vaaleankeltainen läpinäkymätön liuos on hyvä puuroksi. Kuumenna hiljalleen kattilassa liedellä ja sekoita koko ajan, ettei tule klimppejä. Jauho turpoaa parissa minuutissa ja on valmis syötäväksi. 

Tällä samalla systeemillä puuron voi tehdä itse myös mistä tahansa jauhoista (riisi-, vehnä-, maissi jne.) ja säästää pitkän pennin! 

Se tunne...

...kun olet kahdestaan kotona suoraa huutoa kiljuvan lapsen kanssa, joka ei rauhoitu vaikka minkä tekisi, saati sitten pystyisi laskemaan hetkeksikään käsistään, että voisi tehdä ruokaa nälkäisenä itselleen, kun se ruoka mikä on jääkaapissa valmiina odottamassa sisältää HERNEITÄ, joilla se kiljuva lapsi on allerginen, eikä todellakaan voi enää enempää lapselle harmituksen aihetta antaa. Siinäpä yhtä pitkä lause, kuin pinnani tänä iltapäivänä, vaikka tiukille veti. Mikä siinä on, että juuri kaikista päivistä tänä päivänä, kun esikoinen on mummolassa ja mies työreissulla, tulee tämmöinen katastrofi? No omaa tyhmyyttäni tietysti kun menin KIKherneitä syömään, kun eihän ne missään nimessä ole herneitä... Miten voi oikeasti olla näin taulapää?! Jo viimeksi kun söin kourallisen tuoreita herneitä, huomasin reaktion ja epäilin vahvasti sen johtuneen juuri niistä. Onneksi täysosuma vaippaan ja kortisonirasva"kylpy" tuntui helpottavan ja unille pääsi olosuhteisiin nähden suht tyytyväinen pieni mies. 

Meillä tämmöiset pitemmät huutosessiot ovat aika harvinaisia, ja voin vain kuvitella mitä se niissä perheissä on, joissa huuto ja kärsimys on jatkuvaa, jopa vuosia.  Koville vetää, takuulla. Yhtenä hetkenä tekee mieli sulkeutua toiseen huoneeseen korvatulpat päässä, ja heti perään olet valmis tekemään mitä tahansa helpottaaksesi lapsen olotilaa. Tasapainoile siinä sitten näiden tunteiden kanssa.

Onneksi maitoaltistus on takana ja B-lausunto Kelan mietittävänä. Tuskin sieltä kieltävää vastausta tulee. Ja joka päivä eteenpäin on lähempänä päivää, jolloin allergiat mahdollisesti helpottavat. Mutta nyt tänään tämä äiti on vähän väsynyt.

Maitoaltistus ja prick-testit

Nyt se on ohi, kauan jännittämäni maitoaltistus. Ihan turhaan stressasin, että miten saamme syötettyä maidon E:lle, tai mitä kauheita oireita siitä tuleekaan. Ja että ihanko "turhaan" haluan tämän tehdä lapselleni, kun rintamaidolla mennään eikä korviketta ole vielä tarvittu. Pitkälle ei siis äidin suureksi iloksi altistuksessa päästy, vaan jo ensimmäinen ohimo- ja suun limakalvosively sai suupielet, alahuulen ja silmän ympäryksen punoittamaan. Taisi näppyä tulla niskaan ja taipeisiinkin (ei ainakaan hoitajan kanssa huomattu niitä ennen altistusta). Huh, se siitä. Ihanaa, että päästiin näin helpolla eikä pikkuista tarvinnut enempää kiusata. Toisaalta, aika paha tuo maitoallergia tuntuu olevan, kun jo sively saa oireet aikaan.  Onneksi Suomessa on hyvin helppo välttää maitoa, eikä anafylaksian vaaraakaan yleensä maitoallergiassa ole. 

Taskussa on nyt reseptit Nutrilon Pepti 1 & 2 ja Profylacille, ja niitä sitten voisi alkaa testailemaan sopivassa välissä. Meillähän on tosiaan 2 viikon ulkomaanmatka varattu jo aikapäiviä sitten loppuvuoteen, joten ennen sitä olisi kiva löytää sopiva korvike. Tämä siksi, kun ei todellakaan voi tietää löytyykö matkakohteestani semmoisia ruokia mitä voin syödä jos vielä imetän. Esikoisen kohdalla imetys loppui jotenkin tosi luonnollisesti 8 kk iässä, kun imeminen ei enää lasta kiinnostanut, vaan sylissä tehtiin kaikkea muuta kuin ruokailtiin. Ehkä jos olisin siirtynyt pimeään koppiin imettämään, niin tissit olisi ollut silloin ainoa kiinnostava asia ympärillä. E on kyllä vielä kova syömään öisin, siis edelleen 3 tunnin välein, joten ehkä edellytyksetkin olisivat nyt paremmat jatkaa pitempään, hmmm...

