Kummallinen mieli

Taas vaihteeksi imetys(dieetti)kriisiä! Nythän on tilanne sellainen, että voisin lopettaa imetyksen kokonaan. Ilta on siis ainoa kerta päivässä kun tissitellään, ja vaikka Elias siitä niin kovasti tuntuu nauttivan, niin joka yö on naamaan noussut ihottuma joka on laskenut sitten päivän mittaan (kun ei ole rintamaitoa saanut) paremmaksi. Eli todellakin olisi aika lopettaa koko touhu. Mutta sitten se toinen puoli. Tämä minun jo 9 kk kestänyt imetysdieettini. Olen ollut maidoton, munaton, perunaton, vehnätön, ruikseton (onks tää nyt sana?), ohraton, kauraton, maissiton, riisitön, herneetön, mansikaton, tomaatiton, porkkanaton, tattariton, possuton, naudaton ja (lääh sentään!) niin edelleen näin yleisimmät mainitakseni. Ja nyt sitten saisi alkaa syömään vaikka mitä. Mahan sekaisin meno on 100 % taattu jos vetelen näin ensitöikseni kaikkea. Eikä edes tee mieli, ei sitten pätkääkään… Mikä mua vaivaa? Leivästä olen haaveillut viimeiset 9 kk kieli pitkällä ja haistellut ihanaa vastaleivotun leivän tuoksua kuola valuen. Ja nytkö sitä sitten voisi syödä? Mistä aloitan? Patonkia, ruispaloja, riisipiirakkaa? Entäs jugurtti? Sitähän minä kulutin aikaa ennen tätä puoli litraa päivässä? Jos minä aloitan siitä? Karkit? Sipsit? Popparit? SUKLAAKAKKU?! Apua, mä meen ihan sekaisin tämän ruokapaljouden kanssa! Miten tämä ihmismieli on näin kummallinen? Ensin tekee mieli sitä kiellettyä, ja sitten kun sen saisi, niin ei enää tahdokaan. Ihan kuin lapsi joka tahtoo kaverin lelun, mutta sen saatuaan viskaa sen nurkkaan ja alkaa rankumaan sitä toista kaverin käteensä ottamaa lelua. 

Olisko tämä pätkiskakku nyt niin hyvää?!

Ehkä tämän asian pitää vielä kypsyä hetken mielessäni. Eihän minulla minnekään kiire ole ruokavalion laajentamisen kanssa. Sitäpaitsi, minusta tuntuu että tämä rajoitettu ruokavalio on oikeasti auttanut minua jaksamaan. En ole juurikaan (alussa ehkä, viimeaikoina en todellakaan) nähnyt nälkää, ja entinen ruoan jälkeinen kooma on muisto vain. Eihän aikuinen ihminen oikeasti tarvitse edes maitotuotteita ja gluteeniviljoja elääkseen täysin terveellisesti! Olisiko tässä minulle "uuden" elämän paikka ja aloitusmahdollisuus? Entisestä elämästä en kaipaa kuin sitä suklaakakkua, jos sitäkään niin kovin tuskaisesti. Ja mitä en todellakaan kaipaa on alituista kamppailua kilojen kertymistä vastaan, mitä tässä ruokavaliossa ei ole todellakaan tarvinnut murehtia!

Syyllisyyden tunne

Taas täällä kriiseillään imetyksestä. Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään imetystä sen jälkeen kun Elias osoitti osaavansa juoda mukista. Päivisin homma sujuu erittäin hyvin, eikä ukko edes tunnu kaipaavan maitohuikkaansa. Yöt onkin sitten eri juttu, mutta silti pääsääntöisesti imetyskerrat ovat vähentyneet nyt noin kolmeen kertaan vuorokaudessa: illalla, yöllä ja aamulla. Samaan aikaan takaraivooni on hiipinyt kummallinen syyllisyyden tunne lopettamisen lopullisuudesta. Joka imetyskerta saa minut nyt hieman apeaksi. En ymmärrä, olenhan imettänyt nyt jo monta kuukautta (tänään 11 kk, joista 8 kk rajoitetulla ruokavaliolla!), eikä imetyksen lopettaminen enää ole mikään iso juttu. Harva vauva enää edes juo rintamaitoa tässä iässä. Kaiken huipuksi maitoni saattaa tehdä Eliaksen vain entistä "sairaammaksi", mikäli erehdyn syömään jotain epäsopivaa ruokaa, vaikka miten yritän olla tiukalla linjalla. Syitä lopettamiseen on paljon enemmän kuin jatkamiseen, ja silti se lopettaminen vain tuntuu niin pahalle. Ja ihan jos rehellisiä ollaan, niin syitä jatkamiseen en oikeastaan keksi muuta kuin sen, että se on TODELLA tehokas keino saada Elias rauhalliseksi ja nukahtamaan. Ja tietysti sen, miten paljon ukko edelleen tykkää meidän kahdenkeskisestä hetkestä. Se ilme on kertakaikkiaan korvaamaton! Kyllähän minä tiedän, että imetyksen lopettaminen on isompi juttu minulle kuin pojalle, joka tuskin sitä jää kaipaamaan. Tai että edes muistaisi koko hommaa viikon päästä. Äiti nyt vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa moiset turhat rutinat!

Tällä mennään: ruokajuomana vesi, ja kunhan imetyskerrat vähenee yhteen-kahteen, otetaan mukaan kalkkilisä. Ja jos tilanne näyttää hyvälle (paremmalle), niin ehkä me uskalletaan kokeilla mantelimaitoa. Nyt Eliaksen iho on taas melko huonossa kunnossa (ties mistä…), joten ollaan yritetty pysyä tutuissa ja turvallisissa ruoka-aineissa. Quinoasta ihottumaa, riisistä edelleen masuvaivaa, huoh. Eikä tämä pakkanenkaan yhtään paranna tilannetta, saati se, että päiväunet onnistuu vain ulkona vaunuissa. Kesää odotellessa...

Imetys Thaimaassa

Jos aikaisemmin ihmettelin Thaimaan kauppojen suurta korvikevalikoimaa, niin en ihmettele enää. Varsinaisesti etsiskelin tietoa siitä, miten Thaimaassa suhtaudutaan imetykseen julkisilla paikoilla (ok, jos teet sen "siveellisesti", varsinaisesti miehen tai naisen rinnan paljastamisesta voi saada 500 BHT sakot. Tosin ei luultavammin sovelleta imettävään äitiin, koska lakia varsinaisesti imetystä vastaan ei ole.), ja päädyin lukemaan artikkelia missä kerrottiin Thaimaan imetyslukujen olevan maailman alhaisimmat. Arviolta 50% äideistä aloittavat rintaruokinnan vauvan syntyessä, ja vain 5-15 % (2009) vauvoista ruokitaan yksinomaan rintamaidolla 6 kk saakka. Thaiäideillä on käytäntönä antaa vettä, tai muuta nestettä kuin maitoa ja aloittaa lisäruokinta aikaisin. Noin 47 % 6-9 kk ikäisistä vauvoista taas saa rintamaitoa muun ruoan ohella. Vähäisen rintaruokinnan pääsyyksi arveltiin aggressiivista korvikemainontaa (!!!!??) ja osuutensa on myös lyhyellä äitiysvapaalla (13 vkoa) ja imetystaukojen puutteella työskennellessä.

