Aluksi pitää vähän kritisoida luontoäitiä, tai evoluutiota, tai mihin nyt sitten sattuukin uskomaan: Miksi ihmeessä rinnat on suunniteltu niin, että ensimmäisten viikkojen ajan imetys sattuu niin &%#" paljon? Siis, imetyksen käynnistyminenhän on riippuvainen oksitosiinista, jonka eritys häiriintyy, jos äidillä on paljon kipuja tai stressiä. Sitä on muutenkin synnytyksen jälkeen ihan laskevissa hormonihuuruissa ja mieliala vaihtelee tuuliviirin tavoin. Siihen lisätään vielä imetyksen käynnistymisen stressi ja kipu, niin siinäpä onkin sitten vastaan taistelemista. Nykyäänhän on hienot korvikkeet millä vauva tulee aivan loistavasti toimeen, mutta eihän tämä muinaisina aikoina voinut olla mitenkään toimiva ratkaisu. Ja lisätään vielä tähän aukinaiset nänninpäät, jotka ovat avoin kutsu rintatulehdukselle varsinkin huonon hygienian aikakautena.
Täällä ollaan siis kärsitty jonkinasteisesta painonnousuongelmasta. Vuodeosastolla olimme ensin yhden ylimääräisen (no ei oikeastaan ylimääräistä, vaan kolmannen) yön pienen Ihmeen painonlaskun vuoksi. Kotiin päästyämme maito nousi, ja imetys pääsi käyntiin. Korviketta kului jonkin verran, ja pikku mies vaikutti tyytyväiselle. Kuitenkin 7 vrk ikäisenä terkkarin kotikäynnillä paljastui, että paino ei ollut noussut yhtään kotiutuspainosta, mikä oli 300 g alle syntymäpainon. Tämän vuoksi korviketta täytyi alkaa tarjoamaan useammin, vaikka ukko vaikuttaisikin tyytyväiselle. Parin päivän ajan korviketta alkoi kulumaan n. 50 ml per ruokailukerta, mutta laskien vähitellen n. 10-20 ml ruokailua kohden. Joka kerta ei pienokainen edes huoli pulloa. Unirytmi on aika hyvin tasoittunut siihen 3 tuntia unta, ja 1,5 tuntia ruokailu-, vaippa- ja hommeleita, eli herättelemään ei juurikaan tarvitse alkaa.
Tänään kävimme sitten ylimääräisellä käynnillä neuvolassa mittaamassa pikkuisen painon. Paino olikin noussut ihan kivasti 45 g/vrk, eli yhteensä 190 g neljässä vuorokaudessa. Sovimme vielä seuraavalle viikolle käynnin, jotta voimme varmistaa painon nousun olevan jatkuvaa. Käynti oli muuten pienen Ihmeen ensimmäinen ulkoilureissu, ja kävimme samalla myös kaupassa. Mitään tästä ei pikkuinen kyllä tajunnut, kun veteli niin autuaana unta kaukalossaan. Ilmeisesti olo on yhtä turvallinen kuin kohdussa kaikkien vällyjen ja turvavöiden kanssa!
Taitaa tämä arki tästä lähteä sujumaan, kun tuo isoin ongelma on selätetty. Ainoa ikävä juttu tällä hetkellä on pikkuista vaivaava silmätulehdus. Sinänsä ei mitään uutta täällä, sillä esikoinen kärsi ahtaista kyynelkanavista koko ensimmäisen elinvuotensa, joten tippojen käyttö ja silmien putsaus on enemmänkin kuin tuttua. Toivottavasti tämä olisi vain flunssaa, eikä jatkuva vaiva :/
Käynti ihmisten ilmoilla piristi kyllä äitiäkin. Ihanan keväinen auringonpaiste ulkona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti