Siitä on jo aikaa kun viimeksi näin pienen vauvan kanssa sai touhuta. Esikoinen on kuitenkin jo melkein 5-vuotias iso mies! Vaikka eihän tuo 6 vuorokauden ikäinen pieni Ihmekään mitään ihmeitä vaadi. Pikkuinen lähinnä nukkuu, syö ja kakkaa. Niinkuin muutkin vastasyntyneet :) Ja näyttää niin tuhottoman suloiselle ihanilla ilmeillään <3.
Haastetta on silti pitänyt imetyksen aloituksen kanssa. Muistan, ettei se ihan helppoa ollut esikoisenkaan kanssa (imetin kuitenkin 9 kk), mutta jotenkin tämän kanssa tuntuu koko homma paljon vaikeammalle. Maito nousi minulla samana iltana kun pääsimme kotiin. Tai nousi ja nousi, kai. Rinnat on kyllä umpikovana ja maitoa tulee, mutta selkeästikin pikkuinen joutuu tekemään kovasti töitä saadakseen meijeristään riittävästi irti. Lisäksi nännit ovat helkutan kipeät, ei puhuttakaan että laittaisin mitään liivejä niitä enää kiusaamaan. Rintakumeilla saan sentään pidettyä verenvuodot poissa, mutta kipeää nekään ei vie pois. Lansinohia olen hölvännyt kohta koko tuubin (joo tosi riittoisaa) ja pyysin miestä tuomaan jo lisäksi Bepantheniakin. Ja imuote näyttää oikealle, niin en tiedä missä vika. Ja vaikka juuri on syöty molemmista, niin silti pötkylällä tuntuu olevan vielä nälkä. Siis hamuilee eikä nukahda. On minulla korvikettakin, jota olen siis joutunut jonkunverran vielä antamaan tästä syystä ettei vaan toinen pääse kuivumaan ja paino ei ainakaan laskisi. Viime yökin mentiin yhdellä syönnillä. Sinänsä ihan kiva, että saa nukkua, mutta... Tästä vaan tulee sitten oravanpyörä: annan korviketta -> pötkylä nukkuu jopa 6 tuntia (yöllä kun itsekin nukun) -> rinnat ei saa stimulaatiota -> joudun antamaan lisää korviketta. Unohtamatta sitä, että en voi alkaa imettämään näillä tunnin välein. Tekee liian kipeää. Jospa se tästä alkaisi parin viikon sisään sujumaan. Tahto olisi kuitenkin kova.
Mulle sanoi neuvolan th perjantaina kotikäynnillä ollessaan, että yleensä päivien 5-6 vaiheilla helpottaa ja niin tekikin. Nyt on peljon helpompi jo imettää ja Bebantenilla sain synnärillä heti alkuunsa rikki menneet nännitkin kuntoon niin, etten ole sitä enää eilis illan jälkeen laittanut. Mutta joka imetyksen jälkeen sitä oli pakko aiemmin laittaa. Vinkkinä: Bebanthen hoitaa ja lasinoh vaan suojaa! Tämän kertoi synnärillä työskentelevä kokenut kätilö :)
VastaaPoistaPitääkin alkaa hölvätä noita vuorotellen, jospa se tepsisi! Itseasiassa nyt laitoin vanulapun täyteen Bepsua ja kiinni suoraan nänniin. Oikein tehokuuri :)
PoistaMulla on tainnut mennä tässä viikon blogitauon aikana ohi sun synnytys, mutta nyt jälkikäteen sitten: ERITTÄIN PALJON ONNEA UUDESTA PERHEENJÄSENESTÄ <3!!
VastaaPoistaMulla myös ollut imetysongelmia tässä, ja kaikenlaista muutakin, ja samassa tilanteessa ollaan lansinohin kanssa :D korviketta en oo antanut, kokeilin tuttia, koska päättelin tytöllä olevan vain järjetön imemisen tarve.... Nyt kun maito on noussut, niin oon antanut tytön tyhjentää niitä, ja onkin ollut tyyväisempi tänään. Vähän jännittää ensi yö, saako vauva otetta pinkeistä tisseistä... Esikoisen kanssa käytin korviketta, hyvin tuloksin, mutta kyllähän se sitä omaa maidontuotantoa verotti.
Kiva lukea sun kuulumisia, kun ollaan niin samanikäisten vauvojen äitejä :) toivottavasti ehtisin itsekin pian taas kirjoitella.
Kiitos <3
PoistaTäällä ei tutti oikein meinaa kelvata :/ Esikoinen taas veteli sitä kuin viimeistä päivää oikein tunteella ja silti jaksoi imutella maitobaaristakin :) Täällä on maidontuotanto ilmeisesti jo tasaantunut, kun tissit ei enää ole niin kauhean pinkeät kuin silloin maidon noustessa. Tosin korviketta tarjoan nyt joka syönnin jälkeen, vaihtelevalla menestyksellä. Uni vaan maistuisi niin kovin pienokaiselle, eikä herätellessä oikein meinaa pysyä hereillä rinnalla. Mutta jos itse herää niin sitten kyllä maistuu!
Eiköhän tämä imetyshommeli ala sujumaan viikkojen kuluessa, toivottavasti vain "alku aina hankalaa" :) Kyllä tuo voiteiden kanssa läträäminen on ainakin auttanut, ettei ihan niin kamalassa kunnossa ole enää nänninpäät :)
Mua sattu imetys ensimmäisen viikon niin kovasti, että itketti. Onneks siitäkin selvittiin. Tsemppiä sinne! :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaKyllä täälläkin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, vaikka vieläkin toisessa rinnassa on pieniä haavoja. Harmittavan hitaasti paranevat, mutta suunta on ainakin oikea :)
Hei Helmiina! En ole päässytkoneen ääreen juurikaan synnytyksen jälkeen, niin kaikki tunteet ja tapahtumat ovat täällä jääneet kirjoittamatta. Täälläkin sattui imettäminen niin p*rkelesti. Itkin ja kiroilin, mutta purin hampaat yhteen ja pääsin sen ohi. Poika haluisi rintaan ihan jatkuvasti ja olin välillä niin valmis luovuttamaan. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen että kestin, mutta kamalaa oli - eikä kukaan ollut kertonut että sattuu noin paljon alussa.
VastaaPoistaMinullekin tuli esikoisen kohdalla todella isona yllärinä tuo kivuliaisuus, mutta jotenkin ajattelin sitten että se kuuluu asiaan ja jatkoin vain kuuliaisesti imettämistä vaikka veri tirskui. Eipä tuosta oikein kukaan ikinä puhu. Tällä kertaa ehkä aika oli kullannut muistot, tai muistin sen miten helppoakin se voi olla kun vaan rinnat ovat tottuneet imetykseen, mutta kyllä kieltämättä muutaman kerran teki mieli jättää koko homma. Onneksi tämä helpottuu koko ajan ja lyhyt aikahan tämä on loppujen lopuksi elämässä :) Rintaraivareita odotellessa :D
PoistaTsemppiä teille sinne vauva-arkeen <3