Ensikosketus hiekkaan aiheutti itkut <3

Jotenkin siis todella outoa, että maassa jossa naisen keskipalkka on olematon, äidit päättävät tuhlata vähätkin rahansa kalliiseen korvikkeeseen, vaikka ilmainenkin vaihtoehto on olemassa. Toki imetyksen jatkaminen ainoana ravintona on hyvin vaikea toteuttaa jos sattuu olemaan töissä kodin ulkopuolella, tai että ylipäänsä koko imetys kaikilta onnistuisikaan. Mutta kieltämättä, en ole koskaan täällä Thaimaassa nähnyt kenenkään imettävän (vaikka ei minulla tietenkään mitenkään pitkää vertailupohjaa ole näiden parin matkan perusteella :D). Ja se miksi ylipäänsä päädyin etsimään tietoa julkisesta imetyksestä, oli oma eilinen kokemus rannalta. Olimme siis meren rannalla viettämässä päivää. Koska Elias ei suostu juomaan nesteitä mukista, niin rintamaito on ainoa neste mikä menee, ja kuumana päivänä todella tarpeellinen. Kukaan ei siis tullut imetystä kieltämään, ja toki tein sen rantatuolissa varjon alla istuen paljastamatta yhtään enempää kuin normaalistikaan bikinit päällä. Mutta hyvin tehokkaasti se piti kaupustelijat poissa meidän ympäriltä, kukaan ei tullut lähellekään, vaan kaikki ohittivat meidän rantatuolit edes vilkaisematta päin. Saipahan kerrankin olla rauhassa ilman jatkuvaa hieronnan yms. tyrkytystä (vaikka kyllähän kaupustelijat uskovat hyvin sanat "No thank you"). 

Vesi on lämmintä kuin linnunmaito!

Täällä on päivä valjennut ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Päivän ohjelmaan kuuluu siis olennaisesti merenrantaa ja uiskentelua. Voiko olla ihanampaa!

Uusi sota(korvike)suunnitelma, taas...

Alkaa oikeasti jo naurattamaan tämä homma. Miten voi lapsi olla näin allerginen lähes KAIKILLE maidontapaisellekaan? Neljäs korvike, siis Neocate LCP -kokeilu, päättyy tänään viikko aloittamisen jälkeen. Masuvaivoja on ollut koko tämä kokeiluaika, mutta tänään herätessä löytyi sitten iloisen ärhäkän punainen syheröinen ihottuma kauttaaltaan ylävartalon alueelta. Tuttu juttu jo tämä, eli kortisonit iholle ja Ataraxia suuhun helpotukseksi. Eliashan on maissiallerginen, joten luultavammin tämä syherö johtuu siitä. Eilen illalla annoin n. 1 dl verran Neocatea, joka oli näköjään liikaa. Pienen päiväannoksen Elias tuntui kestävän, mutta kerta-annoksena tuo ei enää käynytkään. Ja muutenkin, annoksen kasvaessa tuli kuvioihin mukaan pikkuhiljaa kovat mustat kikkareet, joita on pitänyt vähän väliä ängätä vaippaan laihoin tuloksin. Monille Neocate aiheuttaa kuulemma ummetusta, joten ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä. Onpahan nyt koettu tuokin, että kakka on kovaa, kun normaalisti ei ikinä.

Soittelin tänään allergialääkärillemme kokeilun päätöksestä. Tapansa mukaan vähäsanaisesti kertoi lähettävänsä uuden resepti maitokokeiluun, eli Alfamino tällä kertaa. Siinä taitaa olla sitten viimeinen maitovaihtoehto, ennen mantelimaitoon tai veteen siirtymistä. Alfamino ei kuulemma sisällä maissia (luulin kyllä että sisältää glukoosisiirapissa?), joten ehkäpä siitä meille maito. Mutta toisaalta, siinä on taas perunatärkkelystä, ja perunahan ei myöskään Eliakselle käy. Imetystä voin tietysti jatkaa tiukalla dieetillä, mutta motivaatio alkaa olla vähissä. Sinänsä kielletyt herkut eivät niinkään houkuta, vaan se vapaus syödä ravintolassa jos on nälkä ulkona liikkuessa. Ja se että joskus saisi jotain valmiina ilman, että alat kokkailemaan pitemmän kaavan mukaan. Huomaa myös, että pieni lisäravinto olisi paikallaan myös Eliakselle. Viime yönä söi vain kerran (ei ole tapahtunut kuin kerran aikaisemmin kauan sitten), koska ensimmäisen kerran herätessään huutamaan tissi ei todellakaan kelvannut, vaan sitä alettiin järsimään hullunlailla samantien kun rinta suuhun ylsi. Ja sama toistui toisellakin heräämiskerralla, mutta lopulta suostui rauhoittumaan ja imemään pureskelematta. Auts ja auts, voin kertoa että ei tee mieli YHTÄÄN enää imettää, vaan kauhulla odotan ensi yötä. Hohhoijaa, toivottavasti tämä sentään on vain joku vaihe ja järsiminen loppuu yhtä nopeasti kuin sai alkunsakin. 

8 kk

Kävimme jo pikkuisen etukäteen 8 kk neuvolassa (vain 5 päivää). Mittoja oli ottamassa tällä kertaa eri terkkari, joten jonkun verran heittoa näissä saattaa olla senkin takia. Painoa ei taaskaan ollut tullut mitenkään erikoisesti, ja tällä hetkellä painokäyrä onkin pudonnut jo sinne -1 tietämille. Kasvu on kuulemma kuitenkin ihan hyvää, joten huolissaan ei tarvitse olla. Otimme myös aikaistetusti MPR-rokotteen (normaalisti 1 v) neuvolan suosituksesta, koska olemme lähdössä marraskuun lopussa ulkomaille. Tässä ehtii nyt hyvin potea mahdolliset rokotteesta tulevat oireet ennen reissua. Toivottavasti vältytään, kun on tässä näitä oireita ihan vaikka muille jakaa jo omasta takaakin.

"Kasvu ok, ryömii. Seisoo tuettuna jalkapohjilla. Iho siisti. Kehitys iänmukainen, terve poika. Allergiaselvittelyissä privaatissa".

Paino 8670 g (8545 g)

Pituus 71,4 cm (70,7 cm)

Pipo 46 cm (45,4 cm)

Suluissa siis 7 kk mitat, jotka otettiin 3 viikkoa siten. Tuli muuten mieleen, että me ei sovittu uutta käyntiä ollenkaan. Onko se seuraava sitten 10 kk iässä? Katsoin ainakin esikoisen neuvolakortista, ettei 9 kk käyntiä ollut ollenkaan. Hänellä tosin niitä kasvukontrollikäyntejä oli enemmän, joten käyntejä on merkattukin enemmän kuin normaalissa ohjelmassa.

Entäs taidot sitten? Tuntuu, että Elias on kehittynyt ihan huimasti tässä muutaman viikon aikana varsinkin motorisesti. Ryömimään lähteminen sai meidän pienen miehen muuttumaan kertaheitolla tutkivaksi ja uteliaaksi ihmisen aluksi. 

8 kuukauden ikäisenä meillä

- nukutaan huonosti, vähintään 2 syöntiä per yö

- syödään 5 kiinteää ateriaa, joista kahdella lihaa

- nukutaan 2-3 päiväunet riippuen niiden pituudesta, kaikkea 45 min - 3 h välillä

- vaatekoko pääsääntöisesti 74 cm, vaippakoko edelleen 4 Liberon teippivaipoissa (housuvaipat ei pidä pissaa niin hyvin jostain syystä)

- kiinteistä käytössä kana, poro, hirvi, lohi, sei, (ahven kerran kk), kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, palsternakka, hirssi, mango, päärynä, mustikka, vadelma ja Bonan riisittömät hedelmäsoseet kaikki

- rotaatiossa maa-artisokka, myskikurpitsa, Uuden-Seelannin karitsa, munakoiso, quinoa, porkkana (ihan orjallinen en ole ollut tässä, mutta 1-2 kertaa viikossa noin antanut)

- nokkamukia ollaan treenattu, muttei oikein osaa imeä, ja lähinnä vain pureskelee nokkaa

- rm edelleen ainoana juomana

- pinsettiote aika hyvin jo hallussa. Saa helposti pienet jutut käsiinsä ja suuhun.

- sormiruokailu kuitenkin vähäistä, yleensä ruokia vain tilsitään pöydän pintaan.

- ryömitään vimmatusti eteenpäin hassusti pyllyä nostellen

- nousee puolinaiseen konttausasentoon

- istutaan jo aika hyvin tukemattakin lattialla. Joskus väsyneenä saattaa kaatua suoraan selälleen, jonka vuoksi tyyny on takana turvaamassa.

- ei vierasteta, paitsi nyt ekan kerran uutta neuvolantätiä

- vaipan ja vaatteiden pukeminen yhtä rimpuilua, kun aina joku muu juttu kiinnostaisi ja masullaan olo on muutenkin kivempaa

- tykkää naruista. Niitä on kiva imeksiä, ja niiden luo ryömitään välittömästi.

- myös soivat lelut kivoja

- on helppo saada nauramaan kutittamalla

- ääntelee monipuolisesti käyttäen eri korkeuksia, örisee, kirkuu ja kaikkea siltä väliltä. Tä-tä-tä yms. tavuja tulee paljon.

- pääsääntöisesti hereillä ollessa hyvin iloinen ja nauravainen poika

Äidillä

- on edelleen väsy

- kierto ei ole käynnistynyt, vieläkään (?!)

- imetysdieetti alkaa vetää tiukille

- haluaisi tehdä vaikka mitä kivaa käsillään, muttei saa mitään aikaiseksi

Tätä odotellessa...

Korvikepäivitystä mainitsen sen verran, että Nutramigenia menossa nyt tauon jälkeen 4. päivä. Annokset olleet 0,6 dl - 1 dl - 2 dl, ja ihottumaa ei ole kuin pari pientä länttiä. Poskissa havaittavissa enemmän kuin muualla, ja silmät tuntuu kutisevan niinkuin aina ennenkin. Maha ollut vain vähän löysä, ei siis mitään ripulia kuitenkaan. Öisin on huudeltu, ja varsinkin iltayöstä enemmän. Ihan varmaksi en nyt osaa sanoa mitään sopivuudesta, joten jatketaan...

Imetyksestä

Alkaa pikkuhiljaa muistamaan miksi imetys alkoi jäädä vähemmälle esikoisen kohdalla 7-8 kuukauden iässä. Pikkuinen ei ole enää mikään pikkuinen, vaan touhukas pieni mies, jota kiinnostaa kamalasti kaikki ympärillä tapahtuva. Ainoastaan yöllä pimeässä syöminen onnistuu ilman kurkkimisia ja niistä johtuvia taukoja syönnissä. Nykyään syöminen sujuukin vähän tähän malliin:

Elias kitisee tyytymättömänä, ja päättelen olevan maitohuikan paikka. Otan syliini ja alan asettelemaan rinnalle (samalla poju yrittää napata suuhun poskeni, sormeni, tai minkä tahansa lähelle sattuvan ulokkeen). Nänni suuhun, pari imua ja alan tuntea maidon alkavan herua. Hei, mikä toi oli? Ääni! Ote irtoaa ja maito suihkuaa (jep, suihkuaa, edelleen!) kastellen pojan hiukset, silmän, posken, sohvan, minun vaatteet... you name it, kaikki kastuu! Yritän asetella tissiä sinne minne se kuuluu, eli lapsen suuhun, joka kuitenkin hymyilee vain edelleen valloittavaa hymyään, eikä ole aikeissakaan pelastaa meitä maitotulvalta. Tätä jatkuu seuraavat pari minuuttia, pienen miehen alkaessa kertoa miten kivaa hänellä tällä hetkellä on. Uusi yritys, sama lopputulos. Tällä kertaa voimakas imu, ja pään kääntäminen samalla kun imu on kovimmillaan. AUTS! Äiti näkee tähtiä venytyksen aiheuttamasta kivusta. Uusi yritys, tällä kertaa kuunnellaan ympäristöä tissi suussa samalla vähän ikeniä narskutellen. Aarrgh! Ja taas äiti näkee tähtiä toivoen samalla mielessään ettei hampaita ilmesty ainakaan vielä seuraavaan puoleen vuoteen. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sinnikkyys palkitaan ja ukko saa masun täyteen. Huh, äkkiä maitobaari piiloon ja suojaan kivulta. Ainakin seuraavaan kertaan :)

Kurkkimista ja venyttämistä lukuunottamatta imetys sujuu muuten erittäin hyvin. Maidon puutteesta ei tietoakaan, vaikka kiinteitä menee jo se neljä kertaa päivässä. Ilmeisesti öinen stimulaatio pitämään maidontuotantoa hyvin yllä. Mielestäni määrällisesti kiinteitä menee myös ihan hyvä määrä, vaikka sanotaan yleensä että yöllinen huikkailu veisi ruokahalua päivältä. Paino menee edelleen tasaista keskikäyrää, joten sinänsä mitään syytä yösyöntiä ei olisi rajoittaa. Muuten kuin yhtenäisten unien takia. No näillä mennään eikä unikoulua ole ainakaan vielä suunnitteilla. Ehkä sitten joskus.

Jotain mätää...