Koska maitoaltistusta ei tarvinnut jatkaa tuon pitemmälle, niin päätimme lääkärin kanssa tehdä vielä bonuksena lisää prick-testejä, jotta osaisin alkaa ottamaan oikeita aineita lisäksi tähän minun ylitiukkaan imetysdieettiin. Testattavaksi päätyi ohra, ruis, kaura, tomaatti, riisi, maissi ja omena. Ylläri olikin sitten melkoinen kun vain ruis antoi selkeän ja vahvan reaktion. Kaura oli positiivinen, mutta vain pienellä paukamalla, ja ohra ei siis ollenkaan?! Olen ollut siinä käsityksessä, että ohra on viljoista kaikista pahiten allergisoivin. No, kuitenkin lääkäri oli edelleen sitä mieltä, että kuuluu vältettäviin, koska muutkin viljat ovat. Ja koska prickit eivät ole mikään ehdoton totuus, vaan altistustesti on allergioiden hoidon kulmakivi. Lisäksi maissi, josta mielestäni sai ihan selkeän reaktion rm:n kautta, oli negatiivinen. Kuitenkin maissin poisjätön jälkeen E:n iho ollut todella hyvässä kunnossa, ja satunnaiset näppylät/punoitukset on menneet pois kertasipaisulla kortisonilla. Riisi saa myös nyt sitten uuden mahdollisuuden. Ehdin jo iloita, että saan juomaksi riisimaidon, mutta sen lääkäri ampui alas samantien. Kuulemma liikaa raskasmetalleja alle 6-vuotiaille, ja tietty sitäkautta imetysdieettiläisellekin. Tavallista syötävää riisiä tämä ei siis kuulemma koske, vaan juuri nestemäistä riisiä. Miksi niin, en tiedä, eikä lääkärikään kertonut. Mutta muutenkin ruokalajeja monipuolisesti vaihtelemalla pystyy välttämään noita tiettyjen ruoka-aineiden "ongelmia". 

Meillä ollaan nyt siis syöty jonkun aikaa kiinteitä. Vaikeaa se on ollut, kun tuntuu että kotitekoiset soseet ovat jotenkin liian voimakkaan makuisia E:n mielestä. Soseet ovat lentäneet kaaressa ja tulleet "pyrryyttämällä" ulos, varsinkin parsakaali. Ja jos ei ruokaa syljetä ulos, niin sitten suu pysyy tiukasti kiinni. Vaikea se on lusikkaa pieneen suuhun tunkea, oli se miten pehmeä tahansa. Kaupan soseista löysin Hippin tekemän palsternakka soseen, mikä on E:n mielestä ollut riittävän hyvää nieltäväksi. Ilmeisesti makea + mieto on se juttu siinä. Keksin sitten eilen lisätä puhtaaseen vattusoseeseen mukaan sokeria, kun muuten se sai aikaan melkoiset irvistelyt ja syljeskelyn. Ja johan upposi, maiskuteltiin oikein kuuluvasti ja vedettiin koko satsi. Hyvä ettei pyytänyt lisää! Tänään sitten annoin palsternakan päälle Piltin päärynäsosetta, niin sekin sai saman vastaanoton, nam :) Tuota Pilttiä vältin aikaisemmin siinä olevan riisijauhon takia, mutta koska prick-testi näytti vihreää valoa, uskaltauduin sitä testaamaan. Nyt vain jännityksellä odottamaan tuleeko siitä oireita. Muuten tällä hetkellä syödään oireitta kukkakaalia, kesäkurpitsaa, parsakaalia (ehkä alan sekottamaan sen johonkin toiseen soseeseen vähemmistönä), vattua, mustikkaa ja mangoa. Omenan voi ilmeisesti lisätä tähän listaan myös, koska on syönyt sitä Piltin vattu+mustikka+omenasoseessa pieninä määrinä, eikä prick-testi myöskään reagoinut. Ihan hyvä määrä ruoka-aineita siis jo käytössä tämän ikäiselle allergiselle lapselle :) 

Päivästä jäi käteen ihan hyvä mieli ja B-lausunto maitoallergiasta Kelaa varten. Sen kun vielä saa toimitettua pikaisesti Kelaan, niin hyvä homma!