1 viikko

Tänään pieni miehen alkumme on jo viikon ikäinen. Alku on sujunut aika samankaavan mukaan kuin Eliaksenkin kohdalla, eikä mitään isompia ylläreitä ole tullut kummankaan olossa synnytyksen jälkeen.

Sektio sujui hyvin ja toipuminen on ollut nopeaa. Ainoastaan leikkauksen yhteydessä uutena käytäntönä annettu pitkävaikutteinen morfiini aiheutti epämiellyttävän olon pahoinvointineen ja tokkuraisuuksineen, jonka vuoksi yrjösin leikkauspöydällä maatessani saman tien sen saatuani ja myös verenpaineet romahtivat. Itse leikkaus operaationa meni samalla tavalla kuin Eliaksestakin, joten siitä ei sen enempää. Hieman hitaammin tosin leikkasivat, koska edellisen leikkauksen jäljiltä oli tullut muutamia kiinnikkeitä. Kohdunlihaksen todettiin olevan hyvässä kunnossa, eikä ollut arven kohdaltakaan yhtään ohentunut. Spinaalipuudutus alkoi haihtua jo tikkejä ommellessa, mutta onneksi kivuntunto ei alkanut palautua kuin vasta paljon myöhemmin. Liikkeelle pääsin jo samana iltana, ja seuraavana päivänä liikuin jo suht normaalisti osastolla, mitä nyt pyörryin kerran fysioterapiaohjauksen aikana :D (onneksi oli jo siinä vaiheessa molemmissa käsissä hoitaja kiinni). Kotona olen pärjännyt hyvin ja lähes lääkkeettä viimeiset päivät. Huolimatta ennakko-odotuksista ja kauhuskenaarioiden maalailusta leikkaus meni siis todella hyvin :)

Pieni mies aloitti elämän taipaleensa kovalla huudolla. Välittömästi kun poika nostettiin pois masustani, alkoi pikkuinen parkua kuin palosireeni ja jatkoi koko pisteytyksen ja kapaloinnin ajan.  Vajaan parin tunnin ajan poika oli iskän hoidossa ja ihokontaktissa, ja oli jo ihan tyytyväinen kun äiti saapui ihmettelemään pientä nyyttiään, jota oli hautonut huolellisesti viimeisen 9 kuukauden ajan. Pian alkoi selviämään, että tämä tapaus onkin hieman vaativampi kuin isoveljensä, ja ilmaisi kovin selkeästi ettei ollut täysin tyytyväinen olotilaansa. Useamman kuin kerran saimme kuulla kätilöiltä ja lääkäriltä, että pieni tulokkaamme taitaakin olla hieman temperanttisempi vauva. Kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri totesi, että suoliäänet ovat aika reippaat, joten ehkäpä siellä sitten syy. Pikkuisen paino ei alkanut taaskaan nousta, siis kuten ei isoveljelläkään, omalla tarjonnalla, joten saimme pyytämällä luovutettua rintamaitoa pikkuisen turvaksi. Maitopohjaista korviketta en olisi suostunut antamaan, vaan meillä oli mukana Alfaminoa varulta jos muuta ei olisi löytynyt johtuen isoveljen laajoista ruoka-aineallergioista ja niiden riskistä pikkuveljellekin. Ahkeralla suostuttelulla, sekä kätilöiden että äidin taholta, saimme pikkuiseen menemään sen verran maitoa että painonlasku pysähtyi. Pikkuveli nimittäin ei haluaisi huolia tuttipulloa laisinkaan, eikä ala imemään tuttia, vaikka miten tyrkyttää. Hörpyyttämällä, ruiskulla ja mahdollisimman helposti antavalla tuttipullolla maitoa jotenkin sai menemään 5-10 ml per syöttökerta. Eivät nämä muutkaan lapsemme ole olleet helppoja pulloteltavia, mutta nuorin on kyllä ehdottomasti hankalin. 

Tänään kotikäynnillä paino ei ollut noussut yhtään kotiutuspainosta, mikä kyllä hieman ihmetyttää. Poika syö vähintään 3 h välein ihan itse, ja yleisimmin väli on huomattavasti pienempi, tunnin tai puolitoista. Suoraan sanottuna, en ehdi tekemään mitään muuta kuin tarjoamaan pojalle ravintoa ja syliä. Teimme syöttöpunnituksenkin, jossa paino nousi riittävän 20 g per syöttö (yhdestä rinnasta syötettynä), joten minnekähän se imetty maito menee… Pissaa tulee ja kakkaakin joka vaippaan, joten mitään ei pitäisi olla pielessä sen suhteen. Tosin kakanväri on muuttunut vasta 6 päivän ikäisenä normaaliksi keltaiseksi maitokakaksi, kun aikaisemmin se oli lähinnä ruskeanvihreää, joten sitäkin voisi syyttää nihkeästi painonnoususta. Saimme lainaan neuvolantädin vaakan, joten punnaillaan nyt pientä pari päivää ja katsellaan mikäli suunta lähtisi ylöspäin. Kamalan huolissaan en kuitenkaan ole, koska poika on todella jäntevä ja virkeä, ja todellakin imee ja vaatii ruokansa. Sammuu kuitenkin tyytyväisenä saatuaan maidot kupuunsa :) 

Täällä voidaan siis yleisesti todella hyvin. Hieman on totuteltavaa uusissa rutiineissa, mutta onneksi tässä on vielä seuraavat 4 viikkoa ylimääräinen käsipari apuna. Kuukauden päästä tilanne on kuitenkin jo täysin eri kuin nyt, ja rutiinit ovat alkaneet jo muodostua. Ehkäpä imetysvälitkin tästä alkuvaiheesta pidentyvät niin pääsee tekemään kotihommiakin (ei sillä, että niitä kaipaisi… :) )