Siis uskomatonta mitä kaikkea voi tulla pienelle ihmiselle (ällövaroitus!). Meidän pienen ukon päähän tuli aukileen kohdalle semmoinen "mätäpaise"(?), joka alkoi erittämään keltaista visvaa! Putsasin sitä vedellä ja Septidinillä, ja ehkä se vähän auttoi. Lopulta tulin kuitenkin (yli)hysteeriseksi (kun se on aukileen kohdalla...), ja varasin ajan lääkärille samalle päivälle. Lääkärin mielestä patti näytti märkäruvelle, mutta eihän noita muita näppyjä, ei edes pienempiä, ollut missään muualla. Arvoitus on, mistä patti on päähän ilmestynyt. Ötökän purema ? Allerginen ihoreaktio tulehtunut (se Nutrilon Pepti)? Lääkkeeksi saatiin antibioottivoide ja varuiksi myös resepti suun kautta otettavaan antibioottiin, mikäli tulehdus leviäisi. Pari kertaa olen tuota voidetta laittanut, ja patti näyttäisi alkaneen kuivua. Myöskään ihoalue ympärille ei punoita enää oikeastaan ollenkaan. Ehkei se kuitenkaan ollut hengenvaarallinen ;)

Positiivisena kokemuksena lääkäri oli todella ihana. Juteltiin vähän muitakin asioita samalla kertaa, ja sain paljon ymmärrystä ihan äitinä toiselta allergisen lapsen äidiltä (hänelläkin siis kakkonen allerginen ja huono nukkuja). Ihanaa, kun joku kysyy, että miten minä jaksan! Kieltämättä, tämä ruokavalio vie verojaan jaksamisesta. Varsinkin kun maitobaarin pitää tuottaa öin ja päivin ravitsevaa maitoa. Varsinkin se yö-kohta tässä tökkii. Viimekin yö meni aika hulinoiden, kun ukon piti huudella parin tunnin välein jotain. Ja tietty kun herää, niin tissihän se on heti mielessä. Ikävä äiti taas yrittää "totuttaa" olemaan vähemmällä syönnillä, ja tarjoaa sitä vain n. 4 tunnin välein. Tätä on jatkunut kuitenkin jo useamman viikon, ja muutosta ei oikeastaan ole tullut parempaan suuntaan. On vain pari yötä tainnut nukkua vain kahdella heräämisellä, joilla molemmilla on sitten saanut rintaa. Vähän tässä olen hukassa miten edetä. Olen (melko) varma, että Elias pärjäisi kyllä ilman yösyöntejäkin, mutta toisaalta epäröin, kun onhan pienellä ukolla kuitenkin tuota massaa ja energian tarve iso. Ja se toteutus. Yleisin käytäntö lienee, että mies hoitaisi yöt jonkun aikaa. Mutta miten voin edes pyytää miestä hoitamaan yöt, kun itse olen kotona ja hän tekee pitkää päivää töissä. En mitenkään. Ehkä se on vain odotettava seuraavaa lomaa.

Imetystyynyn käyttö (meillä)

Hommasin raskauden loppuvaiheessa imetyshommiin Doomoon Buddy - imetystyynyn. Jossain vaiheessa vissiin lupailin kertoa miten se on toiminut. Ei taida olla kovin ajankohtaista enää, mutta laitan kuitenkin kokemuksiani kyseisestä vempeleestä.

Tyynyn materiaali on todella miellyttävää  ja pehmeää. Sisus painuu kasaan jonkin verran, ja on muutenkin melko pehmeää. Ilmeisesti ajatuksena olisi, että vauva makaisi kokonaan tyynyn päällä, jolloin äidin kädet jäisi vapaaksi. Alussa yritin käyttää tyynyä kuvien mukaisesti, mutta totesin etten vain osannut ja asento oli kaikkea muuta kuin rento ja miellyttävä. Onkohan vika vain käyttäjässä, vai mikä siinä oikein mättää? Tissini ei todellakaan ylttänyt vauvan suuhun ilman että kumartelin selkäni luonnottomalle kaarelle alaspäin. Muutaman käyttökerran jälkeen otin tavaksi laittaa pikku E:n pään makaamaan käteni varaan, kun taas käteni nojasi tyynyä vasten. Tämä oli parempi, muttei kuitenkaan riittävän hyvä. Käsi painoi varmasti myös lapsen korvaa, koska käteeni jäi korvanlehden kuva. Esikoista imetin aikoinaan pelkän tavallisen tyynyn avulla, eli lapsi makasi tyynyllä ja minä kannattelin sitä. Tämä tyyli oli minusta kuitenkin todella hyvä ja helppo, joten jossain vaiheessa otin imetyshommiin sen samaisen tyynyn. Tällä kertaa kuitenkin sillä tavalla, että imetystyyny on sohvalla istuessani selkäni takana kaarella molemmille sivuille, ja tyynyä kannatteleva käteni on imetystyynyn varassa. Nojaan siis hieman sinne suuntaan mitä puolta syödään. Siinä asennossa jaksaa olla pitkäänkin, ja varsinkin alussahan noita imumaratoneja saattoi olla harva se ilta. Tällä hetkellä ukko hörppäsee masun täyteen alle 5 minuutin, jos siinä kestää sitäkään.

Mutta turha ostos tyyny ei suinkaan ollut. Se sohvan kohta missä imetystyyny on, on meidän talon ylivoimaisesti suositun istumispaikka, ja ohitti siis pitkän divaanikohdan. Tyyny selän takana on todella miellyttävä, ja siihen pystyy menemään rönöttämään vaikka miten päin. Lisäksi kun vetäsee yhden tyynyn pään polviensa päälle, saa todella näppärän läppärialustan surffailla. Ja esikoinen taas menee makaamaan tyynyn keskelle pää toisen pään päällä ja jalat toisen pään. Nykyään, kun yritän käyttää tyynyä siihen tarkoitukseen mihin se on hommattu, saa ensin hätistellä talon miehiä pois paikalta. Mieskin yltyi kehumaan miten mukavaksi se tekee istumisen sohvalla. Pitäisi siis varmaan hommata toinen tai kolmaskin, että saisi jokainen omansa :D

Ihan lomalla... ja pari hassua juttua

Tulihan se kesä sieltä, ja miehen loma! Ihan hirveästi en ole jaksanut blogia nyt päivitellä kun on niin paljon kaikkea tekeillä. Kasvimaalla pitää hommailla, mansikat hoitaa pakastimeen, vierailla perinteisissa kesälomakohteissa yms yms. 

Mansikoista pitää sen verran kertoa, että myrkyt tehosi ja mansikkaa on tullut paljon! Tähän mennessä olen pakastanut 25 litraa mansikoita viipaleina talven iloksi. Itsehän en voi niitä tällä hetkellä nauttia, koska Elias on selkeästi niille allerginen ja saa oireita jo muutamasta syömästäni mansikasta. Varsinaisesti herkkyys varmistyi eräänä iltana, kun olin siivonnut mansikat paljain käsin, ja siirryin lennossa käsien pesun kautta pojun iltahommiin. Rasvasin lopuksi Eliaksen naaman samalla rasvalla kuin ennenkin ja vein unille. Untapa ei sitten riittänytkään koko yönä reilua tuntia pitempää pätkää kun vähän väliä hinkattiin, hangattiin ja kitistiin. Lopulta aamuyöstä tajusin mitä oli käynyt, siis että niin pieni määrä mansikkaa minun käsissä riitti aiheuttamaan punoituksen ja näppylät rasvatuille kohdille. Ja tietysti siinä vaiheessa Elias oli raapinut poskenkin verinaarmuille, kun kynnet olivat jääneet huonommalle hoidolle tilanteen ollessa parempi jo pitkään. Muualla vartalossa ihottumaa ei siis ollut, koska mies oli hetkeä aikaisemmin rasvannut vartalon puhtaammilla käsillään.

