Viimeinen neuvola rv 38+5

Juhuu! Viimeinen neuvolakäynti takana yhtenä yksilönä. Toiveiden täyttymisen aika alkaa vihdoin olla todella lähellä. Tekisi mieleni melkein tanssia ripaskaa (no ei todellakaan tällä mahalla! :D )

Mittoja taas

Paino + 400 g viikossa (+100 g)
Sf 35,5 cm (34 cm)
Pissa - (-)
Verenpaine 128/83 (120/80)
Tarjonta rt (rt)
Syke 135-150 (145-160)

Tiedän kyllä ettei nuo mitat kamalasti ketään kiinnosta, mutta itseäni varten olen ne tänne päättänyt merkata. Esikoisen äitiyskortti on kadonnut mystisesti, joten mitään vertailua en ole voinut tehdä muuta kuin kysymällä neuvolassa aina mieleen tullessa. Jos vaikka kolmosta (joo kamalaa toiveajattelua, tiedän) odotellessa voisin vertailla ja tarkistaa, että mitäs sitä edellisessä raskaudessa tapahtui. Tulipas sivuhyppy aiheesta, jatketaan!

Sf-mittaa on tullut nyt kahden viikon aikana 3 senttiä lisää! Tähän mennessä ollaan menty suht keskikäyrää pitkin, mutta tämä viimeinen mittaus sai sen nousemaan lähes yläkäyrälle. Hieman alkoi epäilyttämään, että minkäköhän kokoinen kaveri sieltä on tulossa, kun rv 36 ennuste oli 3,5 kg. Terveydenhoitaja tosin sanoi, että voihan poika olla hoikkakin, mutta vaan pitkä, mikä kasvattaisi tuota mittaa. Saa nähdä! Sykkeet oli taas vahvat ja niitä kiiteltiin kovasti. Mittauksen aikana pienokainen alkoi vähän hermostua ja muljahdella pois anturin alta. Pikkuisen taisi monoakin tulla tädin käteen.

Olotila

Tämä minun tämänhetkinen oloni on todella outo. Minulla on energiaa ja tekemisen tarvetta aivan kamalasti. Eilen luuttusin, leivoin kotiin ja töihin, tein lumityöt, kävin lenkillä. Ja supisteliko? No ei todellakaan. Ei sitten edes yhtä pientä, ei edes yöllä. Miten on edes mahdollista raskauden tässä vaiheessa, ettei sitten MITÄÄN tunnu missään (vaikka tunnetasolla tuntuisikin että voisi aikaisemminkin tulla). Olen todella tyytyväinen (edelleen), että tälle raskaudelle on laitettu selkeä takaraja, koska tällä menolla päätyisin käynnistykseen vihon viimeisenä päivänä. Myös yöunet ovat olleet laadullisesti hyviä, vaikka heräänkin lähes tunnin välein pissalle. Eikä se ole vain tunne mikä herättää, vaan minulla oikeasti on kova hätä. Tavaraa tulee ihan kunnolla joka kerta. Mikähän siinäkin on, että päivällä minua ei pissata ollenkaan, janottaa vain. Toimiiko minun munuaiset vain vaakatasossa? Luulen muuten, että tuo lähestyvä tärkeä päivämäärä on saanut minut rentoutumaan henkisesti ja sen takia yöuneni ovat olleet levollisempia ja laadukkaampia. Lonkat edelleen vaivaa, jonka takia siis joudun nousemaan ylös aikaisin. Mutta muuten ehkä nukkuisin pitempäänkin. Imetystyynyä olen viritellyt jalkojen väliin, ja vaikka asento on sinänsä mukava, ei se poista tuota lonkkakipua, joka nimen omaan vaivaa aina kulloinkin alimpana olevaa.

Leivontaa

Koska tiistaina oli Runebergin päivä, piti tietysti asiaankuuluvia torttuja tehdä, vaikkakin päivän jälkijunassa. Ja koska olin hyvin iloisella mielellä, saivat tortutkin iloisen ilmeen. Hieman tylsästi leivoin ne muffinssivuokiin, koska minulla on vain 6 kpl korkeampaa torttuvuokaa ja ohjeesta tuli kuitenkin 15 kpl. Kostutukseksi keitin Amaretto-sokeriliemen, jotta alkoholi haihtuisi pois. Oli aivan tajuttoman hyvää!

Ohjeen otin Kinuskikissalta.

Työkavereille tuliaisina vein ystävänpäivä-teemalla valkosuklaa-puolukkajuustokakun. Kiilteen länttäsin tuommoisenaan hetken mielijohteesta tuohon päälle, mutta seuraavan kerran aion upottaa sen tuonne kakkuun jos tämmöistä harkitsen ja älyän suunnitella sen etukäteen.

On muuten vähän semmoinen fiilis, että ihan vähään aikaan tule töissä pistäydyttyä ;)