perjantai 19. joulukuuta 2014

Kantapaikassa...

…nimittäin sairaalassa, vaihteeksi. Kovasti näyttää sille, että paikkakuntamme sairaalasta on muodostunut viikoittainen hengailumesta perheellemme, ja nimenomaan vielä taaperollemme. 

Elias on ollut räkäinen, enemmän ja vähemmän koko syksyn ajan. Kerroin aikaisemmassa postauksessa hengenahdistuskohtauksesta, minkä poika sai reissullamme, ja johon emme saaneet mitään apua paikallisesta sairaalasta. Maanantaina räkäisyys alkoi taas lisääntyä, ja kuvioihin astui yskä. Keskiviikon vastainen yö meni vielä ihan ok, mutta sitten aamulla herätessä ja Eliaksen kiukuteltua koko aamun, tilanne räjähti käsiin. Sain vielä vietyä esikoisen eskariin, mutta sen jälkeen Eliaksen hengitys alkoi taas pihistä ja tihentyä. Yritin lääkäriin, mutta jonot olivat tietysti perinteiset 4-5 h jota en todellakaan aikonut odottaa. Selailin yksityisiä lääkäriasemoita läpi, ja onneksi sain ylimääräisen ajan samantien yleislääkärille. Lääkäriasemalla todettiin, että hengitys todellakin on vaikeaa ja apuhengityslihakset käytössä. Spiralla pari kertaa Ventolineä ei tuonut apua, joten saimme lähetteen sairaalaan. Sairaalassa pääsimme samantien lasten päivystyksen lääkärin tutkittavaksi ja lisää Ventolineä spiralla. Koska hengitysteiden ahtaus ei lauennut vielä 3 annoksen jälkeen, saimme paikan osastolta seuraavaksi yöksi, jossa jatkettiin samaa tahtia ja poika oli koko ajan kytkettynä saturaatiomittarissa. Onneksi mies tuli heti töistä päästyään sairaalalle, ja pystyin hakemaan kotoa Eliakselle ruoat (eihän siellä tietenkään ollut mitään Eliakselle sopivaa) ja itselleni vaihtovaatteet. 



Yöllä saturaatio seilasi lääkeannosten mukaan 90-97% välillä ja sitä yritettiin parantaa happiviiksillä, jotka Elias repi kuitenkin raivoissaan puoliunessa pois. Aamuyöstä saturaatio alkoi parantua "ihan itsekseen", eli luultavasti lääkitys alkoi purea. Aamulla sängystä heräsikin reipas ja iloinen poika, vaikkakin edelleen räkäinen ja yskäinen. Pääsimme siis kotiin lääkärinkierron jälkeen, diagnoosina obstruktiivinen bronkiitti. Kotiin saimme Ventolinen babyhalerilla, ja ohjeeksi antaa sitä säännöllisesti 4 tunnin välein ja laskevin annoksin nyt yhteensä viikon ajan ettei tilanne pääse enää käsistä. Ja jos jatkossa näitä tulee niin sitten vaan uudestaan sairaalaan, tietenkin lähetteen kautta. Saa nähdä tuleeko tästä ainainen räkätaudin seuraus, reissu lastenpolille sumuteltavaksi auki. Ikävä juttu, mutta onneksi oltiin Suomessa ja apua saimme heti. Olemme myös todella  tyytyväisiä koko sairaalan toimintaan, apua saatiin heti ja meidät pidettiin hyvin kartalla siitä mikä on tilanne ja mitä tehdään. Elias tutkittiin todella perusteellisesti, parin tunnin välein kuunneltiin keuhkot, otettiin useat verikokeet, virusnäytteet ja jopa keuhkokuvat. Mitään hälyyttävää ei niistä onneksi löytynyt, joten joku "tavallinen" virustauti tämä on. 

Ja tämä meidän taapero, ihan uskomaton tapaus kyllä! Pari ekaa kertaa spira harmitti, mutta sitten lääkkeenotto alkoi sujua ilman itkuja. Lähtiessä kun lääkäri tsekkasi vielä korvat, käänsi Elias itse päänsä lääkärille tarjoten toista korvaansa tutkittavaksi, mikä sai kovasti ihmettelyä aikaan! Eikä itkua tullut, ei verikokeissa, ei tutkimuksissa, ei missään muussa vaiheessa kuin nenänäytteen otossa. Poikaa kehuttiin kilvan reippaaksi ja sai jopa reippauspalkinnoksi jonkun virkkaaman ja lahjoittaman hienon pehmopöllön, josta tuli heti Eliaksen suosikki! Kyllä kelpaa :)

Kotona ollaan jatkettu babyhalerilla, ja sekin onnistuu tosi hyvin ilman itkuja. Elias osaa itse asettaa maskin kasvoilleen ja hengitellä niinkuin pitääkin. Yskää ja räkää kyllä riittää edelleen, mutta pääasia että hengitys kulkee ilman vinkunoita. Kuume ei ole myöskään onneksi enää palannut, ja aika samantyyliselle "kohtaukselle" tämä kyllä vaikuttaa kuin se aikaisempikin.

Tässähän tätä stressiä on sitten ollut ihan riittämiin. Olen melkein unohtanut olevani raskaana, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta huolehdittavaa. Eliaksen sairastumiset ja kissanpentujen hyvinvointi, plus että jouluakin kait pitäisi laittaa. Siivoamista en ole jaksanut edes ajatella, tai ruokien hommaamista / tekemistä. Lahjat on onneksi lapsille hommattu, mutta pakkausurakka on vielä edessä. Saa nähdä mitä maanantaina neuvolassa sanotaan, ja toivon todellakin että kaikki on hyvin. Olen harmikseni huomannut, etten enää ole ehtinyt kiinnittämään huomiota vauvan liikkeisiin masussa, mutta äsken Eliaksen mentyä rauhallisena unille, herättelin vauvelin melskaamaan. Siellähän se potkiskeli niin, että maha heilui <3 Vaaka näytti myös samaa lukemaa kuin 3,5 viikkoa sitten neuvolassa, joten ehkä pari ateriaakin on jäänyt väliin… (mitkäs viikot mulla on edes menossa?! :P )


2 kommenttia:

  1. Hui, onpas teillä taas ollu kamalan jännää! :( Onneksi kaikki nyt kuitenkin hyvin! Muistathan levätä jossain vaiheessa itsekkin!

    Hyvää joulua koko poppoolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olenkin tainnut lomailla tässä jo aika reippaasti, ainakin blogimaailmasta :) On vaan niin paljon tekemistä ettei enää joka kohtaan repeä…

      Olihan tuo vähän turhan jännä paikka. Yöunet meni moneksi yöksi ja siitä seurasi univelka. Onneksi se alkaa olla nyt vähentynyt järkeviiin rajoihin ja taas jaksaa juosta joka paikkaan :P

      Poista