Tuosta jäin sitten miettimään, että voisiko samantyylisiä "koti-prick-testejä" tehdä muillakin aineilla, ehkä vähän hallitummin. Riisi olisi kiva varmentaa, samaten tomaatti. Ne on molemmat "ehkä-listalla", ja en ole niitä syönyt pitkään aikaan. Koko ajan kun meuhataan siitä turhasta välttämisestä, ja plussana laajentuisi ruokavaliokin! Jos vaikka sivelisi päiväsaikaan riisi-rasvaseosta käsivarren sisäsyrjään ja katselisi tilannetta :)

Olen tässä törmännyt elämässäni ihan uudenlaisiin haasteisiin tämän imetysdieettini myötä. Oletko ikinä ajatellut miten vaikea on tehdä ruokaa muille, kun ei voi sitä itse maistaa? Ihan pitää mutu-menelmällä heittää mausteet sekaan. Samaten kerma+rahkaseoksen oikean sokerimäärän arvaaminen, tai ylipäänsä täytekakun tekeminen. Ja kun on aina ollut tapana maistaa viimeinen lusikallinen taikinaa, ihan vain varmistaakseen että kaikki aineet tuli laitettua taikinaan, niin nyt sitten vain silmämääräisesti arvelet taikinan maistuvuutta. Tai paras, teemaidon laittaminen: alussa laitoin varmaan joka päivä pari kertaa teeheni maidon vain hetkeä myöhemmin tajutakseni, että soijamaitoahan sinne piti laittaa eikä tuota tuttua tavallista.  Hyvin ovat silti keitokseni ja leipomukseni kelvanneet, tai sitten kukaan ei vain ole uskaltanut sanoa mitään. Ja entäs mansikoiden poimiminen ja siivoaminen ilman, että voi pistää yhtään ihanaa punaista palleroa suuhunsa ja maiskutella sen makeutta. Ihan rehellisesti sanottuna helvatan vaikeaa ja tuskallista :) No sen hinnan olen kuitenkin valmis maksamaan hyvistä yöunista. Tai ainakin hyvin lähellä hyvää olevista.

Maitoa tulee muuten edelleen ihan älyttömästi imetysdieetistä huolimatta. Ilmeisesti olen löytänyt ne ruoat jotka riittävät takaamaan riittävän energiansaannin siihen hommaan. Herkkujakin olen keksinyt uusia, joten painon putoaminen on pysähtynyt tähän. Olen tällä hetkellä kilon alle ekan neuvolan, joten ihan tyytyväinen saa olla tilanteeseen. Kuivahedelmät ovat muuten suurinta herkkua ja ne on oikeasti paljon paremman makuisia kuin karkit. Kuivattu mango, kookos ja papaija varsinkin ovat sellaisia joita voisi syödä kilotolkulla. Ympärillä olevat ihmiset eivät vain ole kamalan innoissaan tästä minun herkuttelustani, sillä ne tuppaavat pierettämään, eikä ehkä ihan niin vähänkään :D

Maitoaltistus on meillä viikon päästä, joten luultavasti palaan sen jälkeen asiaan ellei aiheita putkahda mieleen sitä ennen. Ihanaa ja lämmintä kesää kaikille lukijoilleni, nauttikaa mansikoista minunkin puolestani!

4 kk lääkärissä

"Painoa nyt niukemmin. Allergiat selvittelyssä. Sydän ja keuhkot ok, korvat terveet."

Kovin vähäsanaisesti lääkäri laittoi tekstiä neuvolakorttiin, mutta niinhän se aina on että terkkarilla riittää enempi juttua. Eliaksella oli ihan hirmuinen meno päällä lääkärin tutkiessa ja kovasti myös tuntui naurattavan. Aika paljon keskityimme juttelemaan allergioista ja niiden tutkimisesta. Lääkäri oli todella ihana nuori nainen, joka suhtautui myönteisesti imetysdieetteihin, ja osasi myös oikeasti antaa neuvoja allergioiden hoidoissa. Keskustelusta rohkaistuneena uskalsin kokeilla uudelleen kanaa ruokavaliossani, ja se näyttäisi sopivan. Viime yö nukuttiin TÄYSIN ilman kutinoita ja yhdellä syönnillä. Aivan mahtavaa!

Jätin kuitenkin parhaan uutisin viimeiseksi. Nimittäin se punnitus. Sieltäkin tuli parempia uutisia kuin uskoinkaan. Vaikka käyrä vetää alaspäin, niin silti painoa on tullut edelliseen neuvolakäyntiin 5 viikon takaa lisää 725 g! Siis todellakin ihan riittävästi. 12 päivän takainen lääkärikäyntihän näytti, että painoa olisi tullut hirmuisen vähän, mutta ilmeisesti se punnitus oli todellinen kuivapaino. Eliashan oli juuri ennen lähtöä oksennellut ja ripuloinut aika reippaasti. Myöskin edellisellä neuvolakäynnillä alaspäin vetänyt pituuskäyrä oli tasaantunut, ja pituutta oli tullut 4,5 cm lisää edellisestä käynnistä. Siis hyvin kasvava poika kaikesta huolimatta! Me like :) 

Eli rintamaidolla jatketaan ja kiinteitä jatketaan hitaasti edeten. Täysin omaan tuotantooni en uskalla kuitenkaan jatkossa luottaa. Haluan turvata selustan, joten aika maitoaltistukseen on varattu, ihan vaan varulta. Toivon vain, ettei kovin pitkälle tarvitse mennä altistuksessa, koska ylimääräistä kärsimystähän tuo on. Erikoismaidot kuitenkin maksavat ilman Kelan osuutta suht reippaasti, eikä niitä oikein yhden ja puolen ihmisen tuloilla oikein helposti makseta asuntovelkojen lisäksi. 

Ilonaihe

Voi elämän kevät! Miten iloinen saa olla kun lapsen kakka on NORMAALI?! Ei valunut lahkeesta, ei noussut selkää pitkin, ei imeytynyt vaippaan...  Toivon vaan tositosi kovaa, että tämä ei jäisi kertaluontoiseksi pierasuksi, vaan ihan aikuisten oikeesti suolikin alkaisi rauhoittua ihon lisäksi. 

Eilen syötiin rotaation mukaan uusi ruoka-aine, mango. Ja sitä siis se 1 teelusikallinen, eikä oireita ainakaan näyttäisi tulleen. Ihokin näytti aika samalle kuin pari edellistä päivää, ehkä hieman kuivemmalle vain. Viime yökin sujui ilman suurempia kutinoita vaikka herättiinkin taas se 3 kertaa syömään. En kyllä oikeasti tiedä herääkö Elias nälkäänsä, vai onko vain joku "lohdun" tarve. Syöminen kun kestää ihan muutaman minuutin, eikä siinä tunnu oleva juurikaan voimaa. 

Ja toivottavasti tämän aamun kakkailot ei jää lyhyiksi. Kohta alkaa matka neuvolaan ja punnitukseen. Odotus on kuin tuomiopäivän edellä. Niinhän se taitaa vähän ollakin, imetyksen suhteen.

