(Työ)nimi hukassa

Nimi olisi kiva. Edes jonkinlainen työnimi. Aikaisemmin ajattelin masuvauvasta yksinkertaisesti nimellä "Helmi". Onhan laskettu aika helmikuussa, ja noh, helmet myös kasvavat suojassa ulkomaailmalta. Melko yksioikoista, eikö totta! :) Mutta nyt kun pieni ihmisen alku on todettu selkeästi poikapuoliseksi, tuntuu tytön nimen käyttäminen vähän hassulle, vaikka sinänsä en itse sitä sellaiseksi aluksi niin ajatellutkaan. Ensireaktiona vedin suoran muunnoksen Helmestä Helmeriksi, mutta jokin siinä nimessä vain tökkii. Mielikuva tai joku... Ja pitäähän sen nimen olla sellainen minkä kokee luontevaksi sanoa. Ei tämä mikään iso ongelma ole, mutta kuitenkin... Esikoisen nimi oli pitkään ytimekäs "Pätkä", saisikos siitä vaikka "Pätkiksen", tai "Jatkopätkän" ? Hmm, ehkä ei.... :D

Josta siis päästää isompaan ongelmaan, eli varsinaiseen nimeen! Tuttavapiirissämme on poikia, siis vain ja ainoastaan poikia. Tai on yksi tyttö, etten nyt ihan liioittelisi. Eli poikien nimet alkaa olla todella hyvin käytetty, ainakin ne sellaiset mistä itse tykkäisin. Ja lisätään vielä soppaan sekin hassu päähänpinttymä, ettei nimessä saa olla kirjainta R. Tässä vaiheessa pyydän anteeksi sellaisilta, joiden nimessä se esiintyy, mutta en vain yksinkertaisesti pidä sen tuomasta kovasta "otteesta". Ja onhan omassa nimessänikin kyseinen kirjain, joten ehkä saan edes osan tästä anteeksi. Aikaa miettiä tosin on vielä lähes puolivuotta, ja jos nyt jotain päättää niin mieli ehtii muuttua vielä monta kertaa. Olen kuitenkin alkanut silmäillä lapsiasiakkaitteni nimiä toivoen, että sieltä jotain kivaa putkahtaisi esiin. 

Kaikkea sitä alkaa murehtimaan kun herää viideltä aamulla. Ja unta ei tietenkään enää saa tällaisten tärkeiden asioiden pohtimisen jälkeen. Ja tietysti sekin, että pienin tulokas herää masussa potkimaan kun äiti-alus alkaa liikehtimään. Ja sitähän on jäätävä "kuuntelemaan" <3