 |
| Olisko tämä pätkiskakku nyt niin hyvää?! |
lauantai 25. tammikuuta 2014
Kummallinen mieli
Taas vaihteeksi imetys(dieetti)kriisiä! Nythän on tilanne sellainen, että voisin lopettaa imetyksen kokonaan. Ilta on siis ainoa kerta päivässä kun tissitellään, ja vaikka Elias siitä niin kovasti tuntuu nauttivan, niin joka yö on naamaan noussut ihottuma joka on laskenut sitten päivän mittaan (kun ei ole rintamaitoa saanut) paremmaksi. Eli todellakin olisi aika lopettaa koko touhu. Mutta sitten se toinen puoli. Tämä minun jo 9 kk kestänyt imetysdieettini. Olen ollut maidoton, munaton, perunaton, vehnätön, ruikseton (onks tää nyt sana?), ohraton, kauraton, maissiton, riisitön, herneetön, mansikaton, tomaatiton, porkkanaton, tattariton, possuton, naudaton ja (lääh sentään!) niin edelleen näin yleisimmät mainitakseni. Ja nyt sitten saisi alkaa syömään vaikka mitä. Mahan sekaisin meno on 100 % taattu jos vetelen näin ensitöikseni kaikkea. Eikä edes tee mieli, ei sitten pätkääkään… Mikä mua vaivaa? Leivästä olen haaveillut viimeiset 9 kk kieli pitkällä ja haistellut ihanaa vastaleivotun leivän tuoksua kuola valuen. Ja nytkö sitä sitten voisi syödä? Mistä aloitan? Patonkia, ruispaloja, riisipiirakkaa? Entäs jugurtti? Sitähän minä kulutin aikaa ennen tätä puoli litraa päivässä? Jos minä aloitan siitä? Karkit? Sipsit? Popparit? SUKLAAKAKKU?! Apua, mä meen ihan sekaisin tämän ruokapaljouden kanssa! Miten tämä ihmismieli on näin kummallinen? Ensin tekee mieli sitä kiellettyä, ja sitten kun sen saisi, niin ei enää tahdokaan. Ihan kuin lapsi joka tahtoo kaverin lelun, mutta sen saatuaan viskaa sen nurkkaan ja alkaa rankumaan sitä toista kaverin käteensä ottamaa lelua.
Ehkä tämän asian pitää vielä kypsyä hetken mielessäni. Eihän minulla minnekään kiire ole ruokavalion laajentamisen kanssa. Sitäpaitsi, minusta tuntuu että tämä rajoitettu ruokavalio on oikeasti auttanut minua jaksamaan. En ole juurikaan (alussa ehkä, viimeaikoina en todellakaan) nähnyt nälkää, ja entinen ruoan jälkeinen kooma on muisto vain. Eihän aikuinen ihminen oikeasti tarvitse edes maitotuotteita ja gluteeniviljoja elääkseen täysin terveellisesti! Olisiko tässä minulle "uuden" elämän paikka ja aloitusmahdollisuus? Entisestä elämästä en kaipaa kuin sitä suklaakakkua, jos sitäkään niin kovin tuskaisesti. Ja mitä en todellakaan kaipaa on alituista kamppailua kilojen kertymistä vastaan, mitä tässä ruokavaliossa ei ole todellakaan tarvinnut murehtia!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä imetysdieettini loputtua viime helmikuussa söin kaikkea mahdollista heti, maistuivat kyllä hyviltä, mutta ei kuitenkaan niin hyviltä mitä olin kuvitellut. Oltiin juuri vielä Siljan laivalla ja oli niin epätodellinen olo buffetissa syödä niin paljon erilaisia makuja :D. Pikkuhiljaa sitten jäi vehnät ja maitotuotteet vähemmälle, ku oli ikävä sitä kevyttä tunnetta. Vatsaa turvotti ja olo oli tönkkö, lihoinkin 3kg kahdessa viikossa. Elimistö oli ihan sekaisin. Kilpirauhaslääkitys alkoi samalla ja sekin sekoitti varmasti elimistön ihan kokonaan vielä. Kesän jälkeen sitten kunnolla "löysin" sopivan ruokavalion itselleni, kun sitten vielä maito ja muut alkoivat tehdä enempi oireitakin. Aluksi ne periaatteessa sopivat, normi turvotusta lukuunottamatta. Kyllä tämä oli itsellekin opetus, että se mitä syö vaikuttaa oikeasti koko kehoon ja mieleen (eihän sitä ole uskonut aiemmin, vaikka joka paikassa siitä toitotetaan :D). Kyllä sinäkin löydät sitten oman sopivan ruokavalion, kultainen keskitie on aika hyvä, mutta id:n jälkeen pitää kyllä maistella kaikkea mahdollista - se on niin omituista :D. Mutta tosiaan pikkuhiljaa on parempi elimistölle, ettei käy kuten mulle, että elimistä menee ihan lukkoon - niitä 3kg:han tosiaan laihdutin sen 9kk pois :O
VastaaPoistaKyllä se siitä <3
Eiköhän tämä tästä <3 Ehkä mulla on vaan se jenkkileffoista tuttu "Stocholm syndome", eli olen "rakastunut" viholliseeni :D Kyllä mä luulen, että pikemminkin jo ennemmin kuin myöhemmin lapan suklaakakkua kitusiini :D
PoistaTuota mäkin eniten pelkään, siis että tulee se huono olo mahaan. Nyt ei ole tarvinnut kärsiä mistään turvotuksesta tai muusta ikävästä vaivasta, joten haluaisin todella tämän olotilan säilyvän! Ja luulen myös, että vehnä on se kaikista isoin syyllinen noihin kaikkiin vaivoihin mistä joskus "aikana ennen" olen satunnaisesti kärsinyt. Kyllähän minä ennenkin söin todella paljon kasviksia ja salaattia, joten toisaalta miksipä ei en jatkaisi sitä linjaa vielä enemmän noita sokeri/vehnämössäruokia vältellen. Ja joo, en kiitos vaan tahdo yhtään kiloa lisää tähän sopivaan vartalooni, sillä sitten pitäisi lähteä jo vaatekaupoillekin (ei mulla ostelua vastaan mitään ole, vaan se rahanpuute :D).