Kiinteät takkuaa: rotaatio suunnitelma

Kiinteitä meille on kehotettu aloittamaan jo kolmen eri lääkärin toimesta. Mielenkiintoiseksi tämän tilanteen tietenkin vetää Eliaksen allergiat. Jo todettujahan on "helppo" välttää, siis tekemällä soseet itse, koska valmiissa soseissa on usein mm. riisijauhoa. Mutta niitä joita ei vielä ole todettu, onkin sitten jo hankalampi välttää. Eliaksen iho on nyt melko hyvänä minun imetysdieettini ansiosta, mutta ihan oireeton se ei kuitenkaan ole. Vähän väliä joku kohta nousee näpylle ja kutisee. Olen yrittänyt pitää ruokapäiväkirjaa yhdistettynä oirepäiväkirjaan, mutta vielä mitään selkeää en ole huomannut. Todennäköisesti mansikka, mitä luultavammin myös se riisi. Nyt olen ollut 4 päivää uusitulla ID:llä, eli syön pelkästään hirssiä, rypsiporsasta, kalaa, poroa, kvinoaa, linssejä, salaattia, kurkkua, mustikoita ja kookosmaitoa. Maissia pyrin käyttämään mahdollisimman vähän. Ja mausteina pelkkää suolaa ja pippuria. Haluaisin saada Eliaksen ihon semmoiseen kuntoon, ettei mitään ylimääräisiä riehaantumisia tulisi ja tilanne tasaantuisi. Tällöin olisi helpompi sanoa mikä kiinteä ruoka aiheuttaa oiretta jos on aiheuttaakseen. Lisäksi tällä hetkellä pikkuisella on taas flunssa, jonka vuoksi luulen ettei elimistö kestä sitäkään vähää kokeiluja kuin terveenä. Eli ne ovat siis tauolla toistaiseksi.

Rotaatiosta

Kiinteiden kokeilut eivät siis ole edenneet oikein minnekään. Tajusin, että meillä on tämmöinen "kolmannen päivän" -ongelma kiinteiden maistelussa. Ensin oli riisipuuro, siitä tuli kaamea kirkuminen, oksentelu ja ripuli. Sitten oli kesäkurpitsa, josta myös tuli kolmantena päivänä oireita, ihottuma. Eli ilmeisesti vaikka kiinteätä on annettu vain 1-2 tl päivässä, niin se riittää jo kolmantena päivänä ärsyttämään ihoa tai suolta. Rotaatio saattaisi olla meille ehkä se oikea vaihtoehto kiinteiden aloittamiseen. Perinteisessä rotaatiossa ensimmäisellä viikolla joka viikonpäivä annetaan eri ruoka-ainetta 1 tl verran, ja nostetaan sitä määrää joka viikko. Periaatteena siis että neljännen viikon jälkeen lapsi saisi syödä ko. ruoka-ainetta niin paljon kuin jaksaa. Jos ruoka-aine aiheuttaa oireita, poistetaan tämä rotaatiosta ja kokeillaan muuta. Tuossa mittakaavassa rotaatio toimii ehkä paremmin vähän isommalla lapsella. Minusta tuntuu, että näin pienelle se saattaisi olla vähän liikaa. Sainkin hyvän vinkin, että rotaation voisi aloittaa pienemmässä mittakaavassa, eli antaisin ensimmäisellä viikolla esim. keskiviikkona vadelmaa ja lauantaina kukkakaalia. Seuraava viikko olisi muuten sama, mutta tiistaille lisäisin mustikan ja torstaille parsakaalin. Näin jatkettaisiin kunnes joka päivälle olisi uusi ruoka-aine. Ja tietysti jos oiretta tulee niin tämä ruoka-aine pois. Kuulostaa tosi hyvälle, ja tämän aion toteuttaa ensi viikosta alkaen.

Imetyksestä

Olen päättänyt jatkaa imetystä ainakin toistaiseksi, vaikka oireita Eliaksella onkin. Ne eivät kuitenkaan ole olleet niin pahoja kuin aikaisemmin. Pystyn ihan hyvin välttämään tiettyjä ruoka-aineita kun vain tiedän mitä pitää välttää. Virallisen maitoallergia diagnoosin ja kela-korvauksen saamiseksi korvikkeelle pitäisi luultavasti tehdä lisätutkimuksia ja altistuksia. Kaikki on vielä todella epäselvää, eikä allergialääkärimmekään oikein valaissut minua viime käynnillä. Imetyksen jatkuminen riippuu nyt oikeastaan aika paljon siitä miten Eliaksen paino on noussut seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä. Paljon sitä maitoa mielestäni menee, mutta paljon sitä tulee uloskin peräpäästä. Tuntuu ettei mikään ehdi "tarttua" ennenkuin se jo tulee ulos. Jotenkin hullua tämä elämä, ensin taistelin että saan imetyksen sujumaan vaivatta. Sitten kun vihdoin julistan, että nyt sujuu ja kaikki on ihanaa, niin eikös mietinnän alle tule imetyksen lopetus. Ensialkuun se tuntui ihan musertavalle, eikä mukavalle vieläkään, mutta jo paljon hyväksyttävämmälle kuin viikko sitten. Takana on kuitenkin jo 4 kuukauden täysimetys, mikä on yleisen käsityksen mukaan länsimaissa riittävä aika antamaan suojan mm. allergioille (just joo!) ja diabetekselle.

Takapakkia(ko?)

No mitäs meille kuuluu tänään? Kiitos kysymästä, ei niin hyvää kuin eilen. Lääkärireissu taas heitetty, jo siis toinen tälle viikolle. Onneksi on vakuutus, josta (kait) saa rahansa takaisin. 

Aamulla Elias heräsi aikaisin kuudelta. Huomasin heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Jo reilun viikon ajan ukko on posottanut nukkua ainakin kahdeksaan asti ja herännyt tyytyväisenä katselemaan kattoa ja jokeltelemaan. En edes ole tiennyt miten pitkään poju on ollut hereillä ennenkuin olen kuullut makkarista ääntelyä. Tänä aamuna Elias heräsi kitisten ja itkua tuhertaen. Otsassa ja silmien ympärillä oli ihottumaa. Vaippaa vaihtaessa tutkin ihon kauttaaltaan, ja muualta en ihottumaa onneksi löytänyt. Koko tämän ajan ukko kitisi ja itki, ja lopulta kirkui. Ei auttanut syliin ottaminen, heijaaminen, silittely, syöttäminen... Kesken syötön alkoi myös kirkuminen. Uni ei tietenkään tullut kun joku vaivasi todella kovasti. Hädissäni sitten tilasin lääkärin ja sain sen tunnin päähän. Elias vain jatkoi kirkumistaan, jonka vuoksi yritin antaa särkylääkettä. Sain menemään ehkä millin verran nestettä, kun Eliaksen naama muuttui punaiseksi ja suusta lenti kaaressa koko mahan sisältö ulos. Ja samalla peräpäästä tuli täysilaidallinen lirua paineella, joka tietysti valui ulos vaipan joka reiästä. Tämä täystyhjennys näytti kuitenkin helpottavan oloa ja automatka menikin ilman kitinöitä.

Lääkärissä todettiin sitten alkava korvatulehdus. Antibioottia ei lääkäri suositellut näin vatsavaivaiselle vauvalle, varsinkin kun tilanne ei vielä ollut niin paha. Ja hyvä niin, en uskalla edes ajatella mitä siitäkin tulisi. Jäädään siis seuraamaan tilannetta viikoksi ja otetaan tarvittaessa yhteys lääkäriin aikaisemmin. 

