keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Juomahommia

Kun Elias tuli puolen vuoden ikään, alotettiin meillä treenaamaan mukista juomista. Tässä muutaman kuukauden aikana olemme ehtineet kokeilla varmaan jokaikisen mukimallin mitä on kaupoista saatavilla. Kaikki kovat, pehmeät, pitkät, pienet, kapeat, tuttipullomaiset versiot nokkamukeista ovat saaneet saman tylyn kohtalon: ne tyrkätään pois, viskotaan lattialle, raivotaan kun edes viedään lähelle. Lähinnä varsinaista kohdetta, eli suuta on nokkiksesta päässyt mukin pohja, mitä on satunnaisesti imeskelty ikenien kutistessa.




Pari viikkoa sitten tapahtui kuitenkin pienen pieni kehitys asiassa, kun Elias hyväksyi IKEAn valko-vihreän nokkamukin. Määrät olivat kuitenkin muutamia tippoja mitä mukista katosi, ja jossain vaiheessa huomasin että Elias yrittääkin imeä mukista pystyasennossa. No eihän sieltä mitään tietenkään tule kallistamatta, mutta tästäpä äiti hoksasikin ostaa seuraavaksi kokeiluun Aventin pillimukin! Ja kappas, heti ekana päivänä ukko veti mukista puoli desiä vettä, ja toisena päivänä melkein  puoli desiä per ateria. Eli lähes pari desiä päivän aikana! Siis ihan itse!



Tiedättekös mitä tämä (saattaa) tarkoittaa?! Tämä äiti alkaa vähentämään imetystään ja toivoo, että viimeistään vuoden ikäisenä ukkeli olisi omatoiminen juomisen suhteen, ja imetyksestä voitaisiin luopua. Ja jos nyt oikein revittelisin, niin id:n voisi purkaa ja voisin syödä ihan oikeaa LEIPÄÄ! 


THE pillimuki

Tästä tulikin mieleen, että meidän piilopahis saattoi löytyä tänä aamuna. Leivoin quinoajauhoista leipää, jota tarjosin pienen palan Eliakselle. Muutama hetki syönnin jälkeen posket lehahtivat punaiseksi ja korvan edessä ennestään oleva ihottuma nousi koholle helottamaan. Voi sanonko mikä! Thaimaassahan Elias ei saanut quinoaa ollenkaan, ja minäkin söin sitä vain muutamana päivänä, eikä ihottumaa ollut laisinkaan (tosin suopea ilmasto varmaan oli tässä isommassa osassa). Kotiin tultua ihottuma on ollut tasaisen rypelöinen selässä ja poskissa, ja olen siis syönyt quinoaa itse joka päivä enemmän tai vähemmän. Quinoa on oikeastaan se toinen pääruoka-aine minun ruokavaliossani lihan lisäksi, eikä korvaavaa tuotetta taida olla olemassakaan... Ehkä kokeilen vuorotella sitä ja valkeata riisiä, jos vaikka nuo määrät maidossa Elias kestäisi (varsinkin jos maidon määrät vähenee).

4 kommenttia:

  1. Hei mahtavaa, että oikea nokkis on nyt löytynyt! On tuo jännä juttu miten nuo pikkuiset hyväksyvät jonkun tietyn tuotteen monien yritysten jälkeen :) Meillähän ei syöty tuttia kuin pieni hetki, siis ihan muutaman kertana. Olin koittanut mooonta erilaista tuttia ja olin ihan onnesta soikeana kun vihdoin vauva piti tuttia suussaan ainakin vartin. No, tuttimiestähän ei perheeseemme tullut, joten tissi on ollut se meidän herran tutti jo yli vuoden.

    Toivotaan, että pian pääsisit leivän makuun jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä lie tosiaan, että yhtäkkiä päätti tämän hyväksyä :) liekkö pääsyynä ollut aika vai ihan oikeasti mukin malli :) Minä myös tuota tuttia yritin sitkeästi suuhun tyrkkiä, mutta lopullisesti taisin luovuttaa ristiäisten jälkeen. Ei kait väkisten jos ei maista! Edelleen kyllä olen sitä mieltä, että uni olisi tullut helpommin tutilla, mutta onhan tuota ilmankin tänne asti selvitty ja vaikeudet painuneet jo unholaan :)

      Poista
  2. Voi ei, toivottavasti saat pitää quinoan edes jossain määrin ruokavaliossasi (tai pakkohan se on jos ei löydy korvaavaa). Toisaalta jos saisit sitä vähennettyä ja silloin voisi helpommin löytyä uusia sopivia, kun taas se quinoa ei häiritse testailuja?! Mutta niin, mitäs sitten söisi :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä just :/ Taas tullaan vaan siihen, että imetys pitäisi saada pois sotkemasta! Ukon selkä on taas ihan rypelöllä, enkä nyt tiedä kumpi on enemmän syyllinen, se riisi vai quinoa :( TYLSÄÄ!! No, kunhan tästä kotiin selviää niin sitten... Jotain :D

      Poista