Pari viikkoa sitten tapahtui kuitenkin pienen pieni kehitys asiassa, kun Elias hyväksyi IKEAn valko-vihreän nokkamukin. Määrät olivat kuitenkin muutamia tippoja mitä mukista katosi, ja jossain vaiheessa huomasin että Elias yrittääkin imeä mukista pystyasennossa. No eihän sieltä mitään tietenkään tule kallistamatta, mutta tästäpä äiti hoksasikin ostaa seuraavaksi kokeiluun Aventin pillimukin! Ja kappas, heti ekana päivänä ukko veti mukista puoli desiä vettä, ja toisena päivänä melkein puoli desiä per ateria. Eli lähes pari desiä päivän aikana! Siis ihan itse!
Tiedättekös mitä tämä (saattaa) tarkoittaa?! Tämä äiti alkaa vähentämään imetystään ja toivoo, että viimeistään vuoden ikäisenä ukkeli olisi omatoiminen juomisen suhteen, ja imetyksestä voitaisiin luopua. Ja jos nyt oikein revittelisin, niin id:n voisi purkaa ja voisin syödä ihan oikeaa LEIPÄÄ!
Tästä tulikin mieleen, että meidän piilopahis saattoi löytyä tänä aamuna. Leivoin quinoajauhoista leipää, jota tarjosin pienen palan Eliakselle. Muutama hetki syönnin jälkeen posket lehahtivat punaiseksi ja korvan edessä ennestään oleva ihottuma nousi koholle helottamaan. Voi sanonko mikä! Thaimaassahan Elias ei saanut quinoaa ollenkaan, ja minäkin söin sitä vain muutamana päivänä, eikä ihottumaa ollut laisinkaan (tosin suopea ilmasto varmaan oli tässä isommassa osassa). Kotiin tultua ihottuma on ollut tasaisen rypelöinen selässä ja poskissa, ja olen siis syönyt quinoaa itse joka päivä enemmän tai vähemmän. Quinoa on oikeastaan se toinen pääruoka-aine minun ruokavaliossani lihan lisäksi, eikä korvaavaa tuotetta taida olla olemassakaan... Ehkä kokeilen vuorotella sitä ja valkeata riisiä, jos vaikka nuo määrät maidossa Elias kestäisi (varsinkin jos maidon määrät vähenee).
