Än ja Tee

Olisikohan nyt niin ihanasti, että pahin jännäys aika olisi ohitse? Täällä on nyt käyty nt-ultrassa, ja kaikki oli aivan loistavasti!

"Normaali sydämen toiminta. Normaalit sikiönliikkeet. Normaali lapsivedenmäärä."

Siinä käynnin saldo pääpiirteissään. Tarvitseeko sitä muuta edes muistaa :)

Muutama pakkollinen "alien"-kuva

No jotain kuitenkin! Viikkoja oli kertynyt käynnin aikaan 12+0 (huhhuh, ihanan paljon jo!), ja maha alkanut pullistella todella kivasti vaatteiden läpi. Iloinen yllätys oli vastassa heti ultraajan ovella, kun tunnistin tutkimuksen tekijäksi valikoituneen saman kätilön, jonka kanssa asioin Eliasta odottaessani pelkopolilla. Kätilö oli aivan yhtä ihana kuin muistin, ja tutkimushuoneessa oli jotenkin tosi rento tunnelma. Ensin ultrattiin alakautta, ja ihasteltiin vimmatusti heiluvia käsiä ja jalkoja, sekä kuunneltiin tietysti pienen sydämen jumputusta. Mittoja hakiessa tyyppi ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, vaan kääntyi aina mahdollisimman epäedulliseen asentoon turvotusta ja pää-vartalomittaa varten. Koska kätilö arveli minun olevan riittävän "hoikkanen" (kiitos vain imartelusta ;) ) mahanpäältäkin tapahtuvaa mittailua varten, jatkettiin tutkimusta sitten sillä tavoin. Mahanpäältä tyyppi olikin hyvässä asennosta ultrakeppiin nähden, ja loput mitat saatiin otettua. Pää-vartalomittaa varten pikkuinen yritti kuitenkin monta kertaa venyttää itsensä täysin suoraksi ja laittamalla pään hieman takakenoon saikin arvion venymään vastaamaan viikkoja 12+6 (yli 60 mm). Lopulta kuitenkin suostui laittamaan päänsä mittausta varten oikeaan asentoon ja mitan lähemmäksi oikeata viikko määrää.

Nt 1,5 mm
CRL 58 mm (pää-vartalo)
BPD 21 mm (laki)
Kallo, aivot, selkäranka, sydän nelilokero, vatsanpeitteet, mahalaukku, virtsarakko, alaraajat ja yläraajat NÄHTÄVISSÄ

Nyt vain odotellaan yhdistelmäseulan tuloksia, postitse kiitos! Vaikka verikokeet ovatkin jo valmistuneet, ei tuloksia saa täällä suoraan, vaan ne tulee jälkijunassa: jos ei mitään hälyyttävää, niin postitse viikon päästä, tai jos käry käy niin puhelimitse parin päivän sisään. Vielä ei ole puhelin soinut, joten jään odottamaan niitä hyviä uutisia.

Tyypiltä teille "moikat" :)

Horrostilassa kesäleskenä

Blogi on näköjään saavuttanut horrostilan. Kirjoittamista sinänsä olisi paljonkin, mutta jostain syystä se ei tunnu nyt mieleiselle. Tottakai kesä ja ihanat ulkoiluilmat ohjaavat ylimääräisen ajan automaattisesti muihin hommiin, ja samaten se seikka että väsy vaivaa aika tavalla. Miehen lomaillessa minä itse taas puolestaan olen ollut töissä lähes kokopäiväisesti, eikä työpäivän jälkeen oikeastaan jaksa tehdä mitään. Onneksi alkuraskauden pahoinvointi on alkanut helpottamaan ja viimeisen oksennuksenkin olen heittänyt jo kohta viikko sitten. JEI!

Olimme koko perhe viime viikolla mummoloimassa ja rippijuhlissa Savon mualla. Kun minulle järjestyi kyyti palata kotiin ja töihin, päätimme että pojat jäävät vielä sukuloimaan ja loman viettoon mummolaan. Olen siis tällä hetkellä kesäleskenä, kotona, yksin. Todella outoa. Kukaan ei huuda, kukaan ei metelöi, saan valita telkkarikanavan ilman protestia, saan (tai saisin jos uni vaan jatkuisi….) nukkua häiritsemättä, ei tarvitse tehdä ruokaa, pestä pyllyä, siivota kenenkään jälkiä… Tätäkö se elämä oli aikaisemmin? ;) Jos en olisi raskaana, minulle varmaan tulisi pitkästyminen, mutta nyt pieni hengähdystauko on oikeastaan ihan vaan hyvästä. Ei sillä, etteikö se silti olisi edelleen outoa ja ikävä olisi kova huolimatta ahkerista FaceTime -puheluista. Ensimmäiset yöt erossa Eliaksesta on nyt koettu, kun Eemelistä ne tuli vasta kun poika oli 4-vuotias.

Raskauskuulumiset

Neuvolassa kävin pari viikkoa sitten. Sinänsä aika "turha" käynti kun sydänääniä ei vielä voitu kuunnella pienten viikkojen takia (rv 8+1), enkä ole niitä kotidopplerillakaan uskaltanut edes yrittää kokeilla, koska ei ne edellisessäkään raskaudessa kuuluneet ennenkuin rv 12 oli täynnä. Labroihin olen menossa tällä viikolla (rv 10+) ja parin viikon päästä on sitten se nt-ultra, jonka jälkeen voikin sitten alkaa nauttimaan (heh heh...) raskaudesta ja alkaa tekemään päätöksiä tulevan suhteen. Joulukuulle on tosiaan varattu taas Thaimaan loma, joka ajoittuu rv 31-33, joten saattaa olla että päädymme aikaistamaan ajankohtaa pienimmille viikoille. Ja töihinkin voisi sitten alkaa kertomaan "ilouutisia".

Olot ovat tosiaan alkaneet helpottaa pahoinvoinnin osalta. Jäljellä on enää närästys, ja ihanaakin ihanampi ummetus, sekä väsymys. Minun kohdallani raskaushormonit toimivat ilmeisesti jotenkin supertehokkaasti suoleenkin relaksoiden sen vähän liian hyvin. Maha on pullahtanut jo todella hyvin esille, ja ihmettelen kovasti jos töissä ei aleta jo kohta kyselemään syytä moiselle. 

Tämä raskaus  on jotenkin ollut erilainen kuin aikaisemmat. Pahoinvointia on ollut vähemmän noin muutenkin, ja mieliala on ollut aika sisäänpäin kääntynyt. Aikaisemmin olen  mielelläni puhunut raskaudestani, mutta nyt en haluaisi sanoa kenellekään mitään. Se taitaa olla yksi syy miksi bloginkin pitäminen on jäänyt taka-alalle. Tokihan sitä voisi muustakin kirjoittaa, mutta tämä nyt sattuu olemaan hyvinkin yllättäen (?) päällimmäisenä mielessä. Voi olla, että mieli muuttuu nt-ultran jälkeen, ja vertaistuki tuleekin jo tarpeen.