Toivoa paremmasta

Ei, allergiat eivät ole vieläkään parantuneet. Ja ei, Neocate ei edelleenkään tunnu sopivan. Mutta hei, meillä nukutaan taas! Viimeisen parin viikon aikana meillä on ollut enemmän hyviä öitä kuin huonoja. Hyvinä öinä Elias herää sen kaksi kertaa syömään ilman huutoja, ja huonoina öinä herätään myös kaksi kertaa syömään, ja 20 kertaa niiden välillä huutamaan. Vielä kuukausi sitten muistan googlailleeni keskellä yötä "8 kk vauva huutaa öisin", ja löytäneeni hyvin monta vastaavaa tarinaa. Tulihan Eliakselle hampaitakin, ja oppi myös ryömimään, mitkä varmasti ovat horjuttaneet unirytmiä jo entistenkin "vaivojen" lisänä. Mutta mitään niin kamalaa huutomaratonia ei ole enää ollut kuin silloin, ja nyt jopa rauhoitutaan tassutteluun melko hyvin.

Tänä aamuna olen siis hyvin levännyt äiti. Vaikka Eliaksella on naamassa ihottumaa melko paljon, ja länttejä muuallakin kehossa, niin tuntuu ettei se nyt vaivaa niin paljon kuin aikaisemmin. Olemme edelleen yrittäneet antaa Neocatea annoksella 1 dl/pv puurojen seassa, mistä ihottuma todennäköisemmin johtuu. Uutena aloitimme antamaan Zyrteciä päivittäin, ja vaikka aluksi tuntui ettei siitä apua ole, niin ehkä kuitenkin se auttaa pitämään pahimmat kutinat poissa. Silmiä ja suuta kutittaa selkeästi varsinkin puuroa syödessä, koska usein pienet kädet eksyy hinkkaamaan silmien ja suun ympäristöä levitellen puurot ympäri naamaa. Mutta toivon edelleen, että Elias siedättäyisi Neocatelle jossain vaiheessa. Ja jos tämä unirytmi ja vähäoireinen allergiaelämä jatkuu, niin kelpaa meille paremmin kuin hyvin.

Tästä taitaa tulla nyt melkoisen sekava päivitys, mutta olkoon! Siirrytään siis seuraavaan aiheeseen: kävimme eilen taas uimassa, ja huhheijaa mikä vesipeto Elias osoitti olevansa. Kun pojasta pitää kiinni kainaloiden alta, ja liu'uttaa eteenpäin vedenpinnalla, tekee poika ihan oikeita uintiliikkeitä! Siis heiluttelee vartaloaan ylös alas rytmisesti kuin hylje, ja samalla vatkaa vettä käsillään ja jaloillaan. Todella hauskan näköistä menoa! Vitsailtiin miehen kanssa, että varmaan jos laskisi irti, niin lähtisi uimaan ihan itsekseen. Sukeltelua ollaan myös treenattu ihan omatoimisesti, ja se sujuu edelleen ihan hyvin, vaikkakaan mitenkään pitkiä matkoja en ole uskaltanut sukelluttaa. Mutta siis sellaisia pää veden alle ja edetään puoli metriä -sukelluksia. Kohtahan tätä taitoa pääsee treenaamaan päivittäin lämpimään, ihanaa!

Askarreltiin poikien kanssa taikataikinaan molempien jäljet isänpäiväksi. Pienimmän kohdalla haastetta tehtävään toi automaattinen sormien ja varpaiden kipristely (reiät kädenjäljessä ja oudot varpaanjäljet jalassa), ja vanhemman kohdalla taikinan riittävyys isoille jäljille. Toiselle puolelle liimattiin pahvi, jossa lukee onnentoivotukset. Väriä nämä ovat vielä vailla, joten yritämme ehtiä vielä maalailuhommiin jossain välissä :)