Lääkäri oli tietysti lukenut meidän aikaisemmista käynneistä, ja oli tietoinen prick-tuloksista ja minun välttämisdieetistäni. Kerroin, että olin huolissani pojan kasvusta, koska vaatekoko on ollut sama ainakin 1,5 kk ja jalkamakkaratkin ovat pienentyneet. Ja kun sitä vesimäistä kakkaa tulee edelleen paljon. Punnitus kertoi sen minkä arvasin jo, eli painoa oli tullut vain n. 200 g kolmessa viikossa. Lääkäri alkoi epäillä, että saako Elias tarpeeksi maitoa pelkästään rintaruokinnalla. Maitoa tulee mielestäni edelleen paljon, eikä Elias jaksa syödä kuin yhden rinnan kerrallaan. Teimme käynnin päätteeksi syöttöpunnituksen, jossa paino nousi 110 g. Lääkäriä en saanut enää kommentoimaan tätä, mutta mielestäni tuo kuulostaa kuitenkin ihan normaalilta määrältä? Tilannekaan ei ollut semmoinen "rento", ja minusta ainakin tuntui, että Elias lopetti syömisen vähän aikaisemmin kuin normaalisti. Oli niin paljon katseltavaa ettei malttanut. 

Joka lääkärillä on omat mielipiteet miten näitä allergioita(epäilyjä) pitäisi hoitaa. Tämä lääkäri ei selkeästikään "uskonut" välttämisdieettien voimaan, ja käski minun olla jättämättä enää yhtään mitään pois ruokavaliostani. No enpä suoraan sanottuna edes tietäisi mitä jättää. Ehkä tattari, ehkä banaani, ehkä maissi... tai se mantelimaito mitä olen nyt 3 päivää juonut?  Lääkäri esitti myös epäilynsä, ettei kyse ole edes maitoallergiasta, vaan vilja-allergian aiheuttamasta herkistymisestä, jonka vuoksi maitoonkin reagoisi. Niin, en tiedä. Mutta vahva reaktio prickissä joka tapauksessa oli. Riisipuuroa olen antanut Eliakselle nyt kahtena päivänä noin 2-4 lusikallisen verran, ja tuskin siitäkään määrästä kovin paljon on itse tavaraa mahaan asti mennyt. Minun ruokavalioni pohjautuu tällä hetkellä riisiin, joten sen sopimattomuus tuntuisi viimeiselle niitille rintaruokinnan arkkuun. Toisaalta, iho on ollut todella hyvä ja parantunut aivan loistavasti sen jälkeen kun lopetin kaikki prickissa reaktion antaneet ruoka-aineet. Joten voiko se edes olla riisi? Ja entäs se tämän aamuinen? Johtuiko se allergiasta, korvista, antibioottisilmätipasta jonka aloitin eilen pitkästä aikaa silmän rähmimiseen, mistä? Antakaa mulle vastauksia! Muutama tätä päivää edeltävä päivä on ollut meillä todella hyvä, ja tämä tämän aamuinen tuntui todella pahalta kun ehdin jo iloita Eliaksen olon paranemesista.

Meillä on nyt resepti Nutrilon Peptiin. Siellä se odottaa hoitolaukussa apteekkikäyntiä. Ajoin "epähuomiossa" apteekin ohi, enkä käynyt sitä ostamassa. Tuntuu ylivoimaiselle. Haluaisin niin jatkaa imetystä sinne lähemmäs vuoden ikään. Tokihan voin antaa tuota vain rm:n rinnalla, mutta mitä iloa koko rintaruokinnasta on jos se vain aiheuttaa oireita pojulle. Sama lopettaa koko touhu. Kiinteitä kehotettiin taas aloittamaan, tällä kertaa kesäkurpitsalla, parsakaalilla, mustikalla ja vadelmalla. Jääkaapissa on kesäkurpitsa, joten siitähän voisi tehdä soseen. Sitä varten taas pitäisi olla maitoa, joka ei varmasti aiheuta oireita. Tai ehkä vettä. Omaa maitoa en sinne aio laittaa. 

Nyt en vaan jaksa tätä hommaa. En yhtään ihmettele, että allergiaperheissä ollaan kovilla. Meillä tämä homma on vasta niin alussa. Itse on aivan hukassa, ja tuntuu ettei mistään saa mitään varmaa faktaa. Ihan pitää itse opetella, kokeilla, miettiä, stressata. Voi kun joku tulisi ja kertoisi mitä tehdä ja millä kaikki oireet katoaisi.

Uudet imetysohjeet

Silmiini sattui artikkeli uudesta käypä hoito -suosituksesta imetyksen suhteen. Nyt käsi pystyyn siellä kaikki äidit jotka pystyvät vain katsomaan vierestä tekemättä asialla mitään kun lapsi huutaa selkä kaarella kipuaan! Minä en pystynyt, enkä usko että moni muukaan äiti tähän pystyy lähtemään. Onneksi haastateltavana oleva lääkäri tuntuu olevan ihan maalaisjärjellä varustettu ihminen, joka ei suoralta kädeltä tyrmää välttämisruokavaliotakaan. Koska onhan jokainen lapsi kuitenkin erilainen, eikä välttämättä ihan joka suosituksen muottiin mahtuva.

Kuulinkin tästä uudesta suosituksesta silloin kun kävimme ekan kerran lääkärissä. Mutta tämä toinen lääkäri ei ilmeisesti ollut tietoinen (vanhempi ihminen), tai sitten vain ei välittänyt  suosituksesta, ja käytti sitä kuuluisaa maalaisjärkeään. No, anyway, meidän tilanne näyttää edelleen hyvälle, se on pääasia. Jatkan siis edelleen munatonta, maidotonta ja kalatonta elämää tästä välittämättä.

Maito on my mind...

Hurjaa miten aika menee nopeasti pienen kanssa touhutessa! Ikää täällä on 2 päivää vajaa 3 viikkoa, vaikka tuntuu että vastahan me kotiin tultiin sairaalasta. Arki ei ole varsinaisesti päässyt vielä alkamaan, kun mies on ollut kotona kanssamme, ja on vielä seuraavankin viikon. 

Tänään meillä oli pienen Ihmeen kanssa oikein reissupäivä. Ensin kävimme lääkärissä näyttämässä uudelleen rähmimisen aloittanutta silmää, ja sitten neuvolassa punnituskäynnillä. Molemmissa saatiin hyviä uutisia. Silmä rähmii siis kyynelkanavan ahtauden takia, eikä liity korva- tai keuhkotulehdukseen. Sinänsä helpotus, mutta toisaalta nyt saa valmistautua siihen, että silmätippojen tiputus tulee meille molemmille vähän liian tutuksi. Luonnollisestikaan se ei ole mitenkään mieluista. Neuvolassa taas vaaka pysähtyi huimaan 4120 g lukemaan, mikä tarkoittaa 300 g painonnousua edellisestä 8 päivän takaisesta punnituksessa. Sain siis maidon tuottajana synninpäästön ja kevyemmän omantunnon alkuvaikeuksien jälkeen :). Helppoa imetys ei vieläkään ole, mutta selkeästi paranemaan päin. Ja nyt kun sai vielä näin hyviä uutisia, niin se auttaa jaksamaan tätä "taistelua"  jatkamisen puolesta. Mutta ymmärrän ihan täysin niitä, joilla ei imetys vain onnistu. Ei se kenestäkään huonoa äitiä tee. Jokaiselle lapselle oma huolehtiva äiti on se paras mahdollinen äiti riippumatta siitä miten lapsensa ruokkii. 

Viime postauksista voi siis päätellä, että elämä täällä pyörii suurinpiirtein tissien ja imetyksen ympärillä. Paljoa muuta ei tällä hetkellä päähäni mahdu. Pieni aikahan tämä kuitenkin on ihmisen elämässä, ja kohta tämäkin hetki on vain hento muisto ajatuksissa. Jospa tässä seuraavissa postauksissa saisi muutakin kirjoiteltua, vaikka jotain leipomishommia. Olen nimittäin leiponut lähes joka päivä, ja kaikki on tullut syötyäkin ( no en nyt sentään yksin). Lieneekö tämä hyvä tankkaus tasapaino osasyy maitomäärän kasvamiseen :)

Helpotusta

Aluksi pitää vähän kritisoida luontoäitiä, tai evoluutiota, tai mihin nyt sitten sattuukin uskomaan: Miksi ihmeessä rinnat on suunniteltu niin, että ensimmäisten viikkojen ajan imetys sattuu niin &%#" paljon? Siis, imetyksen käynnistyminenhän on riippuvainen oksitosiinista, jonka eritys häiriintyy, jos äidillä on paljon kipuja tai stressiä. Sitä on muutenkin synnytyksen jälkeen ihan laskevissa hormonihuuruissa ja mieliala vaihtelee tuuliviirin tavoin. Siihen lisätään vielä imetyksen käynnistymisen stressi ja kipu, niin siinäpä onkin sitten vastaan taistelemista. Nykyäänhän on hienot korvikkeet millä vauva tulee aivan loistavasti toimeen, mutta eihän tämä muinaisina aikoina voinut olla mitenkään toimiva ratkaisu. Ja lisätään vielä tähän aukinaiset nänninpäät, jotka ovat avoin kutsu rintatulehdukselle varsinkin huonon hygienian aikakautena. 

Täällä ollaan siis kärsitty jonkinasteisesta painonnousuongelmasta. Vuodeosastolla olimme ensin yhden ylimääräisen (no ei oikeastaan ylimääräistä, vaan kolmannen) yön pienen Ihmeen painonlaskun vuoksi. Kotiin päästyämme maito nousi, ja imetys pääsi käyntiin. Korviketta kului jonkin verran, ja pikku mies vaikutti tyytyväiselle. Kuitenkin 7 vrk ikäisenä terkkarin kotikäynnillä paljastui, että paino ei ollut noussut yhtään kotiutuspainosta, mikä oli 300 g alle syntymäpainon.  Tämän vuoksi korviketta täytyi alkaa tarjoamaan useammin, vaikka ukko vaikuttaisikin tyytyväiselle. Parin päivän ajan korviketta alkoi kulumaan n. 50 ml per ruokailukerta, mutta laskien vähitellen n. 10-20 ml ruokailua kohden. Joka kerta ei pienokainen edes huoli pulloa. Unirytmi on aika hyvin tasoittunut siihen 3 tuntia unta, ja 1,5 tuntia ruokailu-, vaippa- ja hommeleita, eli herättelemään ei juurikaan tarvitse alkaa.

Tänään kävimme sitten ylimääräisellä käynnillä neuvolassa mittaamassa pikkuisen painon. Paino olikin noussut ihan kivasti 45 g/vrk, eli yhteensä 190 g neljässä vuorokaudessa. Sovimme vielä seuraavalle viikolle käynnin, jotta voimme varmistaa painon nousun olevan jatkuvaa. Käynti oli muuten pienen Ihmeen ensimmäinen ulkoilureissu, ja kävimme samalla myös kaupassa. Mitään tästä ei pikkuinen kyllä tajunnut, kun veteli niin autuaana unta kaukalossaan. Ilmeisesti olo on yhtä turvallinen kuin kohdussa kaikkien vällyjen ja turvavöiden kanssa!

Taitaa tämä arki tästä lähteä sujumaan, kun tuo isoin ongelma on selätetty. Ainoa ikävä juttu tällä hetkellä on pikkuista vaivaava silmätulehdus. Sinänsä ei mitään uutta täällä, sillä esikoinen kärsi ahtaista kyynelkanavista koko ensimmäisen elinvuotensa, joten tippojen käyttö ja silmien putsaus on enemmänkin kuin tuttua. Toivottavasti tämä olisi vain flunssaa, eikä jatkuva vaiva :/

Käynti ihmisten ilmoilla piristi kyllä äitiäkin. Ihanan keväinen auringonpaiste ulkona!

Opettelua imetyksen kanssa

Siitä on jo aikaa kun viimeksi näin pienen vauvan kanssa sai touhuta. Esikoinen on kuitenkin jo melkein 5-vuotias iso mies! Vaikka eihän tuo 6 vuorokauden ikäinen pieni Ihmekään mitään ihmeitä vaadi. Pikkuinen lähinnä nukkuu, syö ja kakkaa. Niinkuin muutkin vastasyntyneet :) Ja näyttää niin tuhottoman suloiselle ihanilla ilmeillään  <3.

Haastetta on silti pitänyt imetyksen aloituksen kanssa. Muistan, ettei se ihan helppoa ollut esikoisenkaan kanssa (imetin kuitenkin 9 kk), mutta jotenkin tämän kanssa tuntuu koko homma paljon vaikeammalle. Maito nousi minulla samana iltana kun pääsimme kotiin. Tai nousi ja nousi, kai. Rinnat on kyllä umpikovana ja maitoa tulee, mutta selkeästikin pikkuinen joutuu tekemään kovasti töitä saadakseen meijeristään riittävästi irti. Lisäksi nännit ovat helkutan kipeät, ei puhuttakaan että laittaisin mitään liivejä niitä enää kiusaamaan. Rintakumeilla saan sentään pidettyä verenvuodot poissa, mutta kipeää nekään ei vie pois.  Lansinohia olen hölvännyt kohta koko tuubin (joo tosi riittoisaa) ja pyysin miestä tuomaan jo lisäksi Bepantheniakin. Ja imuote näyttää oikealle, niin en tiedä missä vika. Ja vaikka juuri on syöty molemmista, niin silti pötkylällä tuntuu olevan vielä nälkä. Siis hamuilee eikä nukahda. On minulla korvikettakin, jota olen siis joutunut jonkunverran vielä antamaan tästä syystä ettei vaan toinen pääse kuivumaan ja paino ei ainakaan laskisi. Viime yökin mentiin yhdellä syönnillä. Sinänsä ihan kiva, että saa nukkua, mutta... Tästä vaan tulee sitten oravanpyörä: annan korviketta -> pötkylä nukkuu jopa 6 tuntia (yöllä kun itsekin nukun) -> rinnat ei saa stimulaatiota -> joudun antamaan lisää korviketta. Unohtamatta sitä, että en voi alkaa imettämään näillä tunnin välein. Tekee liian kipeää. Jospa se tästä alkaisi parin viikon sisään sujumaan. Tahto olisi kuitenkin kova.